Oletko ollut tilanteessa, jossa joku on tehnyt jotakin käsittämätöntä ja olet vain ajatellut, että ”ei noin saa tehdä”? En tarkoita välttämättä mitään pahantekoa, vaan jotakin, joka tavalla tai toisella rikkoo tapaa tai totuttua tapaa.

Itse olin kerran eräässä tapahtumassa, missä oli ruokatarjoilu. Jälkiruokana oli kiisseliä ja siihen vaniljakastiketta. Olin jälkiruokajonossa, kun edellä oleva henkilö teki juuri jotakin tällaista. Hän otti jälkiruoka-astian, jätti väliin kiisselin ja kauhoi astiansa täyteen maittavaa vaniljakastiketta. Olin täysin hämmästynyt ja ainoa ajatukseni tosiaan oli: ”ei noin saa tehdä”.

Jeesuksen elämää lukiessa evankeliumeista tällaisia tilanteita on paljon. Tuon tuostakin joku hämmästyy, mitä Jeesus on tehnyt tai sanonut, ja huudahtaa: ”ei noin saa tehdä”. Markuksen evankeliumin toinen luku ja kolmannen luvun alku on suorastaan kokoelma tällaisia tapauksia.

Johanneksen oppilaat ja fariseukset paastosivat. Jeesukselta tultiin kysymään: »Miksi sinun oppilaasi eivät paastoa, vaikka muiden paastoavat?» Jeesus vastasi: »Eivät kai häävieraatkaan voi paastota silloin, kun sulhanen on vielä heidän seurassaan? Niin kauan kuin sulhanen on heidän luonaan, he eivät voi paastota. Tulee aika, kun sulhanen kuolee, silloin he kyllä paastoavat. Eihän vanhaa vaatettakaan paikata kutistamattomalla kankaalla. Kutistuessaanhan se repäisisi vaatteeseen uuden, entistä pahemman reiän. Ja eihän nuorta viiniäkään lasketa vanhaan leiliin, sillä vanha leili ei kestäisi sen käymistä. Silloin sekä viini että leili menisivät hukkaan. Uusi viini pitää laskea uuteen leiliin!»

Markus 2:18–22

Tässä katkelmassa kyse ei ehkä ole niinkään kauhistelusta, mutta ihmettelystä kuitenkin. Toisaalta Jeesuksen käyttämät esimerkit ovatkin luonteeltaan sellaisia, että niihin liittyy tämä ”ei noin saa tehdä” -puoli.

Katkelma alkaa kun ihmiset tulevat kysymään Jeesukselta, että miksi hän ja hänen opetuslapsensa eivät toimi, kuten muut hengelliset opettajat ja heidän opetuslapsensa. Tämä kuvaa sitä, että Jeesusta pidettiin yhtenä opettajana muiden joukossa. Häneen myös liitettiin odotuksia, joita liitettiin tällaisiin opettajiin.

Kysymyksessä viitataankin muihin opettajiin ja kertoja mainitsee erityisesti kaksi: Johannes Kastajan opetuslapset ja fariseukset. Johannes Kastaja mainitaan tässä mahdollisesti ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin, evankeliumien pohjalta vaikuttaa siltä, että Jeesuksen ja Johanneksen toiminta-alue oli osittain sama ja he olivat muutenkin yhteydessä. Osa Johanneksen opetuslapsistahan oli Johanneksen evankeliumin mukaan siirtynyt Jeesuksen opetuslapsiksi.

Toiseksi, Johannes Kastaja mainitaan, koska hän esitteli Jeesuksen ja heidät voisi nähdä saman koulukunnan opettajina. He edustivat samaa hengellistä näkemystä.

Fariseukset taas mainitaan, koska he olivat esimerkki yleisestä, hurskaasta odotuksesta. Fariseukset jos ketkä tiesivät, miten tulee eri tilanteissa toimia ja mitä hengellisiä harjoituksia tulee harjoittaa. He olivat siis erinomainen esimerkki paastoajista.

Tavallaan kysymys paastoamisesta on ymmärrettävä, koska juutalaisten opettajien oppeihin kuului paasto, mutta Jeesus mitä ilmeisemmin oli tässä suhteessa melko vapaamielinen, koska sai haukkumanimekseen syömärin ja juomarin. Mutta kyse ei ole vain Jeesuksen omasta tavasta, vaan myös Johannes Kastajan ja fariseusten tavoista.

Paaston, kuten muunkin hengellisyyden suhteen Johannes Kastaja edusti todennäköisesti askeettisuutta, mikä näkyi hänen vaatetuksestaan ja ruokavaliostaankin. Hänen hengellisen elämän harjoittaminen oli ankaraa. Fariseuksilla taas paasto oli enemmän rituaali, jota toteutettiin säännöllisesti.

Mooseksen lain mukaan paastota piti vain kerran vuodessa eli suurena sovituspäivänä, mutta fariseukset paastosivat kahdesti viikossa, maanantaina ja torstaina. Johannes Kastajalla taas paastoaminen saattoi olla hyvinkin elämäntapa.

Ja tässä kuvaan tulee Jeesus, joka muuttaa 600 litraa vettä viiniksi, jakaa jokusen leivän ja kalan tuhansille ihmisille, osallistuu aterioille ja järjestää niitä, eikä pahemmin paastoa. Joten kysymys on aika ymmärrettävä. Jeesuksen vastaus on mielenkiintoinen ja paljon laajempi, kuin vain paastoa koskeva. Hän antaa kolme kuvaa, jotka käsittelemme päinvastaisessa järjestyksessä.

1. Uusi viini uusiin leileihin – uusi ei mahdu vanhaan

Ja eihän nuorta viiniäkään lasketa vanhaan leiliin, sillä vanha leili ei kestäisi sen käymistä. Silloin sekä viini että leili menisivät hukkaan. Uusi viini pitää laskea uuteen leiliin!» j. 22

Meillä on Suomessa perinne tehdä simaa vappuna ja jotkut saattavat tehdä kotikaljaa ruokajuomaksi. Kumpikin pitää valmistaa käyttämällä, vaikka niissä ei alkoholia olekaan. Käymisprosessi tuottaa kaasuja ja varomaton valmistaja voi saada aikaan kunnon pommin.

Jeesuksen kuva nuoresta viinistä, jota ei laiteta vanhaan leiliin kertoo juuri tästä. Viinikin valmistetaan käyttämällä ja se tarvitsee samalla tapaa ”elintilaa” kuin sima ja kotikaljakin. Uusi viini rikkoisi, räjäyttäisi, vanhan leilin, joka ei enää veny uuden leilin tavoin.

Tässä on Jeesuksen kolmas esimerkki ”ei noin saa tehdä” -kuvasta. Jeesuksellahan oli tapana ottaa esimerkkinsä ihmisten arkielämästä, jotka jokainen ymmärsi heti. Tällä ja kahdella muulla kuvalla Jeesus kääntää alkuperäisen kysymyksen päälaelleen ja osoittaa paastokysymyksen olevan se varsinainen ”ei noin saa tehdä” -juttu. Sillä tässä kohtaa todennäköisesti moni Jeesuksen kuulijoista pyörittelee päätään, että olisipa tyhmä, joka noin tekisi.

2. Uusi paikka vanhaan vaatteeseen – uusi rikkoo vanhan

Eihän vanhaa vaatettakaan paikata kutistamattomalla kankaalla. Kutistuessaanhan se repäisisi vaatteeseen uuden, entistä pahemman reiän. j. 21

Keskimmäinen kuva on vaatteen korjauksesta. Moni luonnollinen kangasmateriaali elää kastuessaan ja kuivuessaan sekä ajan kuluessa. Jeesuksen kuvassa uudella kankaalla paikataan vanha vaate. En ole nähnyt, mitä se saisi aikaan, mutta mitä ilmeisemmin viimeistään ensimmäisen pesun jälkeen paikka repisi kutistuessaan vaatteen pahempaan kuntoon, mitä se oli alunperin.

Taas siis selvä ”ei noin saa tehdä” -tilanne. Ja onneksi ilmeisesti vaatevalmistajat ovat lukeneet Raamattua, koska niissä on usein ohjeita, joilla tämänkaltaisia tilanteita voidaan estää. Olen huomannut, että joitain villavaatteita pitää kuivata muotoon levitettynä tasaisella pinnalla. Joitain vaatteita ei saa lingota tai pesun jälkeen kiertää kuivaksi.

3. Juhlissa ei synkistellä – uusi luo uudet säännöt

Eivät kai häävieraatkaan voi paastota silloin, kun sulhanen on vielä heidän seurassaan? Niin kauan kuin sulhanen on heidän luonaan, he eivät voi paastota. Tulee aika, kun sulhanen kuolee, silloin he kyllä paastoavat. j. 19–20

Jeesuksen ensimmäinen kuva ei tunnu sopivan lainkaan kahteen jälkimmäiseen kuvaan. Häävertauksen nyt jotenkin ymmärtää liittyvän paastoon, sillä miltä se näyttäisi, jos menisimme hääjuhlaan ja istuisimme vain tuolillamme syömättä ja juomatta mitään. Syöminen ja juominen on häiden, kuten muidenkin juhlien, yksi tärkeä osa.

Ensinnäkin, Jeesus vastaa kysymykseen paastoamisesta viittaamalla sen syihin. Pohjimmiltaan paasto oli surun ja masennuksen kuva. Jeesus taas kerta toisensa jälkeen osoittaa olevansa juutalaisten odottama messias, lupausten täyttymys, mikä on suuren ilon aihe. Kun on hänen seurassaan, on kuin hääjuhlassa, jossa ei surra, vaan iloitaan.

Mutta Jeesus ei käytä hääjuhlaa vain vertauskuvana, vaan hän oikeasti kutsuu opetuslapsiaan häävieraiksi. Tämä ensimmäinen kuva ei olekaan mikään vertauskuva, vaan Jeesuksen ilmoitus uudesta todellisuudesta.

Häät ja siihen liittyvät asiat ymmärrettiin jo Vanhan testamentin aikaan viittaavan Jumalaan, hänen seurakuntaansa sekä pelastukseen. Jumala on sulhanen, seurakunta on morsian ja pelastus hääjuhla. Tässä Jeesus sanoo, että häät ovat alkaneet, sillä hän on sulhanen, minkä osoittavat hänen tekemät lukuisat ihmeteot. Juhlilla on myös vieraita ja morsianta valmistettiin.

Jeesus puhuu tässä siis uudesta tilanteesta, uudesta ajasta, joka on tullut ja joka vaikuttaa myös siihen, että hän ja hänen opetuslapsensa eivät paastoa. Sillä jos on juhlan ja ilon aika, niin ei pidä surra. Se on aivan samanlainen ”ei noin voi tehdä” -tilanne, kuin jos paikkaisi vanhan vaatteen uudella kangaspaikalla tai laittaisi uutta viiniä vanhaan leiliin.

Jeesus kyllä viittaa siihen, että sulhanen otetaan pois, hän kuolee. Silloin on surun ja paaston aika. Jeesus ei siis vastauksellaan sano, että paasto olisi turha tai kristityn ei tarvitsisi paastota, vaan että sille on oma aikansa.

Nykyaikana voimmekin paastota, kun haluamme. Vanhan kirkon perinteen mukaan paastopäiviä on viikossa kaksi. Erityisesti pääsiäisen aika on paaston aikaa, mikä onkin hyvä tapa valmistautua pääsiäisen ilosanomaan. Voimme paastota, jos olemme surullisia, mutta voimme paastota myös itsetutkiskelun merkeissä tai etsiäksemme Jumalaa.

Uusi aika on tullut, vanha jää taa

Kuten alkupuolella mainitsin, Jeesuksen näkökulma tässä vastauksessa on kuitenkin paljon laajempi kuin vain paasto. Hääjuhla puhuu uudesta tilanteesta, vaatepaikka ja nuori viini puhuvat uuden vaikutuksesta vanhaan. Olemme jossakin aivan uuden kynnyksellä ja vanhan on väistyttävä.

Pohjimmiltaan Jeesus siis puhuu vastauksessaan Jumalan valtakunnan esiintulemisesta ja uudesta liitosta sekä siitä, miten Jumala lopulta korjaa kaiken luoden kaiken uudeksi. Kyse on siis jostakin, joka on jo, mutta on vielä tulossa. Me olemme jo hääjuhlassa, sillä sulhanen on tullut, mutta kaikki ei ole vielä täydellistä.

Siksi Jeesuksen vastaus sisältää erityisesti meille, uuden liiton jäsenille haasteen tavoitella tätä uutta ja jättää vanha. Se puhuu siitä, miten meidän tulee pyrkiä pysymään Jumalan yhteydessä, niin että suhteemme häneen on jatkuvasti elävä ja tuore.

Se puhuu siitä, että meidän tulee pyrkiä uudistumaan ja näkemään, miten Jumala kaiken aikaa tekee uutta. Emme saa jäädä vanhaan. Emme saa antaa ”ei noin saa tehdä” -kommenttien estää pyrkimystämme.

Kaikki on uutta ja siksi emme saisi yrittää yhdistää evankeliumin uusia asioita niihin vanhoihin asioihin, joita maailma tarjoaa. Emme myöskään saa antaa vanhojen ja usein tarpeettomien kristillisten traditioiden pitää meitä menneessä. Kun Jumala tekee uutta, niin meidän tulisi liittyä juhlaan mukaan, eikä nurista, koska tämä uusi viini uhkaa räjähtää vanhoista leileistämme yli. Iso osa jokapäiväistä elämäämme kristittyinä on erottaa uusi vanhasta.

Siispä seuraavalla kerralla, kun kohtaat ”ei noin saa tehdä” -ajatuksen, mieti, mitä Jeesus tekisi. Voit ehkä yllättyä.