Kotoisen luterilaisen kirkkomme lisäksi koskettaa keskustelu ihmisen seksuaalisuudesta myös omaa metodisti­kirkkoamme. Tätä kirjoittaessa on vielä käynnissä maailmanlaajuisen kirkkomme yleiskonferenssi, joka on kirkon korkein päättävä elin.

Konferenssissa yhteensä 862 edustajaa eri maista päättävät kirkkojärjestykseen liittyvistä asioista ja käsittelevät tuhansia aloitteita. Yksi näkyvä ja kuuluva osa näistä aloitteista koskee ihmisen seksuaalisuutta.

Yleiskonferenssissa on jo 1970-luvun alusta saakka keskusteltu kirkon suhteesta homoseksuaalisuuteen. Tähän päivään saakka konservatiivinen näkemys on ollut voitolla, ja se on sitä edelleen. Kysymys on kuitenkin iso ja se hajottaa kirkon yhtenäisyyttä.

Toukokuun 18. päivä piispat antoivat yleiskonferenssissa julkilausuman aihetta koskien. Julkilausumassa todetaan, että tilanne on yhteyden kannalta kriittinen. Tämä pitää paikkansa, sillä yleiskonferenssissa on kiertänyt huhuja siitä, että siellä ilmoitettaisiin jopa kirkon jakaantumisesta.

Julkilausumassa kerrotaan yhteytemme perusta on Jeesuksessa Kristuksessa, ei omissa pyrkimyksissämme. Samalla piispat kehottavat yleis­konferenssin edustajia toimimaan yhteyden puolesta.

Julkilausuma ei anna tilanteeseen valmiita vastauksia, vaan ehdottaa taukoa keskusteluun. Piispojen aloitteessa perustettaisiin toimikunta, joka käsittelisi sekä nykyisen kirkkojärjestyksen (Book of Discipline) kantaa ihmisen seksuaalisuuteen sekä yleiskonferenssin saamia aloitteita.

Toimikunnalla olisi mahdollisuus kutsua kokoon historiallinen ylimääräinen yleiskonferenssi ennen vuotta 2020, jossa toimikunnan raporttia käsiteltäisiin. Tämän tavoitteena olisi löytää uusia keinoja työskennellä yhdessä maailmanlaajuisena kirkkona ja kuitenkin omata erilaiset näkemykset.

Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että keskuskonferensseilla olisi laajemmat oikeudet päättää alueensa asioista ja käytännöistä.

Pitkän ja uuvuttavan keskus­telun jälkeen yleiskonferenssi äänesti aloitteesta ja päätti äänin 428–405 hyväksyä piispojen ehdotuksen. Aloite saattaa olla avain kirkon yhteyden pelastamiseksi tai sitten se on vain jakaantumisen lykkäämistä.

Ainakin toistaiseksi tämä päätös sai aikaan jonkinlaisen rauhan, vaikka sosiaalinen media aiheen tiimoilta kuohuukin. Päätös mahdollistaa kuitenkin yleiskonferenssin keskittymisen muihinkin asioihin, joita on ihan riittämiin.

Erikoista aiheen käsittelyssä oli se, että kyseisessä istunnossa puhetta johtava piispa pyysi edustajia toteuttamaan kristillistä keskustelua (Christian conferencing) ennen kuin aihetta käsiteltäisiin yhteisesti. Edustajia kehotettiin keskustelemaan ryhmissä omista kokemuksista ja rukoilemaan aiheen puolesta.

Artikkeli on julkaistu Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehdessä 3/16.