Jos joskus käyt kotonamme, huomaat, että meillä on paljon sarjakuvia. Olenkin harrastanut sarjakuvien lukemista ja tekemistä lapsesta saakka.

Usein minulta kysytään, että mikä on paras sarjakuvahahmo. Vastaus on aina selvä. Tietenkin Teräsmies. On toki paljon muitakin suosikkeja, mutta kuitenkin Teräsmies vie aina voiton.

Oli myös aikanaan hienoa kuulla, että Teräsmiehen alter ego, sanomalehtitoimittaja Clark Kent, on metodisti. Se on ihan luonnollistakin, koska metodistikirkko on Yhdysvalloissa kuitenkin suuri ja vaikuttava.

Mutta Teräsmies sopii hyvin metodistiseen ajatteluun symbolina. Kirkkomme virallinen tunnus, liekki ja risti, kuvaa Jeesuksen sovitustyötä ja Pyhän Hengen antamaa voimaa.

Ikään kuin luonnolliseksi jatkoksi tälle tulee Teräsmies. Teräsmies ei vain toivo toisille parasta, vaan tekee kaikkensa parantaakseen maailmaa.

Minulle Teräsmies kuvaa metodistista pyhitysteologiaa. Pyhyys ei ole vain hengellinen ominaisuus, vaan sosiaalista toimintaa. Usein metodistisissa ympyröissä puhutaankin sosiaalisesta pyhyydestä.

Ajatus nousee jo John Wesleyn ajasta, jolloin ensimmäiset metodistit pitivät ihmisten auttamista luovuttamattomana osana hengellistä harjoitusta ja jumalanpalvelusta. Pyhä ei ole se, joka pelkästään pyrkii elämään ilman syntiä, vaan hän myös pyrkii toimimaan hyvän puolesta.

Ja sellainen on Teräsmies. Mutta Teräsmieskin jää kauaksi jälkeen eräälle tosielämän supersankarille. Jeesukselle.

Jeesus antoi kaikkensa sinun ja minun parhaaksi, jotta meillä olisi elämä.

Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehdessä 6/15.