Elokuva Rakkautta ennen aamua kertoo kahdesta matkalaisesta Euroopassa, jotka tapaavat junassa. Toinen matkalaisista on lähdössä aamulla lentokoneella kotiin Yhdysvaltoihin ja toinen on matkalla kotiinsa Ranskaan.

Keskustelu junassa on mukavaa ja Yhdysvaltoihin matkaava mies kysyykin, jos Ranskaan matkaava nainen jäisikin hänen seurakseen Wieniin odottamaan lennon lähtöä. Nainen suostuu ja pääosa elokuvasta on keskusteluja Wienin kaduilla.

Elokuvan edetessä hahmoihin tutustuu ja kiintyy. Miehen ja naisen välillä on selvästi myös kehkeytymässä romanssi. Tämä ei kuitenkaan ole tavallinen romanttinen tarina, jossa poika tapaa tytön, he menevät naimiisin ja elävät onnellisina elämänsä loppuun saakka. 

Aamulla nimittäin miehen lento lähtee Yhdysvaltoihin ja nainen jatkaa kotiinsa Ranskaan. He kuitenkin ovat sopineet, että vuoden päästä he näkevät toisensa uudelleen samaan aikaan Wienissä. Sitä ei kerrota, onnistuuko tapaaminen tai tuleeko heidän suhteestaan mitään. Se jää katsojan päätettäväksi. Samankaltainen lopetus on Markuksen evankeliumilla:

Kun sapatti oli ohi, Magdalan Maria, Jaakobin äiti Maria sekä Salome menivät ostamaan tuoksuöljyä. He halusivat voidella Jeesuksen ruumiin. Varhain sunnuntaiaamuna auringon noustua he lähtivät kävelemään Jeesuksen haudalle. Matkalla he yrittivät keksiä, kuka siirtäisi painavan kiven pois hautakammion ovelta. Perillä odotti kuitenkin yllätys: kivi oli jo vieritetty pois.

Naiset astuivat sisään hautakammion ovesta. He säikähtivät nähdessään, että kammion oikealla puolella istui valkoiseen viittaan pukeutunut nuorukainen. Hän rauhoitteli heitä: »Kaikki on hyvin, ei ole mitään pelättävää. Etsitte Jeesus Nasaretilaista, joka ristiinnaulittiin. Hänet on herätetty kuolleista, eikä hän ole enää täällä.» Nuorukainen näytti, missä Jeesuksen ruumis oli ollut. Sitten hän jatkoi: »Menkää välittömästi kertomaan kaikille oppilaille, myös Pietarille, että Jeesus menee edeltä Galileaan. Kuten heille on luvattu, he tapaavat Jeesuksen siellä.»

Naiset ryntäsivät ulos hautakammiosta. He vapisivat ja olivat poissa tolaltaan. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät. Markus 16:1–8

Markuksen evankeliumia pidetään yleisesti ensimmäisenä evankeliumina. Perimätiedon mukaan sen olisi kirjoittanut Markus Johannes, jonka äiti oli yksi Jeesusta seuranneista Marioista. Alkuseurakunta myös kokoontui Markuksen äidin kotona.

Markuksen serkku oli Barnabas, jonka lähetysmatkasta yhdessä Paavalin kanssa kerrotaan Apostolien teoissa. Myös Markus oli mukana tuolla lähetysmatkalla, vaikka lähtikin kesken pois.

Jotkut arvelevat, että Markus oli se nuorukainen, joka pakeni alasti, kun Jeesusta tultiin vangitsemaan. Tätä ei voi varmaksi tietää, mutta Markus on ainoa, joka kertoo tapauksesta, minkä tähden onkin ajateltu, että kyse olisi Markuksesta.

Joka tapauksessa Markus oli mukana jo varhaisesta vaiheesta alkaen. Perimätiedon mukaan hän kirjoitti evankeliuminsa Pietarilta kuultujen saarnojen ja opetusten pohjalta. Markus nimittäin oli hänen kirjurinsa ja tulkkinsa.

Markuksen evankeliumin erikoispiirteenä on tietynlainen toiminnallisuus. Se tuntuu suorastaan luettelevan tapahtumia ja tilanteesta siirrytään toiseen nopeassa tahdissa. Tätä korostaa se, että Markus käyttää tekstissään paljon ”heti”-sanaa.

Toinen erikoispiirre on jonkinlainen salaisuuden tai mysteerin rakentaminen. Erityisesti evankeliumin ensimmäinen puolisko on täynnä kysymyksiä. Kuka tämä on? Miksi tämä tapahtui? Miten tämä on mahdollista? Vastausta näihin kysymyksiin ei anneta, Jeesuskin usein kieltää parantamiaan henkilöitä kertomasta asiasta kenellekään.

Tämä onkin erinomainen keino pistää myös lukija miettimään ja pohtimaan omaa suhtautumistaan tapahtumiin. Ja sitä Markus jatkaa aivan evankeliumin loppuun saakka.

Käänne evankeliumissa tapahtuu aika tarkkaan sen puolessa välissä, luvussa 8. Siinä Pietari tunnustaa Jeesuksen messiaaksi ja Jeesus myöntää tämän olevan totta. Ensimmäistä kertaa salaisuuden verhoa raotetaan vähän. Tämän tapahtuman jälkeen Jeesus alkaa puhua suoremmin ja enemmän tehtävästään ja kuolemastaan Jerusalemissa. 

Pietarin tunnustuksesta alkaakin evankeliumin viimeinen osa, joka huipentuu pääsiäiseen ja Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen. Oikeastaan Markuksen evankeliumi onkin pääsiäiskertomus, jolla on pitkä johdanto.

Mutta Markuksella on jäljellä suurin yllätys, mitä me emme kovinkaan usein huomaa. Todennäköisesti evankeliumi päättyi alun perin jakeeseen 16:8. Yleensä meidän käännöksissämme oleva loppuosa on saatettu merkata esimerkiksi hakasulkein tai maininnalla, että sitä ei löydy vanhoista käsikirjoituksista.

Emme tiedä, mitä tuolle lopulle on tapahtunut. Onko se joskus tuhoutunut vai lopettiko Markus evankeliuminsa alun perin jakeeseen 8. Sillä ei ole käytännössä suurta merkitystä. Toisaalta nykyinen lopetus kertoo samat asiat, mitä muutkin evankeliumit eikä siksi ole mitenkään huono. Toisaalta yllättävä lopetus jakeeseen 8 sisältää vaikuttavan sanoman meille.

Naiset ryntäsivät ulos hautakammiosta. He vapisivat ja olivat poissa tolaltaan. He eivät kertoneet kenellekään mitään, sillä he pelkäsivät.

Tämä on evankeliumin lopetuksena tyystin erilainen kuin muissa evankeliumeissa. Se on hämmentävä. Mutta voimme todeta, että selvästikin naiset lopulta kertoivat jollekin, koska mekin olemme tässä. 

Tämä lopetus toimii haasteena meille. Miten SINÄ toimit? Miten SINÄ suhtaudut asiaan? Koko evankeliumin Markus on toisaalta keskittynyt näyttämään, miten Jeesus on todella messias ja miten Jumala voittaa. Samalla hän on nostanut kysymystä: mitä sinä ajattelet tästä. Tässä lopetuksessa Markus vie kysymyksen loppuun saakka. Nyt on valinnan paikka.

Sinä olet käynyt läpi kaiken, mitä nuo naisetkin. Miten sinä toimit? Markus heittää tällä lopetuksella pallon sinulle, meille. Jeesus on selvästi mullistanut toiminnallaan, ristinkuolemallaan ja ylösnousemuksellaan kaiken. Hän on Jumalan lupaama messias. Mitä me teemme sillä pallolla?

Tehtävä voi ymmärrettävästi herättää arkuutta samaan tapaan kuin tyhjän haudan löytäneissä naisissakin. Se voi tuntua mahdottomalta. Miten pystymme siihen? Miten kukaan edes uskoisi?

Mutta tähänkin Markus vastaa. Evankeliumissaan hän korostaa Jeesuksen ihmisyyttä ja niitä ihmeitä, mitä hän teki. Hän ei esittele meille sitä jumalallista puolta, jonka näemme Johanneksen evankeliumissa, vaan enemmän kaltaisemme.

Se kertoo meille, että haaste ei sittenkään ole mahdoton. Jumala antaa meille saman voiman, minkä hän antoi Jeesuksellekin. Ja vielä enemmän. Olemmehan me julistamassa ylösnoussutta Kristusta.