Vuoden 2015 toiseksi viimeisenä päivänä kuoli yksi kansainvälisesti tunnetuimmista suomalaisista raamatuntutkijoista. Hän oli paljon ristiriitaisiakin tunteita herättänyt Heikki Räisänen. Etenkin Suomessa Räisänen antoi niin kutsutulle liberaaliteologialle kasvot. Harva kuitenkin tuli tai tulee ajatelleeksi, että Heikki oli saman kehityksen ja siunauksen tulos, kuin häntä vastustaneet konservatiivitkin.

Vuosi 2017 on reformaation juhlavuosi. Silloin tulee kuluneeksi 500 vuotta siitä, kun Martti Luther naulasi teesinsä Wittenbergin kirkon oveen vuonna 1517. Tuo tapahtuma aloitti virallisesti prosessin, josta syntyi uskonpuhdistus ja sitä kautta protestanttisuus.

Uskonpuhdistus mahdollisti läntisessä kristillisyydessä eron roomalais-katolisen kirkon hallinnosta. Nopeassa tahdissa syntyikin useita kansallisia luterilaisia ja reformoituja kirkkoja. Kotoinen evankelis-luterilainen kirkkomme on yksi niistä.

Prosessi jatkui, niin että nykypäivänä Suomessakin on monella paikkakunnalla enemmän eri seurakuntia kuin milloinkaan aikaisemmin. On kirkkokuntia, vanhoja ja uusia, mutta on myös kirkkokuntiin kuulumattomia, sitoutumattomia seurakuntia. On jopa sellaisia seurakuntia, joiden johtavana ajatuksena on vastustaa kirkkokuntia ja erillisiä seurakuntia.

Osittain uskonpuhdistus ja siihen liittyvät asiat olivat vaikuttamassa pari vuosisataa myöhemmin, kun alkoi niin kutsuttu valistuksen aika. Alettiin kyseenalaistaa uskoa ja keskittyä järkeen ja tietoon. Valistus synnytti protestanttien piirissä liberaaliteologian.

Meidän aikanamme, erityisesti konservatiisisissa piireissä liberaaliteologia nähdään usein epäilyksen ja epäuskon lähteenä. Siinä kyseenalaistetaan uskon perusteet ja jopa itse Jumala. Harvoin kuitenkaan kukaan tulee ajatelleeksi, että olemme konservatiiveinakin myös liberaaliteologian lapsia.

Liberaaliteologian perilliset

Siinä missä uskonpuhdistus vapautti kristikansan katolisuudesta liberaaliteologia vapautti kristikansan tietynlaisesta raamatunselityksen auktoriteetista. Se antoi luvan, ei vain lukea Raamattua, vaan myös tulkita sitä.

Tässä on tietenkin hieman yksinkertaistamista, mutta tietyllä tavalla liberaaliteologian synty voidaan nähdä sen kehityksen päätepisteenä – ja uutena alkuna –, joka alkoi uskonpuhdistuksesta. Uskonpuhdistus vapautti ihmiset uskomaan yksilöinä. Se toi myös Raamatun ja kirkon opetuksen kansan kielelle, joten tavalliset kirkossakävijätkin alkoivat saada itsenäisesti tietoa Jumalasta ja kristillisen uskon sisällöstä. Tuohon saakka se oli ollut liki mahdotonta.

Liberaaliteologian syntymisessä nähdään tuon kehityksen yksi lopputulos. Raamatun tulkinta ja selittäminen ei ole vain kirkon ja pappien tehtävä ja oikeus. Jokaisella on se oikeus. Ja sitä oikeuttahan me kristittyinä nykyään käytämmekin mielellämme.

Samaan tapaan kuin uskonpuhdistus avasi ovet lukuisille eri kirkkokunnille ja seurakunnille, liberaaliteologia viimeistään avasi ovet lukuisille eri tulkinnoille ja opeille niin hyvässä kuin pahassakin.

Tulkinnan vapaus on johtanut osaltaan jakaantumiseen. Selkein jako on liberaalien ja konservatiivien tai fundamentalistien välillä. Tosin tämä jako on nykyään kaventumassa. Kuitenkin edelleenkin kuulee puhuttavan tästä jaosta, jolla eri näkemyksiä arvotetaan omasta näkökulmasta riippuen.

Toisinaan jako tehdään melko mielivaltaisestikin omien mieltymysten mukaan. Vastapuoli leimataan liberaali- tai fundamentalistinimityksellä vääräksi.

Jako pystyttää myös muurin, jota ei haluta ylittää. Tämä valitettavasti johtaa suppeaan näkökulmaan. Se ei pahimmillaan johda pelkästään me vastaan ne -taisteluasetelmaan, vaan jopa totuuden kieltämiseen.

Esimerkkejä on helppo löytää. Ääriliberaalissa laidassa saatetaan kieltää jopa Jeesuksen historiallisuus. Äärikonservatiivisessa laidassa taas voidaan ajatella, että fossiililöydöt ovat saatanan maahan kätkemiä väärennöksiä, joiden tarkoituksena on johtaa ihmisiä harhaan.

Kummallakin puolella haluttomuus ymmärtää toista puolta johtaa myös ongelmiin omassa uskossa.

Heikki Räisänen ja konservatiivisuuden juuret

Hyvin konservatiivisissa piireissä kasvaneelle voi tulla vakaviakin uskonkriisejä, kun hän joutuu liberaalien näkemysten vaikutuspiiriin. Näinhän kävi muun muassa Heikki Räisäselle.

Mahdollisimman laaja ymmärrys asioiden eri puolista on siis sekä rikkaus että myös puolustus. Se antaa eväitä hedelmälliselle kanssakäymiselle että vahvistaa omaa uskoa.

Liberaaliteologian antimet

Yksi liberaaliteologian suurimpia anteja myös konservatiiveille ovat erilaiset Raamatun tutkimusmenetelmät. Termit, kuten tekstikritiikki, historiallis-kriittinen raamatuntutkimus, lähdekritiikki ja moni muu, herättävät negatiivisen mielikuvan. Raamattua tarkastellaan kriittisesti, siis kritisoidaan ja yritetään etsiä vikoja.

Näin ei kuitenkaan ole tai ainakaan ei pitäisi olla. Kyse ei ole vikojen etsimisestä tai epäuskoisesta suhtautumisesta Raamattuun. Melkeinpä päinvastoin. Kyseisillä tutkimusmenetelmillä pyritään mahdollisimman suureen tarkkuuteen raamatuntulkinnassa ja -tutkimuksessa.

Suurimpia lahjoja nämä tutkimusmenetelmät ovat antaneet Raamatun luotettavuutta koskevissa käsityksissä. Tekstikritiikki on tutkimuksen alue, jossa tutkitaan Raamatun käsikirjoituksia. Tutkimuksen tarkoituksena on saada mahdollisimman hyvä kuva siitä, mitä alkuperäiset kirjoittajat kirjoittivat.

Äkkiseltään tämä kuulostaa vähän turhalta työltä, mutta ei ole. Esimerkiksi Uuden testamentin käsikirjoituskatkelmia on tuhansia. Ne kaikki on kopioitu käsin. Niissä on siis kirjoitusvirheitä, korjauksia, tulkintoja, selityksiä, lisäyksiä ja papyrus on saattanut hajota osittain. Voisi siis sanoa, että yksikään käsikirjoitus ei ole täysin samanlainen.

Suurin osa näistä eroista on pieniä ja täysin merkityksettömiä. Mutta jotkin ovat merkittävämpiä. Tekstikritiikin avulla arvioidaan eri käsikirjoituksia ja niissä esiintyviä eroja sekä niiden syitä. Menetelmän avulla voidaan päätellä, missä on kirjoitusvirheitä tai alkuperäiseen tekstiin kuulumattomia lisäyksiä.

Pitkälti tekstikritiikin ansiosta voimme nykyisin todeta, että Uuden testamentin kirjoitukset ovat luotettavimpia antiikin ajan kirjoituksista. Tämä tarkoittaa sitä, että ne ovat parhaiten säilyneet meille ja niiden sisältö vastaa kaikkein parhaiten alkuperäisten kirjoittajien kirjoitusta. Toisin sanoen vaikkapa da Vinci -koodi -kirjassa esitetyt väitteet Raamatun muuttelusta ja vääristelystä voidaan helposti todeta vääriksi.

Liberaaliteologia on kehittänyt myös menetelmiä raamatuntulkintaan. Menetelmät auttavat meitä löytämään alkuperäisten kirjoittajien tarkoittaman merkityksen sekä karsimaan pois sellaiset selitykset, jotka eivät ole raamatullisia.

Raamatuntulkintamentelmät siis auttavat pitämään raamatuntulkinnan raamatullisena, mitä se ei välttämättä olisi ilman niitä. Saattaisimme nimittäin käyttää vapauttamme lukea ja ymmärtää Raamattua niin kuin haluamme ja tehdä hyvinkin erikoisia tulkintoja. Itse esimerkiksi eräässä kirjassa kohtasin tulkinnan, jonka mukaan Paavali kehottaa uskovia pelaamaan uhkapelejä keskenään kirjoittaessaan, että: ”kilvoitelkaa keskenänne”.

Rehellisyys maan perii

Teologi ja pappi Kari Kuula otti Räisäsen kuoleman jälkeen kantaa käytettävään keskusteluun. Räisäsen kohdalla nimittäin moni puhui rehellisyydestä, joka hänellä oli. Kuula herätti kysymyksen, että tarkoittaako rehellisyys kristillisen uskon kohdalla aina kriittisyyttä ja epäuskoisuutta.

Mikäli samalla rehellisellä etsinnällä päätyykin konservatiiviseen näkökulmaan, niin onko siinä loppujen lopuksi epärehellinen tai vain harhaan mennyt? Kuula painotti sitä, että näin ei voi olla. Rehellisyys ei voi olla oletusarvoisesti kumpaakaan, vaan vastausten tulisi määritellä lopputulos.

Voimme todeta, että Räisänen oli työssään rehellinen ja hänen etsintänsäkin oli rehellinen, vaikka lopputulos ei ehkä vastaakaan meidän odotuksiamme. Voimme myös arvailla, että Räisänen joutui tavallaan olosuhteiden uhriksi. Hän ponnisti konservatiivisista lähtökohdista, mutta päätyi päinvastaiseen näkemykseen. Äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen.

Paavalilla on onneksi vastaus tähän, vaikkakaan ei kovin helppo. Hän kehottaa meitä koettelemaan kaiken ja pitämään sen, mikä on hyvää. Meidän ei tarvitse leimata asioita liberaaleihin tai konservatiiveihin tai muihinkaan, vaan voimme avoimesti tutkia kaikkia puolia. Jumalan avulla, häneen luottaen, voimme löytää sen, mikä on hyvää ja pitää sen, ja jättää muun omaan arvoonsa.

Voimme oppia myös Heikki Räisäsestä. Hän omisti elämänsä Raamatun tutkimiselle. Hän ei lopettanut sitä eläkkeelläkään.

Artikkeli on julkaistu aiemmin Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehdessä 1/2016.