Paavalin elämän pääasialliset lähteet ovat Uuden testamentin kirjoitukset. Tämän lisäksi on meille säilynyt jonkin verran perimätietoa. Uudessa testamentissa Paavalin elämän lähteet voi jakaa karkeasti kahteen osaan. Toisaalta on Apostolien teot, jossa hänen elämäänsä kuvataan kerronnallisin keinoin. Toisaalla taas on Paavalin omat kirjeet, joissa Paavali itse kertoo elämästään ja kokemuksistaan. Näin voimme käyttää vähintään kahta suhteellisen itsenäistä lähdettä muodostaessamme kokonaiskuvaa Paavalista.

Tässä tutkielmassa keskityn pääasiassa kahteen katkelmaan. Toinen on Apostolien tekojen luvut 9–15 ja toinen Galatalaiskirjeen luvut 1–2. Pyrin vertailemaan näiden kahden lähteen yhtäläisyyksiä ja eroja, ja pohdin, mitä todella tapahtui.

1.1. Apostolien tekojen ja Galatalaiskirjeen taustaa

Apostolien teot ja Galatalaiskirje eroavat huomattavasti toisistaan, vaikka ne sattuvat olemaankin meillä samojen kansien välissä. Ensin mainittu on kertomusmuotoinen ja jälkimmäinen on kirje. Kirjallisuustyypin huomioiminen on tärkeää vertailtaessa näiden kahden teoksen välisiä kuvauksia. Kirjallinen muoto ei vaikuta pelkästään siihen, millä lailla asioita tuodaan esille, vaan myös siihen, mitä kirjoittaja haluaa kertoa.

1.1.1. Apostolien teot

Apostolien teot on selkeästi jatko-osa Luukkaan evankeliumina tunnetulle evankeliumikirjalle. Ne eroavat toisistaan kuitenkin jossakin määrin, sillä evankeliumi ei välttämättä kerro tarinaa samaan tapaan kronologisesti kuin mitä Apostolien teoissa. Apostolien teoissa mukaan tulee myös kirjoittajan persoona monien ”me”-kohtien kautta. Eli siinä missä evankeliumi on kirjoitettu täysin kirjoittajan selvittämien lähteiden pohjalta, Apostolien teoissa ainakin osa tapahtumista on kirjoittajan itse kokemaa ja näkemää.

Perimätiedon mukaan sekä evankeliumin että Apostolien teot on kirjoittanut Luukas, joka Uuden testamentin tekstien mukaan oli ammatiltaan lääkäri. Hän seurasi Paavalia usein matkoilla ja oli tämän työtoveri.

Kirjan vastaanottajaksi on merkitty Teofilos, joka saattaa viitata henkilöön tai seurakuntaan. Joka tapauksessa kirjoittajan tarkoitus on ollut sekä evankeliumilla että Apostolien teoilla selvittää kristillistä uskoa ja sen syntyä ei-juutalaiselle. Tämän vuoksi molemmissa kirjoissa on jonkin verran karsittu juutalaisuuteen viittaavia kohtia ja toisaalta niitä myös selitellään melko paljon.

Apostolien tekojen kirjoitusajankohdasta ei ole selkeää tietoa. Teos loppuu 60-luvun alkuun (Paavali saapui Roomaan ehkä n. 60 ja asui siellä Luukkaan maininnan mukaan kaksi vuotta). Koska loppu jää avoimeksi, se saattaa viitata siihen, että kirjoittaja on päässyt nykyaikaan. Se on voinut tarkoittaa sitäkin, että trilogian toinen osa on saatu päätökseen ja jatko seuraisi kolmannessa kirjassa, jota ei joko koskaan valmistunut tai se ei vain ole säilynyt meille. Joka tapauksessa apostolien teot on valmistunut todennäköisesti vuosien 60–80 välissä (todennäköisemmin ennemmin kuin myöhemmin).

1.1.2. Galatalaiskirje

Galatalaiskirje on Roomalaiskirjeen ohella yksi Paavalin soteriologisesti merkittävimpiä kirjeitä. Kirjeessä hän käsittelee armon ja lain suhdetta sekä kristityn vapautta. Tämä teema hallitsee koko kirjettä ja se on myös motiivina sille, että hän kirjoittaa myös omista kokemuksistaan.

Kirjeen kirjoittajan suhteen taidetaan olla aika yksimielisiä, se on Paavali. Sen sijaan kirjoitusajankohta ja -paikka sekä vastaanottajat ovat enemmän hämärän peitossa. Kirjeen sisäisten viitteiden mukaan kirje on voinut valmistua aikaisintaan 40 ja 50 -lukujen vaihteessa ensimmäisen lähetysmatkan ja Jerusalemin kokouksen jälkeen. Kirjeen ajoitus on yleensä jossakin 50-luvun alun ja vuoden 57 välissä. Kirje on saatettu kirjoittaa Makedoniassa. Vastaanottajat ovat kirjeen oman ilmoituksen mukaan Galatian seurakunnat. Tuohon aikaan Galatialla voitiin ymmärtää kahta osaa. Oli eteläinen Galatian provinssi, jossa Paavali kävi jo ensimmäisellä lähetysmatkallaan ja pohjoinen Galatian maakunta, jonne Paavali meni toisella lähetysmatkallaan. On hyvin mahdollista, että vastaanottajat ovat näitä maakunnan alueella olevia seurakuntia, vaikkakaan asiasta ei ole täyttä varmuutta.

 

2. Yleisesitys Paavalin vaiheista Apostolien tekojen ja Galatalaiskirjeen mukaan

Esitän lyhyesti Apostolien tekojen 9–15 ja Galatalaiskirjeen 1–2 kuvauksen erikseen. Teen sen jälkeen muutamia huomioita kummankin kuvauksen yksityiskohdista ennen varsinaiseen vertailuun siirtymistä.

