Metodistikirkko ja seksuaalivähemmistöt 3/3

Päätös kesällä 2016 valitun ja vihityn avoimesti homoseksuaalin piispan valinnasta metodistikirkossa herätti kysymyksiä ja ristiriitoja. Huhtikuussa 2014 kirkon korkein lakia valvova elin, tuomarineuvosto, antoi päätöksen valinnasta.

Päätös otettiin vastaan sekalaisin tuntein. Se nähtiin molemmissa leireissä pettymyksenä, mutta myös voittona. Lisäksi päätös täsmensi kirkkojärjestyksen vaatimuksia ja niistä tehtyjä tulkintoja.

Tuomarineuvoston päätös

Huhtikuun 25. 2017 tuomarineuvosto aloitti istuntonsa kuuntelemalla sekä kantajan että vastaajan edustajien lausunnot. Vastaajan eli piispa Karen Oliveton asianajaja perusteli heidän kantaa neljällä kohdalla:

1. Tuomarineuvostolla ei ole toimivaltaa käsitellä kyselyä. Tämä viittaa nimenomaan toimivaltakonferenssien itsenäisyyteen. Tässä asia nähdään niin, että tuomarineuvoston tehtävä on ottaa kantaa kirkon yleisiin asioihin suhteessa kirkkojärjestykseen, ei yksittäisiin konferensseihin.

2. Piispa Karen Oliveto oli ehdokkaaksi asetettuna, valittuna ja piispanvihkimyksessä nuhteeton kirkon vanhin. Sellaisena hän täytti kaikki vuoden 2012 kirkkojärjestyksen vaatimukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että ehdokkaaksi tultuaan piispa Oliveto oli konferenssinsa luottamusta nauttiva pastori. Konferenssien pastoraalineuvosto arvioi vuosittain jokaisen alueellaan olevan pastorin nuhteettomuuden ja kelpoisuuden asemaansa. Tällaisen arvion perusteella piispa Oliveto oli siis pätevä hakija.

3. Avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa ei ole este pastorien ehdokkuudelle, valinnalle, vihkimykselle ja nimittämiselle, koska kirkkojärjestys ei kiellä samaa sukupuolta olevien avioliittoja. Tämä pitää periaatteessa paikkaansa, koska kirkkojärjestys puhuu vain aktiivisesta homoseksuaalisuudesta esteenä ei avioliittoa. Avioliittoon viitataan vain heterosuhteessa olevien kanssa, jolloin avoliitto tai yleisesti esiaviollinen seksisuhde on este pastoriksi vihkimykselle.

4. Tuomarineuvoston saama kysely koskee Way Forward -työryhmän käsittelemiä aiheita, eikä se siksi saa häiritä tai vaikeuttaa työryhmän työskentelyä määrittämällä uusia vaatimuksia piispanvalintaan.

Tuomarineuvosto antoi lopulta langettavan tuomion, Karen Oliveton valinta ja vihkimys piispaksi on kirkkojärjestyksen vastainen. Se ensinnäkin perusteli toimivaltaansa piispa Karen Oliveton tapauksessa sillä, että piispat vihitään koko kirkon piispoiksi. Piispanvalinta ei siis ole vain yksittäisen toimivalta- tai keskuskonferenssin asia, vaan koskee koko kirkkoa.

Tuomiotaan tuomarineuvosto perusteli sillä, että avioliitto samaa sukupuolta olevan kanssa on julkinen ilmoitus. Se voidaan siis rinnastaa kirkkojärjestyksen pykälän 304.3:n mainitsemien ilmoitustapojen kanssa.

Tuomarineuvoston päätös ratkaisi toistaiseksi vain sen asian, että piispa Karen Oliveton valinta ja vihkimys piispaksi oli kirkkojärjestyksen vastainen. Hänen asemansa piispana ei muuttunut. Seuraava askel on se, että piispa Oliveton oma toimivaltakonferenssi järjestää asiasta tutkinnan, jonka perusteella tehdään lopullinen ratkaisu siitä, voiko hän jatkaa piispana tai edes kirkon pastorina.

Tämä menettelytapa virallinen ja kirkkojärjestyksen määräämä. Tuomarineuvostolla ei siis ollut toimivaltaa panna piispa Olivetoa viralta tai mitätöidä hänen piispanvihkimystään. Samaisen menettelytavan mukaisesti piispa Oliveto nauttii kirkon luottamusta asemassaan, niiin kauan, kunnes tutkinta on suoritettu.

