Näemmekö me oikein? Näemmekö me ihmiset, jotka ovat ympärillämme? Näemmekö heidät sellaisina, kuin he ovat vai sellaisina, kuin oletamme tai haluamme heidän olevan? Tämä kertomus Jeesuksen elämästä käsittelee tätä aihetta.

Eräs fariseus kutsui Jeesuksen kotiinsa aterialle, ja hän meni sinne ja asettui ruokapöytään. Kaupungissa asui nainen, joka vietti syntistä elämää. Kun hän sai tietää, että Jeesus oli aterialla fariseuksen luona, hän tuli sinne mukanaan alabasteripullo, jossa oli tuoksuöljyä. Hän asettui Jeesuksen taakse tämän jalkojen luo ja itki. Kun Jeesuksen jalat kastuivat hänen kyynelistään, hän kuivasi ne hiuksillaan, suuteli niitä ja voiteli ne tuoksuöljyllä.

Fariseus, joka oli kutsunut Jeesuksen, näki sen ja ajatteli: ”Jos tämä mies olisi profeetta, hän kyllä tietäisi, millainen nainen häneen koskee. Nainenhan on syntinen.” Silloin Jeesus sanoi hänelle: ”Simon, minulla on sinulle puhuttavaa.” ”Puhu vain, opettaja”, fariseus vastasi.

”Oli kaksi miestä”, sanoi Jeesus. ”He olivat velkaa rahanlainaajalle, toinen viisisataa, toinen viisikymmentä denaaria. Kun heillä ei ollut millä maksaa, rahanlainaaja antoi molemmille velan anteeksi. Miten on, kumpi heistä nyt rakastaa häntä enemmän?” Simon vastasi: ”Eiköhän se, joka sai enemmän anteeksi.” ”Aivan oikein”, sanoi Jeesus. Hän kääntyi naiseen päin ja puhui Simonille: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Niinpä sanonkin sinulle: hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Pöytävieraat alkoivat ihmetellä: ”Kuka tuo mies on? Hänhän antaa syntejäkin anteeksi.” Mutta Jeesus sanoi naiselle: ”Uskosi on pelastanut sinut. Mene rauhassa.” 

Luukas 7:36–50

Jeesuksen aikana aterialla oleminen toisen kanssa kertoi yhteydestä ja ystävyydestä. Vihamiesten tai itseä huonompien kanssa ei aterioitu ilman todella hyvää syytä. Tässä fariseus Simon on kutsunut Jeesuksen vieraakseen aterialle. Se kertoo, että Simon tunnusti Jeesuksen arvon ja ainakin jossakin määrin myös uskoi tämän olevan vähintään profeetta.

Samalla kuitenkin Simonin toiminnassa on nähtävissä keinottelua. Yhteinen ateria kuvasti yhteyttä ja ystävyyttä ja siksi luonnollisesti haluttiin aterioida suosittujen ja vaikutusvaltaisten ihmisten kanssa, koska se nosti ihmisten mielissä myös omaa arvoa. Niinpä Simonin ateriakutsuunkin sisältyi mahdollisesti ajatus siitä, että hän hyötyisi siitä, että hänet nähdään Jeesuksen seurassa. Jeesushan oli jo tuossa vaiheessa tunnettu ja hänellä oli suuri seuraajajoukko.

Tuon ajan ateriat, etenkin tämänkaltaiset, eivät olleet yksityistilaisuuksia, vaan talon ovet olivat auki kaikille ja ateriaa saattoi seuraamassa olla vieraiden henkilöllisyydestä riippuen suurikin väkijoukko. Syntisen naisen tulo paikalle ei siis ollut mikään ennenkuulumaton asia.

Tosin naisen kannalta tuleminen on vaatinut rohkeutta, koska hän oli tunnettu prostituoitu, syntinen. Sellainen saisi fariseuksen kodissa osakseen vain halveksuntaa. Kuitenkin nainen tuli paikalle. Hän oli ehkä aiemmin kuullut Jeesusta tai jopa kohdannut hänet ja oli kokenut muutoksen elämässään. Tuo tilanne ajoi hänet paikalle.

Ja nainen toi mukanaan myös lahjan, kalliin hajuöljyn, jolla hän halusi voidella Jeesuksen. Päästessään Jeesuksen luokse tunteet ottivat naisessa vallan ja hän purskahti itkuun. Kyynelillään hän kasteli Jeesuksen jalat ja koska hänellä ei ollut muutakaan, hän avasi hiuksensa ja kuivasi jalat niillä.

Tässä vaiheessa Simon pöyristyy naisen toimintaa. Ensinnäkin naisen pitäisi syntisenä tietää paikkansa ja pysyä sivulla. Sen sijaan hän rohkenee koskea Jeesusta. Kaiken kukkuraksi nainen avaa hiuksensa, joka oli tuohon aikaan hyvin säädytön teko.

Simonin paheksunta osuu myös Jeesukseen. Simon oli ollut siinä ymmärryksessä, että Jeesus olisi profeetta, mutta Jeesuksen reaktio naiseen paljasti, että hän ei voi olla mikään profeetta. Jos Jeesus olisi profeetta, hän tietäisi, minkälainen nainen oli kyseessä eikä olisi antanut tämän koskettaa itseään. Kosketuksella kun nainen saastuttaisi myös Jeesuksen.

