Kävin peruskoulun alaluokkia vähän sivummalla keskustaa olevassa koulussa ja siksi harvoin menimme liikunnan tunnilla kaupungin urheilukentälle. Muutaman kerran lukuvuodessa kuitenkin menimme, yleensä koulujen yhteisiin kisoihin ja toisinaan luokan kesken.

Muistan yhden kerran, kun olimme urheilukentällä. En enää muista, oliko se joku koulujenvälinen kilpailu vai vain luokan oma, tavallinen liikunnantunti, mutta juoksimme kilpaa.

En koskaan ole ollut liikunnassa mikään hyvä. Joukkuelajeissa aika huono ja esimerkiksi hiihdossa olin aina hitain. Mutta jostain syystä olin lapsena hyvä juoksemaan.

Niinpä pistin tuolla kertaa parastani ja se tuotti hedelmää. Koko juoksun ajan olin kärjessä ja maaliviivan alkaessa häämöttää viimeisen kaarteen takana aloin vetää loppukiriä. Alkoi näyttää selvältä, että voittaisin juoksun.

Sitten tapahtui jotakin, mitä en osaa selittää. Yhtäkkiä kaikki alkoi tuntua helpolta. Hengitykseni ei tuntunut kovalta, jalkoja ei pakottanut, tuntui suorastaan, kuin lentäisin. Varmaan silmänräpäyksen kestävässä hetkessä olin valinnan paikalla, mitä kokemuksellani teen. Kirinkö vauhtiani vielä kovemmaksi uuden voiman avulla vai mitä? 

Kokemuksen yllättävyys pelästytti minut jollakin tavalla ja reaktioni oli päinvastainen. Rupesin hiljentämään. Muut juoksijat ottivat minut kiinni ja menivät ohi. Lopulta tulin itse maaliin viimeisten joukossa ja kaikki ihmettelivät, mitä tapahtui. En oikein tiennyt itsekään, paitsi että olin harhautunut tavoitteestani ja sen johdosta suorastaan annoin muiden voittaa minut.

Kun siis ympärillämme on todistajia kokonainen pilvi, pankaamme pois kaikki mikä painaa ja synti, joka niin helposti kietoutuu meihin. Juoskaamme sinnikkäästi loppuun se kilpailu, joka on edessämme, katse suunnattuna Jeesukseen, uskomme perustajaan ja täydelliseksi tekijään. Edessään olleen ilon tähden hän häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, ja nyt hän istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella. Ajatelkaa häntä, joka kesti syntisten ankaran vastustuksen, jotta ette menettäisi rohkeuttanne ja antaisi periksi. Heprelaiskirje 12:1–3

Tämä katkelma on osa laajempaa kokonaisuutta, jossa heprealaiskirjeen kirjoittaja kehottaa elämään oikeaan kristilllistä elämää ja opettaa siitä. Kirjoittajan painotus on synnin vastustamisessa, mutta tekstiyhteydestä käy selväksi, että hän puhuu asiasta laajemmin kuin vain kiusausten välttämisenä.

Kirjoittaja vertaa tätä kaikkea kilpajuoksuksi. Tässä pohdimme tätä kehotusta kolmelta kantilta.  

Motivaatio

Ihan ensimmäiseksi pitää kysyä, mikä saa meidät juoksemaan? Se on tietenkin päämäärä, jota käsittelemme myöhemmin. Mutta tekstissä annetaan toinenkin motivaatio. Toisten esimerkki.

Tätä tekstiä edeltävä luku on käsitellyt Vanhan testamentin uskonsankareita. Jumalan seuraajia, jotka olivat juosseet samaa juoksua, kuin me ja vaikeuksista huolimatta päässeet maaliin. Heihin viitataan ympärillämme olevana todistajien pilvenä.

Sitä voi myös laajentaa ympärillämme olevaan seurakuntaan. Toisiin uskoviin, joiden näemme juoksevan samaa rataa kuin mekin.

Mielenkiintoista tästä tekee mielestäni se, että kyse on tavallaan sosiaalisesta paineesta. Kirjoittaja on vyöryttänyt suuren joukon epäitsekkäitä ja kuuliaisia uskonsankareita eteemme ja sanoo, että meidän tulee tehdä samoin. 

Tämä on sekä positiivista, mutta myös negatiivista painetta. Se toisaalta kannustaa meitä juoksemaan, koska se näyttää, että muutkin tavalliset ihmiset ovat Jumalan armosta siinä onnistuneet. Mutta samalla se näyttää, että rima on korkealla, kyse on kuitenkin ihan maailmanmestaruustason kisoista.

Toisaalta se sanoo, että mekin voimme onnistua, mutta samalla se alleviivaa sitä, että voimme antaa itsestämme enemmän. Vähän myöhemminhän kirjoittaja sanookin, että emme vielä ole tehneet verille asti vastarintaa syntiä vastaan. Meillä on potentiaalia enempään.

Sosiaalisen paineen lisäksi meille annetaan motivaatioksi Jeesus. Hän näytti meille esimerkillään, miten juostaan voittajana maaliin. Hän toimi aidon kilpaurheilijan tavoin pistämällä kaiken muun sivuun ja keskittyi vain kisaan. Hän tiesi, että kisa on kova ja se tulee sattumaan, mutta siitä huolimatta hän juoksi.

Toiminta

Sitten on se toiminta, mitä meidän halutaan tehtävän. 

Ensinnäkin meidän tulee laittaa syrjään kaikki asiat ja synti. Tämä kahtiajako kuvaa sitä, että kyse ei ole vain siitä, että taistelemme syntiä ja kiusauksia vastaan, vaan se on laajempi.

Syntiä kuvataan tässä asiana, joka jollakin lailla kietoutuu meidän ympärillemme ja jarruuttaa meitä. Se sitoo jalkamme, että emme pysty juoksemaan.

Kaikki asiat taas ovat painoja ja taakkoja. Jos yritämme juosta, kun kannamme painoa, vauhtimme hidastuu ja väsymme nopeasti. Siksi, jos halutaan päästä etenemään kovaa, jätetään kaikki mahdollinen ja ylimääräinen painolasti pois.

Tämä sivuunlaittaminen täytyy ennen pitkää. Parasta olisi tietenkin, jos sen voisi tehdä jo ennen juoksun aloittamista. Mutta ei ole myöhäistä hankkiutua niistä eroon juoksun aikanakin. 

Toiseksi tässä kehotetaan meitä juoksemaan sinnikkäästi edessämme oleva kilpailu. Tässä käytetty juoksua tarkoittava verbi on kilpailutermi, jota käytettiin esimerkiksi kilpajuoksusta stadionilla. Se tarkoittaa juoksemista ja kiirehtimistä. Kilpailuteemaa korostaa kilpailu-sanan käyttö. Tämä sana voi tarkoittaa kuvainnollista kilpailua tai taistelua, kuten tässä, mutta se on kuitenkin myös ihan konkreettinen kilpailu.

Juoksemisen ja kilpailun kuvaaminen fyysisenä suorituksena alleviivaa sitä, että kyse ei ole pelkästään hengellisestä harjoituksesta. Kristillinen elämä on täysipainoista elämää, jossa on osansa kaikilla elämämme alueilla. Se ei ole vain rukoilua, raamatunlukua ja kiusausten vastustamista. Se on myös lähimmäisten ja jopa vieraiden rakastamista, hyviä tekoja ja heikkojen puolustamista. Asioita, jotka voivat olla vaikeita ja jotka voivat vaatia meiltä paljon.

Vielä kirjoittaja kehottaa meitä keskittymään katseellamme Jeesukseen. Hän käyttää sanaa, joka tarkoittaa katseen siirtämistä johonkin ja keskittymistä siihen.

Juoksua estävien asioiden sivuunlaittaminen, juoksun juokseminen sinnikkäästi kilparadalla ja katseen kiinnittäminen Jeesukseen, edelläjuoksijaan, kuvaavat kaikki keskittymistä. Fokusointia. Sitä, että karsimme suoritusta häiritsevät asiat ja kiinnitämme huomion vain pääasiaan.

Tämä on tärkeä kehotus sekä meille uskovina että seurakuntana. Mehän helposti saatamme jäädä jumiin toissijaisiin asioihin, jopa riitoihin, jotka vievät meidän huomiomme pois siitä, miksi ylipäätään olemme täällä koolla.

Päämäärä

Mutta kirjoittajalla on vielä yksi asia, mitä hän haluaa sanoa: päämäärä. Emme juokse pelkän juoksemisen takia. Jo edellinen luku uskonsankareista päättyi viittaukseen päämäärästä:

Kaikista näistä on heidän uskonsa perusteella annettu kirjoituksissa hyvä todistus, mutta sitä, mikä on luvattu, he eivät vielä saaneet. Jumalalla oli näet meitä varten varattuna vielä parempaa, eivätkä he siksi voineet päästä täydellisyyteen ilman meitä. Heprealaiskirje 11:39–40

Kirjoittaja puhuu Jeesuksen motivaatiosta, että hän oli valmis kärsimään ja panostamaan niin paljon, koska hän tiesi edessään olevan ilon korvaavan kaiken sen. Meitä kehotetaankin ajattelemaan häntä. Toisaalta hänen kärsimyksiään, mutta myös hänen asemaansa nyt. Se rohkaisee meitä, sillä hän kärsi ja kesti sen kaiken meidän tähtemme ilman, että hänen olisi ollut mikään pakko tehdä sitä. Se rohkaisee meitä myös siksi, että hän nyt istuu Jumalan valtaistuimen oikealla puolella: Hän on saanut vallan ja hallitsee. Hän on se tuomari, joka valvoo kisaa ja hän on meidän puolellamme!

Jeesus, hänen kärsimyksensä, voittonsa ja asemansa ovat vakuuksia siitä, että juoksumme ei ole turha tai että jäisimme matkalle. Jos vain jatkamme eteenpäin kestävinä, katse hänessä, me ylitämme maaliviivan.

Tässä myös paljastuu kilpailumme luonne. Emme kilpaile toisiamme vastaan aivan kuin pelastuksen saisi osakseen vain parhaiten juossut. Me kilpailemme itsemme kanssa ja myös Jumalaa vastustavia voimia vastaan, jotka yrittävät hidastaa ja harhauttaa meitä. Me olemme tässä kilpailussa joukkue, joka kannustaa ja rohkaisee toisia juoksijoita. 

Sen vuoksi: Juoskaa siis kestävinä! Juoskaa, koska Jeesus on antanut meille esimerkin ja näyttänyt tietä. Juoskaa pistäen syrjään kaikki, mikä haittaa juoksua ja keskittykää pääasiaan: Jeesukseen! Ja juoskaa muistaen, että Jeesus on juossut tämän saman matkan meidän edeltämme ja on meidän puolellamme.