Jokin aika sitten näin painajaisen. Lähdin Viking line -laivalle risteilylle. Laiva ei tosin ollut mikään Viking Grace, vaan hyvin matala ja kiikkerän tuntuinen paatti. Lisäksi satama, josta lähdimme oli valtava ja se oli suunnattomien valtameriristeilijöiden täyttämä. Osa risteilijöistä oli tulossa satamaan ja osa lähdössä ja ne samalla nostattivat valtavat aallot, jotka heittelivät laivaa, jossa minä olin.

Heti satamasta lähdön jälkeen aloin pelätä tilannetta, eikä siinä auttanut yhtään se, että veneeni näytti kaiken lisäksi vuotavan. Huoli ja pelko, vaikka kyse olikin vain unesta, oli aiheellinen. En yhtään muista, miten tuo unen laivamatka jatkui, mutta tuo alku on jäänyt mieleen.

Meri on helppo kokea pelottavana. Se on suuri ja arvaamaton. Sen myös Jeesuksen opetuslapset saivat kokea matkoillaan. Luulisi, että matkaaminen Jeesuksen kanssa olisi vaivatonta ja vaaratonta, mutta tässä käsiteltävänä oleva kertomus osoittaa muuta.

Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi oppilailleen: »Nyt lähdetään vastarannalle.» Oppilaat lähettivät ihmisjoukon pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Samalla lähti muitakin veneitä. Järvellä nousi kova myrsky ja aallot löivät veneeseen. Vene oli täyttymäisillään vedestä, mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä pää tyynyllä. Oppilaat herättivät hänet ja huusivat: »Opettaja, etkö välitä, vaikka hukumme?» Silloin Jeesus nousi, nuhteli tuulta ja käski järveä: »Vaikene, ole hiljaa!» Tuuli asettui, ja tuli aivan tyyntä. Jeesus kysyi oppilailtaan: »Miksi te oikein pelkäätte? Ettekö vieläkään luota minuun?» Silloin suuri pelko valtasi oppilaat ja he kyselivät toisiltaan: »Mikä mies tämä oikein on? Jopa tuuli ja aallot tottelevat häntä.» Mark. 4:35–41

Tähän saakka Markus on edennyt aika maltillisesti. Vaikka Jeesus on jo tehnyt ihmeitä, opettanut ja kerännyt opetuslapsia, oikeastaan mikään, mitä hän on tehnyt ei ole vielä ollut ihan täysin erikoista tuolle ajalle.

Jeesuksen ihmeet olivat keskittyneet parantamisiin ja riivaajien poisajamisiin. Tuohon aikaan oli kaikenlaisia parantajia ja henkienmanaajia. Kiertäviä opettajiakin oli tuohon aikaan moneen lähtöön ja he yleensä keräsivät itselleen opetuslapsijoukon. Jotkut saivat hyvinkin paljon seuraajia.

Jeesuksen kohtaama vastustus ja häneen liittyvä ihmettelykään ei vielä ole kovin erikoista. On jopa ihan ymmärrettävää, että oppimaton rakennusmies Galileasta herättää monenlaisia reaktioita, kun hän alkaa opettaa hengellisiä asioita.

Jeesuksen tekemät parantamisihmeet ja riivaajien poisajot eivät itsessään olleet ennenkuulumattomia, mutta Jeesuksen niille antamat merkitykset olivat. Eiväthän esimerkiksi fariseukset vastustaneet parantamista ja riivaajien poisajamista sinänsä. Heidän mielestään ongelma oli siinä, että Jeesus oli kontrolloimaton ja jopa harhaoppinen.

Hänhän paransi ja toimi muutenkin sapattina, jolloin ei saanut tehdä työtä. Hän selitti kirjoituksia erityisellä arvovallalla, vaikka ei ollut oppinut eikä virallisten oppineiden hyväksymä. Hän otti itselleen oikeuden antaa syntejä anteeksi, vaikka sellainen oikeus on vain Jumalalla.

Nyt, Jeesuksen esittämien vertausten jälkeen Markus nostaa kertomuksessaan Jeesuksen toiminnan ihan uudelle tasolle. Samaan aikaan kysymykset, jotka Jeesuksen toiminnasta nousevat, syvenevät entisestään. Kun vielä evankeliumin alussa ihmiset ihmettelivät ”mitä tämä on”, niin nyt kysytään, jo ”mikä mies tämä on”. Ihmettely on siirtynyt ilmiöstä henkilöön.

Nämä vertauksia seuraavat ihmekertomukset ovat luontevaa jatkoa. Vertauksissa Jeesus puhui itsestään ja Jumalan valtakunnasta peitellysti. Nyt, näissä kertomuksissa sitä samaa opetuslapset saivat nähdä ja kokea konkreettisesti.

Erityisesti tässä ensimmäisessä ihmekertomuksessa on vahvoja viittauksia Vanhaan testamenttiin, jossa Jumala kuvataan merten voittajana:

Sinä tyynnytit merten pauhun, aaltojen kuohun ja kansojen kohinan. Ps. 65:7

Sinä hallitset meren pauhun, tyynnytät aaltojen tyrskyn. Ps. 89:9

Hän käski Kaislamerta, ja se kuivui, ja hän kuljetti heidät syvyyksien halki, merenpohjaa pitkin kuin aavikkotietä. Ps. 106:9

Varsinkin tämä viimeinen lainaus sopii tilanteeseen hyvin, sillä Jeesus toimi samoin tässä tilanteessa. Hän käski myrskyä ja se tyyntyi. Mutta meren tyynnyttäminen ei puhunut paikalla oleville opetuslapsille vain siitä, että Jeesus olisi erityisen voimallinen ihmeidentekijä, vaan että hän on Jumala, sillä vain hän hallitsee luonnonvoimia.

Nämä Psalmien jakeet viittaavat myös Israelin vapautumiseen Egyptistä, mikä myös rinnastuu Jeesukseen. Hänen toimintansa voidaan nähdä uutena Exoduksena, jossa tällä kertaa ei vapauteta orjuudesta vain yhtä kansaa, vaan koko ihmiskunta.

Tämä myrskyn taltuttaminen on näiden suurten ihmeiden sarjassa ensimmäinen ja sitä seuraa vielä kolme muuta erityistä ihmettä. Ne kaikki kuvaavat konkreettisella tavalla Jeesusta ja hänen tehtäväänsä eri puolilta. Valtavat ihmekertomukset päättyvät kuitenkin vähintään yhtä valtavaan antikliimaksiin, kun heti niiden jälkeen Markus kuvaa, miten Jeesus torjutaan kotikaupungissaan. Ihmeet ja merkit jäävät epäuskon rinnalla merkityksettömiksi.

Merihädässä

Markuksen tapahtumakuvaus on käytännössä rikkomaton neljännen luvun alusta saakka, jossa kerrotaan, että Jeesus on jälleen järven rannalla opettamassa. Tällä kertaa hän istui veneessä, koska väkeä tuli niin paljon. Tällä samalla veneellä Jeesus opetuslapsineen lähtee ylittämään Galileanjärveä.

Galileanjärvi on noin 200 metriä merenpinnan alapuolella ja se onkin matalimpana oleva makean veden järvi maailmassa. Järvi on kukkuloiden ympäröimä, mikä tekee sen säästä epävakaista. Tällaisia Jeesuksen ja opetuslasten kohtaamia yhtäkkisiä ja voimakkaita myrskyjä saattaa tulla lähes milloin vain.

Yleisesti juutalaiset pitivät meriä pahoina. Ne nähtiin hautoina kaikkien merillä kuolleiden vuoksi ja ne erottivat ihmisiä toisistaan. Meri oli pahan valtakunta. Tämä näkyy hyvin Raamatussakin. Sekä Danielin kirjassa että Ilmestyskirjassa erilaiset demoniset pedot nousevat juuri merestä. Ilmestyskirjassa vielä lopussa mainitaan erityisesti, että uudestiluodussa maassa ei ole enää merta.

