Mooses on mahdollisesti Raamatun tärkein henkilö heti Jeesuksen jälkeen. Tämä on toki luonnollista, kun ottaa huomioon sen, että Mooses on yksi suurimmista Jeesuksen vanhatestamentillisista esikuvista sekä Israelin vapauttajana että lain antajana ja liiton solmijana.

1. Johdanto

Mooseksen nimiin pannaan meilläkin Raamatun viisi ensimmäistä kirjaa. Kirjojen, siis Pentateukin, alkuperäisiä nimiä nämä eivät ole. Mooseksen nimi kirjan otsikossa saattaa vähentää Raamatun maallikkolukijoiden epäilyksiä kirjan kirjoittajasta. Tutkijoiden kesken Pentateukin kirjoittajakysymys on kuitenkin yksi vanhimpia ja kuumimpia. Aihe liittyy historiallis-kriittisen tutkimuksen syntyyn, jota mielellään liberaaliteologiaksikin kutsutaan, mikä tekee siitä vielä entistäkin merkittävämmän.

Tässä lyhyessä kirjoituksessani raapaisen hieman aiheen pintaa. Esitän mielestäni tärkeimmät argumentit ja perusteet molemmilta puolilta, niiden historiaa ja lopuksi pohdin niiden suhdetta toisiinsa. Ehkä jopa päädyn jonkinlaiseen lopputulokseen siitä, kuka Pentateukin oikein kirjoitti.

 

2. Konservatiivinen näkemys

Perinteisesti Pentateukin kirjoittajana on pidetty Moosesta. Tätä näkemystä ei ole kummemmin vastustettu ammoisina aikoina, vaan kritiikki ja vaihtoehtoiset näkemykset ovat syntyneet pääosin viimeisten kolmen vuosisadan aikana. Esittelen tässä konservatiivisen näkemyksen yksityiskohtia ja perusteluja, joita myös arvioin.

2.1. Mooses kirjoittajana

Perustelut Mooseksen kirjoittajakysymykseen jakautuvat kolmeen osaan: Pentateukin sisäinen todistus, Raamatun yleinen todistus sekä juutalainen perimätieto. Kaikki kolme yhdessä tukevat ajatusta, että juuri Mooses kirjoitti nimeään kantavat kirjat.

Pentateukissa esiintyy useassa kohdassa Eksoduksesta Deuteronomiumiin mainintoja siitä, että Mooses kirjoitti tai että hänen käskettiin kirjoittaa. Esimerkiksi 2. Moos. 24:4 kertoo, että ”Mooses kirjoitti muistiin kaikki Herran antamat määräykset.” Vastaavasti luvussa 17 jakeessa 14 Jumala käskee Moosesta kirjoittamaan tapahtuneesta, ”ettei se unohdu”. Vastaavasti käskettiin myös lukea kansalle, mitä oli kirjoitettu: ”teidän on luettava tämä laki kaikkien israelilaisten kuullen.” (5. Moos. 31:11b) Selvästikin teksti ilmaisee, että jotakin kirjoitettiin ja sitä voitiin myös lukea kansalle. Tämä tarkoittaa, että Mooseksen olisi täytynyt kirjoittaa ainakin jotakin, vähintään Pentateukin esiaste.

Pentateukin sisäisiin todisteisiin lukeutuu myös koko joukko kuvauksia ja yksityiskohtia, jotka todistavat varhaisesta kirjoittamisajankohdasta. Nämä ovat todisteita, jotka eivät välttämättä viittaa juuri Moosekseen kirjoittajana, vaan ennemminkin kirjoitusajankohtaan.

Ensimmäisenä tulee vastaan olosuhteet. Mooseksen kirjoista puuttuu täysin kiinteän temppelin ajatus, ja uhrit ja riitit keskittyvätkin siirrettävään telttamajaan. Telttamajan mainitseminen ja sen painottaminen on tietenkin luontevaa myöhempänä, Jerusalemin temppelin aikanakin. Tällöin kuvaus jää kuitenkin vajaaksi eivätkä aikalaiset välttämättä osaa rinnastaa niitä. Kun mukaan ottaa vielä kiinteän temppelin puuttumisen, olisi todella outoa, että teksti olisi kirjoitettu Salomon temppelin jälkeisenä aikana, jolloin nimenomaan Jerusalemissa sijaitseva temppeli kuitenkin oli kaiken jumalanpalveluksen keskus. Kirjoittajan olisi täytynyt melkoisen radikaalisti irrottautua sen hetkisestä tilanteesta¹.

Olosuhteisiin liittyy myös lukuisat kasvien ja eläinten kuvaukset ja maantieteen tuntemus. Egyptiin ja Siinain erämaavaellukseen liittyvät kohdat tuntuvat puhuvan hyvin autenttisesti niistä oloista, mitä siellä on vailla palestiinalaista väritystä. Mooseksen kirjojen kuvaus vastaa siis ennemminkin silminnäkijän kertomusta kuin toisessa maassa olevan myöhemmän henkilön kuvausta².

Mooseksen kirjoittajuutta tukee myös Raamatun yleinen todistus, joka pitää johdonmukaisesti Moosesta Pentateukin kirjoittajana. Jo heti Joosuan kirjan ensimmäisessä luvussa mainitaan lain kirja: ”Pidä tämän lainkirjan sanat aina huulillasi.” (Joos. 1:8a) Kirjassa myös mainitaan useaan kertaan, että Mooses oli käskenyt tai luvannut jotakin, mikä saattaa olla viittaus kirjaan (Joos. 1:13; 4:12; 8:33). Siellä myös luetaan lain kirjaa kaikelle kansalle: ”Sitten Joosua luki ääneen koko lain, sekä siunaukset että kiroukset, juuri niin kuin lain kirjaan oli kirjoitettu.” (8:34) Muissakin Vanhan testamentin kirjoissa Pentateukkiin tai lakiin viitataan Mooseksen kirjoittamana tai välittämänä (esimerkiksi Tuom. 3:4, 1. Kun. 2:3, 2. Kun. 14:6, 1. Aik. 22:13, 2. Aik. 8:13, Esra 3:2, Nehemia 1:7, Dan. 9:11 ja Mal. 4:4).

Myös Uusi testamentti tukee ajatusta Mooseksen kirjoittajuudesta. Uudessa testamentissa viitataan joko Mooseksen kirjoittamiin kirjoihin tai hänen antamiinsa käskyihin useita kertoja (esimerkiksi Matt. 8:4, 19:7, Mark. 7:10, Luuk. 2:22, Joh. 1:45, Ap.t. 15:21, Room. 10:5, 1. Kor. 9:9, 2. Kor. 3:15 ja Hepr. 9:19). Jopa Jeesus itse kutsuu Moosesta kirjoittajaksi: ”Jos te uskoisitte Moosesta, uskoisitte myös minua – juuri minusta hän on kirjoittanut.” (Joh. 5:46)

Vastaavasti Raamatun yleisessä todistuksessa on useita tilannekuvauksia ja yksityiskohtia, jotka tuntuvat vaativan Mooseksen kirjojen olemassaolon. Näitä ovat erilaiset uhrit, riitit ja juhlat. Myös Mooseksen lain käskyihin viitataan yhteyksissä, jotka tapahtuivat ennen historiallis-kriittisen näkemyksen syntyajoituksia (esimerkiksi 2. Kun. 14:5a: ”Murhaajien lapsia hän ei kuitenkaan surmannut. Tässä hän noudatti Mooseksen lain kirjaa”).

Kolmantena todisteena on perimätieto. Sekä juutalainen että kristillinen perimätieto on yksimielinen siitä, että Mooses on nimeään kantavien kirjojen kirjoittaja. Tietenkin kristillinen perimätieto pohjaa lähes yksinomaan juutalaiseen perimätietoon, enkä siksi tässä kommentoi sitä. Juutalaisessa perimätiedossa Mooses on ollut kirjoittajana aivan varhaisimmista ajoista lähtien. Ajanlaskun alun tienoilla vaikuttaneet Josefus ja Filon pitivät Moosesta kirjoittajana. Samoin joissakin esikristillisissä apokryfikirjoissa Mooses mainitaan kirjojen kirjoittajana (esimerkiksi toinen Makkabealaiskirja ja Siirakin kirja). Talmudissa on vakava varoitus niille, jotka kyseenalaistavat Mooseksen kirjoittajuutta.

Perimätiedon oikeellisuutta tukee myös samarialaisten Pentateukki. Samarialaiset olivat sekakansa, jotka tuotiin maahan Assyrian valloitettua pohjoisen valtakunnan. Aikojen kuluessa samarialaiset omaksuivat juutalaisuuden, vaikka pysyivätkin erillään juutalaisista. Juutalaisten pakkosiirtolaisuuden loputtua juutalaisten ja samarialaisten välit katkesivat lopullisesti. Ilmeisesti samarialaisten oli pitänyt hyväksyä Pentateukki pyhäksi kirjakseen ennen tätä, koska sen jälkeen sitä olisi vaikea selittää³. Tämän täytyy samalla tarkoittaa sitä, että Pentateukki olisi syntynyt jo paljon aikaisemmin, jotta se olisi saanut asemansa pyhänä, Moosekselta peräisin olevana kirjana.

Lopuksi täytyy myös huomauttaa, että varhaisesta ajankohdasta huolimatta Mooses olisi aivan hyvin voinut olla sen kirjoittaja tietojensa ja taitojensa puolesta. Nykyaikana elävien ihmisten mielikuva kolme ja puoli tuhatta vuotta sitten eläneiden ihmisten elämästä ovat todennäköisesti aika alkukantaisia. Koneita ei tietenkään ollut, eikä luku- ja kirjoitustaito ollut kovinkaan monella hallussa. Miten siis jonkin piskuisen paimentolaisheimon piiristä olisi voinut syntyä Pentateukin kaltainen kirjallinen teos? Vastaus löytyy kirjoista itsestään. Eksoduksen alussa kerrotaan Mooseksen taustaa ja sieltä ilmenee, että hänet adoptoitiin faaraon perheeseen. Tätä kautta Mooses sai tietenkin myös parhaan mahdollisen koulutuksen, jota silloinen maailma pystyi tarjoamaan, kuten Apostolien teot ilmaisee (Ap.t. 7:22). Tällaisen sivistyksen omaava henkilö on siis oikein sopiva kirjoittamaan Pentateukin. Mooseksen saama koulutus saattaa myös selittää Genesiksen sukukronikan ja yleisemminkin Pentateukin keskittymisen myös sukuihin ja väen määrään. Ehkä Mooseksen ajatuksena oli kirjoittaessaan luoda oman kansansa historiikki, joiden kaltaisia hän ehkä oli lukenut nuoruudessaan Egyptissä.

2.2. Perustelujen arviointia

Konservatiivinen näkemys Pentateukin kirjoittajasta on melko vahvoilla. Pohdin tässä kuitenkin joitakin perustelujen mahdollisia heikkouksia.

Ensinnäkin Pentateukin sisäinen todistus saattaa johtaa vain kehäpäätelmään. Sen täytyy olla Mooseksen kirjoittama, koska siellä lukee niin. Pentateukissa kyllä sanotaan, että Mooses kirjoitti, mutta mitä se tarkoittaa? Onko noiden kohtien tarkoitus ilmaista, että Mooses kirjoitti juuri ne kirjat, joita me luemme? Erityisesti Pentateukki painottaa, että Mooses kirjoitti ylös käskyjä. Tämä voi yhtä hyvin viitata siihen, että Mooses kirjoitti jonkinlaisen proto-Pentateukin, joka sisälsi lähinnä joitakin säädöksiä (kymmenen käskyä?) sekä mahdollisia merkittävimpiä tapahtumia⁴. Ajatus Mooseksesta lain alkuperäisenä välittäjänä on sitten antanut aiheen perimätiedolle, vaikka itse kirjat olisivatkin nykyisessä kokoonpanossaan myöhempää perua.

Tällöin suurimmaksi kysymykseksi nousee tietenkin kysymys Pentateukin syntyajankohdasta ja lopullisesta kokoajasta. On mahdollista, että esimerkiksi Joosua kokosi Mooseksen kirjoitukset yhteen ja täydensi niitä parhaansa mukaan erilaisilla kuvauksilla. Joosuan kirjoittajuudelle löytyy vahvistusta myös perimätiedosta, kuten tulemme näkemään. Lopullinen toimitustyö on voinut tapahtua Esran aikana, joka sekin saa tukea perimätiedosta.

 

3. Historiallis-kriittinen näkemys

Konservatiivinen näkemys sai vaihtoehdon 1700-luvulla, kun historiallis-kriittinen näkemys alkoi kehittyä. Pentateukki oli tuon kehityksen avainasemassa. Kritiikkiä Mooseksesta Pentataukin kirjoittajana oli alkanut tulla jo aikaisemmin, mutta varsinainen alkupiste oli, kun ranskalainen lääkäri, Jean Astruc, halusi vastata tuohon kritiikkiin. Vaikka Astrucin pyrkimys näyttää olleen Mooseksen kirjoittajuuden vahvistaminen⁵, hän tahattomasti antoi työvälineet sen kriitikoille.

Astruc ensimmäisenä jakoi Mooseksen kirjat eri lähteisiin, vaikka saman havainnon eri ”lähteistä” oli tehnyt jo ennen häntä Witter-niminen pappi. Alussa lähteitä oli vain kaksi, Jahvisti ja Elohisti -lähde, joiden jakoperusteina oli ”lähteissä” käytetyt Jumalan nimet. Näytti siltä, että nimiä käytettiin yhteyksissään johdonmukaisesti, mikä saattaisi olla viittaus siitä, että kyse on oikeasti lähteistä, jotka on myöhemmin koottu yhdeksi kirjaksi. Myöhemmin Julius Wellhausen kehitti lähdeteorian sen huippuunsa, jossa lähteitä on neljä (J, E, P, D).

Teorioita on muitakin. Lähdeteorian korvaajaksi on esitetty fragmenttiteoriaa, jonka mukaan Pentateukki olisi koottu eri kokoisista, itsenäisistä teksteistä, joilla ei ole välttämättä ollut mitään yhteistä tekijää. Fragmenttiteorian ja lähdeteorian yhdistäjäksi syntyi täydennysteoria, jonka mukaan Pentateukissa olisi laaja pohjalähde, jota on sitten täydennetty pienemmillä fragmenteilla.⁶

Erityisesti nykyinen lähdeteoria lähtee siitä olettamuksesta, että Pentateukin osat ovat syntyneet eri aikoina, ja ne on koottu yhdeksi kokonaisuudeksi vasta pakkosiirtolaisuuden jälkeen ehkä Esran toimesta. Perusteita tällaisille väittämille on löydetty useita, joita tässä käsittelen ja hieman arvioin. Erotan tässä kirjalliset ja sisäiset perusteet. Kirjallisilla perusteilla tarkoitan kielellisiä ja muotoon liittyviä perusteita ja sisäisillä perusteilla tekstin sisäisiä, kertomuksellisia perusteita.

3.1. Kirjalliset perusteet

Kuten jo on mainittukin, on yhtenä lähdeteorian perusteena kirjalliset viitteet. Lähdeteorian alku perustui pitkälti Jahve ja Elohim -sanojen esiintymiseen aluksi Genesiksessä ja lopulta neljässä ensimmäisessä Mooseksen kirjassa. Yllättäen Deuteronomiumissa ei tämä lähdeolettamus päde, joten luonnollisesti sen lähteeksi on yleensä merkitty neljäs eli D-lähde.

Jahvisti ja Elohisti, kuten myös pappislähteessä jakoperuste on oikeastaan ihan looginen. Teksti on jaettu eri osiin eli lähteisiin niiden sisällön mukaan Jahvisti ja Elohisti-lähteessä jakoon vaikuttaa käytetty nimi⁷. Nimeä ei kuitenkaan ole käytetty mielivaltaisesti, vaan näyttää siltä, että nimet myös yhdistetään erilaisiin tilanteisiin ja jumalakuviin. Jahve on läheinen, jopa henkilökohtainen, kun taas Elohim on kaukainen⁸. Tämän kaltaisesta erottelusta tulee helposti mieleen, että näitä nimiä sisältävät kohdat ovat eri kirjoittajien kynästä, jotka jokin myöhäisempi toimittaja on sekoittanut yhteen luoden yhden teoksen.

Pappislähteen jaottelu perustuu enimmäkseen Pentateukin ja erityisesti toisen, kolmannen ja neljännen Mooseksen kirjan sisältämään lakitekstiin. Pappislähteeksi siis luokitellaan lähes poikkeuksetta kaikki ne kohdat, joissa annetaan käskyjä ja joissa käsitellään jumalanpalveluselämää. Lähdeteorian mukaisesti Pappiskirja olisi siis ollut eräänlainen Israelin lain sekä Kirkollisten toimitusten kirjan yhdistelmä. Pappislähteeseen kuuluu kuitenkin lisäksi osa Genesistä ja muitakin kertovia tekstejä. Samaten E ja J -lähteisiin kuuluu osa lakiteksteistä. Kaiken lisäksi pappislähde käyttää Eloihim-nimeä. Pappislähteelle on kuitenkin ominaista kuivakieli ja viehtymys kaavoihin, numeroihin ja listoihin⁹.

3.2. Sisäiset perusteet

Jopa kaikkein konservatiivisin lukija joutuu todennäköisesti myöntämään, että Mooses ei kirjoittanut Pentateukkia kokonaisuudessaan. Mooseksen kuolema Deut. 34:ssä on hyvin vaikea mieltää Mooseksen omaksi kirjoitukseksi, vaikka pitäisikin Moosesta profeettana, joka saattoi saada näkyjä tulevista tapahtumista.

Toisena, hieman laajempana kokonaisuutena on Genesis ja ehkä myös Exoduksen alku. Ne koskevat aikaa ennen Moosesta, joten hän on ollut vähintäänkin riippuvainen muiden kertomuksista. Exoduksen alun, joka sisältää kertomuksen Mooseksen synnystä, on todennäköisesti peräisin Mooseksen vanhemmilta tai ehkä siskolta Mirjamilta, joka näki kaiken. Genesiksen kohdalla Mooses on joutunut myös todennäköisesti turvautumaan perimätietoon, ellei hän sitten saanut ainakin osaa tietoonsa ollessaan Jumalan kanssa Siinain vuorella 40 päivää. Genesiksen kohdalla hurjimmat näkemykset pitävät Moosesta vain vanhemman kirjallisen aineksen toimittajana ja varsinaisena kirjoittajana ovat olleet itse patriarkat¹⁰.

3.3. Ulkoiset perusteet

Mooseksen kirjoittajuutta vastaan on myös jonkin verran ulkoisia perusteita. Juutalaisen perimätiedon mukaan Esra liittyy jollakin lailla Mooseksen kirjojen valmistumiseen. Hän on saattanut itse kirjoittaa sen, mihin perimätieto ehkä epäsuorasti viittaa, vaikka se ei olekaan todennäköistä¹¹. Myös 1000-luvun alussa vaikuttanut juutalaisoppinut Abraham Ibn Esra kohdisti epäilyksiä ainakin joihinkin yksittäisiin Pentataukin kohtiin. Jotkut tutkijat ovat pitäneet Lain kirjan löytymistä Joosian reformin aikana merkkinä Deuteronomiumin kirjoittamisesta¹².

 

4. Vertailua

On selvää, että perinteinen näkemys Mooseksesta Pentateukin kirjoittajana on aika sovittamaton historiallis-kriittisen näkemyksen kanssa, jonka mukaan Pentateukki olisi useiden tuntemattomien kirjoittajien teksteistä koostettu kirjakokoelma. Voisiko silti olla mahdollista, että lähdeteoriassa olisi totuuden siemen? Ainakin itseäni kiehtoo Jahvisti ja Elohisti -lähteiden johdonmukaisuus. Nimien yhteydessä esiintyvien jumalakuvien takana voi olla muutakin kuin erillinen kirjallinen lähde. Kuten olemme huomanneet, oli Mooses saanut oman aikansa parhaan koulutuksen, mikä varmasti sisälsi myös opetusta kaunokirjallisuudesta ja luovasta kirjoittamisesta. Mooses saattoi siis hyvinkin käyttää tarkoituksella kahta eri nimitystä Jumalasta erilaisissa yhteyksissä kuvatakseen Jumalan eri puolia ja ominaisuuksia. Nimien käyttö eri yhteyksissä olisi siis tehokeino.

Pappiskirjan kuivat listat ja jäyhät säädökset eivät myöskään tämän pohjalta luo kovinkaan suurta ongelmaa. Mooses oli varmasti perehdytetty myös Egyptin hallintoon, virkakoneistoon ja oikeusjärjestelmään. Hänellä siis todennäköisesti oli käsitys siitä, miltä virallisten asiakirjojen, kuten lakitekstien tai sukuluetteloiden, tulisi näyttää.

On kuitenkin aika selvää, että Pentateukki ei täysin ole Mooseksen omasta kynästä lähtöisin. Osittain hän on ehkä toiminut itse toimittajana kooten kansansa perimätietoa patriarkoista, osittain hänen seuraajansa ovat kirjoittaneet vähintäänkin lopun Mooseksen kertomukselle. Perimätiedon valossa on myös mahdollista, että Mooses kirjoitti varsinaisen pohja-aineiston, jonka vasta Joosua kokosi nykyiseen muotoon. Eikä täysin mahdotonta ole sekään, että pientä toimitustyötä olisi tehty myöhemmin.

Israelin yhtenäisen kuningaskunnan hajotessa alkoi useita satoja vuosia kestävä pimeämpi aika, joka ei aina välttämättä ollut kovinkaan suopea pyhiä kirjoituksia kohtaan. Sen pohjalta voi siis olla mahdollista sekin, että Esra juutalaisuuden uuden nousun yhtenä airuena toimitti Pentateukille nykyisen muodon niiden kirjoitusten pohjalta, joita oli siihen saakka säilytetty.

 

5. Yhteenveto

Pentateukki muodostaa perustan koko juutalaiselle uskonnolle, kuten myös Vanhalle testamentille. Sen painoarvoa ei voi siis helposti yliarvioida. Tämän vuoksi pitäisin sekä Vanhan testamentin että perimätiedon myönteistä todistusta erittäin painavana. Pentateukkia on saatettu toimittaa, mutta en epäile, etteikö sen perusta ja sanoma ole alun perin Moosekselta lähtöisin.

Erilaiset lähdeolettamukset saattavat olla vain vääriä johtopäätöksiä kirjoittajan käyttämästä kirjallisesta tehokeinosta. Samoin selittyvät myös erilaiset kirjoittamistavat. Näkisin siis itse historiallis-kriittisen tutkimuksen lähdeteorioineen osin hyödyllisenäkin työkaluna Pentateukin tutkimisen suhteen, vaikka en sen päätelmiä jaakaan.

Muualla Vanhassa testamentissa viitataan toistuvasti Pentateukkiin kokonaisuudessaan. Mielestäni se kertoo vähintäänkin jonkinlaisen proto-Pentateukin varaisuudesta. Moosekselainen perimätieto näkyy ja tuntuu vahvana aina Joosuasta aivan Malakian loppuun saakka. Olisi vaikea kuvitella sen syntyneen ilman todellista Moosesta, joka kansan johtajan ja -vapauttajan auktoriteetillaan olisi antanut Israelille lait ja säädökset.

 

6. Lähteet ja kirjallisuutta

Blocher, Henri: Elämän alkulähteillä, Perussanoma, Hämeenlinna 1992

Carter, Charles W. (toim.): the Wesleyan Bible Commentary, osa Pentateuch, Eerdmans, 1975 (WBC)

Raamattu, vuoden 1992 käännös

Reinikainen, Pekka: Unohdettu Genesis, 2. täydennetty painos, Uusi tie, Helsinki 1994

Rantanen, Pentti: Vanhan testamentin tutkimusmenetelmät -kurssi, luentomuistiinpanot

Saarnivaara, Uuras: Voiko Raamattuun luottaa?, Ev. lut. herätysseura, Suolahti 1985

Smend, Rudolf: Vanhan testamentin synty, Yliopistopaino, Helsinki 1989

 

1Mitä ”järkeä” olisi ollut laatia yksityiskohtainen kuvaus liitonmajan rakentamisesta sen jälkeen, kun temppeli oli ollut olemassa useita vuosisatoja? Nämä luvut on ymmärrettävissä vain siten, että Mooses on kirjoittanut ne niissä kerrottujen asiain tapahtumisen aikana. Saarnivaara, s. 111

2The conditions of ancient Mesopotamia in the time of the patriarchs, the conditions of ancient Canaan while they sojourned there, and the conditions of ancient Egypt when Joseph and his brethren were there are alla depicted so accurately that they could only have redorded by men who were there at the particular times designated. Furthermore, there are repeated instances of precise and detailed dating of events by years and even days which would strongly suggest written records or journals. And even in as early a story as that of the flood there is such rich visual imagery as could come only from an eyewitness. WBC, s. 17

3Samarialaiset omaksuivat vain Pentateukin pyhäksi kirjakseen. Tämän täytyi tapahtua jo Serubbaabelin ja Joosuan kautena, jolloin ns. toinen temppeli rakennettiin. On täysin mahdotonta, että he olisivat vasta Esran-Nehemian kautena omaksuneet pyhäksi kirjakseen silloin juutalaisten keskuudessa laaditun kirjan, kuten wellhausenilainen lähdeolettamus väittää. He eivät olisi pitäneet Esran toimesta tai johdolla laadittua Pentateukkia vanhana Moosekselta perittynä pyhänä kirjana. Saarnivaara, s. 114

4Furthermore, while the Pentateuch specifically says that Moses wrote certain of its sectiosn, it nowhere says that he wrote all of it. And when we begin to examine the word torah or ”law,” which was universally ascribed to Moses, it is found that from the first it had various meanings, including on sufficiently limited so that Joshua was able to copy it in its entirety upon the stones of his altar in Mt. Ebal, while the assembled nation watched him (Josh. 8:30-32) WBC, s. 16.

5Näin esim. Wikipedia: http://en.wikipedia.org/wiki/Jean_Astruc

6Smend, s. 23

7Lähdejaottelu onnistuu suurelta osin Jumalan nimien avulla. Smend, s. 26

8Rantanen, luentomuistiinpanoista

9Smend, s. 31

10Saarnivaara, s. 118

11Smend, s. 22

122. Kun. 22:3-20