Oluenpanijan menestys ihmisten parhaaksi

John Wesleyn johtama metodistinen herätys saattoi joidenkin mukaan estää vallankumouksen Englannissa. Se vaikutti myös luonnollisesti hengellisellä saralla. Suuri osa 1700-luvun jälkeen syntyneistä kristillisistä liikkeistä on joko suoraan tai välillisesti saanut vaikutteita metodismista. Tietenkin herätys vaikutti myös yritysmaailman henkilöihin. Harva kuitenkin tietää, että John Wesleyllä oli merkittävä vaikutus irlantilaisen Guinness-olutpanimon kehittymisessä.
1700-luvun Britanniassa alkoholijuomat olivat yleinen veden korvike. Syynä oli se, että vettä pidettiin vaarallisena. Tämä johtui siitä, että vielä ei ollut tietoa bakteerien ja mikro-organismien toiminnasta. Jätevedet saatettiin kaataa samaan paikkaan, missä käytiin peseytymässä ja mistä otettiin mahdollinen juomavesi. Ei siis ihme, jos vettä juotuaan moni sairastui ja jopa kuoli.
Alkoholijuomat siis yleistyivät, koska niiden sisältämä alkoholi tappoi bakteerit ja esimerkiksi oluesta sai myös ravintoaineita. Niinpä alkoholista tuli myös ongelmia. Yllättäen yhtenä suurimpana ongelmana oli kuitenkin se, että vuonna 1689 parlamentti oli kieltänyt tuomasta ulkomailta alkoholia. Tämä johti siihen, että alkoholia ruvettiin keittämään kotona ja alkoholismi riistäytyi käsistä. Joidenkin tilastojen mukaan joka kuudes englantilainen koti oli ginitupa.
Alkoholismi liittyi vahvasti köyhyyteen ja rikollisuuteen, jota alkuajan metodistitkin vastustivat. Vaikka esimerkiksi John Wesley oli suuri oluen ja viinin ystävä, hän vastusti väkeviä alkoholijuomia ja alkoholismia. 1700-luvulla ei vielä ollut varsinaisia raittiusliikkeitä, jotka syntyivät vasta seuraavalla vuosisadalla, mutta askeleita sitä kohti kuitenkin otettiin.

Arthur Guinness otti Wesleyn sanat tosissaan

Irlantilainen Arthur Guinness syntyi 1724 tai 1725. Hän toimi isänsä kanssa Cashelin arkkipiispan, tohtori Arthur Pricen tilanhoitajana ilmeisesti muun muassa pannen olutta muille työntekijöille. Tohtori Price testamenttasi Guinnesille 100 puntaa vuonna 1752. Rahoilla hän perusti ensimmäisen panimonsa vuonna 1755 ja vuokrasi tilan Leixlipistä, jossa hän pani ale-olutta. Viiden vuoden jälkeen hän jätti yrityksen nuoremmalle veljelleen ja muutti Dubliniin. Siellä hän perusti jälleen panimon. Hän meni myös naimisiin ja alkoi menestyä.
Guinness oli uskonnollinen mies ja hän kuuli myös Wesleystä. Meille ei ole jäänyt tietoa mahdollisista Wesleyn ja Guinnessin tapaamisista, mutta Guinness on vähintäänkin ollut kuulemassa Wesleytä tämän vieraillessa Irlannissa. Lisäksi Guinnessin vaimon serkku oli pastori William Smyth, jonka seurakunnassa Wesley piti tilaisuuksia ja Guinness saattoi hyvinkin olla paikalla.
Joka tapauksessa Arthur vaikuttui Wesleyn saarnoista ja puheista. Erityisesti hänen mieleensä on painunut Wesleyn ohje ”tienaa niin paljon kuin pystyt. Säästä niin paljon kuin pystyt. Anna pois kaikki, mitä voit.” Hän oli mahdollisesti myös kuullut Wesleyn saarnaavan rikkaudesta: ”Varallisuutesi on todiste Jumalan kutsusta käyttää rikkauksiasi ihmiskunnan hyväksi.”

Pieni panimo, joka muutti maailmaa

Guinness halusi ottaa kristillisyytensä tosissaan. Hän seurasi metodistisia periaatteita, joiden mukaan pyhyys ei ole vain hengellistä vaan myös sosiaalista. Kristityillä on vastuu maailmassa auttaa.
Suurimpia ongelmia Dublinissa olivat alkoholismi ja rikollisuus. Näitä vastaan hän alkoikin taistella. Hän työskenteli järjestössä, joka pyrki kieltämään kaksintaistelut. Tuohon aikaan oli tavallista, että jopa kaduilla saatettiin taistella kuolemaan saakka jonkin riidan vuoksi. Hän myös perusti Dublinin ensimmäisen pyhäkoulun ja alkoi lahjoittaa rahaa köyhille.
Luulisi, että Guinness olisi kokenut ammattinsa oluenpanijana ristiriitaisena kristilliselle vakaumukselleen. Näin ei kuitenkaan ollut. Tuohon aikaan moni muukin oli ryhtynyt oluenpanijaksi pyrkimyksenään vähentää alkoholismia. Olihan oluessa huomattavasti vähemmän alkoholia kuin ginissä ja viskissä, ja olut oli vielä jonkin verran terveellistäkin.
Guinness kuitenkin suri kansan yleistä tilaa ja alkoholismin tuhoja. Hän rukoili asian vuoksi paljon ja lopulta koki saaneensa Jumalalta vastauksen. Hänen tulisi kehittää olut, joka olisi niin tuhti, että juotuaan sitä kolpakollisen ei jaksaisi enää juoda enempää. Tämän rukousvastauksen seurauksena syntyikin Guinnessin kuuluisaksi tehnyt stout-olut, joka oli hyvin rautapitoinen ja täyttävä.

