Ihmeellinen Jumala

Pari vuotta sitten olin ensimmäistä kertaa elämässäni etelässä lomalla. Menimme vaimoni kanssa Kyprokselle. Siellä näin ensimmäistä kertaa kunnolla palmupuita ja niiden näkemisen aiheuttama reaktio yllätti minutkin. Tuijotin niitä, kävin koskemassa niitä ja naamallani oli kaiken aikaa leveä hymy. Oikeita palmuja.

Lomamme kesti viikon verran ja sinä aikana ehdin näkemään aika monta palmua. Niinpä lähtöpäivänä päätin vielä kerran fiilistellä palmuilla. Menin silittelemään niiden pintaa ja tarkastelin niitä. Tällä kertaa ne eivät kuitenkaan herättäneet minussa kummempaa reaktiota. Olin tottunut niihin. Sitten, viime vuonna menimme jälleen etelään lomalle. Tällä kertaa kohteena oli Teneriffa, jossa myös oli palmuja. Lentokoneessa odotin perille pääsyä, mutta perillä eivät palmut taaskaan herättäneet kummoistakaan reaktiota. Nehän oli jo nähty, ne olivat tuttuja.

Vaikka järjellä tiedostammekin, että Jumala on käsittämättömän suuri, me kuitenkin totumme häneen, niin että hän tavallaan pienenee tai arkipäiväistyy. Hengellisestä elämästämme tulee rutiineja, aamu- ja iltarukouksia, jumalanpalveluksia, raamatunlukua. Ihmeen tuntu on harvinaista. Siitä tulee niin tuttua, että ei välttämättä oikeastaan edes kyseenalaista sitä. Kyllähän suhteen Jumalaan joka tapauksessa pitäisi olla läheinen ja läheisyyteen kuuluu tuttuus.

Mutta joskus on hyvä pysähtyä Jumalan suuruuden eteen ja yrittää palauttaa mieleen hänen suuruuttaan. Näin tekee meille esimerkiksi Jesaja:

Ettekö te mitään tiedä, ettekö ole kuulleet, eikö teille ole kerrottu tätä alusta alkaen? Ettekö ole oppineet ymmärtämään, miten maailma on saanut alkunsa?

Korkealla hän on, maan piirin yllä, maan asukkaat ovat hänelle kuin heinäsirkkoja. Hän leväytti auki taivaan kuin kankaan ja jännitti sen kuin teltan asuttavaksi. Olemattomiksi hän tekee mahtimiehet, tyhjää ovat hänelle maan valtiaat: tuskin heidät on istutettu, tuskin kylvetty, tuskin vesat ovat juurtuneet, kun hän jo henkäisee, ja he kuihtuvat ja myrskytuuli vie heidät mukaansa kuin oljenkorret.

— Mihin te minua vertaisitte? Kuka on minun kaltaiseni? kysyy Pyhä. Kohottakaa katseenne korkeuteen: kuka on tämän kaiken luonut? Hän, joka kutsuu esiin taivaan joukot täydessä vahvuudessaan, hän, joka tuntee ne nimeltä, joka ainoan. Suuri on hänen väkevyytensä, valtaisa hänen voimansa: yksikään joukosta ei jää pois.

Miksi valitat, Jaakob, Israel, miksi puhut näin: — Ei ole Herra nähnyt elämäni taivalta, minun asiastani ei Jumala välitä.

Etkö jo ole oppinut, etkö ole kuullut, että Herra on ikuinen Jumala, koko maanpiirin luoja? Ei hän väsy, ei uuvu, tutkimaton on hänen viisautensa. Hän virvoittaa väsyneen ja antaa heikolle voimaa. Nuoretkin väsyvät ja nääntyvät, nuorukaiset kompastelevat ja kaatuvat, mutta kaikki, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohoavat siivilleen kuin kotkat. He juoksevat eivätkä uuvu, he vaeltavat eivätkä väsy.

Jesaja 40:21–31

Jesajan teksti on vähän karuakin läksytystä: ettekö muka tiedä? Mutta läksytyksestä huolimatta Jesajan sanoma on hieno ja rohkaiseva. Hän maalaa eteemme kuvan suuresta ja ihmeellisestä Jumalasta. Se opettaa meitä tuntemaa Jumalaa ehkä hieman monipuolisemmin.

Jumala on ikuinen

Jumalan ikuisuus on helppo ajatella vain sitä kautta, että hän on ollut aina olemassa. Ikuisuus Jumalan ominaisuutena kertoo myös paljon muuta hänestä.

Toisinaan esimerkiksi kuulee kuvauksia hyvästä ystävästä. Niissä usein korostuu se, että ystävä on tunnettu jo pitkään, ehkä lapsuudesta saakka. Hän on ollut aina paikalla, kun on ollut tarve. Hän tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu.

