Psalmi on osoitettu Daavidille, mutta se ei sisältönsä puolesta välttämättä sovi hänen elämänsä tilanteisiin ellei kyseessä ole varhaiskauden teos. Psalmin kirjoittaja pyytää Jumalaa toimimaan oikeamielisenä tuomarina hänen ja syyttäjiensä välillä. Daavid kuninkaana oli maansa ylin oikeudenkäyttäjä, eikä siis ainakaan Daavidin kuningasaikana voinut tulla tilannetta, jossa hänet olisi vedetty oikeuteen syytettynä. Eikä sellaisesta tilanteesta kerrota Raamatussakaan.
Daavidin kirjoittamana tämä psalmi sijoittuu siis aikaan, jolloin Saul vainosi häntä. Jos kirjoittaja on joku muu, on se todennäköisesti kirjoitettu ehkä pakkosiirtolaisuuden aikoihin tai jopa sen jälkeen, jolloin juutalaisten kesken alkoi muodostua sisäisiä puoluetaisteluja. Oli kirjoittaja kuka hyvänsä, psalmi puhuu syrjinnästä ja syyttömän syyttämisestä. Tällaiseen suurin osa lukijoista voi samaistua ja näin yhtyä kirjoittajan rukoukseen ja kiitokseen.
Psalmi muodostaa kolme osaa, jotka kaikki alkavat ja päättyvät samalla tapaa. Osat ovat 1-10, 11-18 ja 19-28. Osat alkavat pyynnöllä, että Jumala puuttuisi peliin ja antaisi psalmin kirjoittajalle oikeutta vihamiestensä edessä. Osat päättyvät kiitokseen.
Psalmissa kirjoittaja pyytää Jumalaa tuomitsemaan vihollisensa. Meille Jumalan tuomiosta tulee usein pelottavia mielikuvia siitä, miten Jumala tuomitsee syntisen. Psalmeissa tuomio esitetään kuitenkin usein iloisena ja toivottavana asiana. Tämä johtuu siitä, että juutalaiset puhuivat tuomiosta, myös Jumalan tuomiosta, maallisen oikeuden käsittein. Näin tuomio tarkoittaa asioiden korjaamista ja sopimista. Sitä, että väärinkohdeltu saa hyvityksen ahdistajiltaan. Niinpä Psalmien tuomion toivotuksia ei tule nähdä niinkään toivomuksena vihollisten joutumisesta helvettiin, vaan toivomuksena sopuun ja yhteiseloon.
Psalminkirjoittaja käy tässä psalmissa oikeutta kiusaajiaan vastaan. Häntä on syytetty, kiusattu ja vainottu ilman syytä. Asiaa korostaa se, että kirjoittaja itse on pyrkinyt huomioimaan ja välittämään vihamiehistään. Vihamiesten ollessa sairaita, kirjoittaja sanoo rukoilleensa ja surreensa heidän puolestaan (j. 13). Palkaksi hän sai kuitenkin vain pilkkaa ja ahdistusta.
Erityisen pahaksi tämän vainon tekee se, että syyttäjät ovat ilmeisesti oman kansan jäseniä. Tämä sopii oikein hyvin Daavidin elämään, kun Saul vainosi häntä. Daavid oli erittäin uskollinen kuningas Saulin kannattaja, eikä halunnut koskaan nousta tätä vastaan. Daavidin hyvä tahto ja kuninkaan puolesta taistelu palkittiin kuitenkin huonosti, jopa maanpetossyyttein.
Psalmi puhuu edelleenkin, meille nykyään eläville. Mekin joudumme toisinaan kokemaan syyttöminä syytöksiä. Mekin joudumme toisinaan kokemaan lähimmäistemme ylenkatsetta ja jopa syrjintää. Voimme kokea, että emme saa keneltäkään apua hätäämme. Kuitenkin meillä on aina puolustaja taivaassa, joka auttaa meitä ja lopulta saattaa oikeuden voimaan.
Tämä psalmi puhuu myös toiselta kantilta. Toisinaan me itse olemme niitä, jotka syytämme syyttömästi ja syrjimme lähimmäisiämme. Näin kävi esimerkiksi Korintin seurakunnassa, jossa Paavali mukaan muodostui erilaisia puolueita, jotka riitelivät keskenään. Kun toimimme näin, psalmin sanoma meille on, että Jumala on meitä vastaan.
Meidän tulisikin pyrkiä oikeuteen ja rauhaan. Meidän tulisi pyrkiä toimimaan lähimmäistemme parhaaksi.
