Mark. 15:33–39

Markuksen evankeliumissa Jeesuksen sovitustyön ytimessä on Jeesuksen kuolema. Tämä on merkille pantavaa, koska muissa evankeliumeissa ylösnousemus saa suuremman roolin ja varsinkin Paavalin kirjeissä ylösnousemus on hyvin merkittävällä sijalla.

Markuksen kuvaus on monella tapaa merkillinen siitä huolimatta, että se on hyvin yksinkertainen ja koruton.

Kun Jeesus oli ristiinnaulittu yhdeksältä aamulla, seuraava tapahtuma oli päivän pimeneminen kahdeltatoista. Emme oikeastaan tiedä, mitä tapahtui. Auringonpimennys ei ole vastaus, koska juutalaisten pääsiäinen on täyden kuun aikaan, jolloin auringonpimennystä ei voi tapahtua. Jotkut ovatkin arvelleet, että pimeys aiheutui pilvisyydestä tai myrskytuulen nostattamasta pölypilvestä.

Riippumatta pimeyden syistä, sen merkitys on suurempi. Se kuvaa, miten luonto ja jopa aurinko surevat Jumalan Pojan kuolemaa. Tapahtuma on niin merkittävä, että jopa taivaiden voimat järkkyvät. Vaikka Markuksella ei olekaan Jeesuksen lapsuuskertomusta, voi näin jälkeenpäin asiassa tehdä myös yhtäläisyyden Matteuksen evankeliumin kertomaan tietäjien vierailuun Jeesus-lapsen luona. Siinä missä tähti johdatti tietäjät syntyneen Messiaan luokse, nyt tähti pimenee, kun tuo Messias kuolee.

Samalla tapahtumassa on tuomion tuntu. Aamoksen kirjassa kuvaillaan tuomion päivää näin: ”Sinä päivänä – sanoo Herra Jumala – minä annan auringon laskea puolenpäivän aikaan ja pimennän maan keskellä kirkasta päivää.” (Aam. 8:9) Vaikka tuomiopäivä tai Herran päivä on toki vasta tulossa, juuri Jeesuksen kuolema ristillä on se tapahtuma, joka määrittää tuomiopäivän tuomion.

Pimeyttä kesti kolme tuntia. Sen jälkeen alkaa jälleen tapahtua. Jeesus huutaa jotakin arameaksi. Tosin paikallaolijoiden erehdys siitä, että Jeesus huutaisikin Eliaa avuksi, viittaa siihen, että Jeesus huusi hepreaksi, missä Jumalani-sanaksi käännetty sana on lähempänä Eliaa kuin arameassa.

Jeesuksen huuto on lainaus Psalmista 22. On mahdollista, että Jeesus rukoili tuon psalmin sanoin ristillä ollessaan. Mutta mitä merkitystä huudolla oli? Varmasti Jeesus koki Jumalan hylänneen hänet. Perustuiko kokemus todelliseen tapahtumaan vai pelkkään kokemukseen? Jos Jumala todella hylkäsi Jeesuksen, niin mitä se tarkoittaa esimerkiksi kolminaisuusopin kannalta?

Näin jälkikäteen ja nykytietämyksen valossa voimme tulkita, että tässä kohden Jumala ikään kuin siirsi ihmiskunnan synnit Jeesuksen päälle ja Jeesus kokee niiden aiheuttaman rangaistuksen. Siis hylkäämisen. Konkreettisesti Isä Jumala ei kuitenkaan hylännyt Poikaa, sillä se on mahdotonta. Päinvastoin ristillä ei kärsinyt yksin Jeesus ikään kuin irtileikattuna kolmiyhteisestä Jumalasta, vaan siinä kärsi Pojan kanssa Isä ja Pyhä Henkikin. Jumala itse kärsi meidän tekojemme seuraukset.

Paikallaolijoiden reaktio Jeesuksen huutoon on mielenkiintoinen. He tosiaan ymmärtävät huudon väärin ja olettavat Jeesuksen huutavan Eliaa apuun. Yksi paikallaolijoista kiiruhtaa täyttämään pesusienen hapanviinillä ja tarjoaa siitä Jeesukselle juotavaa. Hapanviini oli roomalaisten sotilaiden juoma, joten viini oli paikalla olevien sotilaiden astiasta. Hapanviini valmistettiin sekoittamalla viiniin etikkaa ja vettä sekä joskus myös yrttejä. Se oli erityisesti alempien luokkien ja orjien juoma, jota ylhäiset ylenkatsoivat. 

Jotkut tulkitsevat, että hapanviinin tarjoaminen Jeesukselle oli yritys virkistää häntä ja pitkittää hänen kestävyyttään, jotta ihmiset näkisivät vastataanko hänen avunhuutoonsa. Jotkut taas ovat esittäneet ajatuksen, että ristillä olevia juotettiin, jotta he kuolisivat nopeammin.

Paikallaolijoiden pohdinnan voi nähdä eri tavoin. Se voi kuvastaa varovaista uteliaisuutta. Tilanne näyttää toivottomalta, mutta katsotaan, jos jotakin erikoista tapahtuu. Eihän sitä tiedä, vaikka Elia oikeasti tulisikin pelastamaan Jeesuksen. Toisaalta sen voi nähdä pilkkana. Eliaa avukseen huutava Jeesus on säälittävä ja ihmiset pilkallisesti odottavat hänen kuolemaansa, mikä osoittaa, että ristiinnaulitun toive ja rukous oli turha.

Mutta Elia ei tule. Itse asiassa Markuksen lukijat jo tietävät, että Elia oli jo tullut, kuten oli ennustettu ja hän oli täyttänyt tehtävänsä ja valmistanut tien Jeesukselle. Nyt oli Jeesuksen vuoro kärsiä ja kuolla, kuten hän itse oli aikaisemmin ilmoittanut. Niin Jeesus huutaa kovaan ääneen ja päästää viimeisen henkäyksensä.

Jeesuksen kuolema on vaikuttava. Normaalisti ristiinnaulitut kuolivat nääntymällä jopa usean päivän ajan. Alussa ristiinnaulittu saattoi huutaa ja pyristella, mutta nopeasti voimat ehtyivät ja lopulta tuomittu roikkui ristillä lähes elottomasti, kunnes kuoli tukehtumalla. Jeesus sen sijaan tuntuu itse luopuvan hengestään tai ainakin tietävänsä, että tämä on hänen kuolemansa hetki.

Jeesuksen kuolemaa seurasi temppelin väliverhon repeytyminen ylhäältä alas. Tämä ei ollut kaikkeinpyhintä peittävä väliverho, vaan temppelin miesten pihaa ja itse temppeliä ja sen alttaria erottava väliverho. Siis verho, jonka toiselle puolelle tavallinen kansa ei saanut mennä, vaan ainoastaan papit.

Tekstissä käytetään samaa repeytymis-sanaa kuin Jeesuksen kasteessa, kun taivaat repeytyvät auki. Siinä voi siis nähdä kaikuja tai yhtäläisyyksiä, mutta liikaa saman sanan esiintymistä ei kannata korostaa. Joka tapauksessa kyse on samasta jatkumosta, minkä osoittaa myös seuraavana tuleva roomalaisen sadanpäällikön tunnustus Jeesuksesta tosiaan Jumalan Poikana.

Taivaan ja väliverhon repeytyminen kuvaa Jumalan valtakunnan tunkeutumista maailmaamme ja sitä, että ihmisille aukeaa vapaa pääsy Jumalan luo. Enää ei ole erottavaa väliverhoa tai tarvetta välimiehinä toimiville papeille. Väliverhon repeytyminen on myös lopullinen ja konkreettinen osoitus siitä, että temppeli on tullut tiensä päähän. Sitä ei enää tarvita, vaan uusi on tullut sijaan.

Jeesuksesta puhutaan Jumalan Poikana aivan Markuksen ensimmäisestä jakeesta alkaen. Vuoroin Jeesus itse kutsuu itseään sillä nimellä, vuoroin muut ja viimeisimpänä, ennen tätä, hänen vihollisensa kutsuvat häntä pilkaten Jumalan Pojaksi.

Nyt astuu esiin viimeinen todistaja. Ei kuitenkaan juutalainen, vaan pakana ja jopa juutalaisen kansan vihollinen: roomalainen sotilas. Hän on ensimmäinen, joka näkee Jeesuksen todellisen olemuksen ja tunnustaa sen. Hän on ensimmäinen Jeesukseen uskova, ja samassa hän on myös voimakas kuva siitä, miten Jeesuksen sovitustyö ei koske vain juutalaisia, vaan koko ihmiskuntaa.