Joitain vuosia sitten olimme tulossa autolla nuortenleiriltä. Ajoimme siinä vaiheessa jossakin Lahden ja Helsingin välissä. Auto oli täynnä. Takana oli tiivis ja hauska viikko. Olimme siis aika väsyneitä. Ainakin itse muistan takapenkillä pilkkineeni.

Yhtäkkiä meidät yllätti rajuilma. Alkoi sataa kaatamalla, niin että autosta näki hädin tuskin eteen. Jouduimme hidastamaan vauhtia aika tavalla, mutta jatkoimme kuitenkin matkaa. Ja koska olin väsynyt, taisin torkahtaa.

Yhtäkkiä kuskimme jarrutti äkisti. Edessä oli pysähtynyt auto. Ja sateen läpi näkyi hämäriä hahmoja, että siellä oli jotain muutakin. Lähdimme ohittamaan autoa ja siinä vaiheessa huomasimme, että edellä oleva auto oli törmännyt seuraavaan. Senkään kuljettaja ei ollut nähnyt hyvin eteensä ja seurauksena oli ollut kolari. Kenellekään ei sattunut mitään, mutta kolaroineisiin autoihin tuli aikamoiset lommot.

Elämäämme kohtaa odottamattomia hetkiä. Ne eivät varoita itsestään. Tosin joskus, kuten tällä automatkalla johonkin odottamattomaan olisi voinut varautua. Odottamattomien tapahtumien huonot ja hyvät puolet ovat, että ne tulevat odottamatta. Ne ovat yllättäviä niin hyvässä kuin pahassakin.

Tällaisen odottamattoman hetken Jeesus koki opetuslapsineen, kun he rantautuivat Genesaretinjärven vastarannalle.

Jeesus ja hänen oppilaansa ylittivät veneellä Genesaretinjärven ja saapuivat Gerasan alueelle. Heti kun Jeesus oli noussut veneestä, häntä vastaan tuli demonin riivaama mies. Mies asui hautaluolissa, eikä kukaan mahtanut hänelle mitään. Kahleetkaan eivät pidätelleet häntä. Monet kerrat hänet oli kahlittu käsistä ja jaloista, mutta hän mursi kahleet. Kukaan ei ollut tarpeeksi vahva hillitsemään häntä. Päivin ja öin hän oleskeli haudoissa ja vuorilla. Hän huusi ja viilteli itseään terävillä kivillä. Huomattuaan Jeesuksen hän juoksi tämän luo ja heittäytyi anovasti maahan. Riivattu mies huusi kovaan ääneen: »Jeesus, Korkeimman Jumalan poika! Mitä tekemistä meillä on keskenämme? Jumalan tähden, älä kiduta minua!» Jeesus oli nimittäin käskenyt demonia lähtemään miehestä. Mutta nyt Jeesus kysyi: »Mikä sinun nimesi on?» Mies vastasi: »Legioona, sillä meitä on monta.» Demonit pyysivät ja rukoilivat, ettei Jeesus ajaisi niitä seudulta pois.

Läheisellä vuorenrinteellä oli paljon sikoja laitumella. Demonit pyysivät Jeesukselta: »Anna meidän mennä sikoihin.» Jeesus antoi niille luvan. Silloin demonit lähtivät miehestä ja menivät sikoihin. Sikalauma ryntäsi jyrkänteeltä alas järveen. Sikoja oli noin 2 000, ja kaikki hukkuivat.

Sikopaimenet lähtivät pakoon ja kertoivat tapahtumista kaupungissa ja maaseudulla. Ihmisiä lähti katsomaan, mitä oli tapahtunut. Väkijoukko tuli Jeesuksen luo. He näkivät demonien riivaaman miehen istumassa vaatetettuna ja täysissä järjissään. Tämä sai heidät pelon valtaan. Paikalla olleet kertoivat heille, mitä miehelle oli tapahtunut ja kuinka sikojen oli käynyt. Silloin kaikki pyysivät, että Jeesus poistuisi heidän seudultaan.

Kun Jeesus oli palaamassa veneeseen, demoneista vapautunut mies kysyi, voisiko hän jäädä Jeesuksen seuraan. Jeesus ei suostunut vaan sanoi: »Mene kotiisi läheistesi luo ja kerro, miten Herra sääli ja auttoi sinua.» Mies lähti ja kertoi asiasta kaikkialla Dekapoliissa, kymmenen kreikankielisen kaupungin alueella. Ihmiset hämmästyivät kuullessaan, mitä Jeesus oli hänelle tehnyt. Mark. 5:1–20

Rooman turmeleva valta

Markuksen kuvaa kahdella tapaa pahuuden valtaa maailmassa. Riivattu on toisaalta pahan uhri, mutta myös vertauskuva.

Alue, jonne Jeesus opetuslapsineen tuli oli pakanoiden aluetta. Se oli siis juutalaisessa ajatusmaailmassa lähtökohtaisesti pahaa, saastaista aluetta, jonne ei kannata mennä. Siksi onkin kuvaavaa, että heti ensimmäiseksi Jeesus kohtaa siellä riivatun.

Markus painottaa kuvauksessaan saastaisuutta. Riivattua miestä vaivasi saastainen henki. Mies asui hautaluolissa. Kuolleet ja haudat erityisesti olivat juutalaisille saastaisia ja niihin koskeminen saastutti, niin että ei voinut osallistua jumalanpalvelukseen. Juutalaisten perimätiedon mukaan haudoissa asuminen jopa altisti pahoille hengille.

Mies myös käyttäytyi kuin hullu. Hän oli vaaraksi itselleen ja muille ja omasi riivaajan vaikuttamana ilmeisesti yli-inhimillisiä voimia. Saastaisuutta painottaa myös puhe noin 2000 pään sikalaumasta. Saastaisuuteen viittaa myös tietenkin pakana-alueella oleminen, mutta myös riivaajan kertoma nimi, Legioona, joka oli vierasperäinen, pakanallinen armeijatermi.

Tilanne kuvasti hyvin sen ajan maailman tilannetta. Maailmanvalta Rooma oli jyrännyt legioonillaan Lähi-Idän siinä, missä monen muunkin paikan. Samalla se oli pakottanut alistamansa kansat noudattamaan omia tapojaan. Se toi mukanaan myös korruption. Legioonan riivaama mies on kuin henkilöitynyt Rooma, jota kukaan ei saa sidottua ja joka aiheuttaa kaikissa pelkoa.

Mutta samaan aikaan riivattu oli myös uhri. Emme tiedä, mistä hänen tilansa johtui, mutta samankaltaista esiintyy lievemmässä mittakaavassa nykyäänkin. Yhteiskunnassa kuohuu, tapahtuu suuria muutoksia, on korruptiota ja eriarvoistumista, on pelkoa, hätää ja kärsimystä. Eivätkä kaikki pysy vauhdissa mukana tai jaksa yrittää.

He putoavat kyydistä. Syrjäytyvät, sairastuvat, radikalisoituvat. Astuessaan Galileanjärven vastarannalle Jeesus kohtasi koko pahan maailman lieveilmiöineen.

Jeesuksen vastustamaton valta

Seuraavaksi Markus  kuvaa Jeesuksen vastustamatonta valtaa. Markus ei kerro, miksi Jeesus halusi järven toiselle puolelle, mutta vierailusta tuli kuitenkin vaikuttava.

Jeesuksen vallan suuruus on nähtävissä heti alussa: Riivaaja alistuu heti kättelyssä Jeesukselle. Se tietää joka tapauksessa häviävänsä, joten se ei edes yritä vastustella. Tässä kuvaavaa onkin, että kun riivaaja näkee Jeesuksen kaukaa, se ei yritä lähteä pakoon tai mennä piiloon, vaan juoksee heti Jeesuksen luokse ja kumartuu kunnioittavasti hänen edessään. Pelottava, yli-inhimillinen riivaaja anelee armoa.

Tilanne syntyy nopeasti, sillä Jeesus ei ole ehtinyt vielä kunnolla edes reagoida, kun riivattu on jo paikalla ja syntyykin keskustelu. Jeesus kysyy riivaajan nimeä ja saa vastauksen mukisematta. Siinäkin riivaaja ilmaisee alistuvansa Jeesukselle. Nimen paljastaminen oli samalla itsen paljastamista toisen armoille, niin että vastapuoli sai yliotteen.

Missään vaiheessa kertomusta ei ole epäselvää, että Jeesus on voittamaton. Kun riivaaja pyytää, ettei Jeesus ajaisi sitä pois siltä seudulta, vaan että se saisi mennä sikoihin, ei kyse ole mistään tasavertaisesta neuvottelusta saati vaatimuksista. Riivaaja, Legioona eli 6000 pahan hengen yhteenliittymä, anelee ja anoo Jeesukselta lupaa.

Jeesus vaikuttaa kertomuksessa jopa rennolta. Ikään kuin kyse ei olisi lainkaan suuresta asiasta. 6000 riivaajan ajaminen ei ole yhtään sen kummempi juttu kuin yhden riivaajan ajaminen.

Erikoista on, että Jeesus myöntyy riivaajan pyyntöön. Emme tässäkään tiedä miksi. Jeesushan tuntuu antavan riivaajalle mahdollisuuden jatkaa pahuuksiaan. Mutta kuvaavaa on, että sikalauma, johon riivaaja siirtyy, pillastuu, ryntää kalliolta alas järveen ja kuolee.

Jälleen kertomukseen sisältyy kuva laajemmasta todellisuudesta. Riivaajan ajamisella sikalaumaan Jeesus ei vain ratkaissut riivatun ongelmaa, vaan näytti konkreettisesti, miten hän ajaa pahan vallan mereen. Ei vain riivaajaa riivatusta, vaan hän kukistaa täydellisesti pahan ja työntää sen syrjään ja tuo tilalle paranemisen, mielenterveyden ja tasapainon.

Kenelle sinä annat vallan?

Kertomus loppuu, kun paikalliset järkyttyneinä sikojen kohtalosta ja riivatun muutoksesta ajavat Jeesuksen pois seudultaan. Varmasti riivatun kokema muutos oli heidänkin mielestään hyvä, mutta sen hinta, kokonainen sikalauma, oli liian suuri.

Vielä ennen Jeesuksen lähtöä entinen riivattu pyytää päästä Jeesuksen matkaan. Voisi ajatella, että Jeesus ottaisi hänet mielihyvin mukaansa, mutta sen sijaan hän käskeekin tätä jäämään ja kertomaan Jumalan ihmeistä kotiseudullaan. Jälleen Jeesus ehkä rikkoo meidänkin ennakko-oletuksiamme toiminnallaan. Sitähän luulisi, että kaiken päätarkoitus on, että jokainen lähtisi seuraamaan Jeesusta.

Tässäkin on taustalla suurempaa. Usein parantaessaan ja kohdatessaan ihmisiä, Jeesus pyrki kokonaisvaltaisuuteen. Halvatun miehen kohdalla, hän näki sairaan tarpeen saada anteeksi paranemisen ohella. Sakkeuksen ja Leevin kohdalla hän näki tarpeen tulla nähdyksi ja hyväksytyksi parannuksenteon lisäksi. Tämän riivatun miehen kohdalla hän näki tarpeen itsenäistyä.

Jos mies olisi lähtenyt Jeesuksen matkaan, hän olisi vaihtanut isännän toiseen väärällä tapaa. Jeesuksen seurassa oleminen ei olisi parantanut häntä, kuten teki se, että hän palasi muuttuneena miehenä kotiinsa ja pystyi jälleen rakentamaan elämäänsä kuntoon.

Aivan kuin villieläimet, joita syystä tai toisesta tuodaan ihmisten hoitoon. Jos ihminen on niiden kanssa liikaa ja tarjoaa automaattisesti kaiken tarvittavan, eläin kyllä voi fyysisesti hyvin, mutta ennen pitkää se tavallaan unohtaa kykynsä elää luonnossa. Hyvä kääntyykin itseään vastaan.

Toisaalta tämä kertomuksen loppu heittää myös meille haasteen. Me voimme samaistua riivattuna olleeseen mieheen, vaikka emme olisikaan kokeneet samaa. Jeesus on kuitenkin vapauttanut meidätkin. Hän on alkanut yhtä lailla toimia meissäkin. Ja aivan samalla tapaa hän on lähettänyt meidät: ”Mene kotiisi läheistesi luo ja kerro, miten Herra sääli ja auttoi sinua”.

Vaikka elämämme uskossa onkin elämistä yhteydessä Jumalaan, jumalanpalveluksemme toteutuu yhteydessä lähimmäisimme ja kaikkiin kanssaihmisiin ja koko luomakuntaan. Ja Jeesuksen tavoin meidänkin tehtävämme on tuoda hyvyyttä ja järjestystä tähän pahaan ja kaoottiseen maailmaan.