Seksuaalivähemmistöt ja metodistikirkko, osa 1

Homoseksuaalisuus on nykyisin yksi kovista puheenaiheista kristillisissä piireissä. Keskustelu ei kulje pelkästään siinä, mikä on syntiä, vaan siinä, saako seksuaalivähemmistöihin kuuluva olla pastori ja saako heitä vihkiä avioon sekä miten seksuaalivähemmistöihin tulisi suhtautua seurakunnassa. Luonnollisesti tämä aihe velloo myös metodistikirkon sisällä.

Metodistikirkossa homoseksuaalisuudesta on keskusteltu ja väitelty laajemmalla tasolla jo ainakin vuodesta 1972. Siitä lähtien kysymys on ollut yksi käsiteltäviä aiheita kirkon ylimmässä lakia säätävässä elimessä, yleiskonferenssissa.

Vuonna 2016 vastakkainasettelu aiheen tiimoilta on kärjistynyt uudelle tasolle. Yleiskonferenssi päätti lykätä kaikkien ihmisen seksuaalisuutta koskevien aloitteiden käsittelyä. Sen sijaan päätettiin muodostaa työryhmä, joka selvittää aihetta teologian ja kirkkojärjestyksen kannalta, ja antaa sitten suosituksen yleiskonferenssin päätettäväksi.

Sukupuolivähemmistöjä kannattavat ryhmät Yhdysvalloissa eivät kuitenkaan tyytyneet tähän, vaan alkoi eräänlainen kapinaliike. Kesällä useampi yhdysvaltalainen vuosikonferenssi päätti vastoin kirkkojärjestystä hyväksyä seksuaalivähemmistöjen vihkimiset ja seksuaalivähemmistöt pappeina. Tämän liikehdinnän huipentuma oli, kun läntisen toimialueen konferenssi valitsi julkisesti lesbosuhteessa elävän Karen Oliveton piispaksi. Karen Oliveto on naimisissa Robin Ridenourin kanssa, joka on metodistikirkon diakoni.

Oliveton valintaa seurasi eteläisen toimialueen konferenssin valitus kirkon tuomarineuvostolle. Tuomarineuvosto on ilmoittanut käsittelevänsä valitusta huhtikuun 2017 kokouksessaan. On hyvin mahdollista, että neuvosto ei kuitenkaan hyväksy valitusta, sillä kirkkojärjestyksen mukaan valitus tulisi tulla siitä konferenssista, jossa mahdollinen epäkohta on. (Griffith, 2016) Muitakin syitä valituksen epäämiselle on, mutta niiden käsittely ei liity varsinaisesti tämän artikkelin aiheeseen.

Metodistikirkon kansainvälisen luonteen vuoksi Yhdysvaltojen tapahtumat heijastuvat myös meihin Suomessa. Tässä artikkelissa käsittelen metodistikirkon virallista suhtautumista seksuaalivähemmistöihin sekä teologiselta että kirkkojärjestykselliseltä kannalta. Painotus on kuitenkin jälkimmäisessä, sillä perinteisesti metodismissa on sallittu omantunnon vapaus useimmissa teologisissa kysymyksissä. Yhtenäisyyttä vaaditaan vain ydinasioissa, jotka liittyvät pelastukseen. (Howe jr. 1995)

Mikä on metodistikirkon virallinen kanta?

Metodistikirkon kirkkojärjestys ottaa kantaa ihmisen seksuaalisuuteen monessa eri yhteydessä. Lähdetään yleisestä kannasta. Metodistikirkon sosiaaliset periaatteet määrittävät kirkon kannan tässä asiassa.

Kirkkojärjestyksen pykälä 161F kertoo kolme asiaa: seksuaalisuus on Jumalan lahja; se toteutuu vain yksiavioisessa ja heteroseksuaalisessa avioliitossa; kirkon tehtävä on ottaa vastaan kaikki rodusta, iästä, sukupuolesta ja seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta.

BoD§161F) Ihmisen seksuaalisuus – Vahvistamme, että seksuaalisuus on Jumalan hyvä lahja kaikille ihmisille. Kutsumme jokaista hoitamaan tätä pyhää lahjaa vastuullisesti.

Vaikka jokainen ihminen on seksuaalinen olento riippumatta siviilisäädystä, seksuaaliset suhteet täyttyvät vain yksiavioisessa ja heteroseksuaalisessa avioliitossa.

On valitettavaa, että seksuaalisuutta kaupallistetaan, väärinkäytetään ja hyväksikäytetään monin tavoin. Kannatamme selkeitä maailmanlaajuisia lakeja, jotka kieltävät lasten seksuaalisen hyväksikäytön. Kannatamme riittävää suojelua, ohjausta ja neuvontaa hyväksikäytetyille lapsille. Jokainen ihminen on oikeutettu ihmis- ja kansalaisoikeuksiin ja suojeluun väkivaltaa vastaan riippumatta iästä, sukupuolesta, siviilisäädystä tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Kirkon tulee tukea perheitä tarjoamalla kuhunkin elämänvaiheeseen sopivaa koulutusta seksuaalisuudesta.

Vahvistamme, että jokaisella ihmisellä on pyhä arvo ja heidät on luotu Jumalan kuvaksi. Jokainen ihminen tarvitsee kirkon apua heidän kamppailussaan ihmisyyden puolesta, kuten myös yhteisön hengellisessä ja tunteellisessa huolenpidossa, joka mahdollistaa sovituksen Jumalan, toisten ihmisten ja itsen kanssa. Yhdistynyt metodistikirkko ei suvaitse homoseksuaalisuuden harjoittamista ja pitää sitä sopimattomana kristillisen opetuksen kanssa. Vahvistamme, että Jumalan armo on kaikille. Pyrimme elämään yhdessä kristittynä yhteisönä ottaen vastaan, antaen anteeksi ja rakastaen toisiamme, kuten Kristuskin on meitä rakastanut ja on meidät hyväksynyt. Pyydämme hartaasti, että perheet ja kirkot eivät hylkäisi tai tuomitsisi lesbo- tai homojäseniä ja ystäviä. Sitoudumme palvelemaan kaikkia kaikkien kanssa.

Kyseinen pykälä ilmaisee selkeästi sen, että metodistikirkko pitää ainoastaan heteroseksuaalisuutta Jumalan tarkoittamana seksuaalisuuden muotona. Samalla se vahvistaa myös sen, että seksuaalisuus on tarkoitettu vain avioliittoon.

Tärkeää tässä on kuitenkin huomata se, että metodistikirkon kannan mukaan seksuaalisuus on Jumalan antama lahja jokaiselle. Seksuaalisuus itsessään ei siis kirkon näkemyksen mukaan ole väärää, likaista tai Jumalan tahdon vastaista. Se on lahja, jota voidaan käyttää väärin.

Toinen tärkeä seikka on se, että kirkko vahvasti kehottaa olemaan tuomitsematta tai hylkäämättä seksuaalivähemmistöjä. Meidän tulisi siis pyrkiä siihen, että myös seksuaalivähemmistöihin kuuluvat voisivat tulla seurakuntiimme ja kokea olevansa tervetulleita.

Mielenkiintoinen huomio on pykälän viimeinen virke. Metodistikirkko näkee olevansa jokaista varten, mutta on halukas ottamaan myös työtoveriksi jokaisen. Tämä herättää luonnollisesti kysymyksen siitä, voiko avoimesti seksuaalivähemmistöihin kuuluva tulla seurakunnan jäseneksi.

Seksuaalivähemmistöt seurakunnan jäseninä

Kysymykset jäsenyyden vaatimuksista ovat tuttuja kaikille seurakuntien vanhemmistoille, seurakuntaneuvostoille ja vastaaville. Kuka voi olla seurakunnan jäsen? Metodistikirkossa tähän kysymykseen vastaa kirkkojärjestys. Pykälä 4, joka kuuluu kirkon perustuslakiin, ilmoittaa, että kirkon tehtävä on ottaa vastaan kaikki eikä se saa sulkea ulkopuolelle ketään.

