Miksi joulua vietetään joulukuun 25. päivänä? Syntyikö Jeesus oikeasti juuri silloin? Vai pitäisikö kristittyjen juhlia Jeesuksen syntymää syys-lokakuussa?

Voiko kristitty viettää joulua, joka on alkujaan pakanallinen juhla? Onko hanukka raamatullisempi valinta?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka ovat askarruttaneet monia kristittyjä.

Katsotaan ensin hieman joulun taustaa. Englanninkielen sana Christmas on suoraan suomennettuna Kristusmessu. Suomen joulu-sana tulee muinaisten germaanien talvijuhlasta, jota vietettiin talvikuukausina. Tähän joulujuhlaan liittyi myös joulupuun hankkiminen, mutta kyse ei ole nykyisenlaisesta joulukuusesta, joka koristellaan, vaan enemmänkin juhannuskokon tyyppisestä puusta, joka poltettiin.

Monet ovat saattaneet kuulla, että joulun alkuperä on pakanallisessa Saturnalia-juhlassa. Saturnalia oli roomalaisten keskitalvenjuhla, jota vietettiin 17.–23. joulukuuta. Juhlaa vietettiin
sadonkorjuun jumala Saturnuksen kunniaksi. Kun kristinuskosta tuli Rooman virallinen uskonto, jotkin Saturnalia-juhlan tavat vaikuttivat kristittyjen joulun viettoon. Yhtenä tällaisena tapana voidaan pitää lahjojen antamista jouluna, vaikkakin se voidaan liittää myös Joulupukin esikuvaan pyhään Nikolaukseen, joka tunnettiin salaisista lahjoistaan, joita hän pisti ulos jätettyihin kenkiin.

Yhtenä kristillisen joulun edeltäjänä on roomalainen Dies
Natalis Solis Invicti -juhla (suomeksi Valloittamattoman Auringon syntymäpäivä). Juhlan alkuunpanija oli keisari Aurelianus (214–275), joka halusi vahvistaa Voittamattoman Auringon -kulttia. Voittamatonta Aurinkoa juhlittiin 25. joulukuuta.

Kristityt luonnollisesti huomasivat tämän ja vastasivat, että heidän Jumalansa on ainoa oikea voittamaton. Lisäksi kristillisessä perinteessä oli jo aiemmin päädytty pitämään 25. joulukuuta Jeesuksen syntymäpäivänä. Johannes Krysostomos perustelikin yhteyttä: ”Meidänkin Herramme on syntynyt joulukuussa… Mutta he kutsuvat sitä ’Voittamattoman syntymäpäiväksi’. Kuka muukaan voisi olla voittamaton kuin Herramme…? Tai, kun he sanovat, että se on Auringon syntymäpäivä, niin Hän (Jeesus) on Oikeuden Aurinko.”

Joulun aika on monissa kulttuureissa ollut juhla-aikaa, kuten monet muutkin auringon ja kuun kiertoon liittyvät ajankohdat. Näin ollen on ollut melko ymmärrettävää, että kristityt ovat omaksuneet samoja päiviä ja antaneet niille kristillisen merkityksen.

Kristillinen joulu on muotoutunut pikkuhiljaa. Varhaisimmat kristityt alkoivat viettää ensin loppiaista 6. tammikuuta. Loppiainen liitettiin aluksi Jeesuksen ihmiseksituloon ja erityisesti hänen kasteeseensa. Vasta 300-luvun puolivälissä alkoi ilmaantua joulun juhlimista 25. joulukuuta.

Kuitenkin vielä 300-luvun alussa monet kirkkoisät kritisoivat Jeesuksen syntymäpäivän juhlimista. Tätä perusteltiin muun muassa sillä, että Raamatussa vain pakanat juhlivat (esimerkiksi Faarao 1. Moos. 40:20–22 ja Herodes Mark. 6:21–27), kun taas pyhät yleensä kirosivat syntymäpäivänsä (esimerkiksi Jeremia Jer. 20:14–15 ja Job Job 3:1–6). Joulua juhlittiin 350-luvun jälkeen enemmän lännessä, vaikka itäisessä kirkossakin se sai jalansijaa. Juhla sai laajemman aseman vasta keskiajalla. Siihen saakka loppiainen pysyi tärkeämpänä juhlana.

Joulun merkitys vaihteli keskiajalta eteenpäin kovastikin. Keskiajalla se oli toisinaan yleinen juopottelujuhla nykyisen juhannuksen tapaan. Vasta 1800-luvulla alkoi yleistyä nykymallinen lapsi- ja perhekeskeinen joulu.
Lisäksi usein jotkin protestanttiset ryhmät, kuten puritaanit, kielsivät joulun viettämisen pakanallisena tai epäraamatullisena.

Nykyisen käsityksen mukaan emme oikeasti tiedä, milloin Jeesus syntyi. Raamattu ei anna siihen mitään selvää viitettä. Varhaisten kristittyjen perusteetkaan eivät perustu niinkään perimätietoon, vaan symboliikkaan ja päättelyyn. Jeesuksen sikiämisen päivä, eli Marian ilmestyspäivä 25. maaliskuuta, on yhdistetty pääsiäiseen. Siitä yhdeksän kuukautta on joulukuun 25. Vastaavasti ajateltiin, että maailman luominen alkoi 25. maaliskuuta ja luonnollisesti Jeesuskin sai samana päivänä alkunsa. Monet nykytutkijat ovat sitä mieltä, että Jeesus todennäköisimmin syntyi syksyllä.

Joka tapauksessa voimme todeta, että vaikka joulu onkin saanut vaikutteita sitä edeltäneiltä pakanallisilta juhlilta, on kristillistä joulua ruvettu viettämään Kristuksen kunniaksi. Siksi ei ole mitään syytä olla viettämättä joulua Jeesuksen syntymäjuhlana, vaikka samaan aikaan joku saattaakin viettää sitä ihan muuna.

Mutta onko joulun viettämiselle mitään raamatullisia perusteita? Siihenhän ei Uudessa testamentissa kehoteta. Eikö siis tosiaan olisi oikeampaa viettää juutalaisten hanukkaa?

Ensinnäkin, hanukkajuhla on tavallaan vieläkin vähemmän raamatullinen juhla kuin joulu. Hanukkaa juhlitaan vuonna 165 Jerusalemin temppelin uudelleen vihkimisen aikana tapahtuneen öljyihmeen muistoksi. Siitä ei kerrota Raamatussa vaan apokryfikirjoista löytyvässä 1. Makkabilaiskirjassa (4:59). Kristityillä ei siis ole mitään perustetta juhlia hanukkaa, vaikka mikään ei tietenkään kielläkään.

Paavali kirjoittaa juhlien viettämisestä:

Kukaan ei siis saa tuomita teitä siitä, mitä syötte tai juotte tai miten noudatatte juhla-aikoja ja uudenkuun ja sapatin päiviä. Ne ovat vain sen varjoa, mikä on tulossa; todellista on Kristuksen ruumis. Kol. 2:16–17

ja:

Mutta nyt te tunnette Jumalan, ja ennen kaikkea Jumala tuntee teidät. Kuinka te nyt jälleen turvaudutte noihin heikkoihin ja surkeisiin alkuvoimiin? Aiotteko jälleen alistua niiden orjiksi? Te pidätte tarkoin silmällä päiviä, kuukausia, juhla-aikoja ja määrävuosia. Pelkään pahoin, että olen tehnyt teidän takianne turhaa työtä. Gal. 4:9–11

Kumpikin näistä katkelmista kertoo samaa. Meille kristityille ei oleellista ole juhlien viettäminen tai niiden hylkääminen, vaan Kristus. Näillä kahdella katkelmalla Paavali havainnollistaa, että tietyllä ajankohdalla tai perinteellä ei ole pelastavaa tai kadottavaa vaikutusta. Oleellista on motiivi, jolla asioita teemme. Paavali kirjoittaakin:

Joka kiinnittää huomionsa päiviin, tekee niin Herran kunniaksi, ja joka syö, syö Herran kunniaksi, sillä hän kiittää Jumalaa. Joka taas ei syö, on Herran kunniaksi syömättä, ja hänkin kiittää Jumalaa. Room. 14:6

Kirjoitus on julkaistu Rauhan Sanomia – Nya Budbäraren -lehdessä 4-5/2014.