Koko maailma käytti samoja sanoja ja puhui yhtä kieltä. Kun ihmiset siirtyivät itään, he löysivät Sinearin maasta tasangon ja jäivät sinne asumaan. Ja he sanoivat toisilleen: ”Tehkäämme tiiliä ja polttakaamme ne koviksi.” He käyttivät savitiiltä rakennuskivenä ja asfalttipikeä muuraamiseen. He sanoivat: ”Rakentakaamme itsellemme kaupunki ja torni, joka ulottuu taivaaseen asti. Sillä tavoin saamme mainetta emmekä myöskään hajaannu yli koko maan.” Herra tuli katsomaan kaupunkia ja tornia, jota ihmiset rakensivat, ja sanoi: ”Siinä he nyt ovat, yksi kansa, jolla on yksi ja sama kieli. Tämä, mitä he ovat saaneet aikaan, on vasta alkua. Nyt he pystyvät tekemään mitä tahansa. Menkäämme sekoittamaan heidän kielensä, niin etteivät he ymmärrä toistensa puhetta.” Ja niin Herra hajotti heidät sieltä kaikkialle maailmaan, ja he lakkasivat rakentamasta kaupunkia. Kaupunki sai nimen Babylon, sillä siellä Herra sekoitti ihmisten kielen ja sieltä hän hajotti heidät kaikkialle maailmaan. 1. Moos. 11:1-9
Kertomus Baabelin tornin rakentamisesta on hyvä esimerkki rukoilemattomuuden ja väärän itsevarmuuden seurauksista. Se on esimerkki siitä, miten käy, kun unohdamme Jumalan ja asetamme itsemme hänen tilalleen.
Erityisesti kertomuksen alussa toistuu ihmisten erinomaisuus. On vaikea olla huomaamatta itsekorostusta, jota tuodaan esille me-sanan käytöllä. Neljässä ensimmäisessä jakeessa sanotaan esimerkiksi, että ihmiset löysivät Sinearin maasta tasangon (j. 2), he sanoivat keskenään, että ”tehkäämme, polttakaamme, rakentakaamme” (jj. 3-4). Sanoista ei löydy jälkeäkään uskosta Jumalaan ja hänen avustaan. Sen sijaan korostuvat ihmisten kyvyt ja osaaminen.
Asiaa korostaa vielä se, että tornin rakentamisen motiiviksi annetaan ihmisten maineen kasvaminen. Hepreaksi puhutaan nimen tekemisestä. Tämä on merkittävä yksityiskohta, koska heprean nimeä merkitsevä sana oli myös käytössä Jumalasta puhuttaessa. Koska Jumalan nimeä pidettiin pyhänä, eikä haluttu lausua sitä turhaan, käytettiin nimen tilalla usein korvaavia sanoja, kuten Herra.
Nimi oli yksi tällainen korvaava sana. Sen käyttö tässä yhteydessä viittaa ihmiset pyrkimykseen syrjäyttää Jumala maailmankaikkeuden herrana. Samasta puhuu myös se, että torni haluttiin rakentaa taivaalseen asti. Tämä kuulostaa samalta kuin Jesajan pilkkalaulu Babylonin kuninkaan lankeemuksesta (Jes. 14:13-14).
Jakeessa 5 kertomus saa kuitenkin yllättävän käänteen. Siinä sanotaan, että Jumala tuli katsomaan rakennusprojektia. Ihmiset eivät olleet tulleet Jumalan luo, mutta Jumala tulikin heidän luokseen. Alkutekstissä tässä käytetään Jumalasta hänen erisnimeään, mikä korostaa edellisessä jakeessa käytettyä nimi-sanaa. Ihmiset halusivat nousta jumaliksi, mutta yllättäen ainoa oikea Jumala ilmaantuu paikalle.
Jumalan läsnäolo kertoo armosta. Vaikka ihmiset olivat hylänneet hänet, hän silti tahtoi tarjota heille mahdollisuuden muutta mieltä. Jumala ei jää odottamaan taivaaseen, vaan tekee aloitteen ja tulee lähelle ihmistä. Samalla Jumala osoittaa ihmisille myös, että heidän lähtökohtansa ovat väärät ja elämän perusteet kestämättömät. Jumalan läheisyys tuo mukanaan myös tuomion.
Niinpä kerrotaankin, että väärä itsevarmuus kostautuu. Jumala sekoitti ihmisten kielet, niin että rakennusprojekti keskeytyi ja he hajaantuivat ympäri maailman (j. 8). Ihmisten näennäinen yhtenäisyys ja mahtavuus rikottiin jakamalla ihmiset kieliryhmiin. Samalla tapahtuma osoitti, että ylpeys johtaa lankeemukseen ja epäonnistumiseen.
Baabelin tornin rakentajat hylkäsivät Jumalan ja luulivat pärjäävänsä omillaan. He kuitenkin oppivat karvaalla tavalla olevansa väärässä. Sama vaara on olemassa meilläkin. Mekin lankeamme helposti ylpeyteen ja unohdamme pyytää Jumalan apua elämäämme. Tämänkaltainen rukoilemattomuus johtaa usein vääriin ratkaisuihin ja tekoihin. Onneksi Jumala on kuitenkin armollinen ja tulee luoksemme odottaen, että käännymme hänen puoleensa.
