Rukoilijan esikuvat Aadam ja Eeva

1. Mooseksen kirjan ensimmäiset luvut kertovat siitä, miten Jumala loi maailman ja miten paha tuli maailmaan ihmisen syntiinlankeemuksen kautta. Tärkeimmät luomiskertomuksen opetukset kertovat Jumalasta luojana ja maailman ylläpitäjänä sekä ihmisen asemasta luomakunnassa. Luomiskertomus voi myös opettaa meille jotakin rukouksesta.

Luomiskertomus kertoo, mitä rukous on ihannetilassa. Millaista se oli ennen kuin ihminen lankesi syntiin, jolloin olosuhteet olivat erilaiset. Silloin ihminen eli Jumalan yhteydessä paljon konkreettisemmin kuin nyt. Nyt, kristittyinä, olosuhteet ovat edelleen erilaiset, mutta periaatteet ovat samat.

Aadam ja Eeva toimivat meille edelleen esikuvina siitä, mitä rukous on.

1. Jumala opettaa, kasvattaa ja varjelee

Herra Jumala sanoi ihmiselle: ”Saat vapaasti syödä puutarhan kaikista puista. Vain siitä puusta, joka antaa tiedon hyvästä ja pahasta, älä syö, sillä sinä päivänä, jona siitä syöt, olet kuoleman oma. 1. Moos. 2:16-17

Kun Jumala oli luonut ihmiset, hän ensimmäiseksi perehdytti heidät luomakuntaan ja sen sääntöihin. Jumala ei jättänyt meitä oman onnemme nojaan, niin että meidän pitäisi itse keksiä mitä kannattaa tehdä ja mitä ei.

Samaan tapaan koko luomakunta todistaa tällaisesta Jumalan opettavasta työstä. Kerran katsoin erästä luontodokumenttia, jossa jokin lintulaji söi marjoja, joissa oli suuri pitoisuus syanidia. Linnut eivät kuitenkaan kuolleet myrkytykseen, sillä ne myös kävivät syömässä savea, joka neutraloi syanidin vaikutuksen. Lintujen syömä savi ei ollut mitä tahansa savea, vaan sitä oli vain yhdessä paikassa. Kuitenkin linnut osasivat valita oikean saven.

Dokumentin nähtyäni pohdin juuri sitä, miten Jumala on kaikkia luotuja opettanut ja kasvattanut. Näin hän toimii edelleenkin. Yksi osa rukousta on, että sen kautta Jumala opettaa, kasvattaa, varjelee ja johdattaa meitä. Rukouksen kautta opimme hänestä ja hänen tahdostaan lisää. Rukouksen kautta Jumala pääsee johdattamaan elämäämme.

2. Jumala ottaa meidät yhteistyökumppaneikseen

Ja Herra Jumala muovasi maasta kaikki villieläimet ja kaikki taivaan linnut ja vei ne ihmisen luo nähdäkseen, minkä nimen hän kullekin antaisi. Ja jokainen elävä olento sai sen nimen, jolla ihminen sitä kutsui. 1. Moos. 2:19

Ennen ihmisen luomista Jumala itse nimesi luodut asiat. Näin kävi esimerkiksi päivän ja yön (1:5), taivaan (1:8) ja maan ja meren (1:10) kohdalla. Kun Jumala oli luonut ihmisen, hän otti ihmisen mukaan tähän nimeämistyöhön. Aadam sai nimetä kaikki eläimet, jotka Jumala loi. Näin ihminen pääsi Jumalan yhteistyökumppaniksi.

Rukouksessa Jumala ottaa myös meidät yhteistyökumppaneikseen. Rukous voidaankin nähdä kuin yhteisenä suunnitteluneuvotteluna, jossa me voimme kertoa Jumalalle omia ajatuksiamme ja suunnitelmiamme tehtävästä työstä ja Jumala kertoo omiaan. Lisäksi näissä suunnittelupalavereissa Jumala voi antaa meille erilaisia tehtäviä.

3. Jumala on kanssamme

Kun iltapäivä viileni, he kuulivat Jumalan kävelevän puutarhassa. 1. Moos. 3:8a

Jumala oli läsnä Eedenin puutarhassa. Syntiinlankeemus muutti tämän tilanteen. Syntinen ihminen ei enää voi olla suorassa yhteydessä Jumalaan, sillä Jumalan pyhyys tuhoaisi meidät. Niinpä Vanhan testamentin aikaan tarvittiinkin uhreja ja erityisiä välimiehiä Jumalan ja ihmisten välille. Jeesus oli Jumalan lähettämä täydellinen välimies, joka uhrasi itsensä meidän puolestamme, jotta voisimme saada jälleen yhteyden Jumalaan.

Niinpä Jeesukseen uskovina me olemme lähes samassa tilanteessa kuin Aadam ja Eeva Eedenin puutarhassa. Mekin saamme samaan tapaan lähestyä Jumalaa ja hän lähestyy meitä. Ja Jeesus palatessaan palauttaa kaiken sellaiseksi, kuin Jumala tarkoitti, kun hän kaiken loi.

Luomiskertomuksessa Jumalan läsnäolo on kuvattu vertauskuvin. Jumalalla ei ole fyysistä ruumista, joka voitaisiin nähdä tai jota voitaisiin koskea. Siksi Raamatun maininta ”he kuulivat Jumalan kävelevän” on vertauskuvallista ja sillä tarkoitetaan Jumalan konkreettista läsnäoloa. Jumala ei ollut vain ”siellä jossakin, taivaassa”, vaan hän oli tässä ja nyt.

Rukouksen kautta mekin saamme kokoa samantapaista Jumalan läsnäoloa. Rukous ei ole vain riitti tai toimitus, vaan vuorovaikutusta, kanssakäymistä Jumalan kanssa. Rukouksessa olemme yhteydessä kaikkivaltiaaseen Jumalaan.

Tästä kaikesta voimme oppia, että rukouksessa toteutamme käytännössä kumppanuutta ja ystävyyttä Jumalan kanssa. Aadam ja Eeva toimivat esimerkkeinämme siinä, miten rukouksen kautta Jumala opettaa meitä, ottaa meitä mukaan työhönsä ja on läsnä elämässämme.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *