Vuonna 1947 Roswellissa Yhdysvalloissa putosi maahan jotakin, joka aiheutti suuren kohun. Virallisen selityksen mukaan pudonnut esine olisi ollut vakoilupallo, mutta monien mielestä kyseessä oli UFO, tunnistamaton lentävä esine. Tuosta tapauksesta alkoi UFO-innostus, joka ei osoita vieläkään laantumisen merkkejä. UFO-havaintoja tehdään ympäri maapalloa ja jotkin niistä ovat melko hyvin dokumentoituja. Jokin aika sitten esimerkiksi Ison Britannian hallitus julkisti joitakin UFO-tapauksia koskevia asiakirjoja, joissa oli mm. lentäjien ja lennonjohdon havaintoja. Kaikista ilmoitetuista UFO-havainnoista suurin osa saa luonnollisen selityksen. Muutama prosentti jää kuitenkin selvittämättä (http://www.skepsis.fi/ihmeellinen/ufo.html).

UFOt eivät koske pelkästään ulkoavaruuden mahdollista elämää pohtivia henkilöitä, vaan ne ovat vuosien varrella saumattomasti sulautuneet new age -liikkeeseen. UFOista ja vieraiden planeettojen humanoideista on tehty korkeamman tietoisuuden sanansaattajia. Usein UFO-kohtaamisiin liittyy ns. kontaktihenkilöitä. Kontaktihenkilöt ovat ihmisiä, joiden kautta UFOt yrittävät välittää viestejään. Kontaktihenkilöiden kokemukset vaihtelevat. Toisinaan UFOt käyvät kaappaamassa heidät fyysisesti luokseen ja tekevät kaikenlaisia lääketieteellisiä kokeita, toisinaan taas yhteys muodostetaan henkisesti. Esimerkiksi tunnetuin suomalainen kontaktihenkilö, Rauni-Leena Luukanen-Kilde, on kirjoittanut useamman kirjan kanavoimalla humanoidien tietoisuutta.

Yllättävää kaikessa on kuitenkin se, että UFO-havainnot ja kanavointi eivät alkaneet vuonna 1947 vaan vähintään 40 vuotta aikaisemmin. Urantia-kirja ja sen ympärille muodostunut liike ovat alusta asti julistaneet sanomaa ulkoavaruuden olennoilta. Kirjan itsessään sanotaan olevan näiden vierailijoiden kirjoittama. Urantia-liike ei ole mikään merkittävä new age -pohjainen liike. Se on pieni ja osittain melko järjestäytymätönkin. Kuitenkin Urantiaan tiivistyy monella tavalla kaikki se, mikä new age -liikkeen omaksumassa UFO-innostuksessa on oleellisinta. Tässä esityksessä pyrin tekemään pienen silmäyksen Urantian taustoihin, oppiin ja pohdin myös sen merkitystä kristinuskon kannalta.

 

1. Taustaa

Urantia-kirjan alkuperä on osittain tuntematon. Sen kirjoittajia ei tiedetä. Urantia-yhdistus perustelee kirjoittajien tuntemattomuutta sillä, että kukaan kirjan kanavoinnissa mukana ollut ei halunnut itselleen kunniaa. Urantia puhuu itse puolestaan.

”Kirjan sisältö on vastaanotettu tietyn ihmisryhmän (nk. kontaktikomission) toimesta 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltojen Chicagossa. Kontaktikomission jäsenistä ketään ei mainita Urantia-kirjassa. Heistä on olemassa vain epävirallista perimätietoa (esim. Heijaste 4/2000), joka ei monellekaan tunnu kuitenkaan kovin tärkeältä sen jälkeen, kun on saanut lukea Urantia-kirjan. Tarkoitus oli, että ketään ihmistä ei nosteta jalustalle sen vuoksi, että oli mukana ilmoituksen antamisprosessissa. Urantia-kirjan teksti osaa puhua vahvasti omasta puolestaan; siihen ei enää välikäsiä tarvita. Kaikki tekstin laatijat eli kyseiset taivaalliset persoonallisuudet esitellään Urantia-kirjassa tarkkaan, ei aina yksilöinä, mutta vähintään olentoluokkansa edustajina, esimerkiksi ”Viisauden Täydellistäjä”, ”Melkisedek” tai ”Arkkienkeli”.” (www.urantia.fi)

Urantia-liikkeen alkuna voidaan pitää vuotta 1908, jolloin psykiatri William S. Sadler alkoi auttaa unihäiriöistä kärsivää naapuriaan. Tutkimusten aikana nukkuva potilas alkoi puhua Sadlerille. Puhuja esittäytyi ”vierailevaksi opiskelijaksi”. Tutkimusten edistyessä psykiatri tuli siihen tulokseen, että kyse ei ollut potilaan alitajunnan tuotteesta, vaan hän toimi avaruusolennon kanavana. Vuonna 1924 Sadler kertoi tapauksesta erään luentonsa yhteydessä, jonka seurauksena syntyi Sadlerin luona kokoontuva ryhmä. Näiden kanavointisessioiden seurauksena syntyi Urantia-kirja. Kirja julkaistiin Chicagossa vuonna 1935. 1950 perustettiin Urantia-säätiö edistämään Urantia-kirjan julkaisemista. Nykyään Urantia-kirjaa on myyty noin miljoona kappaletta maailmanlaajuisesti.

”Arvio on vaikea, mutta kirjaa on myyty maailmassa enemmän kuin miljoona ja suomenkielistäkin yli kuusituhatta. Kielikäännöksiä on parisenkymmentä. Muutama kieli on saatavilla vain sähköisesti, vielä ilman paperista kirjaa. Tähän suhteutettuna lukijoiden järjestäytymisaste on keskimäärin aika pieni, ehkä siksikin, että esimerkiksi seuran järjestämät lukijapalvelut ovat kaikkien vapaasti saatavilla, eikä edellytä seuran jäsenyyttä.” (www.urantia.fi)

Myöhemmin perustettiin myös the Urantia Brotherhood -järjestö. Se ajautui kuitenkin riitoihin Urantia-säätiön kanssa ja oikeuden päätöksen vuoksi se ei enää saanut käyttää Urantia-nimeä. Nykyään järjestön nimi on the Fifht Epoch, joka viittaa Urantia-kirjaan viidentenä suurena ilmoituksena ihmiskunnalle. Sittemmin Urantia-säätiön rinnalle syntyi International Urantia Association, joka ohjaa kansallisten yhdistysten toimintaa. IUA pitää tiukasti kiinni Urantian oikeuksista, ja Urantia-nimi johdannaisineen onkin sen rekisteröimä tavaramerkki. Tiukasta valvonnasta kertoo sekin, että suomenkielistä Urantia-kirjaa käännettiin 25 vuotta. Ensimmäinen käännösversio valmistui jo vuonna 1975, mutta sitä ei hyväksytty. Lopulta suomenkielinen Urantia-kirja julkaistiin 1993.

Suomeen Urantia tuli 1962 Interplanetistit ry:n parissa. Interplanetisteissa kirjaa esitteli amerikansuomalainen ufoharrastaja Margit Lilius Mustapa. Urantia-kirjan käännöstyö aloitettiin harrastajavoimin vuonna 1968. Vuonna 1985 perustettiin Heijaste-lehti ja alettiin suunnitella Urantia-seuran perustamista. Lopulta vuonna 1989 Suomen Urantia-seura perustettiin, ja vuotta myöhemmin se rekisteröitiin. Seura on IUA:n jäsen. Se tukee Urantia-opintoryhmiä ja lukupiirejä, joita on toistakymmentä eri puolilla Suomea. Urantia-kirjaa on Suomessa myyty yli 6000 kappaletta, ja yhdistyksessä on mukana ehkä noin sata suomalaista.

 

2. Oppi

Urantia-liike on 1900-luvun uskonnollinen ilmentymä, jonka taustalla vaikuttaa teollistuminen ja modernisaatio. Liike ei pyri muodostamaan omaa uskontoaan vaan se opettaa kaikkien uskontojen olevan yhtä oikeita.

”On kyllä ihmisiä, jotka mieluusti haluaisivat siitä oman virallisen uskonnon, mutta Urantia-liike on siitä aina kieltäytynyt. Eikä kirjan tekstikään puolla uuden uskonnon luomista tältä pohjalta.” (www.urantia.fi)

Eri uskontojen jäseniä kannustetaankin liittymään mukaan Urantia-lukupiireihin. Käytännössä Urantia-liike ei kuitenkaan hyväksy mitään uskontoa täysin oikeaksi. Kaikki ovat väärässä jonkin verran, ja Urantia-kirja osoittaa nuo virheet ja antaa niihin oikean korjauksen. Kaikesta huolimatta Urantia-liike kannattaa uskonnonharjoittamista. Kaikkein parhaana uskonnonharjoittamisen muotona pidetään jokaisen omaa henkilökohtaista uskonnoharjoittamista.

”Urantia-kirja käsittelee monia maailman uskontosuuntia, ja yleensä esittelee kustakin niistä niiden parhaan puolen. Mikään nykyisistä uskonnoista ei ole täydellinen, mutta tärkeimpänä kaikista uskonnoista kirja pitää ihmisen henkilökohtaista uskoa ja -uskontoa, jota paraskaan uskontoinstituutio ei voi korvata.

…

On jopa hyvä, että Urantia-kirjan lukijat kuuluvat mahdollisimman monenlaisiin muihinkin yhdyskuntiin, järjestöihin, luottamustehtäviin, virkoihin ja vastuullisiin tehtäviin. Näin toimien he voivat omalla esimerkillään ja viisautta noudattaen viedä saamaansa ilmoitusta eteenpäin ja toteuttaa sitä käytäntöön.” (www.urantia.fi)

Urantia-liikkeen oppi perustuu täysin Urantia-kirjaan. Kirja kertoo maailmankaikkeuksista ja niiden lukuisista asutuista maailmoista ja hallinnosta. Kirja koostuu neljästä osasta, joissa edetään yleisistä asioista yksityiskohtaisempiin. Ensimmäinen osa käsittelee maailmankaikkeuksien hallintoa ja rakennetta. Toisessa osassa keskitytään planeettamme, jonka oikea nimi on Urantia, historiaan. Osassa kuvataan Urantian syntymä ja sen eliöiden evoluutio. Kolmas osa käsittelee Urantian historiaa, ja siinä esitellään myös kolme ihmiskunnan saamaa suurta ilmoitusta: ns. Planeettaprinssin toiminta Urantialla noin puoli miljoonaa vuotta sitten, Aadamin ja Eevan elämä noin 35 000 vuotta sitten sekä Melkisedekin vierailu 1973 vuotta ennen Jeesuksen syntymää. Kirjan neljäs osa käsittelee seikkaperäisesti ihmiskunnalle annetun neljännen ilmoituksen eli Jeesuksen elämää.

”URANTIAN — se on asuttamanne maailman nimi — kuolevaisten mielessä vallitsee suuri sekasorto sellaisten termien kuin ’Jumala’, ’jumalallisuus’ ja ’jumaluus’ merkityksen suhteen. Sitäkin hämmentyneempiä ja epävarmempia ihmiset ovat näiden lukuisten nimitteiden tarkoittamien jumalallisten persoonallisuuksien keskinäisistä suhteista. Tämän käsiteköyhyyden ja siihen liittyvän ideainmuodostuksellisen sekasorron vuoksi minulle on annettu tehtäväksi laatia tämä johdanto niiden merkitysten selittämiseksi, jotka olisi liitettävä tiettyihin sanasymboleihin, sellaisina kuin niitä saatetaan käyttää tämän jälkeen seuraavissa luvuissa. Nämä luvut Orvontonin totuudenilmoittajakunta on valtuutettu kääntämään Urantialla puhutulle englannin kielelle.

…

Oma maailmanne, Urantia, on yksi monista samankaltaisista asutuista planeetoista, jotka muodostavat Nebadonin paikallisuniversumin. Tämä universumi yhdessä muiden samankaltaisten luomusten kanssa muodostaa puolestaan Orvontonin superuniversumin, jonka Uversa nimisestä pääkaupungista komissiomme on lähtöisin. Orvonton on yksi seitsemästä ajallisuuden ja avaruuden evolutionaarisesta superuniversumista, jotka kiertävät jumalallisen täydellisyyden koskaan alkamatonta ja koskaan päättymätöntä luomusta, Havonan keskusuniversumia. Tämän ikuisen keskusuniversumin sydämessä on paikallaan pysyvä Paratiisin Saari, infiniittisyyden maantieteellinen keskipiste ja ikuisen Jumalan asuinsija.” (Urantia, s. 1)

Synkretistisen luonteensa vuoksi Urantia-liikkeestä on löydettävissä vaikutteita hyvin monenlaisista uskonnoista. Siitä löytyy esimerkiksi ajatus jälleensyntymästä, vaikka liikkeen parissa olevat välttävätkin ko. termin käyttöä. Urantiassa jälleensyntymä ei tarkoitakaan sitä, että me tämän elämän jälkeen syntyisimme uudelleen tähän maailmaan vaan etenemme johonkin toiseen maailmaan tai ulottuvuuteen. Urantia-liikkeeseen liittyy myös ajatus valaistumisesta, johon päästään kehittymällä, ja sitä edesauttaa myös viides ihmiskunnalle annettu suuri ilmoitus, Urantia-kirja. Kehittymisen päämäärä on ”yltää Isän tahdon täyttämiseen, kunnes hän aktuaalisesti saavuttaa Paratiisin-Isänsä jumalallisen läsnäolon.” (Urantia, s. 1176)

”Sen, että ihmisellä olisi aiempaa olemassaoloa tai että hän syntyisi maapallolle uudelleen, kirja kieltää selkein sanoin. Elämämme täällä lihallisessa hahmossa on kertaluontoista ja ainutlaatuista (esim. 1811:5).

Ihminen syntyy kyllä uudestaan, mutta ei enää lihallisena, eikä vauvana eikä maapallolle, vaan ylösnousemus­maailmoissa uudessa hahmossaan. Samoin rajan taakse siirtyneiden ihmisten yhteydenotot jäljellejääneisiin eläviin ovat ehdottoman poissuljettuja mahdollisuuksia (esim. 1680:7).” (www.urantia.fi)

Kirjan mukaan Jeesus palaa takaisin Urantiaan. Itse asiassa hän saattaa palata useita kertoja, joko niin, että emme edes huomaa sitä tai sitten niin, että kaikki huomaavat hänet.

”Mikaelin toinen adventti maan päällä on tapahtuma, jolla on suunnatonta tunnearvoa sekä keskiväliolennoille että ihmisille; mutta muutoin sillä ei ole mitään välitöntä merkitystä keskiväliolennoille, eikä sillä ihmisten kannalta ole sen suurempaa käytännön merkitystä kuin luonnollisen kuoleman tuiki tavallisella tapahtumalla, se kun varsin äkkiä syöksee kuolevaisen ihmisen sen universumitapahtumien virran välittömään otteeseen, joka johtaa suoraa tietä tämän saman Jeesuksen, universumimme täysivaltaisen hallitsijan, eteen. Kaikkien valon lasten on määrä nähdä hänet, eikä ole suurtakaan merkitystä sillä, menemmekö me hänen tykönsä, vai sattuuko hän ensiksi tulemaan meidän luoksemme. Olkaa sen vuoksi aina valmiit toivottamaan hänet tervetulleeksi maan päälle, samoin kuin hän on valmis toivottamaan teidät tervetulleiksi taivaaseen. Odotamme luottavaisina hänen loistavaa ilmestymistään, jopa toistuvia tulemisiaan, mutta olemme täysin tietämättömiä siitä, miten, milloin ja missä yhteydessä hänen on määrä ilmestyä.” (Urantia, s. 1919)

Urantian mukaan jokaisessa ihmisessä on ns. ajatuksensuuntaaja, joka ohjaa elämäämme kohti ylintä Jumalaa.

”Suuntaajat ovat ihmisen sieluun ruumiillistunut Isän rakkauden aktuaalisuus. Suuntaajat ovat ihmisen mieleen vangittu pettämätön lupaus ihmisen ikuisesta elämänurasta. Suuntaajat ovat ihmisen täydellistyneen finaliittipersoonallisuuden omin olemus, josta kuolevainen voi ajallisuudessa tuntea esimakua, kunhan hän vähä vähältä oppii yhä laajemmin hallitsemaan sitä jumalallista menetelmää, jolla hän universumista toiseen noustessaan yltää Isän tahdon täyttämiseen, kunnes hän aktuaalisesti saavuttaa Paratiisin-Isänsä jumalallisen läsnäolon.” (Urantia, s. 1176)

 

3. Liike Raamatun valossa

Miten Urantia-kirjaan sitten pitäisi suhtautua? Voiko kristitty hyväksyä sen ja lukea sitä Raamatun rinnalla? Onhan siitä kuitenkin iso osa Jeesuksen elämäkertaa, ja muutenkin kirjassa toistuu monia raamatullisia teemoja kuten Jumala isänä, Aadam ja Eeva, Saatanan lankeemus jne. Kirjaa ei kuitenkaan tarvitse lukea kovinkaan pitkään huomatakseen, että se eroaa sisällöltään huomattavasti Raamatusta. Tärkein perustelu Urantian hylkäämiselle kristinuskon kannalta onkin se, että se on ristiriidassa kristinuskon perususkomusten kanssa. Raamatun mukaan on olemassa vain yksi Jumala, kun taas Urantian mukaan niitä on useita. Raamatun mukaan vain Jeesuksen uskomalla voi pelastua, kun taas Urantian mukaan kaikki uskonnot ovat yhtä oikeassa ja vain Urantiassa asiat on kerrottu virheettömästi.

Perustaltaan Urantia seuraa siis nykyaikaista new age -liikettä, jossa kaikkia uskontoja pidetään tasavertaisena ja yhtä oikeana. Jokaista myös kannustetaan luomaan oma uskonto-coctail, kehittämään oma uskonto keräämällä olemassa olevista uskonnoista ne piirteet, jotka parhaiten itselle sopivat.

Urantia-kirjan opetus synnistä ja sovituksesta ovat myös räikeässä ristiriidassa kristinuskon käsityksen kanssa. Urantian mukaan helvettiä ei ole olemassa. Syntiä on vain Jumalan tahdon tahallinen rikkominen, mutta sekään ei ole anteeksiantamatonta. Kristillinen sovitusoppi hylätään täysin pahana ja vääristyneenä käsitteenä.

”Sovitusoppi on kirjan mukaan lähes käsittämätön ja järjenvastainen ajatus, ja antaa jopa irvokasta kuvaa kaikkivaltiaasta rakkauden Jumalasta (75:9). Tällainen oppi pohjautuu muinaiseen primitiiviseen jumalkäsitykseen. Ristissä ei ollut mitään, mitä Isä olisi vaatinut, vaan ainoastaan sitä, mitä Jeesus niin auliisti antoi, ja mitä hän ei suostunut välttämään (2019:4). Tässä hän pääsi kokemaan ihmiselämän todellisuutta täysimääräisesti, joka vastaavasti antoi hänelle kykyä ymmärtää ihmisten moninaisia tunteita ja vaikeuksia. Ristinkuolemassa suurta ei ollut se kuoleman tosiasia, vaan paremminkin se suurenmoinen tapa, jolla hän kuoleman kohtasi ja se verraton henki, jossa hän sen teki (2017:7). Kirjassa todetaan myös, että ”Jeesuksesta tehtyjä kuvia ei voi kuin suuresti valittaa. Näillä Kristusta esittävillä maalauksilla on ollut turmiollinen vaikutus nuorisoon – – ” [1590:1].” (www.urantia.fi)

Urantian antama kuva Jeesuksesta on myös erilainen kuin perinteinen kristillinen kuva. Urantian mukaan Jeesus Nasaretilainen on alunperin Mikael, yksi Paratiisin Luoja-Pojista. Mikaelin inkarnoituminen Jeesukseksi ei ollut hänen ensimmäisensä vaan seitsemäs. Näillä seitsemällä inkarnoitumisella, tai lahjoittumisella, kuten sitä Urantiassa nimitetään, Mikael ansaitsi itselleen kokonaisen universumin hallinnan. On siis selvää, että Urantian Jeesus on eri kuin kristinuskon Jeesus.

”Kaikista Mestarin esittämistä opetuksista mitään osakysymystä ei ole yhtä pahoin väärinkäsitetty kuin hänen lupaustaan, että hän joskus omassa persoonassaan palaa tähän maailmaan. Ei pidä ihmetellä, jos Mikael on kiinnostunut jonakin ajankohtana palaamaan planeetalle, jolla hän tämän maailman kuolevaisena koki seitsemännen ja viimeisen lahjoittautumisensa. On vain luonnollista uskoa, että Jeesus Nasaretilainen, joka nyt on erään valtavan universumin täysivaltainen hallitsija, olisi kiinnostunut tulemaan, ei vain kerran, vaan montakin kertaa, takaisin maailmaan, jossa hän eli niin ainutlaatuisen elämän ja jossa hänen osakseen lopuksi tuli se, että Isä antoi hänelle universumikohtaisen rajattoman vallan ja valtuudet. Urantia on iäti yksi niistä Mikaelin seitsemästä synnyinplaneetasta, joilla hän saavutti universumikohtaisen täysivaltaisuuden.” (Urantia, s. 1918)

 

Loppupäätelmä

Oikeastaan Urantia-seuran omin sanoin voi todeta, että Urantia-kirja puhuu itse puolestaan. Ei tarvita kovinkaan suurta tietämystä kristinuskosta ja Raamatusta, että voi huomata ne valtavat erot, jotka näiden välillä on. Liikkeenä Urantia on kuitenkin mielenkiintoinen, koska se edustaa nykyaikaista uskontoa. Olisi vaikea kuvitella Urantian kaltainen teos vaikkapa kolmen–neljän sadan vuoden taakse menneisyyteen. Vaikka Urantian taustalla on ennen kaikkea vahva kristillissävytteinen maailmankuva, on se kuitenkin lähtenyt täysin omaan suuntaansa nykyajan olosuhteiden ohjaamana. Niinpä kirjan ilmoitus on saatu pitkälle kehittyneiltä avaruusolennoilta ja kaiken kehityksen ytimenä on evoluutioteoria.

Nykyajan ilmiönä Urantia-kirja on mielestäni samalla viivalla esimerkiksi skientologian kanssa, jonka oppiin myös sisältyy ajatus avaruusolennoista. Toisaalta Urantia-kirja seuraa erilaisten ilmoitus-uskontojen jäljissä. Joissain kohdin se muistuttaakin esimerkiksi mormonismin historiaa. Käytännössä Urantia on tiivistelmä kaikesta siitä, miksi new age on muodostunut. Korkeampi tietoisuus, jumaluudet, kehittyminen, henkisyys ja moni muu asia löytyy jo tästä 1900-luvun alun hengentuotteesta. Toisaalta Urantia-kirja on ehkä niitä harmittomimpia uususkonnollisuuden tuotteita, sillä sen teksti on niin mielikuvituksellista, että on vaikea uskoa kenenkään sitä uskovan. Valitettavasti jotkut uskovat.

”Älkää lannistuko; ihmisen evoluutio on yhä käynnissä, eikä Jeesuksessa ja Jeesuksen kautta maailmalle annettu ilmoitus Jumalasta tule epäonnistumaan.

Nykyihmisen suurena haasteena on saada parempi yhteys ihmismielessä olevaan jumalalliseen Opastajaan. Lihallishahmoisen ihmisen suurin löytöretki on tasapainoista ja tervejärkistä pyrkimystä siirtää minätietoisuuden rajat alkioasteisen sielutietoisuuden hämärien maailmojen kautta ulommas täysin sydämin suoritettuna ponnistuksena henkitietoisuuden rajamaiden saavuttamiseksi — yhteyden saamiseksi jumalalliseen läsnäolevaan. Tällainen kokemus on jumalatietoisuutta, kokemus, joka antaa valtavan vahvistuksen jo ennalta olemassa olevalle totuudelle uskonnollisesta Jumalan tuntemisen kokemuksesta. Tällainen henkitietoisuus merkitsee samaa kuin tieto Jumalan pojan aseman aktuaalisuudesta. Vakuuttuneisuus Jumalan pojan asemasta on muutoin uskon kokemus.

Ja jumalatietoisuus merkitsee samaa kuin minuuden integroiminen maailmankaikkeuteen, ja sen korkeimmilla hengellistä todellisuutta olevilla tasoilla. Minkä hyvänsä arvon henkisisällys vain on häviämätön. Eikä se, mikä on totta, kaunista ja hyvää, voi joutua hukkaan ihmisen kokemuksesta. Ellei ihminen valitse eloonjäämistä, eloonjäävä Suuntaaja säilyttää siinä tapauksessa ne realiteetit, jotka syntyivät rakkaudesta ja joita ravittiin palvelemisessa. Ja kaikki nämä ovat osa Universaalista Isää. Isä on elävää rakkautta, ja tämä Isän elämä on hänen Pojissaan. Ja Isän henki on hänen Poikiensa pojissa — kuolevaisissa ihmisissä. Loppujen lopuksihan Isä-idea on yhä korkein ihmiskäsitys Jumalasta.” (Urantia, s. 2097)

 

Lähteet

Harri Heino: Mihin Suomi tänään uskoo? WSOY, 1997

Kimmo Ketola: Uskonnot Suomessa 2008, Kirkon tutkimuskeskus, 2008

Urantia-kirja (Toinen tietokoneversio 2007)

www.urantia.fi

www.skepsis.fi