Oletko kutsuttu?

Kouluaikana en ollut mitenkään liikunnallinen. Itse asiassa enimmäkseen inhosin liikunnantunteja. Syynä oli toisaalta pelko. Pelkäsin palloa, koska olin yhdellä liikuntatunnilla saanut jalkapallossa pallon päähäni ja samalla syytteet joukkuetovereiltani, koska pallo kimposi päästäni omaan maaliimme. Pelkäsin voimistelua, koska välillä siinä piti kiivetä köyttä tai pyöriä tangolla. Kumpikin oli tällaiselle korkeanpaikankammoiselle kauhun paikka.

Toisaalta syynä oli se, että olin useimmissa urheilulajeissa aika huono, eikä luokkatovereilta tai opettajalta yleensä saanut minkäänlaista kannustusta, mikä olisi tehnyt asiasta mielekkäämpää. Mutta tämä vaikutti yleensä siihen, että olin ihan mielissäni, kun joukkkueita kootessa minä olin yleensä viimeisimpänä valittujen joukossa. Eipä ollut suuria odotuksia omalle suoritukselle. Normaalisti esimerkiksi jalkapallossa jäinkin maalin liepeille ”puolustamaan”, mikä tarkoitti sitä, että juttelin maalivahdin kanssa ja piirtelimme varjokuviamme pelikentän soraan.

Valinta ja kutsu pohdituttavatkin tällä kertaa, sillä Jeesus kutsui ihmisiä. Erityisesti nimeltä, mutta myös yleisesti. Yksi tällainen kutsu on kahdentoista apostolin nimittäminen:

Sitten Jeesus nousi vuorelle ja kutsui luokseen ne, jotka hän halusi. Kaikki kutsutut tulivat, ja heitä oli yhteensä 12. Jeesus nimesi heidät apostoleikseen. Heidän tuli olla Jeesuksen seurassa. Jeesus lähettäisi heidät viemään hyvää sanomaa ihmisille ja valtuuttaisi heidät karkottamaan demoneita ihmisistä. Jeesus oli kutsunut ensinnäkin Simonin, jolle hän antoi nimen Pietari. Hän oli kutsunut myös Sebedeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen. Heille hän antoi nimen Boanerges, »Ukkosenjylinän pojat». Lisäksi joukkoon kuuluivat Andreas, Filippus, Bartolomeus, Matteus, Tuomas, Alfeuksen poika Jaakob, Taddeus, Simon Kananeus eli »Kiivailija» sekä Juudas Iskariot, joka myöhemmin petti Jeesuksen ja luovutti hänet juutalaisten johtajien käsiin. Mark. 3:13–19

Tämä vuorelle nouseminen ei ole mikään hiljaisuuden retriitti, vaan vallankumouksen lähtölaukauksia. Jeesuksen aikana juutalaisilla oli kova messiasodotus. Odotettiin, että Jumalan lupaama mies tulisi ja vapauttaisi kansansa sortajan ikeestä ja antaisi Israelille jälleen oman maan ja kuninkaan.

Siksi ei ole lainkaan sattumaa, että Jeesus kutsui juuri kaksitoista miestä kanssaan vuorelle ja nimitti heidät apostoleiksi, olemaan kanssaan ja käytettävissään. Jeesuksen valinta puhui kuuluvalla äänellä siitä, että Jumalan lupaus on alkanut toteutua ja uusi Israel on syntymässä. Tavallaan voisi siis sanoa, että tässä hetkessä Jeesus perusti oman hallituksensa, jonka ministereitä apostolit ovat.

Mutta apostolien nimittämisellä ei ole pelkästään pelastushistoriallista merkitystä. Se ei kerro pelkästään jotakin Jeesuksen työstä, vaan sillä on sanoma myös meille. Vaikka me emme ole apostoleja, ainakaan samaan tapaan kuin nämä kaksitoista, myös meidät on kutsuttu. Jeesuksessa Jumala kutsuu jokaista ihmistä ja rukouksemme on, että jokaisen vastaus olisi sama kuin apostoleilla: ”kaikki kutsutut tulivat” (j. 13b).

Kutsuttuina tämä kertoo meille kolme tehtävää, jotka Jeesus meille antaa:

1. Olemaan Jeesuksen seurassa? j.14a

Ensimmäinen tehtävämme kutsuttuina on olla Jeesuksen seurassa. Kaiken uskonelämämme, palvelutyömme ja olemisemme perusta on siinä, että olemme Jeesuksen seurassa. Siitä nousee kyky elää uskovan elämää Jumalan tarkoittamalla tavalla.

Oleminen Jeesuksen seurassa on myös ainoa tapa kuulla häntä, oppia häneltä ja saada hänen apuaan. Kyse on tavallaan samasta, kuin jos menisimme naimisiin, mutta asuisimme täysin erillämme aviopuolisostamme, emmekä koskaan tapaisi tai olisi yhteydessä keskenämme. Eihän sellainen olisi avioliitto.

Toisaalta Jeesuksen kanssa oleminen on samaan aikaan tehtävä ja päämäärä. Se on koko Jumalan pelastustyön perimmäinen tarkoitus, että löydämme tiemme hänen luoksensa, mutta hän haluaa tietenkin, että myös pysymme hänen luonaan.

Jeesuksen seurassa oleminen toteutuu loppujen lopuksi melko yksinkertaisesti. Ytimessä on tietenkin rukous, jolla olemme häneen yhteydessä. Raamatun lukeminen ja sen opetuksen kuuleminen auttavat meitä oppimaan hänestä lisää. Seurakunnassa käyminen ja osallistuminen tukee yhteyttämme Jumalaan, kun olemme niiden kanssa, jotka myös uskovat. Ehtoolliselle osallistuminen toisaalta muistuttaa meitä Jeesuksen uhrista ja rakkaudesta meidän puolestamme, mutta myös yhdistää meitä häneen.

2. Viemään hyvää sanomaa ihmisille? j.14b

Toinen tehtävämme on viedä hyvää sanomaa ihmisille. Kertoa, että Jumala on antanut oman Poikansa, jotta voisimme pelastua. Kertoa, että tämän maailman pahuus ja kärsimys on katoavaa ja Jumala tulee uudistamaan kaiken.

Tätä hyvää sanomaa viemme ihmisille sekä sanoin että teoin. Sanallisesti se toteutuu tietenkin siinä, kun kerromme Jeesuksesta ja hänen teoistaan. Teoin se toteutuu siinä, kun elämme uskomme mukaan pyrkien kaikessa hyvään ja rakastamaan jokaista ihmistä. Se toteutuu siinäkin, että pyrimme elämään myös mahdollisimman aidosti. Emme teeskennellen iloista, kun emme sitä ole ja myöntäen puutteemme ja virheemme, jopa syntimme, kun niitä teemme. Uskosta huolimatta emme ole täydellisiä.

Esimerkin voimasta keskustelin jokin aika sitten vaimoni kanssa. Meillä on eräs ystävä, joka jossakin vaiheessa valitti, kun hänen veljensä vouhottaa kierrättämisestä. Hän on aina siitä muistuttamassa ja kaikki tuntuu hankalalta. Kun tämä ystävä on toisinaan ollut meillä kylässä ja välillä yötäkin, hän automaattisesti toimi, kuten meillä toimitaan, eli kierrätti. Biojäte meni biojätteeseen, paperi papereihin, pahvit pahveihin, lasi lasinkeräykseen ja niin edelleen.

Näiden kyläilyjen jälkeen hän jossakin vaiheessa alkoi itse kierrättää. Hankki erillisen biojäteastian. Lajitteli paperit, pahvit, metallit ja lasit. Kaikki ihan ilman kehotusta tai valistusta, pelkän esimerkin voimalla. Ja sama toteutuu usein, kun elämme tavallista elämäämme uskovina ihmisten keskellä. Esimerkkimme herättää kiinnostuksen ja synnyttää halun tehdä samoin.

3. Poistamaan pahaa maailmasta? j.15

Kolmas tehtävämme on poistaa pahaa maailmasta. Markus sanoo, että Jeesus antoi apostoleille vallan karkoittaa pahoja henkiä ihmisistä. Tähän valtuutukseen liittyi myös sairaiden parantaminen ja ihmeiden tekeminen. Ja tämä koskee nykyaikaakin. Edelleen Jumala vaikuttaa Pyhän Hengen kautta niin, että meillä on erilaisia armolahjoja ja kykenemme hänen voimassaan vastustamaan ja karkottamaan pahoja voimia.

Mutta tämä ei rajoitu vain hengellisiin asioihin. Se koskee kaikkea pahaa ja vääryyttä maailmassa. Jeesuksen opettama lähimmäisenrakkaus on tätä. Pelastus ei ole vain evakuointisuunnitelma, jonka avulla pääsemme pakenemaan tästä pahasta maailmasta. Se on pelastussuunnitelma, jolla Jumalan valtakunta tuodaan tähän maailmaan ja tuodaan Jumalan hyvyyttä tähän maailmaan.

Pahuuden poistaminen ei tarkoita mitään pieniä kosmeettisia muutoksia, mihin seurakunnissa helposti keskitymme. Etenkin menneinä aikoina on katsottu pahalla tiettyjä hiustyylejä, koruja, meikkaamista, joidenkin musiikkilajien kuuntelua tai tietyssä seurassa olemista. Ei meitä ole kutsuttu sellaiseen.

Meidät on kutsuttu vastustamaan ja karkottamaan oikeasti pahaa. Sortoa, kärsimystä, vääryyttä, epäoikeudenmukaisuutta. Ei sitä, onko jollakin nenärengas. Ja se onkin jo vaikeampaa. Se vaatii kanttia ja voimia. On helppo keskittyä pieniin seikkoihin, pukeutumiseen ja puhetyyliin. Että näytetään hyviltä.

Mutta oikeasti pahan vastustaminen voi jopa vaatia meiltä uhrauksia. Miten käytämme esimerkiksi rahaamme? Ostammeko sitä halvinta ja samalla tuemme toisten riistoa vai valitsemmeko kalliimman vaihtoehdon, jotta myös työntekijä saisi oikeudenmukaisen palkan? Uskallammeko kohdata joitain ihmisiä, vaikka sen seurauksena maineemme kärsisi?

Keitä Jumala kutsuu?

Ehkä tässä vaiheessa ajattelet, että eihän minusta ole tähän kaikkeen. Siksi on vielä hyvä katsoa hieman niitä ihmisiä, jotka Jeesus valitsi ja nimitti apostoleikseen.

Siellä oli tavallisia kalastajia. He edustivat tavallista työssäkäyvää väkeä. Ei mitään ihmeellistä tai erikoista. Siihen kuului kansansa pettänyt tullimies, joka oli hankkinut elantonsa riistämällä muita. Siihen kuului ääri-isänmaallinen kiihkoilija ja terroristi. Siihen kuului epäilijä. Siihen kuului rahanahne petturi.

Voisi odottaa, että Jeesus kutsuisi tähän maailmanhistorian tärkeimpään tehtävään joitakin fiksuja ja filmaattisia. Älykkäitä, oppineita, taitavia, lahjakkaita. Mutta ei. Hän tuntuu keränneen yhteen joukon tavallisimpia, inhottavimpia ja väkivaltaisia miehiä. Se kertoo meille siitä, että mekin riitämme. Meidänkään ei tarvitse olla jotakin erikoisempaa tai enemmän.

Lähtökohtahan kaikessa oli, kuten jo kuulimme, oleminen hänen kanssaan. Se on se kaiken onnistumisen salaisuus, ei se, mitä tai kuka minä olen, jonka hän on kutsunut.

Siksi voimme rohkeasti hänen kutsuminaan pysyä hänen kanssaan, viedä hyvää sanomaa hänestä ihmisille ja karkottamaan pahaa maailmasta.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *