Kirjoittiko Lasarus Johanneksen evankeliumin osa 3

Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin? Apostoli Johannes tietenkin! Vai kirjoittiko? Tässä kirjoitussarjassa käsittelen Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymystä siitä näkökulmasta, että sen olisikin kirjoittanut Lasarus. Kyllä, se Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista.

Tässä osassa pohdin kirjoittajakysymystä evankeliumissa käytettyjen sanojen pohjalta.

1. Se opetuslapsi

Edellisessä luvussa esittelin Ben Witheringtonin teorian Johanneksen evankeliumin kirjoittajasta ja joitakin perusteita, joita hän mainitsee luennossaan. Tässä luvussa aloitan näiden perustelujen käsittelyn. Ensimmäisenä vuorossa on Johanneksen painotus opetuslapsiin apostolien sijaan.

1.1. Tilastoja

1.1.1. Apostoli ja opetuslapsi -sanojen esiintyminen

Yksi Johanneksen evankeliumin silmiinpistävä piirre on, että siinä on tuskin lainkaan viittauksia apostoleihin. Sana apostoli (αποστολος) esiintyy evankeliumissa vain kerran ja silloinkaan sillä ei viitata suoraan kahteentoista apostoliin. (Joh. 13:16) Sen sijaan sana opetuslapsi (μαθητης) löytyy evankeliumista yhteensä 78 kertaa. Koko Uuden testamentin opetuslapsi-sanoista Johanneksen evankeliumissa on noin 30 %.

Kakkosena tulee Matteus, jonka evankeliumissa opetuslapsi-sana esiintyy 72 kertaa eli noin 27,5 % kaikista esiintymistä. Markuksella sana esiintyy 46 kertaa eli noin 18 % kaikista esiintymisistä. Luukaksella sanaa käytetään 37 kertaa eli noin 14 % kaikista esiintymisistä. Toisaalta Apostolien teoissa sanaa käytetään 28 kertaa eli noin 11 % kaikista esiintymisistä. Toisin sanoen Luukkaan kaksoisteoksessa sana esiintyy 65 kertaa eli noin 25 % kaikista esiintymisistä.

Muualla Uudessa testamentissa opetuslapsi-sana ei esiinny lainkaan. Sanaa apostoli käytetään Uudessa testamentissa seuraavasti. Matteuksella sana esiintyy Johanneksen tapaan vain kerran. Matteus käyttää sanaa apostolien nimittämisen yhteydessä. (Matt. 10:2) Markus käyttää sanaa kaksi kertaa. Luukas käyttää sanaa evankeliumissa kuusi kertaa ja Apostolien teoissa 28 kertaa. Paavalin kirjeissä sana esiintyy 34 kertaa.1 Muualla Uudessa testamentissa sanaa käytetään vielä kahdeksan kertaa.

Voiko tästä vetää jonkin johtopäätöksen? Huomion arvoista on ainakin se, että Luukkaan kaksoisteoksessa opetuslapsi-sanaa käytetään vähemmän kuin muissa evankeliumeissa. Vastaavasti Luukkaalla apostoli-sana on todella paljon käytetty muihin evankeliumeihin verrattuna. Tämän voi selittää ehkä sillä, että opetuslapsi-termi tulee Luukkaalle erityisesti evankeliuminsa pohjana käyttämistä lähteistä. Apostoli-sana taas tulee hänelle mahdollisesti Paavalin kautta, joka myös käytti apostoli-sanaa paljon.

Opetuslapsi-sanan puuttuminen muualta Uudesta testamentista on mielenkiintoista. Paavalilla sanan on korvannut termit pyhät (αγιοις) ja veljet (αδελφοις). Naispuolisista uskovista käytetään myös nimitystä sisar (αδελφη). Myös uskovaa (partisiippi sanasta πιστευω ) käytetään. Mahdollisesti uskovien kutsuminen opetuslapsiksi ei ollut enää kristillisen seurakunnan syntymisen jälkeen mielekästä, koska opettaja ei ollut enää fyysisesti läsnä. Siksi ryhdyttiin käyttämään muita nimityksiä, joita mahdollisesti omaksuttiin muun muassa juutalaisten synagogajärjestelmästä. Lainasanojen lisäksi keksittiin uusiakin termejä, joista kristitty (Χριστιανος) on jäänyt pitkäikäisimmäksi.

Ainakaan opetuslapsi- ja apostolisanojen suhteellisella käytöllä ei tunnu Luukasta lukuun ottamatta olevan evankeliumeissa kummemmin väliä. Kahtatoista apostolia ei siis niissä alleviivata apostoleiksi käyttämällä kyseistä sanaa. Tähän saattaa syynä olla se, että Jeesuksen eläessä apostolius ei vielä painottunut niin paljoa. Vasta Jeesuksen kuoleman jälkeen, kun ensimmäiset seurakunnat syntyivät juuri apostolien johdossa, nämä myös saivat varsinaisen auktoriteettiasemansa, joka tietenkin oli suoraa seurausta siitä, että he olivat Jeesuksen lähipiiriä.

