Nooa on varmasti yksi Raamatun parhaimpia esimerkkejä uskosta ja sen mukaan toimimisesta.

Nooa sai Jumalalta käskyn rakentaa arkki vedenpaisumuksen varalle. Nooa totteli, vaikka ei ollut mitään takeita tulvan tulosta ja mittava rakennusprojekti sai varmasti osakseen paljon pilkkaa.

Nooa oli uskollinen Jumalan kutsulle ja oli valmis panemaan koko elämänsä Jumalan antaman lupauksen varaan. Nooan elämästä löytyy siis paljon opittavaa meillekin rukouselämäämme.

Nooa kuunteli Jumalaa (1. Moos. 6:13-22)

1. Moos. 6:8:n mukaan Nooa oli Jumalalle mieluinen. Tässä käytetty heprean sana tarkoittaa mielihyvää tuottavaa. Nooa siis eli lähellä Jumalaa ja hänen tahdossaan ja Jumala piti Nooasta.

Nooa rukoili, mutta hän oli opetellut myös kuuntelemaan Jumalaa. Hänen rukouksensa ei siis ollut pelkkää yksinpuhelua Jumalalle.

Nooan kuunteleminen oli täysivaltaista. Hän ei vain kuullut ja kuunnellut Jumalaa, vaan kuunteli niin, että myös toteutti kuulemansa. Hän totteli Jumalaa, jopa silloin, kun Jumalan puhe kuulosti hullulta ja mahdottomalta.

Samalla tapaa meidänkin tulisi opetella kuuntelemaan Jumalaa ja myös tottelemaan häntä.

Nooa oli kärsivällinen (1. Moos. 7-8:13)

Joidenkin selitysteosten mukaan Nooalta kesti arkin rakentamiseen 120 vuotta. Se on mahdollista, mutta vaikka näin ei olisikaan ollut, työ kesti varmasti pitkään, sillä valmistettava laiva oli suuri.

Nooa joutui olemaan kärsivällinen työskennellessään tämän mittavan urakan parissa. Vielä enemmän kärsivällisyyttä vaati kuitenkin vedenpaisumuksen aika. Tulva kesti Raamatun mukaan vuoden ja elettiin melko ahtaissa olosissa, koska arkki oli täynnä eläimiä.

Nooalla oli vain lupaus tulvan lopusta ja uuden alun mahdollisuudesta. Monta kertaa Nooa ja hänen perheensä joutui kohtaamaan epäilyksiä, kun päivästä päivään tuntui tilanne pysyvän samana.

Samaan tapaan mekin tarvitsemme kärsivällisyyttä. Tarvitsemme sitä rukouksissamme, sillä toisinaan joudumme rukoilemaan pitkään, ennen kuin saamme vastauksen. Tarvitsemme kärsivällisyyttä myös tehtävissä, joita Jumala meille antaa rukouksessa.

Nooa kiitti Jumalaa, kun lupaus oli täyttynyt (1. Moos. 8:20-22)

Kun vedenpaisumus vihdoin päättyi, ja Nooa perheineen pääsi ulos arkista, ensi töikseen Nooa rakensi Herralle alttarin. Ensimmäisenä tekonaan hän kiitti Jumalaa uskollisuudesta ja rukousvastauksesta, siitä, että Jumala oli pitänyt heistä huolen.

Alttarin rakentaminen osoitti kunnioitusta Jumalaa kohtaan. Sen kautta Nooa osoitti, että tilanteen ratkaisu oli Jumalan ansiota, ei Nooan, vaikka hän olikin arkin rakentanut.

Samalla tapaa meidänkin tulisi kiittää Jumalaa, kun hän on vastannut meille.

Nooa opettaa meille rukouksesta:

1. Rukouksen tulee olla kestävää.

2. Meidän tulee kuunnella Jumalaa, oppia tuntemaan hänen äänensä.

3. Meidän tulee myös totella Jumalaa, kun hän kehottaa meitä tekemään jotakin.

4. Kun olemme saaneet vastauksen rukouksiimme, meidän pitää kiittää Jumalaa.

Kysymyksiä:

1. Miten voimme kuulla Jumalaa?

2. Millaisia erilaisia tilanteita meillä on ollut, joissa olemme tarvinneet kärsivällisyyttä rukouksessa?

3. Onko Jumala vastannut rukouksiini? Olenko kiittänyt häntä niistä?