Kun Simon mielessään ajattelee näitä, Jeesus osoittaa todellakin olevansa profeetta ja paljastaa tietävänsä Simonin ajatukset. Jeesus kertoo vertauksen, joka kääntää tilanteen ylösalaisin. Vertauksen jälkeen Jeesus kehottaa Simonia katsomaan naista. Vaikka nainen oli tullut julkisesti paikalle ja toiminut kaikkien nähden, Simon ei ollut oikeasti nähnyt naista, vaan vain sen, mitä hän ajatteli tämän edustavan. Hän näki syntisen ja saastaisen naisen, ei armahdettua Jumalan lasta.

Naisen kautta Jeesus johdattaa Simonin näkemään myös itsensä. Vaikka Simon luuli olevansa hyvä ja pyhä mies, hän ei sitä ollutkaan. Simon oli kutsunut Jeesuksen luokseen aterialle, mutta oli laiminlyönyt kaikki normaalit isännän velvollisuudet. Hän ei ollut tarjonnut Jeesukselle vettä jalkojenpesuun, ei ollut suudellut tervehdykseksi eikä antanut öljyä pään voitelemiseen. Simon oli näennäisestä kohteliaisuudestaan huolimatta julkisesti häpäissyt Jeesuksen. Tehnyt siis sen, mistä Simon itse ajatuksissaan syytti naista.

Nainen taas oli omilla kyynelillään pessyt Jeesuksen jalat ja suudellut niitä lakkaamatta. Jalkojen pesu ei ollut koskaan isännän tehtävä, vaan se oli orjan vastuulla, mikä kertoo naisen nöyryydestä ja kunnioituksesta Jeesusta kohtaan. Nainen ei myöskään voidellut Jeesuksen jalkoja tavanomaisella öljyllä, mihin Jeesus oli viitannut, vaan kalliilla hajuöljyllä. Syntinen nainen, kutsumaton vieras, teki sen, mitä isännän olisi pitänyt tehdä ja vielä enemmän.

Jeesus palaa kertomaansa vertaukseen ja selittää naisen toiminnan sen kautta. Nainen on saanut suuremmat synnit anteeksi ja siksi myös rakastaa enemmän. Vaikka se vaikutelma saattaakin tekstistä tulla, niin kyse ei ole siitä, että nainen olisi saanut syntinsä anteeksi, koska rakasti. Rakkaus on selvästi anteeksiannon seurausta. Anteeksiannon perustaksi Jeesus antaa uskon. Uskon, joka tuo ihmisen Jeesuksen luokse ja auttaa tätä näkemään hänet vapahtajana.

Fariseus Simon taas oli saanut vain vähän anteeksi. Kyse ei ollut siitä, että Simonilla olisi ollut vain vähän anteeksisaatavaa, koska hän oli elänyt niin hyvää elämää. Kyse oli enemmänkin siitä, että Simon ei ehkä nähnyt itseään sellaisena syntisenä, jonka tulisi saada anteeksi. Mahdollisesti hän ajatteli, että koska hän fariseuksena noudattaa Mooseksen lakia, kaikki on hyvin. 

Hän siis ajatteli, että hän pärjää itsekin. Mutta hänen sokeutensa sekä naisen että Jeesuksen kohdalla todistaa, että hän ei pärjääkään.

Luukkaan kertomus maalaa eteemme kolme näkökulmaa. Ensimmäisenä on naisen näkökulma. Nainen oli saanut elämäänsä vapautuksen, anteeksiannon, kun hän oli löytänyt Jeesuksen. Anteeksianto auttoi näkemään Jeesuksen hyvänä ja rakkaana. Se myös auttoi näkemään muut ihmiset oikeassa mittasuhteessa, niin että nainen pystyi ylittämään mahdollisen pelkonsa tulla fariseuksen taloon.

Toisena on Simonin näkökulma. Hän näkee vain ennakkoluulojensa läpi: Syntisen naisen, joka on tuomittu olemaan aina yhteiskunnan pohjasakkaa. Jeesuksen, joka voisi olla profeetta, mutta ei mitenkään voikaan olla, koska ei näe Simonin totuutta naisesta.

Kolmantena on Jeesuksen näkökulma. Hän näkee naisen ulkokuoren ja epäsovinnaisen käytöksen läpi sydämeen, joka uskoo ja rakastaa. Hän näkee myös Simonin puhtaan ulkokuoren läpi rakkaudettoman ja epäuskoisen sydämen.

Sekä nainen että Simon näkevät myös itsensä. Se, mitä nainen näkee ajaa hänet rakkauden tekoihin välittämättä vastustuksesta. Se, mitä Simon näkee ajaa hänet lajittelemaan ihmiset ulkonäön ja hyödyn perusteella.

Mitä sinä näet? Pystytkö näkemään itsessäsi fariseus Simonin, joka arvioi ihmisiä heidän ulkomuotonsa ja tekojensa perusteella? Pystytkö näkemään itsessäsi syntisen naisen tai miehen, jolla ei ole mitään, millä puolustaa itseään?

Entä miten näet Jeesuksen? Se on ratkaisevaa, sillä se auttaa myös siinä, mitä näemme itsessämme. Fariseus näki Jeesuksessa kaltaisensa, fariseuksen, jolle tärkeää on ulkoinen puhtaus. Syntinen nainen taas näki Jeesuksessa rakastavan Jumalan, joka näkee sen, mitä voisi olla, eikä vain sitä, mitä on.

Meidät on lähetetty maailmaan kutsumaan jokaista Jumalan luokse ja rakastamaan heitä, kuten Jeesus rakastaa meitä. Sen tähden meidän täytyy nähdä itsemme ja jokainen ihminen, kuten hän näkee meidät.