1. Mooseksen kirjan luvussa 24 Aabraham elämänsä loppupuolella lähettää palvelijansa hakemaan kotiseudultaan vaimoa pojalleen Iisakille. Aviopuolison ottaminen oman kansan ja suvun parista oli tuohon aikaan yleinen tapa. Tästä Aabraham itse on yksi parhaimpia esimerkkejä, sillä hänen vaimonsa Saara oli hänen sisarpuolensa. Heillä oli sama isä, mutta eri äiti. Tämä toiminta ei perustunut pelkästään tapoihin, vaan sillä oli myös hengellinen merkitys. Tuohon aikaan yleensä koko kansa ja suku palvoi samaa jumalaa. Niinpä vierasheimoisen puolison ottaminen merkitsi yleensä myös uskonnon vaihtamista. Siksi Mooseksen laissa Jumala kielsi israelilaisia ottamasta vierasheimoisia puolisoita, että he eivät viekottelisi heitä palvomaan epäjumalia. Näinhän kävi esimerkiksi Salomolle, joka otti useita vierasheimoisia vaimoja ja lopulta hän heidän painostuksestaan alkoi palvoa myös heidän jumaliaan.
Aabrahamin palvelija lähtee pitkälle matkalle ja saapuu lopulta perille. Hän jää kaupungin ulkopuolelle kaivon luokse, joka oli hyvä paikka tavata ihmisiä. Siinä hän rukoilee Jumalaa johdattamaan häntä. Rukouksessa hän pyytää myös merkkiä, joka vahvistaa asian. Tästä voimme johtaa kertomuksen ensimmäisen opetuksen. Voimme pyytää Jumalalta merkkiä, kun tilanne vaatii sitä. Jos tarvitsemme esimerkiksi johdatusta tai viisautta valita oikein eri vaihtoehdoista, voimme pyytää Jumalaa näyttämään oikean menettelytavan jollakin merkillä. Merkin pyytäminen ei kuitenkaan saisi olla yleinen tapa, eikä se sovellu jokaiseen tilanteeseen. Aabrahamin palvelijan rukouksesta löydämme myös kolme merkin pyytämiseen liittyvää asiaa, joista voimme oppia.
Merkki on selkeä
Palvelija ei pyydä mitään ylimalkaista tai mahdotonta merkkiä. Hän ei esimerkiksi rukoile: ”Herra, anna tapahtua jotakin ihmeellistä.” tai ”Herra, näytä tahtosi niin, että kello 5.21 aamulla kolme kääpiötä seisoo kaivon reunalla päällään ja laulaa Ruotsin kansallislaulua.” Sen sijaan palvelijan pyytämä merkki on erittäin selkeä. Hän määrittelee sen tarkasti:
– Tietty aika (kun kaupungin naiset tulevat hakemaan vettä. Tälle oli tietty aikansa päivässä.)
– Tietty kysymys (palvelija pyytää vettä juotavaksi)
– Tietty reaktio (palvelija saa vettä ja nainen lupaa juottaa myös kamelit)
Palvelija ei kuitenkaan tyytynyt pelkkään naisen suulliseen vastaukseen, vaan hän kärsivällisesti seurasi tapahtuman loppuun asti nähdäkseen, miten käy. Vasta, kun nainen oli juottanut myös kamelit, palvelija esittäytyi ja kertoi asiansa.
Merkki on mahdollinen
Usein merkkiä pyytäessä tulee kiusaus pyytää jotakin hyvin erikoista, joka on vähintäänkin melkein mahdoton. Saatamme näin hakea itsellemme oman mielemme mukaista vastausta.
Aabrahamin palvelija ei kuitenkaan toiminut näin. Sen sijaan hän pyysi merkiksi jotakin, joka oli erittäin arkista ja tavallista. Naisten vedenhakureissu kaivolle oli jokapäiväinen tapahtuma. Lisäksi tuon ajan yleinen vieraanvarainen maailmankuva kannusti siihen, että vettä annettiin sitä pyytävälle.
Pyynnössä oli kuitenkin myös jonkin verran vaihtelun varaa. Nainen olisi voinut antaa vain palvelijalle vettä. Tai hän olisi voinut antaa palvelijalle astian, jolla palvelija itse olisi voinut ammentaa vettä juotavaksi. Nainen olisi voinut myös kieltäytyä vedoten esimerkiksi kiireeseen. Hänen ei myöskään olisi ollut pakko lupautua juottamaan kameleita, mikä oli varsin raskas tehtävä, koska kamelit juovat hyvin paljon vettä.
Luottamus merkkiin
Merkin täytyttyä Aabrahamin palvelija ei alkanut epäröidä, vaan toimi sen mukaisesti. Yksi merkin pyytämiseen liittyvä tärkeä asia onkin tässä. Merkin pyytämisen kanssa kannattaa olla varovainen ja käyttää maalaisjärkeä. Voimme pyytää merkkiä, koska haluamme juuri jotakin tiettyä vastausta. Jos merkki ei olekaan odottamamme kaltainen, vaikka sitä olisimmekin pyytäneet, syntyy helposti kiusaus jättää se omaan arvoonsa tai pyytää uutta merkkiä.
Epäileminen on toisaalta tiettyyn rajaan saakka tervettäkin. Se auttaa meitä suojelemaan itseämme typeriltä valinnoilta. Jumalan johdatuksen pyytäminen vaatii kuitenkin luottamusta häneen ja lopulta joudumme myös itse tekemään uskon hypyn.
Aabrahamin palvelija sai pyydetyn merkin lisäksi myös lisävarmistuksen. Osoittautui, että nainen olikin Rebekka, Aabrahamin veljenpojan tytär. Tämän parempaa puolisoehdokasta Iisakille palvelija tuskin olisi voinut löytääkään. Tästä voisi vetää myös sen päätelmän, että usein Jumala vahvistaa sanomansa usealla tavalla. Niinpä merkkiä pyytäessäkin kannattaa olla tarkkana, mitä muuta Jumala asiasta puhuu esimerkiksi ihmisten tai tapahtumien kautta.
Voimme siis pyytää Jumalalta merkkiä, kun tarvitsemme erityistä johdatusta tai viisautta valintoihin. Samalla asiaan täytyy suhtautua vakavasti. Merkin pyytäminen ei ole mikään yleisniksi, vaan keino kysyä Jumalan tahtoa. Pitää muistaa sekin, että aina Jumala ei vastaa ja toisinaan voimme itse tulkita vastauksen väärin.