2.1. Apostolien teot 9–15

Luukas aloittaa kuvauksen Saullin vihasta ja vainosta, jonka hän kohdisti ilmeisesti Jerusalemin uskoviin. Vainon pituudesta ei kerrota, mutta ennen pitkää Saul päätti lähteä Damaskoon. Ehkä osa Jerusalemin uskovista oli paennut sinne tai sitten taustalla oli jokin myy. Joka tapauksessa Saul saa ylipapeilta luvan matkaansa. Matkalla Damaskoon Jeesus ilmestyy hänelle ja hän tulee uskoon.

Saul julistaa tämän jälkeen Jeesusta Damaskossa, josta hän joutuu pakenemaan. Pako suuntautuu Jerusalemiin, jossa hän alkaa myös julistaa, mutta vaikeuksien jälleen syntyessä seurakunta lähettää hänet Kesarean kautta Tarsoon. Jonkin aikaa myöhemmin (tarkkaa aikaa ei taaskaan mainita, mutta mahdollisesti jopa useampi vuosi) Barnabas hakee Saulin Tarsosta Antiokiaan, jossa he yhdessä tekevät työtä.

Antiokiassa ollessaan he saavat Pyhältä Hengeltä kutsun lähteä lähetysmatkalle, jonne mennäänkin aluksi Barnabaan johdolla. Mukaan tulee myös Johannes Markus. Ensimmäinen etappi on Kyproksen saari, jossa matkan johtajuus siirtyy ilmeisesti Saulille, jota tämän jälkeen kutsutaan Paavaliksi. Kyprokselta purjehditaan Pergeen, jossa Johannes Markus eroaa seurueesta ja lähtee Jerusalemiin. Edelleen jatketaan Pisidian Antiokiaan ja sieltä Galatiaan, jossa käydään läpi Ikonion, Lystra ja Derbe. Kaikissa näissä he julistivat ja syntyi herätystä.

Paluumatkalle lähdettiin samaa reittiä, mitä oli tultukin. Kyproksella ei kuitenkaan käyty, vaan Attaliasta he purjehtivat suoraan Antiokiaan. Antiokiassa he ehtivät olla jonkin aikaa ennen kuin sinne tuli Juudeasta juutalaiskristittyjä, jotka vaativat ympärileikkausta uskoontulleille pakanoille. Paavali ja Barnabas vastustivat tätä ja niin Antiokian seurakunta päätti lähettää heidät muutaman edustajan kanssa kysymään neuvoa Jerusalemista. Jerusalemissa pidettiin apostolien kokous, jossa asia ratkaistiin pakanoiden hyväksi.

2.2. Galatalaiskirje 1–2

Paavali aloittaa oman kertomuksensa Jeesuksen ilmestyksestä ja kutsusta. Hän myös mainitsee, että ennen tätä ilmestymistä hän vainosi seurakuntaa ja oli erittäin harras juutalainen. Ilmestyksen jälkeen Paavali sanoo menneensä Arabiaa, joka tarkoittanee nabatealaisten kuningaskuntaa Juudean eteläpuolella. Arabiasta hän ”palasi takaisin” Damaskokseen ja ilmeisesti kolme vuotta kääntymyksensä jälkeen meni Jerusalemiin tutustumaan Pietariin. Jerusalemissa Paavali vietti noin kaksi viikkoa, jonka jälkeen hän lähti Syyriaan ja Kilikiaan.

Tämän jälkeen hän hyppää neljätoista vuotta eteenpäin, kun hän taas käy Jerusalemissa Barnabaan kanssa. Syyksi Jerusalemin matkalle hän ilmoittaa saamansa näyn. Käynnin tulos oli suotuisa, josta merkkinä oli se, että hänen mukanaan ollutta Tiitusta, joka ilmeisti oli pakanakristitty, ei vaadittu ympärileikkauttamaan itseään. Jerusalemin matkan jälkeen Paavali kertoo siitä, miten Pietari tuli Antiokiaan. Siellä Paavali kertomansa mukaan nuhteli Pietaria tämän käytöksen vuoksi.

2.3. Erityishuomioita yksityiskohdista

Apostolien teot kuvaa tapahtumia yksityiskohtaisemmin ja myös laajemmin. Galatalaiskirjeen kuvauksessa on pitkiä ajallisia aukkoja, joista osaan Apt vastaa ja osaan ei. Galatalaiskirjeen kuvaus on muutenkin tarkoitushakuisempaa: Paavalilla on aihe, jota hän haluaa kuvauksellaan selventää. Tämä saattaa olla ratkaisu moniin ristiriitoihin, joita näiden kahden kuvauksen välillä on.

 

3. Apostolien tekojen ja Galatalaiskirjeen kuvauksen vertailua

Otan pohjatekstiksi Paavalin oman kuvauksen Galatalaiskirjeestä ja vertaan sitä Apostolien tekojen kuvaukseen. Tämä tarkoittaa sitä, että keskityn lähinnä vain niihin kohtiin, joissa nämä kaksi kertomusta yhtyvät. Sen ulkopuolelle jäävät Pietarin matka Lyddassa, Joppessa ja Kesareassa¹ sekä Paavalin ensimmäinen lähetysmatka².

Viitatessani Galatalaiskirjeeseen käytän joko kirjeen nimeä, sen lyhennystä tai Paavalin nimeä. Apostolien tekoihin viitatessa käytän sen nimeä, sen lyhennystä tai Luukkaan nimeä.

3.1. Paavalin kääntymys

3.1.1. Paavalin menneisyys seurakunnan vainoojana

Paavali mainitsee sen, että hän vainosi seurakuntaa³. Vainon kohteena olevaa seurakuntaa hän ei kuitenkaan mainitse, mikä viittaa siihen, että hän tarkoitti seurakuntaa yleensä. Luukkaan mukaan Paavalin pääasiallinen toiminnan keskus oli Jerusalemissa⁴, vaikka hänkään ei anna kovinkaan paljoa yksityiskohtia vainon laajuudesta. On siis mahdollista, että Paavalin vainot koskivat Jerusalemin seurakunnan lisäksi myös Juudean seurakuntia. Tähän voisi viitata Apt 9:31:n maininta, että Paavalin kääntymyksen jälkeen, kun vaino lakkasi, rauha koski Juudeaa, Galileaa ja Samariaa.

Apostolien tekojen tekstin mukaisesti Paavali itsekin mainitsee, että hän oli tunnettu toimeenpanemastaan vainosta⁵. Tämä voisi viitata sekä vainon raakuuteen että sen laajuuteen. Damaskoksen matkaa Paavali ei mainitse. Hän kuitenkin viittaa siihen, että kääntymys ei tapahtunut Jerusalemissa⁶.

3.1.2. Paavalin kääntymys

Paavali on hyvin niukkasanainen kääntymyksensä yksityiskohdista. Hän tekee kyllä selväksi, että se tapahtui ilmestyksessä⁷. Paavalin kertomalla on siis selkeä yhteys Luukkaan kuvaukseen, jossa Jeesus ilmestyy Paavalille Damaskoon johtavalla tiellä⁸. Esittämänsä asian vuoksi Paavalilla ei ollut tarvetta kertoa kääntymyksensä yksityiskohdista. Riitti, että hän täsmensi sen tapahtuneen ilman ihmisten väliintuloa. Galatalaiskirjeen kuvausta voidaan siis pitää Apostolien tekojen kuvauksen todentamisena.

3.2. Missä Paavali oli ennen Jerusalemiin menoaan?

Luukkaan mukaan Paavalin kääntymys tapahtui Damaskoon johtavalla tiellä, josta hän jatkoi kaupunkiin. Tämän jälkeen hän alkoi opettaa kaupungissa, kunnes paikalliset juutalaiset aikoivat tappaa hänet ja hän joutui pakenemaan Jerusalemiin.

Galatalaiskirjeessä Paavali on melko epämääräinen paikkojen suhteen. Hän sanoo, että hän lähti Arabiaan ja palasi sitten takaisin Damaskoon⁹. Kaiken kaikkiaan aikaa kääntymyksestä Jerusalemiin lähtöön kului Paavalin ilmoituksen mukaan kolme vuotta¹⁰. Luukas ei mainitse mitään tarkkaa aikaa, vaan sanoo Paavalin viipyneen Damaskossa ”jonkin aikaa”¹¹.

3.2.1. Arabiassa

Arabian käsitetään tarkoittavan Nabatealaisten kuningaskuntaa Damaskoksen itä- ja eteläpuolella¹². Luukkaan kuvaama pako Damaskosta saattaa siis osaltaan liittyä juuri Arabiassa käyntiin, sillä osa kommentaareista liittää ne yhteen¹³.

Pidän todennäköisenä, että Paavali tarkoitti Arabialla maantieteellistä aluetta. On kuitenkin esitetty tulkintoja, että Arabia ja jopa Damasko tarkoittaisivat muuta kuin sen nimisiä paikkoja. Selitysten paikat vaihtelevat erämaasta aina essealaisten yhteisöihin¹⁴.

Miten Paavalin mainintaan käynnistä Arabiassa pitäisi suhtautua? Todennäköisesti se pitää paikkansa. Suurin kysymys koskeekin sitä, miksi Luukas ei mainitse sitä. Yksi mahdollisuus on se, että Luukas sisällyttää Arabiassa käynnin Damaskoksessa oloaikaan, kuten olen jo maininnut. Tietenkin voi olla niinkin, että Luukas ei ollut kuullut Arabian matkasta.

3.2.2. Damaskossa

Sekä Luukas että Paavali mainitsevat Damaskon paikkana, josta Paavali lähti Jerusalemiin. Eroja on kuitenkin siinä, että miten paljon Paavali vietti siellä aikaansa. Paavalin oman kuvauksen mukaan hän kävi ilmeisesti välillä Arabiassa¹⁵. Luukas taas ei mainitse Arabian käyntiä. Tämän ei tarvitse kuitenkaan olla mikään ristiriita, kuten edellisessä kappaleessa osoitin.

Vaikka Damasko mitä todennäköisimmin tarkoittaa sen nimistä kaupunkia, on joitakin tulkintoja, joissa sille annetaan toinen merkitys. Yksi melko mielenkiintoinen on Damaskon yhdistäminen essealaisiin. Perusteet tälle tulkinnalle löytyvät siitä, että joitakin essealaisten yhteisöjä kutsuttiin damaskolaisiksi. Niinpä hurjimmat tulkitsevat Damaskon tarkoittavan jopa Qumranin yhteisöä¹⁶.

Luukkaan ja Paavalin kuvauksissa on myös ainakin näennäinen ristiriita siinä, miksi Paavali lähti Damaskosta. Luukkaan mukaan Paavali joutui pakenemaan juutalaisia. Paavalin oman selityksensä mukaan hän lähti Jerusalemiin tutustuakseen Pietariin¹⁷. Ehkä paras selitys tälle on se, että Paavali tosiaan joutui pakenemaan Damaskosta. Todetessaan tämän työvaiheen loppuneen, hän päätti lähteä Jerusalemiin tutustumaan apostoleihin ja Pietariin erityisesti. Joka tapauksessa toisessa kirjeessään Paavali vahvistaa myös Damaskoksesta pakenemisen¹⁸, joten oletettavaa on, että hän jätti kertomatta tämän yksityiskohdan pitääkseen kertomuksensa yksinkertaisena ja selventääkseen tarkoitusperiään.

3.3. Jerusalemissa

Sekä Luukas että Paavali mainitsevat Jerusalemissa käymisen. Voidaan siis olla suhteellisen varmoja siitä, että hän kävi siellä Damaskoksesta lähtönsä jälkeen. Näissä kuvauksissa on kuitenkin eroja, jotka ehkä jossakin määrin ovat jopa ristiriidassa keskenään.

3.3.1. Kuka esitteli Paavalin seurakunnalle?

Luukkaan mukaan seurakunta pelkäsi Paavalia, koska tunsi hänet siksi, joka oli heitä vainonnut. Paavali ei mainitse Jerusalemin seurakuntalaisten pelänneen häntä, saati että häntä olisi esitelty seurakunnalle. Sen sijaan Paavali kertoo, että Juudean muissa seurakunnissa oli kuultu, että Paavali, joka ennen vainosi seurakuntaa on tullut uskoon¹⁹. Koska Paavali jättää Barnabaan osuuden kertomuksestaan pois, saattaa tämä viitata myös Jerusalemin tilanteeseen.

Joka tapauksessa Luukas kertoo, että Barnabas otti Paavalin hoiviinsa ja esitteli tämän seurakunnalle, jonka jälkeen hänet hyväksyttiin mukaan joukkoon.

3.3.2. Keitä Paavali tapasi Jerusalemissa?

Paavali kertoo itse lähteneensä Jerusalemiin tutustumaan Pietariin. Tämä liittyy läheisesti Paavalin syyhyn kirjoittaa galatalaisille elämästään. Kuvauksessaan hän painottaa, että hän on saanut uskonsa ja oppinsa suoraan Jumalalta, ei ihmisiltä. Hän myös painottaa, että hänen työnsä ei ole riippuvaista ihmisistä, vaan hän on suoraan Jumalan kutsuma²⁰. Pietariin tutustuminen on kuitenkin Paavalin puolelta myönnytys, jolla hän kieltää olevansa yksinäinen susi. Hän meni nimenomaan tutustumaan Pietariin, ei saamaan häneltä oppia²¹. Pietarin lisäksi Paavali ei omien sanojensa mukaan tavannut muita apostoleja, vaan ainoastaan Jeesuksen veljen Jaakobin, joka ilmeisesti tuohon aikaan oli jo Jerusalemin seurakunnan johtaja²².

Luukas taas kertoo Paavalin tavanneen ensin Barnabaan, joka esitteli hänet seurakunnalle. Luukas myös mainitsee, että Barnabas vei Paavalin apostolien luo²³. Monikon käyttö viittaa tietenkin useampaan kuin yhteen apostoliin, joten Luukkaan tekstin pohjalta Paavali olisi tavannut muitakin apostoleja kuin Pietarin.

Kumpi on oikeassa? Jälleen kallistun Paavalin puolelle, joka varmasti tunsi oman elämänsä vaiheet paremmin kuin Luukas. Luukkaan virhe saattaa olla näennäinen. Ehkä hän ei käytä apostoli-termiä sen tiukimmassa merkityksessä vaan tarkoittaa sillä Jerusalemin seurakunnan johtoa, johon näytti suhteellisen vakituisesti kuuluvan ainakin joku apostoleista. Myöhemminkin Jaakob, joka ei ollut apostoli, näyttää Apostolien teoissa nauttivan yhtä suurta arvostusta ja arvovaltaa kuin apostolitkin. Apostolit monikossa ei siis viittaisi kaikkiin apostoleihin eikä rajaisi ryhmää pelkästään heihin, vaan se tarkoittaisikin seurakunnan ja kirkon johtoa. Toinen vaihtoehto on, että muuta apostolit pelkäsivät edelleen Paavalia²⁴.

Tässäkin yksi ratkaisu saattaa olla se, että Luukas ei tiennyt tarkkoja yksityiskohtia Paavalin Jerusalemissa käynnistä, vaan vain sen pääkohdat. Tämän vuoksi Luukkaan tekstiin lipsahti virhe, joka ei kuitenkaan heikennä kokonaisuuden luotettavuutta. Virheen puolesta puhuu se, että ainakin joidenkin kommentaarien vihjaamana Paavali mahdollisesti tunsi Apostolien tekojen kuvauksen ja korjaa kirjeessään siinä esitetyn virhetiedon²⁵. Yleensä Apostolien tekoja ei ajoiteta lähellekään samaa aikaa kuin Galatalaiskirje, joten tuskin kyse on kuitenkaan samasta kirjasta.

3.3.3. Mitä ja kuinka pitkään Paavali teki Jerusalemissa?

Luukkaan mukaan Paavali alkoi julistaa erityisesti hellenistijuutalaisille, kun seurakunta oli hyväksynyt hänet. Paavalin omien sanojen mukaan hän tutustui siellä Pietariin²⁶. Tässä ei tarvitse olla mitään ristiriitaa, sillä Pietarikin oli julistaja, joten hehän saattoivat vaikka pitää yhteisiä kokouksia. Tämä onkin todennäköisin vaihtoehto. Aina tilaisuuden tullen he sitten keskustelivat ja luultavasti tutustuivat toistensa teologisiin näkemyksiin²⁷.

Aikakaan ei loppujen lopuksi muodostu kovinkaan suureksi ongelmaksi. Paavali itse sanoo olleensa Jerusalemisissa noin kaksi viikkoa²⁸. Luukas taas ei mainitse ollenkaan mitään mikä antaisi vihjettä, kuinka pitkään Paavali oli Jerusalemissa. Voidaan siis olettaa, että Paavali täydentää tässä Luukkaan kertomusta.

3.3.4. Miksi Paavali lähti Jerusalemista?

Jerusalemista lähdön syyt tuntuvat jälleen olevan hieman erilaiset Luukkaalla ja Paavalilla. Luukas kertoo, että Jerusalemissakin juutalaisväestö alkoi vainota Paavalia ja siksi seurakunta lähetti hänet pois, kun Paavalin mukaan hän vain lähti²⁹.

Jälleen ero johtuu todennäköisesti Paavalin yksinkertaistamisesta. Lähdön syy ei ollut mitenkään merkittävä hänen varsinaiselle sanomalleen, joten hän jättää sen kertomatta. Tällä kertaa siis Luukas täydentää Paavalin kertomusta.

3.4. Paavali Syyriassa ja Kilikiassa

Paavali jatkaa kertomustaan ilmoittamalla Jerusalemin jälkeen kohteeksi Syyrian ja Kilikian. Syyria on Juudean provinssin pohjoispuolella ja Kilikia on sen jälkeen. Paavali oli kotoisin Kilikian provinssin pääkaupungista Tarsosta, joten sinne meneminen on ollut ihan loogista. Paavali on halunnut julistaa myös kotona.

Luukkaalla matka jatkuu Jerusalemista ensin Kesareaan, joka on Juudean provinssin pohjoisosassa Välimeren rannalla. Siitä hän siirtyi Kilikian Tarsokseen. Näyttäisi siis siltä, että nämä kuvaukset ovat vain puoliksi yhteneviä. Molemmat kertovat Paavalin menneen lopulta Kilikiaan, mutta Luukas vaikenee Syyriasta.

Yksi ratkaisu saattaa olla, että kertomukset täydentävät toisiaan. Ensinnäkin täytyy muistaa, että myös Apostolien tekojen mukaan Paavali tosiaan työskenteli Jerusalemin käynnin jälkeen Syyrian Antiokiassa. Apt 11:25–26:ssa kerrotaan, että Barnabas haki Paavalin Tarsosta Antiokiaan. Pelkästään Apostolien tekoja lukemalla voi ajatella, että Barnabas keksi hakea Paavalin sen tähden, että oli tutustunut tähän Jerusalemissa ja hän tiesi Paavalin olevan Tarsossa, jonne hänet oli lähetetty³⁰.

Galatalaiskirje saattaa antaa tähän lisävaloa. Ehkä Paavali tosiaan matkusti Kesareasta Tarsoon Antiokian kautta. Näin Paavali oli jo ainakin jonkin verran tuttu Antiokian seurakunnalle, kun Barnabas tuli sinne. Sen vuoksi olikin järkevää hakea työtoveriksi henkilö, jonka sekä itse että seurakunta tuntee. Sekä Syyrian että Kilikian voidaan ymmärtää tarkoittavan näiden provinssien pääkaupunkeja³¹

Kesarean mainitsematta jättäminen Galatalaiskirjeessä ei sitten olekaan mikään iso juttu, sillä Luukkaankin kuvauksen mukaan siitä saa sen kuvan, että Kesarea oli alunperinkin vain välietappi. Todennäköisesti Kesarean mainitseminen viittaa vain matkareittiin. Paavali ei kulkenut Tarsoon jalan Syyrian läpi, vaan purjehti todennäköisesti laivalla Kesareasta Antiokiaan ja sieltä jatkoi Tarsoon.

3.5. Neljätoista vuotta myöhemmin

Seuraavaksi Paavali hyppää kertomuksessaan 14 vuotta eteenpäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sekä Tarson että Antiokian työvaiheen että ensimmäisen lähetysmatkan sivuuttamista. Siinä välissä oli myös yksi Barnabaan kanssa tehty avustusmatka Jerusalemiin³².

Mielestäni on pieni epävarmuus siinä, mistä mainitut 14 vuotta pitäisi alkaa. Paavalin kääntymyksestä vai Jerusalemista lähdöstä alkaenko? Todennäköisempi vaihtoehto on, että ajoitus lasketaan jälkimmäisestä, koska Paavali oli jo tätä ennen maininnut yhden aikamääreen. Tämä olisi siis tapahtunut 3+14 vuotta Paavalin kääntymyksen jälkeen³³. Yleensä apostolien kokous sijoitetaan 40-luvun loppuun, joten on varmaankin turvallista olettaa, että Paavalin kuvaus kattaa ehkä vuodet 33–49.

3.6. Syy lähteä Jerusalemiin

Jälleen Luukas ja Paavali eroavat kertomuksissaan. Luukkaan mukaan Antiokiaan tuli Juudeasta henkilöitä, jotka opettivat, että ilman ympärileikkausta ei voi pelastua. Paavali ja Barnabas vastustivat tätä ajatusta ja lopulta seurakunta päätti lähettää edustajiston menemään Jerusalemiin kysymään ratkaisua apostoleilta³⁴. Paavalin mukaan taas motiivina Jerusalemin matkalle oli Paavalin saama ilmestys³⁵. Kuitenkin Galatalaiskirjeestäkin saa sen kuvan, että kyse oli ympärileikkauksesta.

On jonkin verran epäselvyyttä miten Paavalin ja Luukkaan kertomukset pitäisi yhdistää. Luukas kertoo tosiaan kahdesta Jerusalemin matkasta. Ensimmäinen oli avustusmatka ja toinen oli matka apostolien kokoukseen³⁶. Paavalin kuvaus ei ole tämän kanssa ristiriidassa, koska Gal 2:1:n ”menin uudelleen Jerusalemiin” ei rajaa Jerusalemissa käyntejä vain yhteen kertaan, vaan hän on voinut käydä siellä kuluneiden 14 vuoden aikana useasti.

Ero syissä selittynee tyydyttävästi sillä, että Antiokiaan tulleet opettajat nostivat pikku hiljaa kasvaneen ongelman kaikkien näkyviin, johon Paavali reagoi aiemmin saamansa ilmestyksen johdosta. Ilmestys saattaa viitata Gal 1:ssä mainittuun Jeesuksen ilmestymiseen, jossa Paavali sai myös kristillisen oppinsa. Joka tapauksessa ilmestyksen sisältö liittyi Paavalin tehtävään pakanoiden apostolina ja se vapautti pakanat juutalaisten tapojen noudattamisesta.

Tätä selitystä tukee Paavalin kertomus siitä, että hän teki selkoa julistamastaan evankeliumista. Myös Luukas kertoo, että Paavali ja Barnabas selvittivät lähetystoimintaansa Jerusalemin kokouksessa³⁷.

3.7. Apostolien kokous

Apostolien kokous käytiin Jerusalemin seurakunnassa. Paikkalla oli Luukkaan mukaan apostolit ja vanhimmat. Termi viitannee jälleen kirkon ja seurakunnan johtajiin, ei välttämättä kaikkiin apostoleihin. Paavalin oman lausunnon mukaan paikalla olivat apostoleista ainakin Pietari ja Johannes³⁸.

Paavali jättää mainitsematta koko seurakunnalle puhumisen, jonka taas Luukas mainitsee. Luukaskin kuitenkin selventää, että varsinaisessa kokouksessa oli paikalla vain apostoleita ja vanhimpia. Jälleen yksityiskohdan pois jättäminen täsmentää Paavalin pääajatusta. Maininta suuresta lähetysjuhlasta ennen kirkolliskokousta olisi varmasti ollut ihan kiva lisä, mutta se olisi saattanut johtaa lukijoiden ajatukset pois siitä, mitä Paavali halusi kuvauksellaan kertoa.

Kumpikaan ei kerro mitään kokouksen kestosta. Paavalin kuvaus on niin yleistävä, että sen pohjalta ei voi lähteä edes arvailemaan. Luukkaalla taas on enemmän sitä tuntua, että kokous tosiaan kesti pidempään. Tähän viittaavat mm. sellaiset seikat, että seurakunnassa pidettiin ensin yleinen kokous, sitten alkoi asiakokous, jossa syntyi myös väittelyä, joka oli ”kestänyt pitkään”. Luukas kertoo kolmesta eri puheenvuorosta, jonka lisäksi oli väittelyä.

3.8. Kokouksen päätös

Sekä Luukas että Paavali kertovat kokouksen päättyneen Paavalin ajaman kannan hyväksi. Konkreettinen lopputulos kerrotaan kuitenkin hyvin erilaiseksi. Ensinnäkin Paavali mainitsee Tiituksen, joka hänellä oli mukana. Tiitus oli elävä esimerkki kokouksen tuloksesta, koska häntä ei pakotettu ympärileikkaukseen, vaikka hän oli pakanakristitty³⁹. Tämä yksityiskohta ei muodostu kuitenkaan ongelmaksi, koska Luukkaankin mukaan Paavalin ja Barnabaan seurueeseen kuului muitakin kuin he kaksi.

Sen sijaan jatko on ongelmallisempi. Luukkaan mukaan kokous päättyi julkilausumaan, jossa pakanakristityille annettiin ohjeet, miten elää⁴⁰. Julkilausuma antoi kolme ruokiin liittyvää ohjetta ja yhden kehoituksen välttää haureutta. Mitä ilmeisimmin ajatus oli myös se, että ympärileikkausta ei tarvitse pakanauskoville tehdä.

Paavalin mukaan taas kokous päättyi yhteisymmärrykseen ympärileikkausasiassa ja ”maan jakoon”⁴¹. Paavalin kuvauksessa ainoaksi vaatimukseksi jäi Juudean köyhien avustaminen. Toisaalta voidaan miettiä sitäkin, kuinka paljon Paavali ”toimitti” kertomustaan. Hänellä oli kuitenkin mielessään tietty ydinajatus, jota hän koetti tällä historiikillaan valaista. Paavalin kuvaus ei siis edes yritä olla objektiivinen selonteko⁴².

Yksi selitys on se, että Paavali lähti Jerusalemista ennen kuin kokous päättyi. Jos näin on, niin silloin Luukas antaa virheellistä tietoa kertoessaan, että Paavali oli mukana viemässä kokouksen kirjoittamaa kirjettä. Kuten olemme huomanneet, Luukas on saattanut joissain tapauksissa erehtyä. Syynä on voinut olla täsmällisen tiedon puute tai joskus – kuten ehkä tässä – ylimalkaisuus. Paavali olisi siis ehkä lähtenyt kokouksesta sellaisessa vaiheessa, jossa lopputulos on ollut jo suhteellisen selvä, mutta vielä on hiottu yksityiskohtia. Paavali olisi saanut tiedon kokouksen lopullisesta päätöksestä vasta vuosia myöhemmin.

Tätä tukee sekin, että Paavali ei lainkaan vetoa apostolien kokouksen päätökseen nuhdellessaan pian tämän jälkeen Pietaria Antiokiassa⁴³. On kuitenkin outoa, että Pietarikaan ei tunnu muistavan sitä. Se saattaisi olla viite siitä, että Luukas on liittänyt apostolien kokoukseen joskus myöhemmin tehdyn päätöksen, kun taas Paavali kertoo, mitä oikeasti tapahtui⁴⁴.

3.9. Jälkimainingit eli yhteenotto Antiokiassa

Vain Paavali kertoo tämän jälkeen sattuneesta tapahtumasta Antiokiassa. Pietari tulee seurakuntaan vierailulle ja on aluksi hyvää pataa pakanauskovien kanssa. Mutta kun paikalle tulee myös muita juutalaiskristittyjä Pietari alkaakin yllättäen vieroksua pakanoita ja saa mukaansa myös Barnabaan. Tätä käytöstä Paavali alkaa julkisesti vastustaa⁴⁵.

Tämän kertomuksen on jälleen määrä täsmentää Paavalin kokonaissanomaa. Se voi siis olla tarkoitushakuinen ja jopa liioiteltu. Luukas ei kuitenkaan mainitse mitään Pietarin vierailusta Antiokiassa. Paavali on siis ainoa tietolähteemme.

Tämän on täytynyt tapahtua kuitenkin hyvin pian apostolien kokouksen jälkeen, sillä Paavali oli Antiokiassa ehkä vain vuoden, korkeintaan kaksi ennen toiselle lähetysmatkalleen lähtemistä. On myös mahdollista, että Paavali kirjoitti kirjeensä vain vähän tämän tapauksen jälkeen, koska mitä ilmeisimmin hänen on täytynyt kirjoittaa tämä ennen saapumistaan Galatiaan toisella lähetysmatkalla⁴⁶.

 

4. Johtopäätöksiä

Apostolien teot ja Galatalaiskirje kertovat selvästi samoista tapahtumista. Näkökulmat ja kirjoitussyyt ovat erilaiset, mutta yhteyksiä löytyy niin paljon, että rinnastuksia voidaan tehdä. Yhdistäminen ei kuitenkaan onnistu aivan saumattomasti. Joissakin kohdin tulee sellaisia eroja, jotka tuntuvat täysin sovittamattomilta.

Moni ero selittyy melko luonnollisesti. Luukas ei ole ollut paikalla, vaan on joutunut turvautumaan käsillä oleviin lähteisiin. Vaikka hän on saattanut haastatella myös Paavalia, hän ei kuitenkaan ole ilmeisesti käyttänyt tämän kirjeitä lähteinään⁴⁷. Joskus erot johtuvat myös päämäärä- ja näkemyseroista. Kirjoittaja on halunnut kertoa juuri tietyn asian ja on siksi kertonut sen hieman eri tavalla, joko hypäten jonkin – merkittävältäkin tuntuvan – asian yli tai lisäten jotakin uutta.

Käytännössä emme koskaan voi täysin tyhjentävästi selittää kaikkia eroavaisuuksia ja ristiriitoja. Ne eivät kuitenkaan tee Apostolien teoista tai Galatalaiskirjeestä yhtään epäluotettavampia. Päinvastoin! Pienet ja joskus suuretkin erot kertovat eletystä elämästä, silminnäkijöistä ja autenttisuudesta⁴⁸.

 

5. Lähteet

5.1. Kirjat

Gyllenberg, Rafael: Suomalainen Uuden testamentin selitys 8: Viisi Paavalin kirjettä, Kirjapaja, 1975

Hörster, Gerhard: Johdatus Uuteen testamenttiin, Päivä, 1994

Kuula, Kari: Paavali kristinuskon ensimmäinen teologi, Edita, 2002

Nikolainen, Aimo t.: Avaa Uusi testamenttisi 8: Viisi Paavalin kirjettä, Kirjapaja, 1985

Raamattu, vuoden 1992 käännös

Ruohomäki, Jouko: Jerusalemista Roomaan Apostolien teot selityksin, Aikamedia, 2004

Santala, Risto: Paavali ihmisenä ja opettajana, PerusSanoma, 1995

Thuren, Jukka: Galatalaiskirje Filippiläiskirje, SLEY kirjat, 1993

5.2. Artikkelit

Kankaanniemi, Matti: http://eksegeesi.blogspot.com/2007/06/mist-puhuttiin-ajatuksen-virtaa.html Eksegeettinen Safari -nettisivu, 2007

Kankaanniemi, Matti: Uskon äärellä -artikkeli, RV-lehti, 11.3. 2009

 

1Apt 9:32–12:24

2Apt 13:1–14:28

3Gal 1:13, 23

4″Ap t 8:1-3;9:1 kertoo tämän tapahtunee Jerusalemissa. Se on kiistetty Gal 1:22:n perusteella, mutta ilman pätevää syytä. Ap t 8:1:n perusteella on toisaalla päätelty, että vaino kohtasi ainoastaan Jerusalemin hellenistejä, koskapa apostolit jäivät kaupunkiin.” Thuren, s. 23

5Apt 9:13, 21 vrt. Gal 1:13, 23

6″Enkä heti lähtenyt Jerusalemiin tapaamaan niitä, joista oli tullut apostoleja jo ennen minua. Sen sijaan menin Arabiaan ja palasin sieltä takaisin Damaskokseen.” Gal. 1:17 Jerusalemiin lähteminen on selkeä viittaus siitä, että hän ei ollut kääntymyksensä aikaan siellä. ”Takaisin Damaskokseen” saattaa viitata siihen, että kääntymys tapahtui siellä.

7Gal 1:12, 16

8Apt 9:3–9

9Gal 1:17

10Gal 1:18

11Apt 9:19

12″Paavali lienee tehnyt lähetystyötä nabatealaisvaltakunnassa, pääosin nyk. Jordaniassa. Vrt. 2 Kor 11:32, jonka ymmärtäisin niin, että Paavali oli jo Arabiassa aiheuttanut häiriötä juutalaisten noustessa häntä vastaan. Kuningas Aretas IV:n (8 eKr – 40 jKr) lähettämät vainoojat kintereillään Paavali ”palasi” eli joutui palaamaan Damaskokseen; joku Damaskoksen seudun heimopälällikkö pani miehensä vielä vartioimaan kaupungin porttejakin.” Thuren, s. 25

13Thuren, s. 25 ja ”Ehkä apostolin Kristus-sanoma ja sen herättämä huomio suututtivat nabatealaisten kuninkaan Aretas IV:n, joten Paavali joutui pakenemaan kaupungista.” Kuula, s. 92

14″Galatalaiskirjeen sanan, ”menin pois Arabiaan”, on arveltu merkitsevän vain ”erämaata” tai ”aromaata”, kuten suomalainen Vanha testamentti on tulkinnut heprean sanan ”aravah”. Esim. juutalainen tutkija Leo Baeck arvelee, että tämä sana Arabia on tullut erehdyksessä, koska kreikankielinen Septuaginta käyttää 5. Moos. 2:8, 3:17 ja 4:49 jakeissa erämaasta sanaa ”araba”, josta sitten muodostettiin käsite Arabia. Hänen mielestään tämä voisi tukea sitä, että Paavali olisi toiminut essealaisten erämaaveljien yhteydessä.” Santala, s. 70

15Gal 1:17 ”takaisin Damaskokseen” viittaa selvästi siihen, että hän oli ennen Arabiaan lähtöään ollut Damaskoksessa.

16″Kun Paavali oli ensin ”pitkän aikaa” Damaskoksessa, on ajateltu, että hänellä olisi ollut siellä yhteyksiä essealaisten damaskolaisiin ryhmiin. Qumranin yhteiskuntaa on myös kutsuttu nimellä Damasko. Siksi Paavalin kääntymystä on sovitettu myös Qumraniin. Kuitenkaan siellä tuskin on ollut ns. Suoraa katua tai synagogia, joista Suuren neuvoston kurinpito olisi ollut kiinnostunut.” Santala, s. 70

17Apt 9::23–25 vrt. Gal 1:18

18″Onneksi hän itse toisessa yhteydessä mainitsee saman seikan (2 Kor 11:32 s), joten Apt:n antama tieto osoittautuu oikeaksi. Koska Paavali näki Jumalan johdatusta kaikessa, mikä hänelle tapahtui, uskaltanee päätellä, että hän käsitti välttämättömän paon Damaskosta johdatukseksi Pietarin tapaamiseen Jerusalemissa.” Gyllenber, s. 79

19Gal 1:22–23

20Gal 1:11–12, 15–17

21″Paavali ei siis lähtenyt saamaan Pietarilta valtuutusta tai tarkempaa tietoa evankeliumista. Kertomuksen tendenssinä on korostaa Paavalin itsenäisyyttä ja vaieta Pietarilta saaduista vaikutteista, mutta meidän on lupa arvella, että Paavali on oppinut Pietarilta yhtä ja toista Jeesuksesta.” Thuren, s. 25