Tuomarineuvoston päätös selvensi siis kysymystä siitä, miten kirkkojärjestyksen määritelmää henkilön omasta ilmoituksesta seksuaalisuudestaan tulisi tulkita. Sen lisäksi päätös teroitti sitä, että vastaisuudessa uusia pappisehdokkaita tutkittaessa on otettava entistä enemmän kantaa myös seksuaalikysymykseen.

Tie eteenpäin

Piispa Karen Oliveton tapaus rinnastettiin moneen kertaan piispojen asettaman Way Forward -työryhmän kanssa. Kuten jo mainittiin, piispa Oliveto tapauksen pelättiin vaikuttavan työryhmän työskentelyyn ja sitä pidettiin myös todisteena työryhmän tarpeellisuudesta.

Käytännössä Way Forward -työryhmän tehtävä on tutkia, mitä kirkkojärjestys sanoo ihmisen seksuaalisuudesta, selvittää metodistikirkon teologisia näkökulmia asiaan ja etsiä ratkaisu, miten eri näkökulmat huomioiden voisimme säilyttää kirkossa yhteyden.

Työryhmä aloitti toimintansa vuoden 2017 alussa ja vuodeksi 2019 piispat ovat jo kutsuneet koolle erikoisyleiskonferenssin, jossa käsitellään työryhmän työn tuloksia ja esitystä. Paras tilanne on, jos työryhmällä on vain yksi ratkaisumalli esitettävänä, koska se tarkoittaa sitä, että se todennäköisesti tyydyttää eri osapuolia. Jos ratkaisumalleja taas on useita, voi tuloksena olla kirkon hajoaminen. Hajoaminen voi olla joka tapauksessa yksi lopputuloksista.

Kysymys ihmisen seksuaalisuudesta on suurimpia kirkon yhtenäisyyttä koettelevia aiheita. Sen kärjistyminen osuu kuitenkin osittain hyvään aikaan, koska käynnissä on myös prosessi, jossa kirkon painopistettä ollaan siirtämässä Yhdysvalloista kansainvälisemmäksi.

Erityisesti tämä tarkoittaa sitä, että kirkolle ollaan kehittämässä uutta, kansainvälistä kirkkojärjestystä. Nykyinen kirkkojärjestys on varsin yhdysvaltakeskeinen ja Yhdysvaltain ulkopuolella olevat keskuskonferenssit ovat voineet rajoitetusti tehdä siihen sovelluksia. Jatkossa kirkkojärjestys olisi suppeampi ja yleisempi, jota eri alueilla voitaisiin soveltaa paikallisesti vapaammin ja tehokkaammin.

Yksi laajalti spekuloitu mahdollisuus seksuaalisuuskysymyksen ratkaisuun tuleekin tätä kautta. Jos eri keskuskonferenssit tai jopa vuosikonferenssit voisivat itse määrittää suhteensa seksuaalivähemmistöihin sen sijaan, että tällä hetkellä se määritellään yhteisesti Yleiskonferenssissa.

Ratkaisu olisi kompromissi, joka voisi mahdollistaa yhteyden säilymisen. Se ei kuitenkaan poistaisi sitä ongelmaa, että paikoin kysymys jakaa jopa keskus- ja vuosikonferensseja.

Way Forward -työryhmän tarkoitus ei ole saada aikaan ratkaisua pelkästään siihen, miten voisimme seksuaalikysymyksessä säilyttää kirkon yhtenäisyyden. Se pyrkii selvittämään yleisesti kirkon kannan, mikä toivon mukaan yhtenäistää ja johdonmukaistaa kirkon linjaa, joka tällä hetkellä on virallisestikin jännitteinen.

Jännite syntyy siitä, että kirkkojärjestyksenkin mukaan hyväksymme kirkkona kaikki ihmiset, emmekä saa hyljeksiä ketään. Samaan aikaan seksuaalivähemmistöjä koskevat rajoitukset herättävät kysymyksiä kirkon hyväksynnän aitoudesta, mitä seksuaalivähemmistöjen oikeuksia kannattavat kirkon jäsenet oikeutetusti kyseenalaistavatkin.

Jos esimerkiksi homoseksuaali ei saa olla kirkon pastori, niin miten samaan aikaan voimme sanoa kirkkojärjestyksessä, että palvelemme kaikkia kaikkien kanssa. Toisaalta kysymys ihmisen seksuaalisuudesta ei ole vain kirkkojärjestyksen asia, vaan myös teologinen kysymys.

