Vaikka uskoontulostani pappisvihkimykseen meni noin kaksikymmentä vuotta, jotenkin alusta saakka tiesin, että tehtäväni oli julistaa ja opettaa. Tämä on ollut sikäli hämmentävää, etenkin näin jälkikäteen ajateltuna, koska olen aina ollut ujo ja arkakin, sosiaalisesta pelostakin olen kärsinyt. Julkinen esiintyminen ei siis ole missään nimessä ole ollut minulle unelmien täyttymys. Kuitenkin jokin siihen on minua uskossaoloaikana useasti ajanut. Jatka lukemista Miten minusta tuli pappi →

Jaa tämä: