Lapsena tuli usein tilanteita, jolloin piti toimia nopeasti. Tapahtui esimerkiksi jotakin huonoa, joku tai mikä pahinta, itse, teki jotain väärää tai sitten tapahtui jotakin hyvää ja erikoista. Sellaisissa tilanteissa piti lähteä heti kertomaan jollekin ja lelut jätettiin siihen.

Jos oli tehnyt jotakin väärää, niin tietenkin kiireen syynä oli se, että ehti joko karkuun tai ensimmäisenä kertomaan vanhemmille oma näkemys siitä, mitä oli tapahtunut. Tai jos tapahtui jotakin hienoa, piti yrittää päästä kertomaan itse asiasta ensimmäisenä, että muut eivät ehdi kertomaan ja saa siitä kiitosta.

Vanhemmitenkin on tullut tällaisia tilanteita, joissa on tarvinnut lähteä nopeasti. On esimerkiksi tarjottu yllättäen matkaa jonnekin, eikä ole ollut aikaa kunnolla pakatakaan. Tai on pitänyt saada jokin tieto tai esine nopeasti jonnekin.

Tällainen kiireen ja välittömyyden tuntu syntyi Jeesukselle, kun hän oli käynyt kotikaupungissaan Nasaretissa.

Jeesus kulki kylästä kylään ja opetti. Eräänä päivänä hän kutsui 12 oppilastaan luokseen. Hän lähetti heidät kahden ryhmissä opettamaan ja antoi heille myös vallan karkottaa demoneita. Jeesus kielsi ottamasta mukaan muuta kuin matkasauvan. Ei leipää, ei laukkua eikä kolikoita vyökukkaroon. Sandaalit sai ottaa, mutta kahta paitaa ei saanut pukea ylle. Jeesus sanoi heille: »Mihin kaupunkiin tai kylään saavuttekin, pysykää samassa majapaikassa lähtöönne saakka. Jos teitä ei jossain paikassa oteta vastaan eikä kuunnella, lähtekää ja pudistelkaa seudun tomut jaloistanne. Niin te osoitatte, että olette hylänneet heidät.»

Niin oppilaat lähtivät matkaan. He kertoivat hyvästä sanomasta, jotta ihmiset ryhtyisivät ajattelemaan uudella tavalla. He myös karkottivat monta demonia ja voitelivat öljyllä monia sairaita ja niin paransivat heidät. Mark. 6:6b–13

Jeesuksen vierailu kotikaupungissaan Nasaretissa ja siellä koettu torjuminen johti uuteen vaiheeseen hänen toiminnassaan. Usein kritiikkiä ja vastustusta kohdatessamme me saatamme ruveta vetäytymään ja hiljentämään vauhtia, mutta Jeesus toimikin täysin päinvastoin. Hän alkoi Nasaretin vierailun jälkeen laajentamaan toimintaansa ja kiristämään vauhtia. Jeesus ei enää pelkästään itse julistanut, vaan lähetti myös opetuslapsensa julistamaan.

Tämä käännekohta Jeesuksen toiminnassa merkitsi myös käännekohtaa opetuslasten elämässä. Tähän asti he olivat olleet Jeesuksen seuraajia ja oppilaita. Jeesus oli heidät siihen itse valinnut ja kutsunut. Nyt heidän oli aika laittaa oppimansa käytäntöön.

Ilmeisesti tämä opetuslasten ensimmäinen lähetysmatka oli varsin lyhytkestoinen. On kuitenkin arveltu, että se oli vaikuttava, sillä myöhemmin, esimerkiksi Apostolien teoissa, ei mainita mitään Galilean alueen evankelioinnista. Mahdollisesti tämän työn kautta laskettiinkin perusta Galilean seurakunnille.

Opetuslasten lähettämiseen liittyy tässä erityisiä ohjeita, jotka ovat mielenkiintoisia.

Lähetys

Opetuslapset lähetettiin pareittain. Tämä puhuu sen puolesta, että Jumalan kutsu tehtävään on aina suhteessa yhteisöön. Aivan kuin lähetyskäskykin on annettu kollektiivisesti kaikille, koko seurakunnalle, ei erityisesti yhdelle tai yksilöille. Silloinkin, kun meillä on kutsu itsenäiseen työhön tai tehtävään, teemme sitä yleensä seurakuntayhteydestä käsin. Esimerkiksi kauas ulkomaille lähetetty lähetystyöntekijä kyllä menee yksin lähetyskentälle, mutta kuitenkin seurakunnan tukemana.

Pareittain lähettämisessä on sekin etu, että siinä osapuolet tukevat toisiaan. Kaksin on aina helpompaa mennä uusiin tilanteisiin ja kaksin myös jaksaa paremmin, kun tietää, että on toveri kantamassa taakkaa.

Opetuslapset saavat myös valtuutuksen tehtävään eli vallan karkottaa riivaajia. Tämä valtuutus ei ollut kuitenkaan yleinen ja jatkuva valtuutus, vaan enemmänkin tilannekohtainen. Se koski vain tätä lähetysmatkaa. Siitä ei siis voi tehdä päätelmää, että esimerkiksi meidänkin pitäisi automaattisesti pystyä ajamaan riivaajia ja parantamaan sairaita, vaikka Jumala Pyhän Henkensä kautta tekee nykyaikanakin tällaisia ihmeitä.

Varustus

Jeesus antaa opetuslapsille tarkat ohjeet, miten heidän tulee varautua lähetysmatkalle. Ohjeen yksityiskohdat ovat kuitenkin yllättäviä.

Vaikuttaa siltä, että Jeesus vaati opetuslapsia kulkemaan mahdollisimman kevyesti ja uskonvaraisesti. Siksi he eivät saaneet varata eväitä tai rahaakaan mukaan. Matkasauvan sai ottaa mukaan, koska se ei ollut mikään ylellisyystuote tai mitenkään erityinen, mutta se kuitenkin helpotti matkantekoa.

Mutta maininta sandaaleista viittaa muuhunkin syyhyn kuin uskonvaraisuuteen. Jeesus ei itse asiassa sano, että sandaalit voi ottaa, ikään kuin se olisi jokin myönnytys. Oikeasti hän sanoo, että sandaalit on pidettävä jalassa. Se viittaa kiireellisyyteen ja valmiuteen. Niinpä kevyesti matkaaminen mahdollisti nopean liikkumisen ja muutokset.

Opetuslasten varustetaso toimi siis merkkinä ulkopuolisille. Se kertoi uskosta ja omistautumisesta Jumalalle ja hänen huolenpidolleen. Se kertoi myös opetuslasten sanoman kiireellisyydestä. Aikaa ei ole hukattavaksi.

Majoitus

Turvautuminen ihmisten vieraanvaraisuuteen liittyi myös kiireellisyyteen. Se vapautti opetuslapset keskittymään ydintehtäväänsä, kun heidän ei tarvinnut järjestää itse itselleen majapaikkaa ja elantoa.

Tuohon aikaan vieraanvaraisuus oli käyttäytymisnormi ja matkalaisille oli tarjottava majapaikkaa. Tästähän on Raamatussakin useita eri esimerkkejä. Esimerkiksi Loot tarjosi majapaikkaa kohtaamilleen enkeleille, joita luuli matkalaisiksi. Niinpä odotus siitä, että opetuslapset pystyisivät näin suunnittelematta löytämään majapaikan minne vain menisivätkin, oli ihan oikeutettu.

Majoittumista koskevasta ohjeestakin käy ilmi sanoman julistamisen kiireellisyys. Opetuslapset eivät saisi turhaan jäädä tuhlaamaan aikaa paikkoihin, joissa sanomaa ei oteta vastaan tai se käy liian hitaasti. Tällaisessa tilanteessa lähtemiseen Jeesus antoi erityisen ohjeen symbolisesti pudistaa pölytkin jaloista. Sillä opetuslapset ikään kuin siirtävät vastuun kuulijoille. Ihmiset ovat kuulleet sanoman ja ovat sen hylänneet tietoisesti.

Valmistautukaa, sillä Jumalan valtakunta on tullut

Opetuslapset lähtivät näillä ohjeilla lähetysmatkalleen. Heidän toimintansa ei eronnut Jeesuksen toiminnasta, vaan se oli jatkoa tai laajennus sille. Aivan samoin kuin meidänkin työmme Jumalan valtakunnan hyväksi.

Niinpä opetuslasten julistuskin oli sama kuin Jeesuksella. He julistivat hyvää sanomaa, joka kehotti ihmisiä tekemään parannuksen. Parannus ei tarkoittanut joidenkin yksittäisten syntien suremista ja katumista, vaan kokonaisvaltaista elämänmuutosta. Ryhtymistä ajattelemaan uudella tavalla.

Opetuslasten tekemät ihmeteot, riivaajien ajamiset ja parantaminen, toimivat julistuksen todistajana. Kuten Jeesuksenkin kohdalla ihmeteot eivät olleet vain yksittäisiä auttamistekoja, vaan itsessään julistusta siitä, että Jumalan valtakunta on todellakin tullut. Uusi aika on koittanut.

Sekä opetuslasten julistus että ihmeet puhuivatkin siitä, että suuri muutos oli tulossa ja siksi pitää valmistautua.

Mitä me voimme oppia opetuslasten lähetysmatkasta?

Ensimmäiseksi tulee tiedostaa se, että tätä ei voi suoraan rinnastaa Jeesuksen antamaan lähetyskäskyyn, joka löytyy esimerkiksi Matteuksen evankeliumin lopusta.

Tässä annetut määritykset julistukselle koskevat tätä yhtä opetuslasten lähetysmatkaa. Ne eivät siis ole ohjeita siitä, miten meidän tulisi järjestää evankeliointi- ja lähetystyö. Jotkuthan ovat ottaneet tosissaan esimerkiksi tämän kohdan omalle elämälleen ja ovat luopuneet kaikesta. Eikä siinäkään ole mitään väärää, jos Jumala jotakuta kutsuu elämään siten. Useastihan lähetystyöntekijällä voi olla nimenomaan tämänkaltainen kutsu köyhyyteen ja uskonvaraisuuteen, mikä mahdollistaa lähdön vaikeampiinkin oloihin. Mutta opetuslasten saamia ohjeita ei voi soveltaa jokaiseen eikä niistä voi tehdä yleispätevää sääntöä.

Se, mikä tässä opetuslasten lähetysmatkassa koskettaa selkeimmin meitä, ja kaikkina aikoina eläneitä kristittyjä, on tietynlainen haaste profetaalisuuteen. Vaikka opetuslasten lähetysmatka keskittyi valmistelemaan Galileaa Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen ja sen tuomiin muutoksiin, kun taas me elämme tuon muutoksen jälkeen, olemme silti samankaltaisessa tilanteessa.

Sanomamme on sama: Jumalan valtakunta on lähellä. Se on murtautumassa maailmaan ja siksi jokaisen tulee tehdä parannus, alkaa ajatella uudella tavalla.

Opetuslasten tavoin kutsumme ihmisiä liittymään Jumalan valtakuntaan. Tuomaan rakkautta maailmaan ja toteuttamaan Jumalan tahtoa.