BoD§4. Artikkeli IV. Vastaanottava kirkko

Yhdistynyt metodistikirkko on osa universaalia kirkkoa, joka muodostaa Kristuksen ruumiin. Yhdistynyt metodistikirkko tunnustaa jokaisen ihmisen pyhän arvon. Jokainen ihminen on oikeutettu osallistumaan sen jumalanpalveluksiin, toimintaan, vastaanottamaan sakramentteja, kasteen perusteella olemaan jäseniä, vastaamaan jäsenkysymyksiin kristillisestä uskosta ja liittymään täysijäseneksi mihin tahansa paikallisseurakuntaan riippumatta rodusta, väristä, kansallisuudesta, asemasta tai taloudellisesta tilanteesta. Yhdistyneessä metodistikirkossa ei yhtäkään konfernssin tai muuta kirkon organisaation osaa voi järjestää niin, että se jättäisi ulkopuolelle jäsenen tai osan kirkosta rodun, värin, kansallisuuden, aseman tai taloudellisen tilanteen vuoksi.

Tämä vahvistetaan kirkon jäsenyyttä koskevassa kohdassa. Pykälä 214 puhuu jäsenyyden edellytyksistä.

BoD§214. Kelpoisuus

Yhdistynyt metodistikirkko on osa pyhää katolista (universaalista) kirkkoa, kuten Apostolisessa uskontunnustuksessa tunnustamme. Kirkossa Jeesusta Kristusta julistetaan ja tunnustetaan herrana ja pelastajana. Jokainen ihminen voi osallistua sen jumalanpalveluksiin, ottaa osaa sen toimintaan, vastaanottaa sakramentteja ja tulla jäseneksi mihin tahansa paikalliseen seurakuntaan (BoD§4). Mikäli jäseneksi pyrkivä ei vammaisuuden vuoksi voi vastata jäsenkysymyksiin, hänen laillinen huoltajansa, joka on kirkon täysjäsenenä liitossa Jumalan ja kirkon, uskonyhteisön, kanssa, voi vastata tämän puolesta kysymyksiin.

Pykälän mukaan kuka tahansa voi siis tulla hyväksytyksi seurakunnan jäseneksi. Luonnollisesti jäsenyyden ehtona ovat myös kaste ja usko. (BoD§216) Kirkkojärjestys ei siis ota kantaa jäsenen ja seurakunta-aktiivin seksuaaliseen suuntautumiseen.

Ainakin osittain tämä johtunee siitä, että jäsenyyttä ei pidetä päämääränä, vaan osana matkaa. Metodistikirkon täysiyhteydessä olevan jäsenenkin oletetaan edelleen kasvavan uskossaan. (BoD§218) Jäsenyyden ehtona ei siis voi olla täydellisyys, sillä muutoin kukaan ei voisi olla seurakunnan jäsen. Ehtona ovat vain kaste, usko ja halu kasvaa kristittyinä.

Seksuaalivähemmistöt kirkon pappeina ja diakoneina sekä kirkon toiminta

Kirkon vihittyjä työntekijöitä koskevatkin sitten eri säännöt. Vihittyjen työntekijöiden kohdalla lähdetään kirkkojärjestyksen pykälän 161F maininnasta, että homoseksuaalisuuden harjoittaminen ei sovi kristilliseen oppiin. Tästä nostetaan johtopäätös, että kirkon vihittynä työntekijänä ei voi toimia henkilö, joka on itse tunnustanut olevansa homoseksuaali ja elää aktiivisessa homoseksuaalisessa suhteessa. Tämä ilmaistaan pappisvihkimyksen vaatimuksia koskevassa pykälässä.

BoD§304.3 Vihkimyksen edellytykset

Vaikka henkilöt, jotka asetetaan kirkossa erityiseen virkaan vihkimällä ovat osallisia kaikista ihmisyyden heikkouksista ja sosiaalisista paineista, heidän odotetaan ylläpitävän korkeimpia standardeja elämällä pyhää elämää maailmassa. Homoseksuaalisuuden harjoittaminen on kristillisen opetuksen vastaista. Siksi henkilö, joka on itse ilmaissut harjoittavansa homoseksuaalisuutta* ei voi tulla kokeelle, vihityksi palvelukseen tai nimitetyksi palvelemaan Yhdistynyttä metodistikirkkoa.