22Gal 1:19

23Apt 9:27

24″Eivätkö he olleet Jerusalemissa, vai eivätkö he halunneet tavata entistä vainoojaa? Luukkaan tiedot viittaavat jälkimmäiseen vaihtoehtoon, sillä hänen mukaansa kaikki ”pelkäsivät Paavalia eivätkä uskoneet, että hänestä oli tullut opetuslapsi” (Apt 9:26).” Kuula, s. 92

25″Niitä varten, jotka ehkä luulivat hänen käyneen keskusteluja kaikkien apostolien kanssa ja saaneen heiltä oppia, Paavali lisää, että hän paitsi Pietaria tapasi vain Jaakobin, Herran veljen (Mk 6:3).” ja ”Melkein yllättäen Paavali valallissti vakuuttaa, että hänen selontekonsa on oikea. Valalliset vakuutukset eivät ole hänen kirjeissään harvinaisia (1 Tess 2:5. 2 Kor 1:23. 11:31. Rm 9:1). Galatiassa ilmeisesti kerrottiin asiasta toisin, esim. siihen tapaan kuin Apt 9:26-30.” Gyllenberg, s. 80

26Apt 9:28–29 vrt. Gal 1:18

27″Paavali kertoo suoraan ottaneensa vastaan traditioita (1. Kor 11:23, 15:3). Kun hän siis ylipäätään otti traditioita vastaan, on mielekästä olettaa, että hän oli valmis ottamaan niitä vastaan (ennen kaikkea) myös Pietarilta.” ja ”Pidän todennäköisenä, että Pietari opetti jatkuvasti kristittyjä ja Paavali osallistui näihin opetustilanteisiin saaden kattavan kuvan Pietarin julistuksen sisällöstä. Tähän sisältöön taas lukeutui mitä todennäköisimmin kertomuksia Pietarin ja Jeesuksen yhteisestä elämästä. Juuri läheisyys Jeesukseenhan loi Pietarin statuksen.” Kankaanniemi, nettisivu

28Gal 1:18

29Apt 9:29–30 vrt. Gal 1:21

30Apt 9:30

31″Luukas kirjoittaa Ap t 9:30: ”uskonveljet…lähettivät (exapesteilan) hänet sieltä Tarsokseen”. Syyria ja Kilikia muodostivat kaksoisprovinssin. Syyria tarkoittanee tässä Antiokiaa, Kilikia juuri pääkaupunkiaan Tarsosta ympäristöineen.” Thuren, s. 26

32Apt 11:29–30

33″Koska myös vuoden osat laskettiin mukaan, voi 14 vuotta olla itse asiassa runsaat kaksitoista vuotta, ks. 1:18. Vuodet voidaan laskea Paavalin kääntymyksestä, mutta todennäköisesti tarkoitetaan nyt Jerusalemista lähtöä, 1:21.” Thuren, s. 33

34Apt 15:1–2

35Gal 2:1

36Apt 11:29–30 vrt. 15:1–35

37Apt 15:12 vrt. Gal 2:2

38Apt 15:6 vrt. Gal 2:2, 9

39Gal 2:3

40Apt 15:23–29

41Gal. 2:9–10

42″Tosin hän ei dokumentoi tapahtumaa objektiivisesti ja puolueettomasti. Galatalaiskirjeen kirjoittamistilanne nimittäin pakotti hänet mainitsemaan kokouksen epäsuorasti, korostamaan omaa riippumattomuuttaan Jerusalemin johtavista apostoleista ja liioittelemaan kokouksessa saavutettua yksimielisyyttä.” Kuula, s. 94

43Gal 2:11–14

44″On huomattava, että ns. apostolien dekreetti (Ap t 15:20, 29) jää mainitsematta. Ehkäpä Luukas on siis sijoittanut kuvaukseensa joskus myöhemmin tehdyn päätöksen – Ap t 21:25 nimittäin kertoo, että Paavalikin kuuli siitä vasta 50-luvun loppupuolella!” Thuren, s. 37 ”Tämä ns. apostolien dekreetti ei voi olla peräisin apostolien kokouksesta, vaan se on jossakin muussa yhteydessä syntynyt säädös, jonka avulla on turvattu pakanoiden ja juutalaisten yhteiselämä.” Kuula, s. 94

45Gal 2:11–14

46Opettaja Pentti Rantanen pohti Apostolien teot -kurssilla sitä, että kirjeen sisältö viittaa siihen, että vastaanottajat eivät tunne Paavalia. Koska Paavali oli jo ensimmäisellä lähetysmatkallaan käynyt Galatiassa, täytyy Galatalaiskirjeen silloin olla osoitettu Galatian maakunnalle ja silloin se on pitänyt kirjoittaa ensimmäisen ja toisen lähetysmatkan välissä.

47″Erot Paavali-kuvissa osoittavat varsin selvästi, että Apostolien tekojen kirjoittaja ei ole ammentanut käsitystään apostoli Paavalista tämän kirjeistä.”…”Se, että Apostolien teoissa on lukuisia yhtymäkohtia Paavalin kirjeisiin, vaikka kirjeistä itsestään ei mainita sanallakaan, selittyy parhaiten perinteisellä oletuksella, jonka mukaan Apostolien tekojen kirjoittaja oli Paavalin matkatoveri Luukas. Lukemattomia Paavalin puheita kuullut ja tämän kanssa elänyt ja keskustellut kirjailija ei tarvinnut usein erityistilanteisiin kirjoitettuja kirjeitä lähteekseen.” Kankaanniemi, RV-artikkeli

48″Luukas on muokannut, uudelleen järjestellyt, stilisoinut ja mahdollisesti antiikin historioitsijoiden tavoin kirjoittanut osan päähenkilöiden puheista itse. Hänellä on myös selkeitä teologisia painotuksia Apostolien teot nimellä tunnetussa teoksessaan. Kirjan antama kokonaiskuvaus kristinuskon alkuhistoriasta ja yksittäiset tapahtumat sijoittuvat kuitenkin vankasti reaalihistoriaan.” Kankaanniemi, RV-artikkeli