Vaikka Galileanjärvellä saattoi tulla näitä yhtäkkisiä myrskyjä, ne eivät yleensä iskeneet yöllä. Siksi kalastajatkin kalastivat yleensä yöaikaan, mikä tulee ilmi myös evankeliumien kertomuksista. Tässä kuvattu myrsky oli siis yllättävä ja vaikutti todennäköisesti siihen, että jopa parkkiintuneet kalastajat ryhmässä olivat niin peloissaan.

Aallot nousivat hetkessä ja uhkasivat kaataa veneen. Lisäksi vettä tuli veneeseenkin niin paljon, että se uhkasi upota. Tilanne oli oikeasti vakava. Ja tässä, kaiken kaaoksen keskellä, Jeesus nukkui. Sen voisi ymmärtää, että veneen keinuntaan ei heräisi, mutta vettä tuli veneeseen ja Jeesuskin varmasti kastui.

En tiedä, kertooko tämä enemmän Jeesuksen jumalisuudesta vai inhimillisyydestä. Jumalallisesta näkökulmasta katsoen Jeesuksella ei tietenkään ollut hätää. Inhimillisestä näkökulmasta Jeesuksella taas olisi syytä huoleen, mutta toisaalta hän samaan aikaan oli varmasti äärimmäisen väsynyt. Hänhän oli opettanut koko päivän väkijoukkoa.

Opetuslapset kääntyvät Jeesuksen puoleen. He eivät kuitenkaan turvaudu häneen, vaan syyttävät häntä: ”etkö välitä, vaikka hukumme”. En yhtään tiedä, mitä opetuslapset odottivat Jeesukselta. Ainakaan he eivät odottaneet, että hän olisi tyynnyttänyt myrskyn.

Todennäköisesti kyse oli tilanteesta, joka on varmasti kaikille tuttu. Hankalassa tilanteessa, kun tuntuu, että ratkaisua ei löydy, puretaan turhautumista, ahdistusta tai pelkoa lähellä olevalle, joka vaikuttaa olevan tyyni: ”voisitko sinäkin tehdä jotakin, sen sijaan, että vain seisot siinä kädet suorina?” Jeesus tuntui suorastaan ärsyttävän nukkumisellaan tuossa hengenvaarallisessa ja pelottavassa hetkessä, kun muut pyrkivät kaikin tavoin pysyä hengissä.

Mutta Jeesus on ymmärtävä. Hän herää ja välittömästi tyynnyttää myrskyn pelkällä sanalla. Hän ei vähättele myrskyä eikä tilannetta. Ehkä Jeesus rättiväsyneenä oikeasti nukkui niin syvästi, että ei herännyt ennen kuin opetuslapset ravistivat hänet paniikissa hereille. Ja ehkä hän samassa tajusi tilanteen vakavuuden ja vaaran.

Ehkä juuri tämä Jeesuksen inhimillinen puoli, väsymys, aiheutti myös yllättävän opetuslasten nuhtelun. Tätä Jeesuksen nuhtelua lukuunottamattahan tämä kertomus on kuin suoraan jostakin pyhäkoulukirjasta. Aina kun on vaara tai vaikeaa, käänny heti Jeesuksen puoleen. Niinhän opetuslapset tekivät ja kuitenkin heitä nuhdeltiin siitä. Ja kaiken lisäksi Jeesus sanoi syyksi uskonpuutteen. Ihan kuin tuollaisessa tilanteessa ei ollenkaan tarvitsisi pelätä kuolemaa.

Suuret asiat ja tuntemattoman pelko

Tässä kertomuksessa Markus käyttää kolme kertaa sanaa mega eli suuri tai suunnaton. Käännöksissä tuo sana on usein käännetty eri tavoin, joten sitä ei huomaa. Ensimmäinen kerta oli kuvaus yllättävästä myrskystä, joka oli suunnaton. Myrsky ei siis ollut pelkästään odottamaton ajankohtaansa nähden, vaan myös äärimmäisen raju.

Toisella kertaa sana esiintyy siinä, miten tyyneksi sää tyyntyi Jeesuksen käskystä. Näissä kahdessa kohdassa näkyy kahden suuren voiman vastakkaisuus ja Jeesuksen voiman ylivoimaisuus. Jeesus pystyi tyynnyttämään hetkessä äärimmäisen rankan myrskyn äärimmäisen tyyneksi.

Kolmas kerta esiintyy opetuslasten pelon kohdalla. Ei kuitenkaan siinä pelossa, mitä he tunsivat myrskyä kohtaan, vaan siinä pelossa, mikä syntyi, kun Jeesus tyynnytti myrskyn. Kun vaara oli ohi ja kaikki oli hyvin, alkoi suurin pelko.

Tämä suuri pelko on ehkä myös avain Jeesuksen nuhtelun ymmärtämiselle. Opetuslapsethan tuskin turvasivat häneen, koska odottivat hänen pystyvän tyynnyttämään myrskyn. He todennäköisesti hakivat vain Jeesuksen läsnäolon tuomaa turvaa aivan, kuten kuka tahansa voisi pelottavassa tilanteessa pyrkiä lähelle muita ihmisiä.

Tämä osoitti, että he eivät kaikesta jo kokemastaan huolimatta tunteneet Jeesusta. Eikä heillä vielä ollut ollut mahdollisuuttakaan nähdä häntä tällaisena. Parantamiset ja riivaajien ulosajamiset ovat aika pikkujuttuja tämän rinnalla. Tyynnyttämällä myrskyn Jeesus näytti pilkahduksen aidosta olemuksestaan. Hän on sittenkin enemmän kuin ihminen. Hän on jotakin suurempaa, jotakin tuntematonta. Ja juuri se tuntematon herätti opetuslapsissa suuren pelon. He ehkä ensimmäistä kertaa tajusivat, että he eivät voi ymmärtää Jeesusta.

Me olemme vähän samassa tilanteessa kuin opetuslapset. Mekin, uskostamme huolimatta, joudumme vaaroihin, vainoihin ja elämän ongelmiin. Eivätkä ne aina pääty hyvin. Meidänkin elämäämme tulee myrskyjä. Ja välillä näyttää siltä, että Jeesus ei välitä, vaikka hukkuisimme, vaan nukkuu vain veneen perässä. Ja vastaavasti, kun näemme pilkahduksia Jeesuksen suuruudesta, meidät voi täyttää pelko.

Mutta se nukkuva Jeesus ei ole vain rättiväsynyt ihminen syvässä unessa. Hän on Jumalan Poika, joka voi sanalla tyynnyttää myrskyn. Meillä voi olla pieni aavistus siitä, mihin hän kykenee, mutta emme oikeasti voi ymmärtää häntä. Voimme vain uskoa häneen.

Ja hyvä sanoma tässä kertomuksessa on, että Jeesus ymmärtää ja välittää. Vaikka hän kerta toisensa jälkeen tuskastuikin opetuslasten ymmärryksen hitauteen ja suoranaiseen epäuskoon, hän ei kertaakaan hylännyt heitä. Tässäkin, vaikka opetuslapset herättivät Jeesuksen kesken unien, hän pelasti heidät. Siitäkin huolimatta, että opetuslapset suhtautuivat häneen epäillen ja syyttäen.

Niinpä Jeesus ymmärtää meidänkin epäuskomme, pelkomme ja ymmärtämättömyytemme, eikä hylkää meitä, vaikka emme täyttäisi niitä odotuksia, joita luulemme hänellä olevan meille. Hän ymmärtää, koska hän tietää, että ajan mittaan me kyllä opimme ja lopulta jopa ymmärrämme ja uskomme. Mutta samalla meidän tehtävämme on pyrkiä oppimaan tuntemaan häntä enemmän ja paremmin.