Tuomiosunnuntai tai Kristuksen kuninkuuden sunnuntai päättää kirkkovuoden. Kumpikin nimitys viittaa tulevaisuuteen. Niiden synnyttämillä mielikuvilla saattaa kuitenkin olla suuriakin eroja. Tuomiosunnuntai on nimenä synkkä ja herättää ehkä mielikuvan ankarasta ja vihaisesta Jumalasta. Kristuksen kuninkuuden sunnuntain synnyttämä mielikuva ei ehkä ole ihan niin selvä. Kristuksen kuninkuus voidaan nähdä niin monelta kantilta.

Jollekin se voi olla pelkästään positiivinen asia, sillä se merkitsee Jumalan täydellistä voittoa. Toiselle se voi olla epävarmuutta herättävä, koska Kristuksen kuninkuuteen liittyy kuitenkin tuomiovaltakin. Mitä jos olenkin niitä, jotka saavat langettavan tuomion? Vielä joku voi nähdä Kristuksen kuninkuuden jollakin tapaa epäkäytännöllisenä, pelkästään hengellisenä olemukseltaan.

Ilmestyskirja 1:4b–8

Sekä tuomiosunnuntai että Kristuksen kuninkuuden sunnuntai viittaavat Jeesuksen toiseen tulemukseen, josta puhuu ensimmäinen tekstimme. Siinä Kristus kuvataan suurena ja mahtavana hallitsijana. Vaikka se viittaa Jeesuksen ristinkuolemaan, hän vaikuttaa kuitenkin suuremmalta kuin tavallinen ihminen, mitä hän toki onkin.

Tämän Jeesuksen suuruuden eteen on helppo jäädä ihmettelemään ja ihastelemaankin. Jos omaa yhtään mielikuvitusta, voi mielessään kuvitella, mitä kaikkea Johannes näki. Kuinka suurta ja loistokasta se kaikki oli. Sen pohjalta on helppo myös ymmärtää monet ylistyslaulut, jotka korostavat Jumalan suuruutta ja ihmeellisyyttä. Jumala on suuri. Kristus on ihmeellinen.

Johannes 18:33–37

Sitten toisessa tekstissämme ollaankin täysin erilaisessa tilanteessa. Ilmestyskirjan kuvaukset ovat vielä hädin tuskin näkyviä heijastuksia. Tuntuu, että ollaan menossa aivan päinvastaiseen suuntaan, sillä Jeesus on vangittu. Häntä on ruoskittu ja nöyryytetty, ja pian hän saa kuolemantuomion. Suuruus ja ihmeellisyys loistavat poissaolollaan.

Kuitenkin Jeesuksen ja Pilatuksen keskustelu koskettelee samoja teemoja kuin mistä Ilmestyskirjan kuvaus kertoo. Jeesuksen kuninkuudesta. Keskustelussa on useita huomionarvoisia kohtia.

Ensinnäkin on selvää, että Pilatus ei ole lainkaan kiinnostunut juutalaisten keskinäisistä kiistoista. Hän suostuu käsittelemään niitä vain, jotta hän voi varmistaa, että niistä ei tule ongelmia roomalaisten hallinnolle. Mutta vaikka Pilatus ei ollut kiinnostunut juutalaisten keskinäisistä asioista, hän silti tiesi jotakin Jeesuksesta.

Oli päivän selvää, että Jeesus ei ole minkäänlainen kuningas. Jeesushan oli köyhä mies, joka oli kotoisin ihan väärästä osasta maata. Kaiken lisäksi nekin vähät kannattajat, joita Jeesuksella oli ollut, olivat hänet hylänneet. Mutta Pilatus kuitenkin kysyy, että onko Jeesus kuningas. Ehkä hän ajatteli, että jospa Jeesus itse luulee olevansa kuningas. Silloin hän saattaisi ollakin uhka.

Lopulta Jeesus vastaa varsin salaperäisesti. Hän todella on kuningas, mutta ei lainkaan sellainen kuningas, jota Pilatus ajattelee. Muutoinhan hänen seuraajansa olisivat puolustaneet häntä. Jeesus on kuningas ja hänellä on valtakunta ja hän on tullut maailmaan tuomaan sen ilmi.

Mutta tässä kohtaa on helppo lähteä ajatuksissaan väärille urille. Koska Jeesuksen kuninkuus ei ole tästä maailmasta, niin se ei myöskään kosketa tätä maailmaa. Tietenkin Jeesuksen uhri takaa sen, että uskon kautta häneen, pääsemme osalliseksi pelastuksesta. Mutta ymmärrämme tämän usein hieman väärin.

Ajattelemme, että Jumalan pelastussuunnitelma on kosminen evakuointisuunnitelma, jossa kristityt pelastetaan tästä pahasta maailmasta taivaaseen, ikuiseen iloon. Saatamme siteerata vapaasti Paavaliakin, että haluaisimme päästä jo sinne. Laulamme lauluissakin siitä, mikä meitä taivaassa odottaa.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä varten Jeesus tuli. Ei hän tullut pelastamaan meitä tästä pahasta maailmasta, vaan hän tuli pelastamaan tämän pahan maailman. Jumala aikoo tuoda valtakuntansa tähän maailmaan ja hän aloitti sen prosessin Jeesuksessa. Ja tämän Jeesuskin sanoo. Hän sanoo, että hänen valtakuntansa ei ole peräisin tästä maailmasta, mutta se on tarkoitettu tälle maailmalle.

Ja yhtä lailla kuten Jeesuksen tarkoitus ei ollut evakuoida kristityt maailmasta pois, hän ei myöskään tarkoittanut, että kristityt jäisivät odottamaan, että heidät kutsutaan pois. Päinvastoin Jeesus antoi meille tehtävän: menkää ja tehkää.

Taannoin vastaani tuli kirja, jonka nimi vapaasti suomennettuna oli ”Pelasta Jeesus seurakunnalta.” Alaotsikossa sanottiin: ”miten lopettaa Jeesuksen palvominen ja alkaa seuraamaan Jeesusta.” Kirjan ajatus oli se, että jotenkin kristillinen jumalanpalvelus ja uskonnon harjoittaminen on mennyt Jeesuksen seuraamisen edelle.

Tavallaan se, että olemme jääneet ihmettelemään ja ihailemaan Ilmestyskirjan suurta Jeesusta, on saanut meidät unohtamaan, että emme ole vielä siellä. Meidän tehtävä onkin Jeesuksen tavoin olla julistamassa totuutta, joka on itse Jeesus, ja olla tuomassa Jumalan valtakuntaa maailmaan.

Jaakobin kirje ottaa tähän samaan asiaan kantaa: ”Puhdasta, Jumalan ja Isän silmissä tahratonta palvelusta on huolehtia orvoista ja leskistä, kun he ovat ahdingossa, ja varjella itsensä niin, ettei maailma saastuta.” (Jaak. 1:27)

Toisaalta meidän tulee varjella itseämme, että maailma ei saastuta meitä. Tässä maailma ei tarkoita tätä fyysistä maailmaa ja kaikkea siinä, vaan Jumalaa vastaan kapinoivaa tahtoa ja toimintaa. Siis älä tee pahaa.

Mutta toisaalta on se, että meidän tulee huolehtia heikoista ja vähäosaisista. Siis tehdä hyvää.

Ja näitä kumpaakin Jaakob kuvaa sanomalla, että se on puhdasta ja tahratonta palvelusta. Sana, jota hän käyttää, tarkoittaa jumalanpalvelusta ja palvontaa. Kunnioitamme Jumalaa parhaiten elämällä maailmassa, kuten Jeesus eli eli rakastaen lähimmäisiämme ja tehden hyvää kaikille kykyjemme mukaan.

Eikä tässäkään himmene ajatus Kristuksen kuninkuudesta sen enempää kuin tuomiostakaan. Toimimalla ihmisten parhaaksi me täytämme kuninkaamme tahtoa ja hänen valtakuntansa toimintatapoja. Hyvää tekemällä me myös tuomme valtakuntaa näkyväksi keskuudessamme.

Hyvää tekemällä, rakastamalla ja armahtamalla me myös osallistumme Kristuksen tuomiotyöhön, jonka perusta on nimenomaan rakkaudessa. Tuomalla Jumalan rakkaus näkyvämmäksi ympäristössämme me osoitamme samalla, että meidän tuomarimme on hyvä, rakastava ja armahtava tuomari, joka tahtoo meille hyvää.

Jeesus, Herra, kuningasten kuningas, Alfa ja Omega, Jumala, Kaikkivaltias, Isä. Jeesusta on helppo jäädä ihailemaan ja palvomaan. Jeesuksen kuninkuus ei kuitenkaan ole tämän maailman kuninkuuden kaltaista, jossa alamaisten tulee pokkuroida hallitsijan edessä. Sen sijaan kuningasten kuningas odottaa meidän seuraavan häntä vapaasti ja elävän Jumalan valtakunnan periaatteiden mukaan nyt.