Näissä kuvauksissa lähestytään hieman sitä, mitä Jumalan ikuisuus tarkoittaa. Hän on ollut aina läsnä. Jo ennen kuin itse edes tunsimme häntä, hän oli jo kanssamme. Itse asiassa hän tunsi meidät jo ennen kuin meitä oli edes syntynyt. Jumala on myös aina paikalla. Silloin, kun tarvitsemme häntä, mutta muulloinkin. Aivan, kuten Jeesus antoi ennen taivaaseenastumistaan lupauksen, että hän on meidän kanssamme joka päivä maailman loppuun saakka. Jumala myös tuntee meidät paremmin kuin kukaan muu. Hän tietää täydellisesti olosuhteemme, ajatuksemme, kipuilumme ja ilomme.

Jumalan ikuisuus ei siis kerro vain Jumalan pitkäikäisyydestä tai siitä, että hänellä ei ole alkua eikä loppua. Se kertoo siitä, että Jumala on kestävä, luotettava ja tuttu. Hän on täydellisen kärsivällinen. Hänellä on koko maailma aikaa juuri meitä varten. Hän kestää meidän vajavaisuuksiamme ja epäonnistumisiamme, kun hän yrittää opettaa meitä tutustumaan itseensä.

Jumala on myös luotettava. Hänen ikuisuuteensa liittyy kiinteästi se, että hän on myös muuttumaton. Aivan, kuten heprealaiskirjeen kirjoittaja kirjoitti, että hän on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Hän ei muutu tai vaihda yhtäkkiä mieltään jostakin. Kun hän lupaa jotakin, hän pitää sen loppuun saakka. Ja juuri hänen ikuisuutensa on todiste siitä. 

Mutta Jumala on myös tuttu. Tällä en tarkoita sitä, että voisimme täysin ymmärtää Jumalaa, vaan sitä, että voimme tuntea hänet. Hän on paikalla, kun synnymme ja hän on paikalla, kun kuolemme. Eikä hän väisty viereltämme missään vaiheessa siinä välillä. Jumala on tullut meitä lähelle, niin että meillä on aidosti mahdollisuus tuntea hänet. Ja Jumalan ikuisuus tarkoittaa sitä, että vaikka kykenemme tuntemaan häntä hyvin vajavaisesti tässä elämässä, hän tarjoaa myös meille iankaikkisuutta kanssaan.

Jumala on viisas

Jumalan viisaus nähdään ehkä usein hänen kaikkitietävyytensä kautta. Jumala tietää kaiken tiedon eikä mikään ole häneltä salattua. Mutta Jumalan viisauskin on paljon tätä enemmän. Wikipediassa viisaus määritellään seuraavasti:

Viisaus on kykyä käyttää tietoa ja kokemusta hyvien päätösten ja arviointien tekemiseksi. Viisaus muodostuu monipuolisten elämänkokemusten myötä ja on arvostettua syvällistä tietämystä, jota katsotaan olevan vain harvoilla.

Psykologisessa tutkimuksessa viisaus on esimerkiksi usein määritelty kyvyksi tehdä sellaisia ratkaisuja, jotka pitkällä aikavälillä tuottavat ”yhteisesti hyvän” lopputuloksen. Viisauteen eri näkökulmissa liitettyjä ominaisuuksia ovat myös esimerkiksi oikeudenmukaisuus, elämäntuntemus ja -kokemus, itseymmärrys, prososiaalisuus, tilannesidonnaisuus ja myötätunto.

Viisaus ei ole vain tietoa. Viisaus on sitä, että osaa käyttää hyväkseen ja erityisesti yhteiseksi hyväksi sitä tietoa, mitä kulloinkin on saatavilla. Korkea älykkyysosamäärä ei siis välttämättä kerro mitään viisaudesta.

Jumalan kohdalla tämä korostuu, sillä hän tietää kaiken ja on täydellisen älykäs. Mikään Mensan testi ei voisi testata hänen älykkyyttään. Mutta Jumalan viisaus ei tule ensisijassa ilmi hänen kaikkitietävyytensä kautta. Sen sijaan Jumalan viisaus näkyy hänen toiminnassaan.

Ensinnäkin Jumala ymmärtää meitä. Vaikka hän on täydellisesti erilainen suhteessa meihin, sillä mehän olemme hänelle kuin bakteerit meidän näkökulmastamme, hän pystyy aidosti ymmärtämään meitä. Me ihmiset pystymme samaan varsin rajallisesti. Varsinkin, jos yritämme ymmärtää muita kuin ihmisiä, se on vielä vaikeampaa. Meillä esimerkiksi on koira ja vaikka sitä ohjaa melko yksinkertaiset vaistot, en kovinkaan usein osaa eläytyä sen elämään ja ymmärrä, mitä se ehkä ajattelee.

Tämä Jumalan ymmärrys on tietenkin seurausta siitä, että hän syntyi ihmiseksi ja on kokenut omakohtaisesti, millaista on olla ihminen. Jeesuksen kautta me voimme myös selkeämmin uskoa ja käsittää sen, että hän voi minuakin ymmärtää. 

Tähän liittyy läheisesti myös se, että Jumala kaikessa viisaudessaan myös rakastaa meitä. Hän tuntee empatiaa meitä kohtaan. Hän välittää meistä yksilöinä, henkilökohtaisesti. Ja koska hän näkee paljon meitä paremmin myös olosuhteemme, ja koska hän tuntee meidät jopa meitä itseämmekin paremmin, voimme olla varmoja siitä, että hän ymmärtää ongelmiammekin paljon paremmin kuin me itse.

Jumalan viisauteen liittyy myös hänen täydellinen oikeudenmukaisuutensa ja hyvyytensä. Me emme läheskään aina ymmärrä, miksi maailmassa tapahtuu niin paljon pahaa, miksi Jumala sallii sen kaiken, mutta voimme luottaa siihen, että hän tietää parhaiten. Vaikka kaikkea voi tapahtua kaikille, eikä missään tunnu välillä olevan mitään järkeä, niin siitä huolimatta Jumala on kaiken sen yläpuolella ja kaikki on hänen hallinnassaan.

Jumala on voimakas

Jumala on kaikkivaltias. Se tarkoittaa, että hän pystyy tekemään kaiken, mitä hän haluaa, kunhan se vain on mahdollista. Jumalakaan ei pysty tekemään asioita, jotka ovat mahdottomia tai sisäisesti ristiriidassa, kuten luomaan kiven, jota ei jaksa nostaa tai kulmikkaan pallon.

Jumalan voima tarkoittaa, että Jumala on täydellinen tuki ja turva. Jumala kestää valituksemme ja hän myös kykenee auttamaan. Hän on turvallinen. Meidän ei tarvitse pelätä häntä hänen voimansa vuoksi. Jumala ei ole siis arvaamaton tai vaarallinen.

Tämä saattaa kuulostaa ristiriitaiselta, sillä puhutaanhan Raamatussa paljon Jumalan pelosta ja siitä, miten tärkeää se on uskovalle. Jumalan pelko ei kuitenkaan tarkoita normaalia pelkoa. Sellaista pelkoa, mitä voisi tuntea vaarallisessa tilanteessa. Oikeampi sana olisikin kunnioitus ja ihmetys, jota tunnemme kaikkea ihmeellistä ja suurta kohtaan. Ja kyllähän käsittämättömän suuren Jumalan edessä voi tuntea myös pelkoa, joka tulee hänen suuruutensa ja käsittämättömyytensä kokemisesta.

Jumalan voima tarkoittaa myös sitä, että hän on voiman lähde. Hän vahvistaa omiaan. Hän johdattaa ja varjelee. Hän toimii elämässämme silloinkin, kun emme sitä huomaa. Eikä kyse ole vain siitä, että Jumala tarjoaisi jonkinlaisen energiapatukan, jolla jatkaa taas vähän matkaa, vaan hän antaa elämän.

Jesaja kuvaa Jumalan antamaa voimaa yhä kasvavana ja uudistavana. Se voi kuitenkin tuntua joskus ristiriitaiselta. Jokaisella on elämäntilainteita, jolloin voimat tuntuvat loppuvan, eikä vain jaksa. Onko silloin jotenkin huono uskova tai uskooko silloin väärin? Pitäisikö oikean ja aidon uskovan olla aina energinen? Ei. On ihan luonnollista väsyä. 

Jesajan kuvauksessa mielenkiintoista onkin, että hän ottaa yhdeksi kuvaksi Jumalan voimasta kotkan, joka kohoaa siivilleen. Kotkat käyttävät hyväkseen ilmavirtoja ja niiden avulla ne nousevat todella korkealle ja pystyvät lentämään pitkiäkin matkoja vähällä energialla vain liitäen ilmassa. Kyse ei siis ole siitä, että kotka on vahva lintu, mitä se toki on, vaan siitä, että jokin muu kannattelee sitä.

Aivan samoin myös Jumalan voima toimii. Se kannattelee meitä, niin että voi vaikuttaa jopa siltä, että emme tee mitään. Kotkakin saattaa välillä näyttää siltä, että se vain leijuu paikallaan. Kuitenkin ilmavirta kannattelee sitä, pitää sen ilmassa.

Jumalan voima tarkoittaakin juuri sitä, että me saamme olla heikkoja. Meidän ei tarvitse aina jaksaa ja pystyä ja onnistua. Voimme antaa itsemme vajavaisina ja keskeneräisinä hänen käsiinsä ja hän johtaa meidät haluamaansa suuntaan. Sillä hän on luotettava ja viisas Jumala, joka tuntee meidät ja rakastaa meitä. Se on hyvä muistaa silloin, kun on vaikeaa, mutta myös silloin, kun kaikki menee hyvin.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.