Psalmi 40 on mielenkiintoinen rakenteensa puolesta. Se on yksi niistä psalmeista, jotka on ilmeisesti koottu useammasta laulusta. Ensimmäinen laulu on jakeissa 2-11, joka on selvästi pelastuneen kiitosvirsi. Toinen laulu on jakeissa 12-18 on synnintunnustuslaulu. Tämä jälkimmäinen laulu löytyy liki samanlaisena psalmissa 70.
Jälkimmäinen osa on ollut käytössä temppelijumalanpalveluksessa, kun alttariuhria on tuotu esille. Jakeen 18 köyhä saattaa viitata juutalaiseen hurskasten puolueeseen, joka käytti sanaa nimityksenään. Nämä viittaisivat myöhempään kirjoitusajankohtaan ainakin psalmin loppuosan kohdalla.
Kiitoslaulu j. 2-11
Kiitoslaulun taustalla olevaa ahdistusta ei kuvata kovinkaan tarkkaan. Tumion kuoppa viittaa tuohon aikaan käytettyyn vankilaan, joka oli syvä kuoppa tai kaivo. Todennäköisesti kirjoittaja ei kuitenkaan ole ollut vankina, vaan turmion kuoppa viittaa syvään ahdistukseen ja hätään, jota kirjoittaja on kokenut, ja josta Jumala on hänet pelastanut.
Psalmissa on vahva evankelioimisen tuntu. Se alkaa jakeen 4 uudesta virrestä. Kirjoittajan kokema pelastus on ollut niin vaikuttava, että vanhat ylistyslaulut eivät ole riittäneet, vaan on tarvittu aivan uusi ylistyslaulu. Tässä vanha käännös seuraa tarkemmin alkutekstiä: ”Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan.” Uuden käännöksen kuulla-verbi on ilmeisesti yritys tehdä jakeesta johdonmukaisempi, sillä eihän kukaan voi nähdä laulua.
Ylistyslaulun näkemisen taustalla on kuitenkin ajatus ylistyksestä kokonaisvaltaisena asiana. Se ei ole vain laulua, vaan koko elämä on ylistyslaulu. Tässä tapauksessa ylistyslaulu koostuu siis luultavasti oikeasta laulusta, mutta myös siitä tosiasiasta, että laulaja on kokenut pelastuksen ja on nyt elävänä esimerkkinä todistamassa siitä.
Julistusteema jatkuu jakeissa 5, 9 ja 10. Kirjoittajan kokema pelastus on ollut niin voimakas, että hän ei voi olla puhumatta siitä ja Jumalan hyvyydestä. Samankaltaisen kokemuksen jakavat monet uskoontulleet. Uusi usko Jeesukseen synnyttää innon ja halun kertoa uskosta muillekin.
Jakeet 6-8 on usein tulkittu messiaanisesti. Tämä johtuu siitä, että Hepr. 10:5-7 lainaa tätä kohtaa puhuessaan Jeesuksesta. Heprealaiskirjeen lainaus eroaa kuitenkin merkittävällä tavalla psalmista. Heprealaiskirjeen mukaan Jumala loi Jeesukselle ruumiin eikä avannut korvia, kuten psalmissa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja on saattanut käyttää meille tuntematonta kreikankielistä käännöstä psalmista tai sitten hän on tietoisesti muuttanut psalmin ajatuksen sopivammaksi Jeesukseen.
Joka tapauksessa nämä jakeet soveltuvat erinomaisesti myös meihin. Jumala on avannut korvansa kuulemaan sanaansa ja tahtoaan ja hän on antanut lakinsa sydämeemme (j. 9). Siksi hän ei vaadi uhreja, vaan ennemminkin kuuliaisuutta. Jakeen 8 alku viittaakin tähän. Sanat ”katso, minä tulen” tulisi ennemminkin kääntää muodossa ”katso, tässä olen”. Se viittaa siis samantapaiseen tapahtumaan kuin Jesajalla oli, kun Jumala kutsui hänet (Jes. 6:8).
Synnintunnustus j. 12-18
Psalmin loppuosan synnintunnustus tuntuu melko sopimattomalta alkuosaan. Muutos yltäkylläisestä ilosta ja pelastuksen riemusta synnin ja ahdistuksen alhoihin on raju, vaikkakin joskus elämässä tapahtuva tosiasia.
Synnintunnustukselle ominaisesti kirjoittaja tunnustaa omia syntejään ja kuvaa ahdistustaan. Sen jälkeen hän viittaa vastutajiinsa ja jumalattomiin, jotka eivät halua tehdä parannusta. Hän pyytää pelastusta itselleen ja kehottaa kaikkia Jumalaan turvaavia iloitsemaan hänessä.
Psalmi päättyy vahvaan uskon ilmaukseen. Kirjoittaja toteaa olevansa kurja ja köyhä, mutta uskoo silti Jumalan pitävän hänestä huolen. Hän asettaa kaiken luottamuksensa Jumalan apuun ja pyytää tätä tuomaan pelastuksen nopeasti.
