Mitä minun pitäisi tehdä joukolle erilaisia tonttukoristeita, joita on perintönä sekä lahjoina tullut meille? Onko tonttukoristelu harmitonta vai piileekö niissä vääränlaisia henkiä?
Tonttujen alkuperä on muinaisessa germaanien joulussa. Silloin ne eivät vielä olleet tonttuja, vaan jouluvuohia tai -pukkeja. Jouluaattona joku pukeutui tällaiseksi vuoheksi, tuli taloon ja jakoi lahjoja, kuten Joulupukki nykyään. Aikaa myöten nykyisenlaiset tontut syrjäyttivät vuohet, mutta ne toivat edelleen lahjoja.
Muinoin tonttuja pidettiin maatilojen ensimmäisten asukkaiden henkinä. Tämän vuoksi kristityt saattoivatkin karsastaa niitä ja pitää niitä demoneina. 1800-luvulla tontuista tuli joululahjojen tuojia ja pikku hiljaa tontuista muodostui myös nykymuotoinen Joulupukki.
Nykyaikaisilla tontuilla on kuitenkin hyvin vähän yhteistä alkuperäisen jouluvuohen kanssa. Nykyistä kuvaa on 1900-luvun alkupuolelta lähtien värittänyt yhä kaupallistuva joulu ja erilaiset sadut. Voisi siis sanoa, että joulutontut ovat muiden joulukoristeiden tavoin harmittomia.
Tässäkin keskeisimmäksi asiaksi nousee Kristus ja myös koristelijan motiivit. Kristittyinä emme palvo epäjumalia tai demoneja, eikä meidän tarvitse niitä pelätäkään. Paavali kohtasi samantapaisia kysymyksiä omana aikanaan. Siihen aikaan lähes kaikki myynnissä oleva liha oli uhrattu jollekin epäjumalalle, mistä tuli ongelmia uskoon tulleille pakanoille. Ryhtyäkö kasvissyöjäksi vaiko ei? Paavalin vastaus oli yllättävä. Hän nimittäin antoi luvan syödä kaikkea, mitä lihakaupassa myydään yhtään kyselemättä.
Hän vielä perusteli, että vaikka liha onkin uhrattu epäjumalille, siitä ei ole kristitylle mitään haittaa, koska oikeasti mitään epäjumalia ei ole ja niihin liittyvät hengetkin ovat alamaisia Jumalalle. Aiemmin mainittu Room. 14:6 pätee siis tähänkin.
Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 4-5/2014.