Guinnessin perintö

Arthur Guinness kasvatti myös lapsensa kristityiksi ja välitti heille periaatteensa. Tämä takasi sen, että Arthur ei jäänyt historiaan vain yhden olutmerkin kehittäjänä ja menestyksekkäänä yrittäjänä. Guinnessista on tullut yritys, joka on tunnettu hyväntekeväisyydestä ja työntekijöiden olojen parantamisesta.
Melko varhain Guinnessit rupesivatkin maksamaan työntekijöilleen parempaa palkkaa kuin kukaan muu työnantaja Irlannissa. Työntekijöiden oloja parannettiin muutenkin. Arthurin pojanpoika Edward Cecil toimi laajalti sekä työläisväestön parissa että parantaen omien työntekijöidensä oloja.
Kun Guinness meni pörssiin vuonna 1886 Edwardista tuli Irlannin rikkain mies. Mutta hän myös jakoi rikkauttaan. Hän muun muassa perusti Guinness-säätiön, jonka tarkoituksena oli tehdä asuntoja köyhille työläisille Dublinissa ja Lontoossa. Lisäksi hän kannusti yrityksen lääkäriä, John Lumsdenia laajentamaan työtään. Yhtiön luvalla Lumsden pyrkikin käymään jokaisen Guinness-yhtiön työntekijän kotona sekä kaikkien panimon lähellä asuvien kotona.
Lumsdenin aloittaman työn johdosta aloitettiin laajamittaiset kehitystyöt. Guinnessin työntekijöille järjestettiin terveydenhuollon lisäksi kouluttautumis ja rentoutumismahdollisuuksia. Yhtiö rakensi pelikenttiä, uima-altaita, kirjastoja, päiväkoteja sekä puistoja. Lumsden itse sai hankkia käyttöönsä yhtiön laskuun parhaimmat lääketieteen laitteet ja palkata parhaimmat työntekijät henkilökuntaansa.
1900-luvulle tultaessa Guinness oli tullut tunnetuksi reiluudestaan. Vuotta ennen suurta lamaa, vuonna 1928 Guinnessin kaikilla työntekijöillä oli 24-tunnin terveydenhuolto ja hammashuolto sekä työpaikalla oleva hieronta. Lisäksi yhtiö maksoi työntekijöiden eläke- ja hautauskulut sekä kustansi työntekijöiden lasten koulutuksen ja maksoi myös vaimolle.
Guinnessin perhe ansioitui myös hengellisellä kentällä. Arthurin toinen poika, myös nimeltään Arthur, kannatti Irlannin katolisten oikeuksia, mikä oli hyvin harvinaista protestanttiselle yrittäjälle. Hän kannatti tasa-arvoa, eikä pitänyt oikeana, että katolisten oikeuksia poljettiin.
Henry Grattan Guinnessista tuli merkittävä evankelista ja lähetystyön kehittäjä. Henry Grattanin jälkeläinen, edelleen elävä Os Guinness, on tunnettu sosiaalikriitikko ja kristitty apologeetta. Eräästä Guinnessin jälkeläisestä tuli lordi Iveagh, joka pyrki vaikuttamaan lainsäädäntöön. Hän sai muun muassa aikaan kaksintaistelut kieltävän lain. Hänen perustelunaan oli raamatullinen periaate, että jos on jotakin riitaa toista vastaan, hänen kanssaan tulee puhua, ja jos toinen ei halua puhua, tulee asia ratkaista oikeudessa.

Elä uskoasi todeksi

Arthur Guinness ja hänen jälkeläisensä osoittavat hienolla tavalla, miten kristillisestä elämäntavasta ja vakaumuksesta on kauaskantoisia seurauksia, kunhan niitä myös toteuttaa käytännössä. Arthur käänsi päälaelleen yritysmaailman rahantekoperiaatteet ja taisteli oluella alkoholismia vastaan. Ytimeen nousi ihminen, jota meidän on käsketty rakastaa.
Arhurin esimerkki osoittaa myös, miten tärkeää on opettaa näitä periaatteita eteenpäin.
Arthur Guinness ei harjoittanut uskoaan vain hengellisesti, vaan ymmärsi, että jumalanpalveleminen on paljon muutakin kuin kirkossa käyntiä, rukousta ja raamatunlukua. Se on lähimmäisestä välittämistä, epäkohtiin puuttumista ja auttamista.
Guinnessin tarina kertoo myös siitä, että kun meillä on hyvät ajat, on meillä vastuu auttaa niitää, joilla menee huonommin. Rikkaus ja hyvinvointi ovat Jumalan lahjoja, joita ei ole tarkoitettu pidettäväksi vain itsellä, vaan jaettavaksi.

Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehdessä 6/15.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.