Kirjoittiko Lasarus Johanneksen evankeliumin osa 1

Kuka kirjoitti Johanneksen evankeliumin? Apostoli Johannes tietenkin! Vai kirjoittiko? Tässä kirjoitussarjassa käsittelen Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymystä siitä näkökulmasta, että sen olisikin kirjoittanut Lasarus. Kyllä, se Lasarus, jonka Jeesus herätti kuolleista.

Tämä aloitusosa toimii johdantona aiheelle ja käsittelen hieman perinteisempiä näkemyksiä siitä, kuka Johanneksen evankeliumin kirjoitti.

1. Johdanto

Jokainen Johanneksen evankeliumia lukenut on huomannut, että se eroaa paikoin paljonkin niin kutsutuista synoptisista evankeliumeista, eli Matteuksesta, Markuksesta ja Luukkaasta. Johanneksen evankeliumissa kerrotaan asioista eri järjestyksessä.1 Lisäksi siitä löytyy useita kertomuksia, joita synoptikoissa ei ole lainkaan. Koko evankeliumin tunnelma ja tyyli on erilainen kuin synoptikoissa. Kuitenkin Johanneksen evankeliumi esitetään tekstissä silminnäkijän kertomukseksi (esim. Joh. 21:24-25).2 Synoptikoissa ei ole vastaavaa henkilökohtaisuuden tuntua.

Tässä tutkielmassani tulen keskittymään Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymykseen. Evankeliumissa itsessään ei missään nimetä kirjoittajaa, kuten ei muissakaan evankeliumeissa. Nimi on lisätty jälkikäteen.3 Käytännössä kirjoittajakysymyksessä on aina 1800-luvulle saakka turvauduttu alkukirkon perimätietoon.

1800-luvulta lähtien historiallis-kriittisten metodien yleistyessä alettiin myös Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymykseen kohdistaa suurempaa huomiota. Perinteinen näkemys kirjoittajasta kyseenalaistettiin evankeliumin sisäisten seikkojen vuoksi, joita ovat lähteiden käyttö, toimitustyö ja sisäiset ristiriidat.4

Nykyään Johanneksen evankeliumin kirjoittajakysymys jakautuu kahteen pääryhmään.5 Toisaalla ovat konservatiivit, jotka pitävät alkukirkon todistusta kirjoittajasta oikeana ja apostoli Johannesta neljännen evankeliumin kirjoittajana. Toisella puolella ovat kriittisemmän kannan omaajat, jonka mukaan neljännen evankeliumin kirjoittaja on tuntematon kristitty, joka eli ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteessa.

Tämä tutkielmani ensimmäinen osa toimii johdantona koko työhön. Painopiste tässä osassa on perinteisen näkemyksen esittäminen. Jonkin verran kiinnitän huomiota myös kriittisiin näkemyksiin. Lopuksi esittelen varsinaisen näkökulmani ja lähtökohtani tutkielmaan.

 

2. Perinteinen ja kriittinen näkemys kirjoittajasta

2.1. Kirkollinen perimätieto

Kirkollisessa perimätiedossa oli jo toisen vuosisadan loppuun mennessä vakiintunut käsitys siitä, että neljännen evankeliumin kirjoittaja ja evankeliumissa esiintyvä rakkain opetuslapsi (esim. Joh. 13:23) on Sebedeuksen poika ja Jaakobin veli, apostoli Johannes.6

Ireneuksen (v. 185) mukaan Johannes olisi kirjoittanut evankeliuminsa vanhoilla päivillään Efesossa. Samoin todistavat myös Polykrates Efesolainen (noin 190), Klemens Aleksandrialainen (noin 150-211) ja myös Eusebius (noin 324).7 Myös Muratorin kaanonissa (noin 170) nimeää Johanneksen neljännen evankeliumin kirjoittajaksi.8

Toisaalta Eusebiuksen kirkkohistoriassa lainataan piispa Papiasta, jonka mukaan Johanneksen evankeliumin kirjoittaja on niin kutsuttu presbyteeri eli vanhin Johannes.9 Tämä vanhin Johannes olisi kirjoittanut Johanneksen evankeliumin ja kolme Johanneksen kirjettä.10 Papiaksen mukaan apostoli Johannes olisi kuollut jo melko varhain veljensä Jaakobin kanssa, eikä hän siis edes voisi olla evankeliumin kirjoittaja.11

Tietynlaista tukea perinteinen näkemys saa käsikirjoituslöydöistä, vaikka ne eivät kirjoittajaa nimeäkään. 1920 löytyi pieni pala käsikirjoitusta, joka paljastui osaksi Johanneksen evankeliumia. Se sisältää jakeet 18:31-33, 37-38. Palanen, papyrus 52 tai Rylandin papyrus 52, on merkittävä siksi, että se ajoitetaan toisen vuosisadan ensimmäiselle neljännekselle.12 Sen perusteella voi siis oikeutetusti väittää, että Johanneksen evankeliumi on ollut olemassa ja tunnettu melko laajalti toisen vuosisadan alussa, mikä tarkoittaa, että se on kirjoitettu todennäköisesti viimeistään ensimmäisen vuosisadan lopussa.

Tämän vuoksi Johanneksen evankeliumin synty voidaan vielä sijoittaa apostolisen ajan sisään ja on siis mahdollista, että sen kirjoittaja todella on apostoli Johannes, joka perimätiedon mukaan olisi elänyt hyvin pitkään.

2.2. Johanneksen evankeliumin sisäisiä todisteita

Tärkein evankeliumin sisäinen todiste on sen lopusta löytyvä vakuutus siitä, että kirjoittaja on kirjoittanut totta (Joh. 21:24). Toinen yhtä selkeä viittaus kirjoittajaan on 19:35, jossa jälleen todistetaan luetun olevan totta ja että luetun on välittänyt silminnäkijä.13

Yleisesti ajatellaan, että evankeliumin loppu, jopa koko luku 21 on myöhempi lisäys, kun teksti on saatettu lopulliseen muotoonsa.14 Lopun lisäyksessä luvusta 13 lähtien esiintyvä rakkain opetuslapsi samaistetaan kirjoittajaan. Lopun lisäyksen pohjalta esimerkiksi Schnackenburg on esittänyt ajatuksen, että evankeliumi ei sellaisenaan ole apostoli Johanneksen kirjoittama, vaan se vain perustuu apostolin kertomaan.15

Kirjoittajakysymyksessä on kiinnitetty huomiota myös moniin sellaisiin asioihin, jotka eivät suoraan nimeä kirjoittajaa, mutta antavat hänestä silti jonkinlaisen kuvan. Niiden mukaan kirjoittaja tunsi juutalaiset tavat ja juhlat sekä historiaa. Kirjoittaja tuntee selvästi paikallista maantietoa ja kuvaa niitä hyvinkin yksityiskohtaisesti. Näiden pohjalta on päätelty, että kirjoittaja olisi silminnäkijä.16

2.3. Kriittisiä huomioita

Kriittisessä tutkimuksessa puhutaan johannekselaisesta kirjallisuudesta, jolla tarkoitetaan Johanneksen evankeliumia, kolmea Johanneksen kirjettä ja Ilmestyskirjaa17. Johannekselaisen kirjallisuuden takana nähdään olevan johannekselainen yhteisö, siis koulukunta, johon evankeliumin lopun voi nähdä viittaavan. Johannekselaisen yhteisön ei välttämättä tarvitse liittyä suoraan apostoli Johannekseen, vaan nimi tulee Uuden testamentin kirjoitusten mukaan, jotka muodostavat Paavalin teologiasta ja ajattelusta eriävän18 teologian.

Johannekselainen yhteisö nähdään eri tavoin. Osa tutkijoista ei pidä johannekselaisia kirjoja lainkaan yhtenäisinä, kun taas toiset pitävät niitä hyvin järjestäytyneen yhteisön tuotteina. Toiset tukijat eivät näe yhteisössä yhteyttä apostoli Johannekseen, kun taas toiset näkevät yhteisön syntyneen juuri apostoli Johanneksen ympärille ja koostuvan hänen opetuslapsistaan ja näiden opetuslapsista.

Joka tapauksessa erityisesti Johanneksen evankeliumin synnyssä nähdään melko yleisesti kolme vaihetta.19 Ensimmäisenä on suullinen traditio, jota on käytetty evankeliumin kirjoittamisessa lähteenä. Enimmäkseen tämä traditio on ollut synoptikkojen traditiosta erillistä, mutta yhtymäkohtiakin on nähtävissä, mikä viittaa siihen, että kirjoittaja on tuntenut niiden taustalla olleen suullisen tradition ainakin jossakin määrin.20 Toisena on varsinainen evankeliumin kirjoittaja, joka on meille tuntematon. Tätä kirjoittajaa kutsutaan tutkimuksessa nimellä evankelista.21 Tämä kirjoittaja on koonnut eri lähteistä evankeliumin Markuksen luoman evankeliumikirjalliuuden mukaan.22 Viimeisenä vaiheena on ollut niin kutsuttu kirkollinen redaktio, eli kirkollinen toimittaminen, jossa johannekselainen yhteisö on toimittanut ja muokannut aikaisemman kirjoittajan tekstin nykyiseen muotoon.23 Samalla tässä kirkollisessa redaktiossa lisättiin evankeliumiin uutta kirkollisen redaktorin yhteisön omaa suullista perimätietoa.24

Nykytutkimuksessa Johanneksen evankeliumi nähdään siis melko pirstaloituneena teoksena, jota on ollut kirjoittajamassa ja muokkaamassa useampi henkilö. Myös kirjan historiallinen arvo kyseenalaistetaan.25 Sen päätarkoitus ei ole kuvata historiassa elänyttä Jeesusta ja hänelle tapahtuneita asioita.

Tietyssä mielessä tässä ollaankin oikeilla jäljillä. Ei mitään evankeliumeista voi pitää ensisijaisesti historiateoksena tai elämäkertana ja vasta sitten evankeliumin sanoman julistajana. Kullakin evankeliumilla on oma teologinen painotuksensa ja pääsanomansa, jota välitetään Jeesuksen elämän kautta. Tässä evankelistat ovat saattaneet muokata ja järjestää käsillä olevaa aineistoa näiden päämäärien mukaisesti. Toisaalta lopputulokseen on vaikuttanut myös kunkin kirjoittajan tuntemat lähteet.26

2.4. Päätelmiä

Kirjoittajakysymys liittyy kiinteästi kysymykseen kirjan historiallisesta arvosta. Siitä, kuinka luotettavasti ja tarkasti evankeliumi kuvaa historiassa eläneen Jeesus Nasaretilaisen elämää. Samalla kirjoittajakysymys voi vastata myös kysymykseen, miksi neljäs evankeliumi eroaa niin paljon synoptisista evankeliumeista.

Jos kirjoittaja todellakin oli apostoli Johannes, joka oli itse paikalla, kun evankeliumissa kuvatut tapahtumat tapahtuivat, evankeliumi olisi silminnäkijän kertomus. Tässä tapauksessa Johanneksen evankeliumin ja synoptikkojen erot voivat selittyä sillä, melko perinteisellä selityksellä, että Johannes, joka kirjoitti evankeliuminsa viimeisenä, halusi täydentää synoptikkojen kertomusta. Toisaalta hän saattoi tarkentaa tai oikaista synoptikossa kuvattuja asioita, ja toisaalta hän saattoi kertoa niistä asioista, joista synoptikot vaikenevat. Sanotaanhan Johanneksen evankeliumissakin, että jos kaikki Jeesuksen teot kirjattaisiin kirjoihin, ne kirjat eivät mahtuisi edes maailmaan. (Joh. 21:25)

Jos kirjoittaja on joku muu, kuten Papiaksen esittämä vanhin Johannes, saattaa erot johtua erilaisista lähteistä, joita vanhin Johannes käytti. Hänkin saattoi myös täydentää synoptikkojen kertomuksia kirjaamalla ylös kirkon perimätietoa, jota synoptikot eivät olleet kirjanneet. Vanhin Johannes selittäisi myös sen, miksi Johanneksen evankeliumissa tuntuu olevan taustalla useita erilaisia lähteitä ja kerronta on välillä töksähtelevää.

Joka tapauksessa tällä hetkellä mielipiteet jakautuvat pääasiassa näiden kahden vaihtoehdon väliin. Joko kirjoittaja on apostoli Johannes tai sitten joku tuntematon kirjoittaja.

 

3. Mihin tästä

Aikomukseni ei ole, kuten jo alussa mainitsin, jäädä tähän. Tämä on vasta johdantoa. Tulevissa osissa käsittelen kirjoittajakysymystä siitä lähtökohdasta, että kirjoittaja olisikin Lasarus, Martan ja Marian veli.

Jonkinlaisena pohjana ja ajatuksen herättäjänä minulla on tässä yhdysvaltalaisen teologin, Ben Witherington III:n pitämä luento SBL:n27 vuosittaisessa tapaamisessa marraskuussa 2006, jossa hän esitti tämän ajatuksen.28 Tarkoitukseni on tulevissa osissa pohtia Witheringtonin esittämiä perusteluja väitteelleen. Lisäksi käsittelen joitakin muitakin kohtia, jotka mielestäni liittyvät asiaan.

Tulevissa osissa etenen eri tavoin riippuen aiheesta. Käsitellessäni Johanneksen evankeliumin sisäisiä todistuksia, lähestyn niitä eksegeettisesti. Todennäköisesti tulen niissä jakamaan myös muita eksegeettisiä huomioita, joita teen käsiteltävistä kohdista.

Joissakin osissa keskityn nykytutkimukseen ja siihen, miten se mahdollisesti tukee tai vastustaa Lasaruksen kirjoittajuutta.

Julkaisen kunkin osan kotisivullani sitä mukaan kun ne valmistuvat ja niitä voi kommentoida. Kommentit tulen ottamaan huomioon työn edetessä ja saatan tarvittaessa päivittää jo kirjoitettuja osia.

Tarkoitukseni tässä tutkimusseikkailussa on ensiksikin perehtyä Johanneksen kirjoittajakysymykseen tietyn näkökulman kautta. Toiseksi toivon tämän varjolla pääseväni tutustumaan myös itse evankeliumiin hieman syvemmin. Kolmanneksi otan tämän harjoituksena, jonka tarkoitus on sekä tuottaa ajanvietettä että hupia niin itselleni kuin mahdollisille lukijoille.

Tätä kirjoitussarjaa ei siis tule ottaa liian vakavasti. En pyri tällä ajamaan läpi ajatusta, että Lasarus olisi oikeasti Johanneksen evankeliumin kirjoittaja. Vielä tässä vaiheessa koetan olla sen kysymyksen suhteen mahdollisimman neutraali, vaikka aihe kiinnostaakin. En myöskään pyri edistämään historiallis-kriittisen koulukunnan ajatuksia sen enempää kuin konservatiivisenkaan.

Pidän kirjoitussarjaani onnistuneena, jos se on herättänyt jossakussa ajatuksia ja mahdollisesti jopa keskustelua.

Pidän kysymystä myös mielekkäänä, koska se osoittaa, että erilaisia totuttuja raamatullisia totuuksia, riippumatta siitä, kuinka laajalti ne todellisuudessa perustuvat Raamattuun, voi käsitellä kriittisesti myös konservatiivisessa mielessä. Olen kuitenkin lähtökohdiltani konservatiivisen kannan edustaja ja näen tässä suhteessa kirjoittajakysymyksen jopa uskoa tukevana asiana. Jos Lasarus on neljännen evankeliumin kirjoittaja, se tarkoittaa, että evankeliumi ei ole pelkästään silminnäkijän kuvausta, vaan se sisältää myös henkilökohtaisen todistuksen siitä, että Jeesus on tehnyt ihmeen.

 

Lähteet:

Aejmelaeus, Lars

2000 Kristinukson synty. Helsinki: Kirjapaja.

Bruce, F.F.

1994 The Gospel of John. Introduction, Exposition and Notes.

Grand Rapids, Michican: Eerdmans.

Gyllenberg, Rafael

1948 Uuden testamentin johdanto-oppi. Helsinki: Otava.

Hörster, Gerhard

1994 Johdatus Uuteen testamenttiin. Hämeenlinna: Päivä.

Kankaanniemi, Matti

2010 Uusi testamentti. Tätä on kristinusko, osa 5. (toim. Tom Homén). Kauniainen: Perussanoma.

Nikolainen, Aimo T.

1971 Uuden testamentin tulkinta ja tutkimus. Uuden testamentin teologian kokonaisesitys. Helsinki: WSOY.

Schulz, Siegfried

1992 Johanneksen evankeliumi. Uuden testamentin selitys, osa 4. Helsinki: Kirjapaja.

Witherington, Ben III

2007 Was Lazarus beloved disciple? Artikkeli, joka on julkaistu Ben Witheringtonin blogissa osoitteessa: http://benwitherington.blogspot.com/2007/01/was-lazarus-beloved-disciple.html 1.11.2010.

 

1Parhaana esimerkkinä ehkä temppelin puhdistaminen, jonka Johannes sijoittaa evankeliumin alkuun ja samalla myös Jeesuksen toiminnan alkuun (Joh. 2:13-25), kun taas synoptikot sijoittavat temppelin puhdistamisen Jeesuksen toiminnan loppuun pääsiäisviikolle (Matt. 21:12-17, Mark. 11:15-19, Luuk. 19:45-48)..

2Hörster 1994, 97.

3Bruce 1994, 1.

4Schulz 1992, 12.

5Nikolainen 1971, 252.

6Gyllengerg 1948, 193.

7Schulz 1992, 12.

8Hörster 1994, 99.

9Nikolainen 1971, 253.

10Johanneksen evankeliumia ja Johanneksen Ilmestystä pidetään melko yleisesti eri henkilöiden kirjoittamana. Suurimpana syynä tälle pidetään sitä, että näissä kahdessa teoksessa käytetyn kreikankielen välillä on niin suuria eroja, että ne eivät olisi saman kirjoittajan kirjoittamia. Tämä huomattiin jo alkukirkon aikaan. Ks. Gyllenberg 1948, 193-194.

11Gyllenberg 1948, 197. Tosin kyseisen Papiaksen lainauksen esittävän käsikirjoituksen aitoudesta kiistellään. Tästä myöhemmissä osissa lisää.

12Schulz 1992, 12-13.

13Schulz 1992, 12.

14Bruce 1994, 5 ja Schulz 1992, 12, 245.

15Nikolainen 1971, 253.

16Hörster 1994, 98.

17Tosin Ilmestyskirja jätetään toisinaan syrjään, koska se eroaa kielellisesti ja teologisesti evankeliumista ja kirjeistä. Ks. Nikolainen 1971, 251.

18Mutta ei välttämättä ristiriitaisen. Asia voidaan nähdä kahdelta kantilta. Toisaalta kriittisemmältä, jonka mukaan johannekselainen ja paavalilainen teologia ovat selkeästi omia, toisensa enemmän tai vähemmän poissulkevia teologioita. Toisaalta taas johannekselaisen ja paavalilaisen teologian erot johtuvat erilaisista näkökulmista ja painotuksista, mutta loppujen lopuksi molemmat puhuvat samoista asioista.

19Schulz 1992, 17-20; Aejmelaeus 2000, 322-323.

20Nikolainen 1971, 255.

21Aejmelaeus 2000, 322.

22Nikolainen 1971, 255.

23Schulz 1992, 19.

24Aejmelaeus 2000, 323.

25Schulz 1992, 13.

26Hyvä yleisesitys synoptikkojen taustoista ja lähdeaineistosta löytyy Kankaanniemi 2010, 63-89.

27Society of Biblical Literature eli Raamatullisen kirjallisuuden seura. Seura on perustettu vuonna 1880. Lisää tietoa siitä voit lukea seuran kotisivulta osoitteesta http://www.sbl-site.org/.

28Witherington on julkaissut luennon blogissaan osoitteessa http://benwitherington.blogspot.com/2007/01/was-lazarus-beloved-disciple.html.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.