1.1.2. Ne kaksitoista opetuslasta

Evankeliumeissa käytetään apostoleista omaa, erityistermiä. Tämä, erityisesti evankeliumeille ominainen termi oli ne kaksitoista (δωδεκα). Usein sanaan liitettiin myös opetuslapsi-sana, siis kaksitoista opetuslasta. Sanaa kaksitoista käytetään evankeliumeissa kahdestatoista apostolista seuraavasti.

Matteuksella sana esiintyy kahdeksan kertaa. Markuksella sana esiintyy eniten, yksitoista kertaa. Luukkaalla seitsemän kertaa evankeliumissa ja kerran Apostolien teoissa.2 Johannes käyttää sanaa neljä kertaa. Sen lisäksi sana esiintyy apostolia tarkoittavana kerran Paavalin kirjeissä ja kerran Ilmestyskirjassa.

Johanneksen neljästä kerrasta sana on kerran Juudas Iskariotin yhteydessä. (Joh. 6:71) Kohdassa sanaa käytetään täsmentämään, kenestä Juudaksesta oli kyse: hän on yksi kahdestatoista (εις εκ των δωδεκα). Samaa täsmennystä käytetään myös Tuomaasta Joh. 20:24:ssä. Juudaksen tapauksessa kyse on ilmeisesti kuitenkin siitä, että Johannes käyttää hänestä vakiintunutta nimitystä lisänimineen: Juudas Iskariot, yksi kahdestatoista, kavaltaja.

Käytetyistä neljästä kerrasta kolme esiintyy kuudennen luvun lopussa. Kyseinen luku toimii yhtenä evankeliumin käännöskohtana. Siinä osa opetuslapsista suuttuu Jeesukseen ja jättää tämän. Sen sijaan ne kaksitoista vakuuttavat uskollisuuttaan Jeesukselle. Tähän liittyvät kolme viittausta kahteentoista opetuslapseen. Yksi oli jo mainittu jae 71. Toisena on jae 67, jossa sanotaan, että ”Jeesus kysyi niiltä kahdeltatoista”. Jakeessa 70 Jeesus itse sanoo, että hän on valinnut kaikki kaksitoista. Se ei siis varsinaisesti viittaa siihen, että sanaa kaksitoista käytettiin apostolien yhtenä nimityksenä, vaan siihen, että Jeesus tosiaan oli valinnut itse kaksitoista opetuslasta.

Mielenkiintoista on se, että Johannes ei kuvaa apostolien valintaa. Silti tässä hän viittaa siihen tapahtuneena asiana. Tämä ehkä tarkoittaa sitä, että Johannes tunsi muut evankeliumit ja niiden kuvaukset kahdentoista opetuslapsen valitsemisesta tai sitten Johannes tunsi valintaa koskevan perimätiedon. Mahdollista on tietenkin sekin, että hän oli paikalla, kun valinta tapahtui. Tämän ei tarvitse tarkoittaa sitä, että kirjoittaja itse olisi apostoli, koska erityisesti Luukkaan kuvaus tapahtuneesta viittaa siihen, että paikalla oli muitakin opetuslapsia. (Luuk. 6:12-17)

1.1.3. Nimet Johanneksen evankeliumissa

Joka tapauksessa siis Johanneksen evankeliumissa on hyvin vähän viittauksia apostoleihin verrattuna muihin evankeliumeihin. Sen sijaa opetuslasten rooli on korostunut. Tämä tasapäistää henkilöitä. Kyllä Johanneksen evankeliumissa silti on myös apostolisia korostuksia. Pietari mainitaan nimeltä neljännessä evankeliumissa yhteensä 37 kertaa.3 Vain Apostolien teot ylittää tämän 56 maininnalla. Tietenkin Pietarin todellinen esiintymismäärä on suurempi, koska usein häneen viitataan vain sanalla hän. Muissa evankeliumeissa Pietari mainitaankin nimeltä jonkin verran harvemmin. Matteuksella hänet mainitaan yhteensä 25 kertaa, Markuksella 26 kertaa ja Luukkaalla 29 kertaa. Tämän lisäksi nimi mainitaan Paavalin kirjeissä yhteensä kymmenen kertaa ja Pietarin kirjeissä kahdesti.

Vaikka Johanneksen evankeliumissa ei apostoleja yleensä korostetakaan, myös siinä muiden evankeliumien tavoin Pietari on enemmän esille kuin muut opetuslapset. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että myös Johanneksen evankeliumin kirjoittajalle Pietari on ollut oleellinen henkilö. Toisaalta Pietaria olisikin vaikea välttää, kun kertoo Jeesuksen toiminnasta, koska Jeesus selvästi koulutti häntä opetuslapsijoukon johtajaksi.

Mielenkiintoisia eroja löytyy, kun vertaillaan muiden apostolien esiintymisiä Johanneksen evankeliumissa ja synoptikoissa. Johannes Sebedeuksen poika ei esiinny Johanneksella kertaakaan. Matteus mainitsee hänet neljästi, Markus kymmenen kertaa ja Luukas seitsemän. Jaakobia Johannes ei mainitse kertaakaan, kuten ei myöskään Bartolomeusta, Matteusta ja Simon Kanaanilaista. Andreaksen, Pietarin veljen Johannes mainitsee neljästi. Luukas mainitsee hänet kerran niin evankeliumissa kuin Apostolien teoissakin. Matteus mainitsee hänet kahdesti ja Markus neljästi. Tuomaan synoptikot mainitsevat kerran, mutta Johannes mainitsee hänet seitsemän kertaa. Juudas Iskariotin Johannes mainitsee kahdeksan kertaa ja lähes kaikissa hänen sanotaan myös olevan se, joka petti Jeesuksen. Kerran mainitaan toinen Juudas, joka erotetaan Iskariotista sanomalla, että ”se toinen, ei Iskariot”. (Joh. 14:22) Matteus mainitsee Juudas Iskariotin viisi kertaa, Markus kolmesti, Luukas neljä kertaa evankeliumissa ja kahdesti Apostolien teoissa. Filippuksen Johannes mainitsee yksitoista kertaa, kun synoptikot mainitsevat hänet kukin vain kerran.

Johanneksella siis painottuvat apostoleista ne, jotka synoptikoissa ovat pienemmässä roolissa. Erityisesti Filippuksen ja Tuomaan kohdalla tämä korostuu. Filippus esiintyy erityisesti ensimmäisessä ja kahdennessatoista luvussa. Kummassakin hänellä on samantapainen rooli. Hän tuo ihmisiä Jeesuksen luo ja todistaa, että hän on messias. Filippus on myös se, joka Jeesuksen jäähyväispuheen aikana pyytää Jeesusta näyttämään heille Isän. (Joh. 14:8) Nämä liittyvät kiinteästi kirjan tarkoitukseen todistaa Jeesuksesta Jumalan poikana. (Joh. 20:31)

Tuomas taas liittyy Johanneksen evankeliumissa kiinteästi ylösnousemuskertomuksiin. 11. luvussa, kun Jeesus päättää mennä kuolleen Lasaruksen luokse, Tuomas on se, joka melko kyynisesti toteaa, että ”Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä. ” (Joh. 11:16) Tuomas myös todistaa Jeesuksen ylösnousemuksesta epäilynsä jälkeen. (Joh. 20:24-28) Tuomaan rooli liittyy kiinteästi yhteen Johanneksen evankeliumin kantavaan teemaan ylösnousemuksesta ja Jeesuksesta kuoleman voittajana. Evankeliumin huippukohtana voi pitää Lasaruksen henkiinherättämistä ja sen yhteydessä Jeesuksen lausumia sanoja: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin, eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole.” (Joh. 11:25-26)

Kuten jo mainitsin, Johanneksen evankeliumissa ei mainita lainkaan apostoli Johannesta eikä hänen veljeään Jaakobia. Heihin kuitenkin viitataan kerran, luvussa 21, Sebedeuksen poikina. Kun ottaa huomioon, että synoptikoilla, Apostolien teoissa ja Paavalillakin Pietari, Jaakob ja Johannes muodostavat opetuslasten sisäpiirin, on silmiinpistävää, että neljännessä evankeliumissa sitä ei löydy. Toisaalta tämä on linjassa juuri sen kanssa, että Johanneksen evankeliumissa opetuslapset tasapäistetään. Vaikka jotkin nimet esiintyvät kertomuksissa muita enemmän, ei opetuslapsijoukossa ole erityistä hierarkkista tasoa synoptikkojen tapaan. Edes Jeesuksen vangitsemiskertomuksessa ei ole synoptikkojen tapaan esitetty Jeesuksen rukousta Getsemanen puutarhassa, jossa hänen luonaan on vain mainittu kolmikko.

Apostolien lisäksi Johanneksessa mainitaan nimeltä muita opetuslapsia, joita synoptikot eivät mainitse. Ensimmäisenä on Natanael, joka mainitaan evankeliumissa nimeltä kuusi kertaa. Yhtä vaille kaikki esiintymiset ovat ensimmäisessä luvussa, jossa Natanael kutsutaan. Koska Johannes ei mainitse lainkaan Bartolomeusta, on oletettu, että Natanael olisi hänen toinen nimensä. Tätä on perusteltu sillä, että nimi Bartolomeus olisi patronyymi eli Tolomeuksen tai Ptolemaioksen poika ja Natanael olisi hänen varsinainen nimensä. Synoptikot myös liittävät apostolilistoissaan Filippuksen ja Bartolomeuksen, mikä olisi luontevaa, jos he olivat ystäviä, kuten Johannes tässä esittää.4

Natanaelin lisäksi evankeliumissa mainitaan kaksi opetuslasta, jotka eivät varmasti olleet apostoleja. Ensimmäinen esiintyy luvussa 3 ja on Nikodemus. Nikodemus oli fariseus ja kuului suureen neuvostoon, kuten Jeesuksen haudannut Joosef Arimatialainenkin. Toinen henkilö on Lasarus, joka mainitaan vain luvuissa 11 ja 12. Tämän lisäksi Luukkaalla on Jeesuksen kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta tuonelassa. Luukkaan kertomuksen opetus on mielenkiintoinen Johanneksen evankeliumin Lasaruksen rinnalla. Luukkaan opetus on, että edes ihme, tässä tapauksessa ylösnousemus, ei muuta epäuskoisen mieltä. Johanneksella Lasarus oli herännyt kuolleista ja tulos oli sama, epäuskoiset fariseukset eivät uskoneet. (Joh. 11:46)

Näiden lisäksi evankeliumissa esiintyy nimettömäksi jäävä opetuslapsi, jota kutsutaan vain opetuslapseksi. Sitä käsittelemme seuraavaksi lyhyen johtopäätöksen jälkeen.

1.1.4. Johtopäätöksiä

Kuten varmasti on jo tullut ilmi, Johanneksen evankeliumissa annetaan vain vähän painoa apostoleille. Evankeliumissa ei esiinny kertaakaan synoptikkojen tapaista nimiluetteloa, eikä siinä ole mainintaa apostolien valinnasta, vaikka siihen lyhyesti viitataankin. Niistä apostoleista, jotka evankeliumissa mainitaan, pääpaino on Pietaria lukuun ottamatta niissä, jotka synoptikoissa ovat syrjemmässä. Missään ei ole merkkejä siitä, että Pietari, Johannes ja Jaakob olisivat muodostaneet opetuslasten sisärenkaan.

Kun ottaa huomioon vielä sen, että Johanneksen evankeliumissa korostetaan erityisesti sitä, että kirjoittaja on silminnäkijä, on tämä erikoista, jos kirjoittaja on ollut apostoli. Sen sijaan, että kirjoittaja vetoaisi omaan apostoliuteensa, hän peittää henkilöllisyytensä ja tarvitsee toisten apua kirjoituksensa oikeaksi todistamisessa. (Joh. 21:24)

Yhtenä ratkaisuna on kirjoittajan vaatimattomuus. Tämäkään ei edellä esitetyn valossa tunnu uskottavalta. Jos kirjoittaja pysyisi nimettömänä vaatimattomuuden vuoksi, hän tuskin olisi painottanut omaa osuuttaan tapahtumien näkijänä ja todistuttaisi sanojaan myös muilla.

Evankeliumin painotus yleisesti opetuslapsissa on siis mielestäni viite, joka kertoo siitä, että evankeliumi ei ole apostolin, Jeesuksen sisäpiiriin kuuluvan opetuslapsen, kirjoittama. Sen sijaan kirjoittaja mitä todennäköisimmin kuului Jeesuksen suurempaan opetuslapsijoukkoon. Tämän vuoksi kirjoittaja häivyttää apostolien ja muiden opetuslasten välistä eroa. Tämän vuoksi hänen myös täytyy todistuttaa kirjoittamansa muilla.

 

Lähteet:

Bruce, F.F.

1994 The Gospel of John. Introduction, Exposition and Notes.

Grand Rapids, Michican: Eerdmans.

 

1 Laskelman perusteena ovat kaikki Paavalin nimissä olevat kirjeet.

2 Luukkaan tapauksessa huomion arvoista on, että sanaa käytetään Apostolien teoissa luvussa 6:2. Mainitussa luvussa kerrotaan seitsemän ensimmäisen diakonin valitsemisesta. Nämä seitsemän saivat myös erityisnimen lukumääränsä mukaan, joten Luukas halusi tässä yhteydessä mahdollisesti erottaa apostolit näistä uusista seurakuntavirkailijoista.

3 Tähän on laskettu nimet Simon, Simon Pietari ja Keefas. Johanneksen evankeliumissa käytetään erityisesti Simon Pietari -nimitystä.

4 Bruce 1994, 59.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.