Monet tuntemistani kristityistä ovat kyllästyneet kastekeskusteluihin. Tai pitäisikö sanoa väittelyihin tai riitoihin. Eikä ihme, itsekin olen monet kerrat päässyt siitä sanomaan Ainoan Oikean Mielipiteeni ja kauhistelemaan toisten vääriä näkemyksiä.
Toinen samankaltainen keskustelunaihe koskee ehtoollista. Sitä ei ehkä käydä yhtä kiivaana, mutta se näkyy seurakuntien käytännöissä, kuka saa osallistua ehtoolliselle ja kuka ei.
Molemmat aiheet, kuten lukemattomat muutkin kiistat uskon sisällöstä tuntuvat loppujen lopuksi aika hassuiltakin. Kasteen ja ehtoollisenhan pitäisi nimenomaan yhdistää meitä, ei erottaa.
Mutta samalla on todettava, että kyse on vaikeasta asiasta. Jokaisella meistä on mielipide ja uskomme Jumalankin asiasta jotakin sanoneen. Pitäisikö siis säilyttää mielummin rauha ja yhteys vai pitää kiinni välirikonkin uhalla oikean opin näkemyksestämme.
Totuus on tuolla jossakin.
Kirjoitus on julkaistu aiemmin Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehdessä 5/15.
