Meille nykyajan ihmisille saattaa tulla yllätyksenä tieto, että entisajan uskonnoissa ei moraalilla ollut kovinkaan suurta sijaa. Jumalanpalvelus ei koskettanut varsinaisesti eettisiä kysymyksiä. Sen sijaan uhrit, erilaiset rituaalit ja rukous olivat ennemminkin välineitä, joilla pyrittiin vaikuttamaan jumaliin, niin että ne siunaisisivat, auttaisivat ja olisivat myötämielisiä. Jumalat olivat siis eräänlaisia voimia, kuin luonnonvoimat, joihin yritettiin vaikuttaa. Moraaliset kysymykset olivat sitten enemmän yhteisöjen lainsäädännön ja filosofian kysymyksiä. Tämä on tietenkin hyvin yksinkertaistettu kuva, sillä ei esimerkiksi Raamatun aikoina ollut samankaltaista uskonnollisuuden ja maallisuuden erotusta, kuten meillä nykyaikana.
Arkistot kuukauden mukaan: syyskuu 2025
Ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä
Olen vuosien varrella kuullut aina välillä jonkun sanovan, että hän ei halua tulla uskoon, koska sitten pitäisi jättää kaikki hauska ja iloa tuottava elämästä. Olen myös törmännyt uskovan stereotypiaan, jonka mukaan oikea uskova on vakava, ehkä vähän surumielinen. Sellainen synkkä körtti, joka haikailee vain kuolemaa.
Tämän päivän lukukappale Kolossalaiskirjeestä tuntuu vahvistavan tällaista näkökulmaa. Kehottaahan Paavali jakeessa 2 suoraan, että ”ajatelkaa sitä mikä on ylhäällä, älkää sitä mikä on maan päällä”. Kehotus tuntuu viittaavan juuri siihen, että meidän pitäisi hylätä kaikki maailmallinen, tavallinen, ja ehkä jopa eristäytyä tavallisesta maailmanmenosta uskomme tähden. Tavoitteena tulisi olla vain tulevan taivaan odotus. Mutta onko tämä se, mitä Paavali tarkoittaa kehotuksellaan?