Vanha vitsi kertoo miehestä, joka oli ajamassa autoa. Kesken matkan rengas puhkesi. Mies pysäköi tien viereen, totesi vahingon ja alkoi etsiä työkaluja renkaan vaihtamiseen. Hän kuitenkin huomasi pian, että autossa ei ollut lainkaan tunkkia, jolla nostaa autoa renkaan kohdalta ilmaan.

Onneksi lähellä oli talo. Niinpä mies päätti mennä kysymään sieltä lainaksi tunkkia. Oli kuitenkin jo myöhäinen ilta ja talossa paloi valo vain yhdessä ikkunassa. Mies rupesi miettimään, että jospa talon väki onkin jo mennyt sänkyyn. Ehkä he suuttuvat, jos hän tähän aikaan menee soittamaan ovikelloa. Heillähän saattaa olla lapsia, jotka heräisivät. Ja aamulla on ehkä aikainen herätys.

Lähestyessään taloa mies jatkoi ajatuskulkuaan. Entäpä jos talon asukkaat eivät haluakaan lainata tunkkia. Ehkä he eivät pidä miehestä tai ärsyyntyvät myöhäisestä kyselystä, niin että he ajavat hänet vain pois. Ehkä he eivät edes avaa ovea!

Ajatukset jatkuvat miehen mielessä, kun hän pääsee talon edustalle. Hän päätyy ajatukseen, että talon asukkaat ovat väärämielisiä ja ilkeitä, kun eivät halua auttaa hädässä olevaa. Mies ottaa maasta kiven, heittää sen talon ikkunasta sisään ja lähtee pois. Kävellessään hän vielä huutaa talon asukkaille: ”Pitäkää tunkkinne!”

Vaikka tämä on vitsi, saatamme ajatella samoin lähestyessämme Jumalaa. Ja siitä puhummekin tänään.

”Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan. Ei kai kukaan teistä ole sellainen isä, että antaa pojalleen käärmeen, kun poika pyytää kalaa? Tai skorpionin, kun hän pyytää munaa? Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin totta kai teidän Isänne paljon ennemmin antaa taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” Luukas 11:9–13

Konteksti: Jeesus opettaa rukoilemaan

Tämä katkelma on Jeesuksen rukousopetuksen lopetus Luukkaan evankeliumissa. Se alkaa opetuslasten toivomuksesta, että Jeesus opettaisi heitä rukoilemaan. Niinpä Jeesus opettaa heille Isä meidän -rukouksen. Rukous toimii sekä rukouksena, jota opetuslapset voivat rukoilla, mutta myös mallina, jonka mukaisesti he voivat rukoilla omin sanoin.

Rukous sisältää pyyntöjä perustarpeisiin. Jokapäiväiseen leipään voi ymmärtää sisältyvän kaikki elämän fyysiset tarpeet eli ruuan lisäksi myös vaatetuksen ja kodin. Syntien anteeksisaaminen sisältää myös suhteemme toisiin ja hengellisen hyvinvoinnin. Kiusauksista varjeltumisen sisältää houkutusten lisäksi varjeluksen pahoilta, meitä vahingoittavilta asioilta.

Esimerkkirukouksen jälkeen Jeesus kertoo vertauksen rukouksesta. Siinä henkilö menee yöllä ystävänsä luo pyytämään apua. Ystävä on ollut jo perheineen nukkumassa ja on haluton auttamaan. Avunpyytäjä ei kuitenkaan hellitä, joten lopulta hän saa apua.

Vertauksessa on monia mielenkiintoisia kohtia, mutta oleellista siinä on pyytäjän kestävyys. Tuohon aikaan talot käsittivät usein yhden huoneen ja perhe nukkui sen lattialla siskonpedillä. Kun ystävä keskellä yötä tuli kolkuttelemaan ovelle ja perheen isä meni sinne puhumaan tämän kanssa, väistämättä myös muu perhe heräsi, sillä isä joutui kävelemään heidän ylitseen päästäkseen ovelle.

Vaikka perheen isä oli jo tavallaan vastannut pyytäjän pyyntöön puoliksi, kun oli noussut ovelle, hän oli kuitenkin haluton antamaan konkreettista apua, koska se olisi vielä enemmän herättänyt perheen ja sotkenut yön kuviot. Avun pyytäjä oli kuitenkin jatkanut pyytämistään, jolloin perheen isä lopulta myöntyi. Ei hyvää hyvyttään, vaan enemmänkin päästäkseen pyytäjästä eroon.

Kestävyyttä rukouksessa Jeesus vielä terottaa jakeessa yhdeksän antamallaan ohjeella kuulijoilleen: Pyytäkää, etsikää, kolkuttakaa. Kaikki kolme toimintoa ovat jatkuvaa toimintaa. Kehotus on vertauksen mukaisesti pitkäjänteisyyteen rukouksessa.

Matteuksen rinnakkaispaikka

Käsittelemämme katkelma löytyy myös Matteukselta. Siellä on se on erilaisessa yhteydessä ja muutenkin hieman erilainen. On kuitenkin hyvä tarkastella näitä eroja, sillä ne antavat meille lisää näkökulmaa tekstiin.

Ensinnäkin Matteus sanoo katkelman lopussa, että Jumala antaa ihmisiä mieluummin hyviä asioita. Hän ei siis määrittele hyvää mitenkään, vaan liittää Jumalan antamat asiat selkeämmin siihen hyvään, mitä myös me pahat ihmiset annamme lapsillemme.

