2. Moos. 20:1-17, 1. Kor. 1:18-25, Joh. 2:13-22
Jos nykyään joku puhuu tosissaan siitä, että kaikki maailman armeijat pitäisi lakkauttaa, että kaikkien pitäisi ryhtyä kasvissyöjiksi eikä kukaan saisi ansaita liian paljon tai liian vähän, hänen ajateltaisiin olevan joko vihervasemmistolainen tai naiivi idealisti. Jopa meidän kristittyjen parissa. Kuitenkin kaikki nämä ovat asioita, jotka nousevat Raamatussa ihanteiksi, jopa kuvaksi taivaasta.
Nykyään länsimaissa ja varsinkin meillä pohjolassa yhteiskunta rakentuu pitkälti kristillisten arvojen perustalle. Siksi monet Raamatun ihanteet eivät välttämättä herätä meissä suuria tunteita suuntaan tai toiseen, kunhan ne ovat sopivassa suhteessa kaikkeen muuhun. Mutta mekin yllättävän helposti alamme vertaamaan erilaisia arvoja poliittisen suuntautumisen mukaan. Niiden merkitys riippuu siitä, samaistammeko me ne omaan vai jonkinlaisen vastapuolen poliittiseen näkökulmaan.
Kristillinen usko menee kuitenkin yhteiskunnallisten arvojen, poliittisten suuntautumisten ja ihmisten mielipiteiden yli. Se on jotakin enemmän ja se on jotakin erilaista. Siksi Paavali sanookin tämänkertaisessa tekstissämme, että puhe rististä on hulluutta. Kristillinen julistus on radikaalia, yllättävää ja jopa pelottavaa. Jeesuksen lähimpien opetuslastenkin oli toisinaan vaikea sulattaa, mitä Jeesus puhui. Osa hänen laajemmasta seuraajajoukostaan ainakin kerran loukkaantuikin hänen puheisiinsa niin, että lähti pois.
Me sijoitamme tämän radikaaliuden luonnollisesti evankeliumiin. Ilosanomaan Jumalan Pojasta, joka syntyi ihmiseksi, kuoli tähtemme ristillä ja nousi kolmantena päivänä kuolleista, jotta me häneen uskomalla voisimme pelastua. Se on kuitenkin vain osa kokonaisuutta. Kristillinen julistus on muutakin. Se liittyy siihen, mitä tästä kaikesta seuraa. Tavallaan siitä kertovat toiset tämän kertaiset tekstimme.
Se, kun Jeesus puhdisti temppelin rahanvaihtajista ja kauppiaista, oli yksi tällainen tapaus. Jeesus riehumassa Jumalan temppelissä ja ajamassa sieltä ihmisiä ulos on kuva, jota emme ehkä välttämättä osaa yhdistää häneen. Toki Jeesuksella on ankarakin puolensa, mutta tunnemme hänet kuitenkin ennen kaikkea rakastavana ja välittävänä.
Kaiken lisäksi Jeesuksen ajamat henkilöt olivat oleellisia temppelin toiminnan kannalta. Temppelissä hyväksyttiin vain temppelin oma raha ja kaupunkiin tuli ihmisiä kaikkialta. Rahanvaihtajia siis tarvittiin, jotta vierailijat saattoivat antaa rahalahjansa temppelille. Kyyhkysten ja lampaiden kauppiaat tarjosivat tärkeän palvelun niille, jotka tulivat kaukaa uhraamaan Jerusalemiin. Ei ollut mitään mieltä ottaa eläintä vaaralliselle matkalle mukaan ja riskeerata, että se vahingoittuisi eikä enää kelpaisi uhrieläimeksi.
Kaiken lisäksi Jeesus pysäytti hetkeksi koko temppelin toiminnan. Jumalanpalvelus loppui. Hetkellisesti koettiin tilanne, jossa me olemme eläneet kohta vuoden, kun emme ole kaikissa seurakunnissamme pystyneet pitämään jumalanpalveluksia.
Kun ihmiset tulivat kysymään Jeesukselta valtuutusta toimiinsa, hän sanoi rakentavansa uuden temppelin. Hän puhui uudesta liitosta, jossa me nyt elämme, ja niistä uusista arvoista ja näkökulmista, jotka sen myötä olemme saaneet. Mutta Jeesus ei tarkoittanut pelkkää muutosta ja uudistusta. Hänen sanansa ja ennen kaikkea tekonsa muistuttivat, että juutalaiset olivat unohtaneet jotakin oleellista Jumalan palvelemisesta, mitä mekään emme saa unohtaa.
Temppelin alue, jolla Jeesuksen ajamat kauppiaat olivat, oli pakanoiden esipiha. Se oli se osa temppeliä, jonne jokainen pääsi ja tavallaan se oli näkyvin esimerkki juutalaisten suorittamasta evankelioinnista. Siitä, että liitto, jonka jäseniä he olivat, ei koskenut pelkästään yhtä kansaa. Että Jumala ei ole pelkästään juutalaisten jumala. Nyt myyjät olivat vallanneet sen ja muukalaiset oli ajettu tiehensä. Temppelin toiminnasta oli tullut tärkeämpää kuin siitä, että ihmiset löytävät ja kohtaavat Jumalan.
Kolmas tekstimme, kymmenen käskyä, on juutalaisen lain ydin. Se on enimmäkseen kaikkina aikoina ja kaikkiin kulttuureihin sopiva. Ei tarvitse olla juutalainen tai kristitty hyväksyäkseen enimmät siinä olevat käskyt. Mutta käskyjen takana on tarkoitus. Niitä ei ole tarkoitettu noudatettavaksi orjallisesti ja ajattelematta. Se tulee ilmi siinä, miten ne tiivistetään käskyyn rakastaa Jumalaa ja lähimmäistä.
Samalla ne ovat ehkä osoitus siitä, miten Jumalan tahto on helposti maailman silmissä naiivia. Jos jokainen ihminen noudattaisi kymmentä käskyä, ei olisi sotia tai tarvetta armeijoille, ei olisi yksinäisyyttä, rikoksia, eikä köyhyyttä. Mutta valitettavasti jopa me kristityt usein kiinnitämme huomiomme vain kirjaimeen ja sen varjolla ajamme heikot ja tarvitsevat syrjään ja estämme heitä pääsemästää Kristuksen luokse.
Siksi tarvitsemme jatkuvasti sisimpämme puhdistusta samaan tapaan kuin Jerusalemin temppeli. Tarvitsemme sitä, että joku muistuttaa meitä siitä, mikä uskossamme on oleellista ja auttaa meitä näkemään maailmaa Jumalan näkökulmasta.
