Markuksen evankeliumin ensimmäinen jae maalaa Jeesuksesta korkean ja mahtavan kuvan hallitsijana, todellisena keisarina. Jeesus on kuitenkin muutakin ja jo ensimmäisessä luvussa, hieman myöhemmin, Markus laajentaa kuvaa Jeesuksen vallasta.

Tämä näkyy erityisen hyvin kuvauksesta, jossa Jeesus tekee ensimmäisen ihmetekonsa.

Jeesus ja hänen oppilaansa saapuivat Kapernaumin kaupunkiin. Jeesus meni heti sapattina paikalliseen synagogaan ja alkoi opettaa. Kuulijat olivat ällistyneitä: Jeesus opetti niin kuin se, jolla on Jumalan valtuutus, eikä niin kuin pyhiin kirjoituksiin perehtyneet oppineet.

Yksi kuulijoista oli mies, joka oli demonin, saastaisen hengen vallassa. Hän huusi: »Jeesus Nasaretilainen! Mitä tekemistä meillä on keskenämme? Oletko tullut tuhoamaan meidät? Tiedän, kuka olet. Olet Jumalan pyhä!» Mutta Jeesus nuhteli demonia ankarin sanoin: »Vaiti! Lähde hänestä!» Silloin demoni kouristi miestä ja lähti hänestä huutaen kovaa. Kaikki olivat ällikällä lyötyjä. He kyselivät toisiltaan: »Mitä tämä on? Uutta oppia mieheltä, jolla on valta! Kun hän käskee, demonitkin tottelevat.» Pian Jeesuksen maine oli kiirinyt kaikkialle Galilean seudulla.

Markus 1:21–28

Opetus

Markus ei kerro Jeesuksen opetuksen sisältöä. Mahdollisesti teema on Jumalan valtakunta, jonka Markus oli maininnut vähän aiemmin. Jotkut kommentaarit yhdistävät Vuorisaarnan tähän, mutta siitä ei ole kyse. Jotkut ajattelevat myös, että Jeesus olisi Pietarin, Andreaan, Johanneksen ja Jaakobin kanssa tullut suoraan rannalta Kapernaumiin. Se ei ole kuitenkaan mahdollista, koska oli sapatti, eivätkä kalastajat olisi silloin olleet työssä.

Nämä ensimmäisen luvun jakeet 21–34 kuvaavat kokonaisen lauantaipäivän tapahtumia. Se on esimerkki Jeesuksen päivästä, johon kuului opettamista, ihmisten kohtaamista ja parantamista pitkälle yöhön saakka.

Vaikka Jeesuksen opetuksen sisältöä ei kerrota, kuvataan sen saamaa vastaanottoa. Hänen puheessaan on valta, jollaista ei ole edes virallisilla raamatunselittäjillä, kirjanoppineilla ja rabbeilla. Valta ei tässä viittaa kuitenkaan arvovaltaan, sillä sitähän kirjanoppineilla ja rabbeilla oli virkansa puolesta.

Osittain valta viittaa Jeesuksen tapaan opettaa. Tuohon aikaan yleinen tapa opettaa ja selittää Raamattua oli käytännössä toisten opettajien selityksiin viittaaminen. Saatettiin sanoa, että rabbi se-ja-se sanoi tästä näin tai jopa, että Mooses kirjoitti näin. Perimmältään juutalaisten oppineiden opetus oli kirjoitetun toistamista ja kertaamista.

Jeesuksen valta opettamisessa oli kuitenkin tätäkin suurempaa, sillä tuohonkin aikaan oli rabbeja, jotka eivät viitanneet muiden selityksiin. Esimerkiksi Jeesuksen aikalainen, kuuluisa rabbi Hillel oli tällainen opettaja, joka puhui ja selitti kirjoituksia omalla arvovallaan sen sijaan, että olisi tukeutunut toisten arvovaltaan.

Erityisen hyvin tämä Jeesuksen valta näkyy Vuorisaarnassa, jossa hän käyttää rabbiinista opetustapaa selittäen Mooseksen lakia. Hän kuitenkin vetoaa itseensä selityksessään, joka tuo käskyyn uutta merkitystä. Esimerkiksi Matteus 5:43–44 sisältää tällaisen selityksen:

”Teille on opetettu: ’Rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihamiestäsi.’ Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta,

Tämä Jeesuksen opetuksen valta on samaa valtaa, mitä hän toteuttaa parantaessaan, ajaessaan riivaita ja tehdessään muita ihmetekoja. Tätä valtaa Markus katkelmassamme selventääkin asettaessaan Jeesuksen vastakkain toisenlaisen vallan kanssa.

Magia on voimaton

Markus katkaisee kuvauksen Jeesuksen opettamisesta yllättäen. Kuulijoiden joukossa on mies, jossa on saastainen henki. Saastainen viittaa tässä kohtaa sellaiseen saastaisuuteen, joka estää osallistumasta jumalanpalvelukseen tai antamasta uhria.

Tuohon aikaan erityisesti mielen sairaudet luokiteltiin henkien aiheuttamaksi. Emme siis voi täydellä varmuudella sanoa, onko tässä kyse riivaustapauksesta, vaiko mielenterveyden ongelmasta. Joka tapauksessa mies oli leimattu tämän vuoksi rituaalisesti saastaiseksi.

Miehellä tai hänessä olevalla hengellä oli kuitenkin syvempää tietoa siitä, kuka Jeesus on. Hän tietää Jeesuksen nimen, tehtävän ja olemuksen. Käytännössä mies haastaa Jeesuksen.

Tuohon aikaan oli uskomus, että nimiin liittyi erityisiä voimia. Niinpä toisen nimen tietäminen auttoi saamaan toisesta yliotteen. Tämä uskomushan näkyy Raamatussakin.

Kun mies huomasi, ettei päässyt voitolle, hän iski Jaakobia nivustaipeeseen, niin että Jaakobin lonkka nyrjähti hänen kamppaillessaan miehen kanssa. Mies sanoi hänelle: ”Päästä minut menemään, sillä päivä valkenee.” Mutta Jaakob sanoi: ”En päästä sinua, ellet siunaa minua.” Mies kysyi häneltä: ”Mikä sinun nimesi on?” Hän vastasi: ”Jaakob.” Silloin mies sanoi: ”Sinua ei pidä enää sanoa Jaakobiksi, vaan Israeliksi, sillä sinä olet kamppaillut Jumalan ja ihmisten kanssa ja voittanut.” Jaakob sanoi hänelle: ”Sano sinäkin nimesi.” Mutta mies vastasi: ”Miksi sinun pitäisi tietää minun nimeni?” Ja hän siunasi Jaakobin siellä. 1. Moos. 32:26–30

Toinen, selvempi kohta löytyy Apostolien teoista:

Myös jotkut kiertelevät juutalaiset henkienmanaajat alkoivat loitsiessaan lausua Herran Jeesuksen nimeä. Karkottaessaan sairaista pahoja henkiä he sanoivat: ”Minä vannotan teitä sen Jeesuksen nimessä, jota Paavali julistaa.” Näin tekivät myös juutalaisen ylipapin Skeuaksen seitsemän poikaa, mutta paha henki vastasi heille: ”Jeesuksen minä tunnen ja Paavalinkin tiedän, mutta keitä te olette?” Ja mies, jossa paha henki oli, ryntäsi heidän kimppuunsa, nujersi heidät kaikki ja runteli heitä niin, että heidän oli alasti ja verissä päin paettava talosta. Ap.t. 19:13–16

Kummassakin kohdassa nimellä on erityinen merkitys. Jaakobin kohdalla nimen antaminen johti siunaukseen ja hänen painikaverinsa haluttomuus kertoa oma nimensä kertoo siitä, miten hän piti yliotteen tilanteessa. Apostolien tekojen kertomuksessa taas henkienmanaajat käsittelivät Jeesuksen nimeä, kuten olivat tottuneet käyttämään muitakin voimakkaita nimiä. Se ei kuitenkaan heillä toiminut.

Markus todistaa tässä kuvauksessaan, että tällainen nimimagia on voimaton Jumalan edessä. Jeesus ei lähde saastaisen hengen haasteeseen samoilla aseilla, vaan ylivoimaisella vallalla ja auktoriteetilla. Jeesus vain käskee henkeä olemaan hiljaa ja lähtemään ja näin tapahtui.

Kun ympärillä olijat ihmettelevät tapahtunutta, he käyttävät täsmälleen samaa valta-sanaa, kuin he käyttivät hänen opetuksestaankin. Kummassakin, opetuksessa ja ihmeteoissa, on kyse samasta Jeesuksen arvovallasta ja auktoriteetista, joka voittaa kaiken muun.

Mutta saastainen henkihän kertoi myös Jeesuksen tehtävästä: ”Oletko tullut tuhoamaan meidät?”  Pohjimmiltaan Markuksen kuvaus on demonstraatio siitä, mitä Jeesus tuli tekemään. Tuhoamaan pahan vallan ja korjaamaan särkyneen. Tähän viittaa myös se, keneksi saastainen henki kutsui Jeesusta.

Jeesus Nasaretilainen, Jumalan Pyhä

Kumpikaan näistä nimityksistä ei ole messiaaninen nimi. Ensinnäkin Jeesus Nasaretilainen on hyvin arkinen nimi. Noihin aikoihin ”sukunimi” tuli yleensä joko ammatin tai synnyinpaikan perusteella. Jeesus sai ”sukunimensä” jälkimmäisen mukaan, vaikkakin häntä kutsuttiin myös rakentajan pojaksi, mikä todennäköisimmin tarkoitti sitä, että hän itsekin oli rakentaja.

Nimi Jeesus Nasaretilainen viittaa ihmisyyteen ja samalla myös pienuuteen. Erityisesti juutalaisesta näkökulmasta Nasaret oli pieni, syrjäinen ja merkityksetön kylä. Sieltä ei tullut ketään merkittäviä henkilöitä. Sehän ilmaistaan Raamatussakin: ”Nasaretistako?” Natanael kysyi. ”Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää?” Joh. 1:46

Jumalan Pyhä taas arvonimenä tuntuu viittaavan enemmän erityiseen uskovaan tai Jumalan kansaan. Mutta se kyllä löytyy Raamatusta yhtenä arvonimenä: ”Tee puhtaasta kullasta ruusukkeen muotoinen otsakoriste ja kaiverra siihen niin kuin sinettiin sanat ’Herralle pyhitetty’.” 2. Moos. 28:36 Se oli ylimmäisen papin arvonimi ja tarkoitti Jumalalle pyhitettyä.

Jumalan Pyhä viittaa siis suoraan Jeesuksen tehtävään aaronilaisen pappeuden ulkopuolelta tulevana täydellisenä ylipappina. Hänen tehtävänsä ylipappina on sovittaa, korjata ja puhdistaa koko maailma.

Tämän tehtävän toteutumisen merkkinä Jeesus ajaa saastaisen hengen pois Markuksen evankeliumissa ensimmäisenä ihmetekonaan ja lopulta saattaa sen päätökseen ristillä, kun hän saa lopullisen voiton pahasta.

Mitä tarkoittaa meille?

Ennen kaikkea tämä Markuksen evankeliumin katkelma puhuu meille siitä, että Jeesuksella on valta yli kaiken. Hän ei koskaan tarvinnut taikatemppuja tai vippaskonsteja suorittaakseen tehtäväänsä, vaan hän teki kaiken yksinkertaisesti. Hänen on voitto.

Tämä kertoo myös siitä toivosta, joka meillä on. Vaikka edelleen on pahaa maailmassa, on kärsimystä, sairauksia, sotaa, köyhyyttä, niin Jeesus on voittanut ja tulee korjaamaan kaiken. Samaan tapaan kuin saastaisen hengen ulosajaminen oli todiste tuon päivän koittamisesta, niin samoin Jeesus toimii tänäkin päivänä antaen valtakuntansa tunkeutua maailmaamme.

Tämä kertoo myös siitä, että meillä on seurakuntana sama valta hänessä. Se on perustus evankelioinnille, lupaus voimasta elää uskovan elämää ja myös todiste siitä, että Jumala toimii ihmein ja merkein tänäänkin.

Kyse ei ole meistä tai meidän kyvyistämme, vaan siitä, että me yhdessä seurakuntana muodostamme Jeesuksen ruumiin maailmassa ja jatkamme sitä tehtävää, jonka hän aloitti. Sitä tehtävää, jonka ensiaskeleista Markus tässä on kertonut.