Mielenkiintoinen yksityiskohta Matteuksella on katkelman lopussa, joka myös eroaa Luukkaan rinnakkaiskohdasta: ”Jos kerran te pahat ihmiset osaatte antaa lapsillenne kaikenlaista hyvää, niin paljon ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä pyytävät.” (Matt. 7:11) Matteus linkittää opetuksensa Isä meidän -rukoukseen. Tämä onkin luonnollista, sillä Matteuksen teksti on osa Vuorisaarnaa ja tavallaan rukousopetuksen jatkoa.

Sen sijaan Luukas esittää Isä meidän -rukouksesta huomattavasti yksinkertaisemman version, jossa Jumalaa kutsutaan vain Isäksi. Ei sanota, että hän olisi meidän Isämme tai taivaassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Luukas ei olisi pitänyt Jumalaa meidän Isänämme tai taivaassa olevana. Päinvastoin, hän kirjoittaakin yllättäen, että meidän Isämme antaa meille taivaasta Pyhän Hengen niille, jotka sitä häneltä pyytävät.

Luukas siis näkee Jumalan taivaallisena Isänämme, mutta hän haluaa korostaa sanamuodoillaan sitä eroa, mikä ihmisten hyvän ja Jumalan hyvän välillä on. Tässä voisi jopa nähdä viittauksen Jeesuksen puheeseen Johanneksen evankeliumissa israelilaisten syömästä mannasta erämaavaelluksella: ”Totisesti, totisesti: ei Mooses teille antanut taivaasta leipää, vaan todellista taivaan leipää teille antaa minun Isäni. Jumalan leipä on se, joka tulee taivaasta ja antaa maailmalle elämän.” Johannes 6:32–33

Luukas ja Pyhä Henki

Luukkaan mukaan ihmiset antavat lapsilleen hyviä maallisia asioita ja sitä enemmän Jumala antaa sitä pyytäville taivaasta Pyhän Hengen. Mitä Luukas tällä tarkoitti? Meille tulee mahdollisesti ensimmäisenä mieleen Pyhän Hengen lahjat ja vaikutukset. Tekstiyhteyden perusteella tämä ei kuitenkaan ole varsinainen vastaus.

Kuten huomasimme, Matteus kuvaa tämän tapahtuman hieman eri tavalla. Joidenkin vanhojen käsikirjoitusten mukaan Luukkaallakin olisi tässä lukenut Pyhän Hengen sijaan hyvä henki. Kyse ei olisikaan siis Pyhästä Hengestä kolminaisuuden persoonana, vaan jostakin muusta. Hyvä henki kuulostaa myös enemmän siltä, mitä Matteus kirjoitti.

Se, että joissakin Luukkaan käsikirjoituksissa on hyvä henki -muoto, saattaa avata meille tekstin merkitystä, eikä se myöskään sulje pois Pyhää Henkeä. Ensinnäkin hyvä henki rinnastuu paremmin ihmisten antamiin asioihin, jotka ovat Jeesuksen mukaan hyviä. Toiseksi Pyhä Henki on erityisesti Luukkaan teksteissä parasta, mitä voi Jumalalta saada. Se on korkein ja paras lahja.

Hyvä henki -muodon esiintyminen kertoo myös jotain siitä, miten tämä on ymmärretty. Jeesuksen esimerkit tässä isästä ja lapsesta liittyvät perustarpeisiin. Kun lapsi pyytää kalaa tai kananmunan ei kukaan isä ole niin ilkeä, että antaisikin myrkyllisen käärmeen tai skorpionin. Käärme tai skorpioni eivät vie nälkää, vaan tekevät vahinkoa.

Samalla tavalla Jumalakaan ei halua antaa meille mitään, mikä on meille vahingollista. Sen sijaan hän haluaa antaa meille perustarpeisiimme parasta hyvää, mitä hänellä on. Pyhä Henki ei ole vain karismaattisia ilmiöitä ja kokemuksia, vaan hän vaikuttaa elämän perusteiden paranemista. Iloa, rauhaa, turvallisuutta.

Isä ja lapsi -esimerkissä esiintyy hepraismi: rinnastetaan kaksi asiaa, joilla perustellaan jälkimmäistä. Koska ensimmäinen asia on hyvä, niin toinen on vielä parempi. Jeesuksen mukaan me ihmiset olemme pahoja. Kuitenkin osaamme olla ainakin useimmiten hyviä lapsillemme. Jeesuksen perustelu tämän pohjalta onkin, että siksi vielä enemmän Jumala on hyvä luomilleen ihmisille.

Mitä opittavaa?

Mutta mitä tästä pitäisi oppia? Mikä on se asia, mitä voimme viedä tästä mukanamme kotiin?

Ensinnäkin Jeesus painottaa, alleviivaa ja vääntää rautalangasta, että rukouksen tulee olla jatkuvaa ja kestävää. Vaikka ensimmäisen kerran jälkeen ei tulisi vastausta, se ei ole syy lopettaa. Voimme jatkaa rukousta. 

Toiseksi, kumpikaan – Matteus ja Luukas – ei varsinaisesti sano, että saamme kaiken, mitä pyydämme. Pääpaino on siinä, että me saamme ja voimme rukoilla, pyytää Jumalalta asioita ja hän haluaa meille hyvää. Jeesuksen mukaan Jumala myös vastaa meille, mutta vastaus ei automaattisesti ole sellainen, mitä odotamme. Jeesuksen mukaan voimme kuitenkin luottaa siihen, että mitä tahansa Jumala tekeekin elämässämme, se on hyvää.