Perinteisesti metodistikirkossa on suhtauduttu eri näkemyksiin hyväksyvästi ja lähtökohtaisesti jokaisella on tulkinnan- ja ajattelun vapaus. Tämän pohjalta kysymys kirkon yhtenäisyydestä on todella oleellinen. Minkälaisia rajoja tulkinnanvapaudessamme on.

Entä me?

Kun syksyllä 2016 puhuimme työntekijöiden kesken piispa Oliveton valinnasta, vastaanotto oli kirjava. Erityisesti pinnalle nousi kysymys, mitä se meitä koskee, mitä Yhdysvalloissa tehdään. Olemme Suomessa pieni vähemmistökirkko ja kansainvälisen metodistikirkon näkökulmasta melko syrjässä.

Varsinkaan paikallisseurakuntatasolla kansainvälinen metodistikirkko ei seurakunnan arkielämässä näy kovinkaan paljoa. Seurakuntina olemme myös erilaisia, niin että meillä on nähtävissä vaikutteita luterilaisuudesta sekä helluntailaisuudesta ja yleisesti vapaakirkollisuudesta. Perusseurakuntalainen ei välttämättä tiedä kovinkaan paljoa siitä, mitä varsinainen metodismi on verrattuna yleiseen suomalaiseen vapaakristilliseen kenttään.

Tätä kautta seurakunnissa on myös ehkä yleisemmin vapaakristillisiä seurakuntanäkemyksiä, jotka eroavat metodistisesta käsityksestä. Paikallisseurakunnat saatetaan nähdä itsenäisempinä esimerkiksi Vapaakirkon seurakuntien tapaan ja kansallisella tasolla kirkko koetaan väljemmäksi katto-organisaatioksi. Kun näkökulmassa siirrytään kansainväliselle tasolle, voivat mielikuvat olla vieläkin hämärämpiä.

Käytännössä siis piispa Oliveton valinta ei vaikuta Suomen metodistikirkossa kovinkaan paljoa keskustelua. Edellä kerrotun lisäksi syynä on sekin, että uutisointi tapauksesta on ollut vähäistä. En tämän pohjalta usko, että vaikka piispa Oliveto saisi lopulta vapauttavan päätöksen ja saisi pitää piispanvirkansa, se vaikuttaisi Suomen kirkossa mitään.

Toinen kysymys on sitten se, että miten suhtautuisimme, jos kirkko Yleiskonferenssissa päättäisikin hyväksyä seksuaalivähemmistöt papinvirkoihin ja heidän vihkimisensä avioon. Tosin tässäkin on meillä etuna syrjäisyytemme.

Koska kuulumme vapaisiin suuntiin ja olemme kaiken lisäksi Suomessa melko tuntematon ja pieni kirkko, käytännössä tuskin joutuisimme seurakunnissa asiaa käsittelemään. On epätodennäköistä, että joku haluaisi tulla metodistipastorin vihkimäksi, ellei satu tätä tuntemaan.

Pitäisin lisäksi todennäköisenä sitä, että Yleiskonferenssin päätös antaisi vähintäänkin pastoreille omantunnonvapauden vihkimiskysymyksessä. Vielä todennäköisempää on se, että konferenssit jollakin tasolla saisivat itse määritellä suhteensa näihin kysymyksiin. Etenkään silloin ongelmaa ei Suomen vuosikonferenssissa edes luultavasti tulisi.

Pahimmassa tilanteessa olisi tietenkin kysymys kirkkokunnasta eroamisessa. Ainakaan ihan jokaisen pastorin osalta kysymys ei ole niin suuri, että sen vuoksi kannattaisi käyttää voimavaroja kirkkokunnan hajoittamiseen. Sen sijaan seurakuntalaiset saattaisivat laajemmin olla halukkaita irtautumaan kansainvälisestä kirkosta.

Mahdollinen ero Yhdistyneestä metodistikirkosta toisi tietenkin uusia kysymyksiä. Jatkaisimmeko omana kirkkokuntana vai liittyisimmekö johonkin toiseen suomalaiseen vapaakristilliseen kirkkokuntaan? Vastaukseen vaikuttaisi tietenkin sekin, miten omassa keskuskonferenssissamme päätettäisiin asioista.

Vaikka välttämättä suuria käytännön muutoksia kansainvälisen kirkon päätökset suuntaan tai toiseen eivät meille toisi, niillä todennäköisesti on se vaikutus, että ne herättävät meilläkin keskustelun aiheesta. Toki keskustelua on ollut nytkin, mutta lähtökohta on ollut erityisesti luterilaisen kirkon päätökset, eivät asiat, jotka koskisivat juuri meitä.

Kysymys on kuitenkin merkittävä ja hyvä pohtia asiallisesti ja perusteellisesti, koska seksuaalivähemmistöt eivät ole vain luterilaisen kirkon ja yhteiskunnan kysymys, vaan heitä on mitä todennäköisimmin meidänkin seurakunnissamme.

Kysymys on tärkeä siltäkin osin, että se tuo pintaan kysymyksen siitä, mikä on tärkeää. Nykyinen kristillinen puhetapa on enimmäkseen seksuaalivähemmistöjä poissulkeva, mikä johtaa väistämättä siihen, että yksi ihmisryhmä jää evankeliumin ulkopuolelle.

Lisäksi kirkon hajoaminen veisi suunnattomat määrät voimavaroja ja rahallisia resursseja, jotka ovat suoraan pois kirkon ja seurakuntien ydintehtävältä. Irtaantuminen kansainvälisestä kirkosta on kuitenkin vuosikausien prosessi.

Kaikkein oleellisinta on kuitenkin se, että kaikessa on kyse ihmisistä, joita Jumala rakastaa riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai muistakaan ominaisuuksista tai puutteista. Tämän kysymyksen tulisi olla se keskustelua ohjaava kysymys, jonka perusteella pohdimme mikä on tärkeintä ja miten ratkaisemme erilaisten näkemysten aiheuttamat ristiriidat. Se on myös metodistinen tapa selvittää asioita.

Sanastoa

Artikkelissa käytetään metodistikirkon erityistermejä, joita selitän tässä.

Kirkkojärjestys. Book of Discipline of the United Methodist Church. Koko kansainvälisen metodistikirkon perustuslain, järjestyksen ja teologisen perustuksen määrittävä kirja, josta julkaistaan joka neljäs vuosi uusi painos. Vain Yleiskonferenssilla on oikeus muuttaa sitä.

Konferenssit. Metodistikirkko on jaettu alueellisesti ja rakenteellisesti konferensseihin. Konferenssi sanana viittaa sekä kunkin tason vuosikokoukseen että sen muodostamaan kokonaisuuteen. Yleiskonferenssi on joka neljäs vuosi kokoontuva kirkon ylin päättävä elin. Jokainen vuosikonferenssi lähettää sinne pappis- ja maallikkoedustajansa vuosikonferenssin jäsenmäärän perusteella. Keskuskonferenssi (Yhdysvalloissa toimivaltakonferenssi) on pienempi hallinnollinen alue, jossa valitaan muun muassa piispat. Keskuskonferenssi kokoontuu joka neljäs vuosi Yleiskonferenssin jälkeen.. Suomen metodistikirkko kuuluu Pohjois-Euroopan ja Baltian sekä Euraasian keskuskonferenssiin, jolla on kaksi piispaa. Vuosikonferenssi on kirkon perusyksikkö. Se on keskuskonferenssin sisällä oleva hallinnollinen alue, joka koostuu paikallisseurakunnista. Vuosikonferenssi kokoontuu kerran vuodessa ja siellä nimitetään pastorit seurakuntiin. Seurakuntakonferenssi on paikallinen seurakunta. Se kokoontuu 1–4 kertaa vuodessa. Paikallisseurakuntatasolla toteutuu kirkon käytännön työ.

Tuomarineuvosto. Tuomarineuvosto on kirkon lakia ja järjestystä valvova elin. Se käsittelee kysymyksiä konferenssien päätösten oikeellisuudesta. Sillä ei ole oikeutta muuttaa kirkkojärjestystä, vaan se valvoo sitä, että sitä noudatetaan.

Lähteitä

2016 Journal of the 2016 Western Jurisdictional Conference

http://hackingchristianity.net/2017/04/the-wj-case-for-bishop-oliveto-jurisdictional-autonomy.html 2.5.2017

http://www.religioustolerance.org/hom_umc6.htm 2.5.2017

http://www.umc.org/decisions/71953 2.5.2017

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *