Pidän väittelyistä. Erityisesti teologiaa ja sarjakuvia koskevat väittelyt ovat jännittäviä. Kummankin aiheen tiimoilta väittelen netin keskustelupalstoilla.
Toisinaan olen kohdannut keskustelijoita, jotka ovat olleet yhtä innokkaita väittelemään kuin minä. Se on johdannut helposti siihen, että väittely on jäänyt junnaamaan paikallaan. Kumpikaan ei kuitenkaan ole halunnut lopettaa ja myöntää tappiotaan.
Väittelen, tai intän, kuten vaimoni voisi sanoa, myös tosielämässä. Kerran väittelin ystäväni kanssa siitä, kumpi on kovempi hengen mies – Leo Meller vai Pekka Reinikainen. Keskustelumme päättyi siihen, että ystäväni karjahti viimeisen tuskastuneen sanan ja sammutti valot. Tulkitsin sen merkiksi mennä nukkumaan, ilta kun oli.
Sovinto on vaikea asia. Kun näkemyksiä on vähintään kaksi, on hankalaa löytää oikeat roolit sovinnon tiellä. Itse kun omasta mielestään on kuitenkin oikeasti oikeassa.
Kaikkein vaikeinta on olla itse sovitteleva silloin, kun tietää oikeasti olevansa oikeassa, mutta antaa silti periksi. Kun sovinto on tärkeämpää kuin mielipiteen oikeus.
Raamatussa Jeesus onnistui tässä. Hän pyrki sovintoon vielä silloinkin, kun vihamies iski viimeistäkin naulaa ristiin.
Artikkeli on julkaistu aikaisemmin Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehdessä 2/16.
