Psalmi alkaa ohjeistuksella laulunjohtajalle. Viittaus Daavidiin saattaa tarkoittaa jotakin tiettyä sävelmää. Kyseessä olisi siis ohje laulunjohtajalle, että laulu lauletaan, kuten Daavidin laulu. Joka tapauksessa laulu on tehty kuorolauluksi, jota lauletaan temppelissä.
Psalmi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäinen osa (1-4) keskittyy jumalattomaan, joka pyrkii vain pahaan. Toinen osa (5-9) keskittyy Jumalan hyvyyteen ja armoon. Lopussa on vielä rukous ja maininta jumalattomien kohtalosta (10-12).
Psalmin alkuosan (1b-2) alkuteksti on lukuisten kopiointien yhteydessä turmeltunut ja on siksi hieman vaikeaselkoinen. Jakeessa 1b todennäköinen lukutapa on ”Synti puhuu jumalattoman sydämessä, ei ole jumalanpelkoa hänen silmissään”. Jae 2 on outo. Ajatus kuitenkin lienee se, että jumalaton kuvittelee, että hänen syntiään ja pahuuttaan ei huomata.
Nämä ovat hyviä esimerkkejä siitä, mitä ongelmia raamatunkääntäjät kohtaavat käännöstyön kohdalla. Käsikirjoituksia kopioidessa on voinut tulla kirjoitusvirheitä, joko kirjoitettaessa tai sitten kopioitava teksti on ollut jo niin kulunut, että samannäköiset kirjaimet ovat menneet sekaisin. Joskus virhe on voinut tulla väsymyksen tai huonon valaistuksen vuoksi tai mahdollinen esilukija on ollut epäselvä. Useimmiten alkuperäinen lukutapa on onneksi pääteltävissä joko toisten käsikirjoitusten, juutalaisten omien korjausten tai käännösten pohjalta.
Jakeessa 6 puhutaan Jumalan vanhurskaudesta, joka on vuoria korkeampi. Sanatarkka käännös olisi ”vanhurskautesi on kuin Jumalan vuoret”. Jakeen symmetrian vuoksi vertaus vuoriin on mielekkäämpi, koska edellisessä jakeessa puhutaan Jumalan armon ja totuuden suuruudesta, kun niitä verrataan taivaaseen ja pilviin, ja jakeessa 6 Jumalan oikeuden syvyyttä verrataan valtamerten syvyyteen. Kirjoittaja vertaa Jumalaa luomakunnan suuruuteen ja toteaa, että luomakunta jää Jumalan suuruuden rinnalla kakkoseksi.
Jakeessa 7 puhutaan ihmislapsista, jotka etsivät turvaa Jumalalta. Ihmislapset (bnei Adam) tarkoittaa yleisesti ihmiskuntaa. Tässä ja seuraavassa jakeessa viitataan kuitenkin selkeästi Jumalaan uskovista ihmisistä. Tämä selviää siitä, että kyseiset ihmislapset hakevat turvaa Jumalasta. Heidät myös ravitaan Jumalan talon antimista. Jumalan talo tai huone viittaa Vanhassa testamentissa yleensä temppeliin. Jae viittaa siis seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen.
Kirjoittaja ei kuitenkaan keskity jumalanpalveluksen ulkoisiin puitteisiin, vaan uskon harjoittamisen sisäiseen merkitykseen. Jumalan luona on elämän lähde ja hän antaa näkökyvyn. Jumala antaa myös riemun. Tämä luo selkeän kontrastin psalmin alkuosan kanssa, jossa kuvaillaan jumalatonta. Jumalaton elää valheessa ja pakonomaisessa pahantekemisessä, niin että yötkin hän suunnittelee kaikkea pahaa, jota päivällä voi tehdä.
Lopuksi psalmissa rukoillaan, että Jumala pitäisi liittonsa voimassa. Liiton toisena osapuolena ovat Jumalan tuntevat ihmiset, jotka saavat hänen vanhurskautensa. Tämäkin viittaa henkilökohtaiseen uskoon, ei pelkkään ulkonaiseen uskonnon harjoittamiseen.
Aivan lopussa palataan jälleen jumalattomiin. Heille ei toivota pahaa, kuten monissa tuomiopsalmeissa. Sen sijaan tässä vain todetaan, että jumalattomien kohtalo on huono. Tämä puhuu siitä, että loppujen lopuksi jumalattomat vetävät itse huonon kohtalonsa päälleen. Koska he ovat omistautuneet pahalle, he saavat lopulta myös kärsiä pahuutensa seuraukset.