* Lauseen ”on itse ilmaissut harjoittavansa homoseksuaalisuutta” ymmärretään niin, että henkilö julkisesti ilmaisee piispalle, piirikunnanjohtajalle, pastoraalineuvostolle tai pastorien kokouksessa olevansa homoseksuaali, joka harjoittaa homoseksuaalisuutta.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kirkossamme on käytössä eräänlainen ”emme kysy, älä kerro” -systeemi Yhdysvaltain armeijan tapaan, ja kysymys jätetään kunkin oman omantunnon varaan.

Mielenkiintoiseksi asian tekee se, että kirkkojärjestys määrittää asian kahdella tavalla, joiden molempien on täytyttävä, ennen kuin henkilö on kelpaamaton kirkon palvelukseen (Frank 2006, 227, Tuell 2009, 84–85). Käytännössä siis kirkkojärjestys sallii selibaatissa elävän homoseksuaalin palvelukseensa. Vasta homoseksuaalisuuden harjoittaminen tuo esteen.

Lisäksi asia pitää tulla ilmi asianosaiselta itseltään. Tämähän on yksi kysymys esimerkiksi alussa mainitun piispa Karen Oliveton kohdalla, joka ei ole ilmaissut kirkkojärjestyksen kuvailemalla tavalla olevansa aktiivisessa homoseksuaalisessa suhteessa, vaikka elääkin avioliitossa samaa sukupuolta olevan henkilön kanssa.

Toki kirkkojärjestys mahdollistaa sen, että kirkon palvelijaa vastaan nostetaan syyte tästä asiasta (Bod§2702.1), jolloin asia käsitellään kirkon tuomarineuvostossa.

Tärkeää on tässä välissä todeta, että homoseksuaalisuus muodostaa esteen palvelulle vain kirkon papeille ja diakoneille. Maallikkojen palvelulle ei aseteta tätä estettä. Aktiivisesti homoseksuaali voi palvella esimerkiksi seurakunnan maallikkojohtajana (Frank 2006, 227).

Käytännössä homoseksuaalisuuden harjoittaminen rinnastuu kirkkojärjestyksessä avioliiton ulkopuoliseen seksiin. Asian voisi tiivistää niin, että pastorit ja diakonit voivat harjoittaa seksuaalisuuttaan vain heteroseksuaalisessa avioliitossa (BoD§304.2). Tämä perustuu kirkkojärjestyksessä kerrottuun näkemykseen, että ihmisten seksuaaliset suhteet täyttyvät vain yksiavioisessa ja heteroseksuaalisessa avioliitossa (BoD§161F)

Kirkkojärjestyksessä kielletään myös pastoreita suorittamasta seremonioita, jotka juhlistavat homoseksuaalisia liittoja, eikä niitä myöskään saa järjestää kirkoissamme.

BoD§341.6

Pastorimme eivät saa pitää seremonioita, jotka juhlistavat homoseksuaalisia liittoja, eikä niitä saa pitää kirkoissamme.

Kiehtovaa on, että tätä pykälää seuraava pykälä kieltää ehdottomasti kirkkomme pastoreita myös kastamasta uudelleen. Kirkkojärjestyksen kannalta nämä molemmat asiat ovat siis samanarvoisia.

Lisäksi kirkkojärjestys kieltää kaikkia kirkon elimiä tukemasta rahallisesti järjestöjä, jotka ajavat homoseksuaalien asiaa. Samaan aikaan tulee pitää huolta, että homoseksuaaleja ei kuitenkaan hyljeksitä, eikä tämä saa estää esimerkiksi HIV-epidemian vastaista työtä tai osallistumista dialogiin tai koulutukseen aiheen tiimoilta(BoD§§613.19, 806.9). Samassa yhteydessä mainitaan myös muun muassa se, että kirkon rahoja ei saa käyttää alkoholiin (BoD§613.20).

Kirkon kannanotot

Sen lisäksi, että Metodistikirkon kirkkojärjestys esittää kirkon virallisen kannan asioihin, kirkko on tehnyt useista aiheista päätöslauselmia, joihin liittyy kehotuksia ja ohjeita kirkon jäsenille ja työntekijöille. Nämä kannanotot on koottu yhteen Metodistikirkon päätöslauselmiin (eng. Book of Resolutions).

Päätöslauselmissa toistetaan kirkkojärjestyksen yleinen näkemys kirkosta kaikille. Se antaa myös kehotuksen toimia tämän näkemyksen mukaan, myös seksuaalivähemmistöjen kohdalla.

BoR§2401. Kirkon tulee palvella kaikkia henkilöitä seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta

Vahvistamme uskomme jokaisen ihmisen mittaamattoman arvon, koska olemme ihmisiä, jotka Jumala on luonut ja joita rakastetaan Jeesuksen Kristuksen kautta ja tähden. Vahvistamme, että jokainen ihminen on yhtä arvokas Jumalan silmissä (Sosiaalisten periaatteiden johdanto). Kaste on Jumalan ansaitsematonta armoa, joka saadaan Pyhän Hengen kautta, ja joka kuvaa henkilön astumista sisään kirkkoon ja sen rakkauden, oikeuden ja palvelun työhön (§305, 2008 BoD), ja vahvistamme, että kasteen kautta Jumala on tehnyt meistä yhden Kristuksen ruumiin jäseniä, niin että jokainen joka seuraa Jeesusta omaa hengellisiä lahjoja, joita voi jakaa yhteiseksi hyväksi (1. Kor. 12:4–27). Kun käsitellään kristillisen yhteisön hoivaavaa toimintaa Yhdistyneen metodistikirkon Sosiaaliset periaatteet vakuuttavat, että ihmisen seksuaalisuus on monimutkainen lahja, josta meillä on rajoittuneet käsitykset (§161F). Uskomme myös, että homoseksuaaliset henkilöt eivät ole yhtään heteroseksuaalisia henkilöitä pienemmän pyhyyden arvoisia, ja että jokainen henkilö tarvitsee kirkon palvelua ja ohjausta ihmisyyden haasteissa kuten myös yhteisön hengellisessä ja tunneperäisessä huolenpidossa, joka mahdollistaa sovittavat suhteet Jumalaan, toisiin ihmisiin ja itseen (§161F). Henkilö, joka käsittelee omaa tai läheisen vähemmistöön kuuluvaa seksuaalista suuntautumista, kokee usein eristymistä, hämmennystä ja pelkoa, kun hän tarvitsisi tietoa, ohjausta ja tukea (”Teens at Risk”, 2000 BoR). Tiedostamme myös, että teini-ikäiset, jotka käsittelevät kysymyksiä seksuaalisesta suuntautumisesta ovat suuremmassa vaarassa tehdä itsemurhan (”Teen Sexual Identity and Suicide Risk”, 2004 ja 2008 BoR). Jeesuksen opetukset ja toiminta osoittivat radikaalia hyväksyntää niitä kohtaan, jotka olivat valtaväestön hylkäämiä. Meidät on kutsuttu uudistamaan sitoutumisemme tulla uskollisiksi evankeliumin todistajiksi, ei vain maailman ääriin saakka, vaan myös yhteisen elämämme ja työmme syvyyksiin (Sosiaalisten periaatteiden johdanto).

Siksi päätettäköön, että Yhdistynyt metodistikirkko omistaa itsensä kristuksenkaltaisen vieraanvaraisuuden ja myötätunnon palveluun, joka koskee kaikkia ihmisiä seksuaalisesta suuntautumisesta huolimatta; sekä näkyyn yhteydestä avoimuudessa kaikkien Kristuksen ruumiiseen kastettujen ihmisten hengellisiä lahjoja kohtaan. Tällainen palvelu ja avoimuus voi sisältää seksuaalivähemmistöjen, heidän ystäviensä ja perheidensä toivottamisen tervetulleeksi kirkkoihimme ja osoittamalla uskoamme rakastavaan Jumalaan; halun kuunnella ja avata sydämemme kirkoissamme, piirikunnissamme, vuosikonferensseissamme ja yleiskonferensseissamme heidän tarinoilleen ja kamppailuilleen; kannustamisen opiskeluun ja keskusteluun seksuaalisuuteen liittyvistä kysymyksistä; rukouksen kaikkien niiden puolesta, jotka kärsivät kipua ja ovat epäsovussa tätä kiistanalaista aihetta koskevan kristillisen vastauksemme kanssa.

Tämä päätöslauselma toistaa kirkkojärjestyksen pykälän 161F sisällön ilmaissen, että kirkko on palvelemassa jokaista ihmistä jokaisen ihmisen kanssa. Kirkon näkemys yhteisestä palvelutyöstä nousee kasteteologiasta, joka metodistikirkossa nähdään yhteisenä liittona.

Uskovina ja Kristukseen kastettuina, olemme kaikki yhtälaisen armon ja rakkauden osallisia ja olemme myös saaneet Jumalalta hengellisiä lahjoja, joilla voimme palvella seurakuntaamme ja yhteiskuntaamme. Tässä yhteisessä palvelussa ja armon osallisuudessa jokainen ihminen seksuaalisesta identiteetistä ja suuntautumisesta huolimatta on samalla viivalla.

Sitten päätöslauselmissa otetaan kantaa homofobiaan ja heteroseksismiin.

BoR§2042. Homofobian ja heteroseksismin vastustaminen

KOSKA homofobia on henkilön kokemaa syrjintää siitä, että ei ole heteroseksuaali riippumatta uhrin todellisesta seksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä; ja

KOSKA heteroseksismi on itseään pönkittävä homofobian muoto, joka:

1) ylläpitää stereotyyppisia kategorioita siitä, mikä on olennaisesti maskuliinista tai feminiinistä;

2) tarjoaa erityisen aseman niille, jotka identifioituvat kulttuurillisesti määriteltyinä heteroseksuaaleina;

3) syrjii henkilöitä, jotka seksuaalisesta suuntautumisestaan ja identiteetistään riippumatta eivät tunnu sopivan tiettyihin määriteltyihin sukupuolikategorioihin. ja

KOSKA homofobiaan ja heteroseksismiin juurtuneet toiminnan muodot, kuten väkivalta, uhkailu, pilkka, nöyryyttäminen, syrjiminen, eristäminen ja hylkääminen vahingoittavat kaikkia ihmisiä seksuaalisesta suuntautumisesta ja identiteetistä huolimatta; ja

KOSKA homofobia ja heteroseksismi ovat yleisesti seksismin ilmentymiä siinä, että ne edistävät stereotypioita, jotka perustuvat mielivaltaisiin sukupuolijaon eroihin; ja

KOSKA Yhdistynyt metodistikirkko on sitoutunut poistamaan seksismin (BoR 2008 §3444);

Päätettäköön, että Yhdistynyt metodistikirkko vahvistaisi työtään seksismin hävittämisen hyväksi vastustamalla kaikkia sukupuoleen, sukupuoliseen identiteettiin, seksuaalisuuden harjoittamiseen tai seksuaaliseen suuntautumiseen liittyvän väkivallan ja syrjinnän muotoja; ja

Lisäksi päätettäköön, että Kirkon ja yhteiskunnan yleisneuvosto (eng. General Board of Church and Society) tarjoaisi resursseja ja materiaaleja, joilla voidaan valistaa paikallisten seurakuntien jäseniä homofobian ja heteroseksismin todellisuudesta, ongelmista ja vaikutuksista sekä kristillisen todistuksen tarpeesta näitä syrjäytymisen puolia vastaan.

Tämä kannanotto tarkoittaa sitä, että pyrimme kohtaamaan myös seksuaalivähemmistöt ennakkoluulottomasti ja ihmisarvoisella tavalla. Kannanotosta käy myös selväksi se, että kirkko pitää vääränä kaikenlaista syrjimistä, ja että sellaisen pohjana on asenteellinen ja perusteeton ennakkoluuloisuus.

Myös kirkkojärjestys antaa selkeän yhteiskunnallisen kehotuksen pitää yllä myös seksuaalivähemmistöjen oikeuksia sekä vastustaa kaikkia syrjinnän muotoja.

BoD§162 J) Yhtäläiset oikeudet riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta.

Tietyt perusihmisoikeudet ja kansalaisvapaudet koskevat kaikkia ihmisiä. Olemme sitoutuneet kannattamaan noita oikeuksia ja vapauksia kaikille ihmisille riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta. Näemme selvästi, että kyse on yksinkertaisesta oikeudenmukaisuudesta puolustaa ihmisten oikeutettuja vaatimuksia, kun he ovat jakaneet materiaalisia resursseja, eläkettä, huoltajuussuhteita, yhteisiä valtakirjoja ja muita sellaisia laillisia vaatimuksia, jotka liittyvät sopimuksellisiin suhteisiin, joihin kuuluu jaettuja panostuksia, vastuita ja velvollisuuksia sekä yhtäläinen suojelu lain edessä. Lisäksi kannatamme pyrkimyksiä lopettaa väkivalta ja muut pakkovallan muodot kaikkia ihmisiä kohtaan riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautumisestaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että metodistikirkko kannattaa yhtäläisiä oikeuksia seksuaalivähemmistöille lain edessä. Tähän sisältyy selkeästi myös samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteet ja niihin liittyvät oikeudelliset kysymykset. Toisin sanoen metodistikirkon kannan mukaan niin sanotulla sukupuolineutraalilla avioliitolla tulisi olla yhtälaiset lailliset oikeudet ja velvollisuudet kuin perinteisellä heteroavioliitollakin.

Tämä kuvaa myös hyvin sitä, että metodistikirkossa kysymys ihmisen seksuaalisuudesta nähdään sekä yhteiskunnallisena että teologisena kysymyksenä. Yhteiskunnalliselta kannalta olemme kirkkona sitoutuneet puolustamaan jokaisen ihmisen oikeuksia.

Teologiselta kannalta olemme kirkkona toisaalta sitoutuneet ottamaan vastaan kaikki, sillä Kristuksen pelastussanoma kuuluu kaikille. Kuitenkin kirkon pastorien ja diakonien erityinen virka vaatii enemmän, mikä sulkee tehtävän ulkopuolelle osan ihmisistä.

Termeistä

Artikkelissa termiä metodistikirkko on käytetty kansainvälisen Yhdistynyt metodistikirkko (United Methodist Church) -kirkkokunnan sekä sen suomalaisen haaran, Suomen metodistikirkon merkityksessä.

Kirkkojärjestys-termillä viitataan tässä artikkelissa vuoden 2012 The Book of Discipline of the United Methodist Church -kirjaan. Lähdeviittauksissa käytän kirkkojärjestystä lyhennettä BoD ja viitteenä pykälää sivunumeron sijaan. Mahdollinen vuosiluku BoD-lyhenteen yhteydessä viittaa tuon vuoden kirkkojärjestykseen.

Metodistikirkon päätöslauselmilla viittaan vuoden 2012 The Book of Resolutions of the United Methodist Church -kirjaan. Lähdeviittauksissa käytän viitteenä lyhennystä BoR ja pykälää sivunumeron sijaan. Mahdollinen vuosiluku BoR-lyhenteen yhteydessä viittaa tuon vuoden päätöslauselmiin.

Lähteet:

Frank, Thomas Edward Frank

2006 Polity, practice, and the mission of the United Methodist Church. 2006 Edition.

Griffith, Thomas H.

2016 http://um-insight.net/in-the-church/finance-and-administration/brief-challenges-south-central-s-petition-to-nullify-oliveto/ lainattu 25.8.2016

Howe jr., Thomas O.

1995 John Wesley’s understanding of the theological distinction between ”essentials” and ”opinions”. Artikkeli Methodist History Journal 1995, pdf-tiedosto, luettu 25.8.2016

Tuell, Jack M.

2009 the Organization of the United Methodist Church. 2009–2012 Edition.

United Methodist Church

2012 The Book fo Discipline of the United Methodist Church

United Methodist Church

2012 The Book of Resolutions of the United Methodist Church

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *