Mark. 15:16–32

Jeesus on tuomittu ja nyt hänet luovutettiin sotilaiden käsiin, jotka ensin ruoskivat hänet ja sen jälkeen pilkkasivat. Pilkka oli sotilaiden omaa huvia, ei osa tuomionpanoon liittyvää rangaistusta. Samaan aikaan pilkkaan liittyi myös fyysistä väkivaltaa. Orjantappurakruunu vastasi kultaista seppelettä, jota pidettiin päässä voitonjuhlassa. Tämä kruunu sisälsi kuitenkin pistävät piikit, jotka satuttivat otsaa. Jeesusta myös lyötiin.

Sotilaiden pilkasta alkaa Markuksella ikään kuin rinnakkaiskertomus. Samaan aikaan kuin Jeesuksen rangaistus etenee ja päättyy ristiinnaulitsemiseen, Markus esittelee kuninkuuteen liittyviä elementtejä. Sillä hän kuvaa sitä, mitä on tapahtumassa salassa. Se, mikä alkoi Markuksen aivan ensimmäisessä jakeessa Jeesuksen nimien esittelyllä, oli nyt käymässä toteen.

Saatuaan pilkkaamisesta kyllikseen, sotilaat ottavat kuninkaan vaatteet pois Jeesukselta ja pukevat hänet jälleen hänen omilla vaatteillaan. Hänet valmistellaan muutenkin ristillemenoa varten. Hänen kannettavakseen annetaan ristin poikkipuu, joka ilmeisesti sidottiin hänen käsiinsä.

Tosin Markus ei kerro, että Jeesus olisi itse kantanut ristiä lainkaan. Sen sijaan poikkipuun kantajaksi pakotetaan Pohjois-Afrikasta Kyrenestä kotoisin oleva Simon. Muiden evankeliumien pohjalta voimme turvallisesti todeta, että todennäköisesti Jeesus aluksi kantoi itse poikkipuuta, mutta valvotun yön ja ruoskinnan jälkeen oli liian heikossa kunnossa jaksaakseen kantaa sen loppuun saakka.

Simon kyreneläinen on mielenkiintoinen hahmo. Se, että Markus tietää kertoa hänen taustaansa ja poikienkin nimet, viittaavat siihen, että hän oli alkuseurakunnassa tuttu hahmo. Ehkä hän tuli myöhemmin uskoon. Room. 16:13 Paavali mainitsee tervehdyksissään Rooman seurakunnalle Rufuksen, joka saattoi hyvinkin olla juuri tämä sama Simonin poika.

Simon oli luultavasti tullut kaupunkiin pääsiäisjuhlille, mihin viittaa myös alkutekstissä oleva sana, joka tarkoittaa peltoa tai vainiota. Koska oli pääsiäinen, hän tuskin tuli työnteosta, varsinkin, kun oli vasta varhainen aamu. Sana viittaakin joko maalta kaupunkiin tuloa, kuten vuoden 92 kirkkoraamattu tuntuu asian käsittävän tai sitten se viittaa saapumista Kyrenestä Jerusalemiin. Ensimmäinen vaihtoehto on todennäköisesti oikea. Pääsiäisenä Jerusalem oli täynnä vierailijoita ja osa majoittui kaupungin ulkopuolella olevissa kylissä maaseudulla. Erityistilanteen vuoksi kaupungin ulkopuolella oleville sallittiin normaalia pidempi sapatinmatka.

Simoniin liittyy myös havainnollistava esimerkki, joka nousee Jeesuksen omasta opetuksesta. Sekin on luultavasti vaikuttanut siihen, että hänen nimensä on jäänyt muistiin meille. Jeesus opetti ristin ottamisesta ja hänen seuraamisestaan (Mark. 8:34–38). Tässä nähdään ensimmäinen, joka aivan konkreettisesti ottaa ristin ja seuraa Jeesusta. Näin Simonista tuli alkuseurakunnalle aito esimerkki Jeesuksen seuraamisesta.

Teloituspaikka oli Jerusalemin muurien ulkopuolella, ilmeisesti tien varrella. Se oli pieni kohouma, joten ristiinnaulitut näki luultavasti jo kauas. Kohouman muodon vuoksi se oli saanut nimen Pääkallonpaikka. Markus käyttää siitä sen aramealaista nimeä Golgata, mutta näkee tarpeelliseksi kääntää sen myös kreikaksi. Se viittaa siihen, että Markus halusi korostaa sitä, että kyse oli nimenomaan teloituspaikasta.

Jotkut ovat arvelleet, että nimi tulisi siitä, että siellä olisi mestattujen pääkalloja. Se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska roomalaiset mestasivat vain Rooman kansalaisia. Se oli siis etuoikeutettu teloitustapa, eikä Jerusalemissa välttämättä ollut niin paljoa Rooman kansalaisia, että sen pohjalta paikka olisi saanut nimensä.

Ennen ristille naulitsemista Jeesukselle tarjotaan viiniä, johon oli sekoitettu mirhaa. Se oli pieni inhimillisyyden osoitus, sillä viini turrutti aisteja. Jeesus kuitenkin kieltäytyi juomasta. Ei siksi, että olisi absolutisti, vaan siksi, että hän halusi suorittaa tehtävänsä loppuun saakka tietoisena.

Jeesus riisuttiin kokonaan alastomaksi. Alttaritauluissa, krusifikseissa ja muissa ristiinnaulittua Jeesusta esittävissä taideteoksissa hänet kuvataan usein lannevaate vyötäisillään. Se on kuitenkin myöhäisempi lisäys. Alastomana ristiinnaulitseminen oli viimeinen nöyryytys.

Sotilaat jakoivat Jeesuksen vaatteet keskenään. Markus ei nosta tätä yksityiskohtaa mitenkään erityiseksi. Muut evankelistat näkevät tässä kuitenkin yhteyden Psalmin 22:19 sanoihin. Luultavasti myös Markuksen ensimmäiset lukijat ovat sen huomanneet ja tuskin Markuskaan oli siitä tietämätön.

Ristiinnaulitseminen tapahtui kolmannella hetkellä eli kello 9 aamulla. Ristiin kiinnitettiin myös teloituksen syy. Se oli yleinen tapa. Itse asiassa syyn kertova taulu oli tehty jo Pilatuksen palatsissa ja se ripustettiin Jeesuksen kaulaan lähtiessä kohti Golgataa. Syy kerrotaan yksinkertaisesti: juutalaisten kuningas. Enempää selittelyjä ei tarvittu, sillä kaikki ymmärsivät sen tarkoittavan kapinaa.

Jälleen siis Jeesuksen kuninkuus pilkahtaa, mutta kukaan ei kiinnitä siihen aitoa huomiota. Pilkahdus laajenee, sillä samalla kertaa ristiinnaulittiin kaksi rosvoa, yksi kummallekin puolelle Jeesusta. Tässä toteutui se, mitä Jeesus itse oli lausunut reilu viikkoa aiemmin: ”Mutta minä en määrää siitä, kuka istuu oikealla ja kuka vasemmalla puolellani. Ne paikat ovat niiden, joille ne on tarkoitettu.” Mark. 10:40. Huomaamattaan niin roomalaiset kuin juutalaisetkin korottivat Jeesuksen. He rakensivat hänelle hovin valtaistuimineen näkemättä sitä. Se on ymmärrettävää, koska he eivät odottaneet tämänkaltaista kuninkuutta. Samalla ollaan aivan Jeesuksen ensimmäisen julistuksen toteutumisen hetkellä: ”Aika on täyttynyt, Jumalan valtakunta on tullut lähelle. Kääntykää ja uskokaa hyvä sanoma!” Mark. 1:15.

Jeesuksen kummallekin puolelle ristiinnaulitut miehet eivät olleet mitään tavallisia rikollisia. Kuolema ristiinnaulitsemalla oli tarkoitettu vain kapinoitsijoille ja kaikkein suurimmille rikollisille. Ehkäpä nämä kaksi miestä olivat Barabbaksen kapinatovereita.

Matka ristille päättyy kuten se oli alkanutkin, pilkalla. Nyt pilkkaajina ovat juutalaiset ohikulkijat ja lopulta jopa ylipapit ja lainopettajat. Jälleen Markus tuntuu viittaavan Psalmien teksteihin. Päätään nyökyttelevät pilkkaavat ohikulkijat mainitaan Psalmissa 109:25 ja itsensä pelastaminen viittaa Psalmiin 22:8.

Pilkka iskee aivan Jeesuksen tehtävän ytimeen, sillä ylipapit haastavat häntä osoittamaan messiaanisuutensa ja astumaan alas ristiltä. Kuitenkin juuri ristillä oleminen oli se, miten hän osoitti messiaanisuutensa. Edes juutalaisten ylimmät hengelliset johtajat eivät nähneet, mitä oli tapahtumassa. Jeesus ei tullut pelastamaan itseään, vaan ihmiskunnan.

Myös kaksi muuta ristiinnaulittua osallistui pilkkaamiseen. Se tavallaan korosti Jeesuksen kärsimystä ja nöyryytystä. Jopa samassa asemassa hänen kanssaan olevat ylenkatsoivat häntä. Luukas kertoo evankeliumissaan, että lopulta toinen rosvoista teki parannuksen ja alkoikin puolustaa Jeesusta. Tästä Markus ei kuitenkaan kerro.