Kun olin lapsi, meille ostettiin pelikonsoli tai jonkinlainen tietokone. Se taidettiin tilata Hobby Hallista tai jostakin vastaavasta ja se toimitettiin meille postitse. Sitä tietenkin odotettiin innolla ja kun paketti vihdoin saapui, se piti heti avata ja laittaa laite toimintakuntoon.

Pelikoneen tilauksen yhteydessä tilattiin tietenkin myös pelejä, koska mitä hyötyä mistään koneesta on, jos sillä ei voi tehdä sitä, mihin se on tarkoitettu. Mutta tässä kohtaa syntyikin suuri pettymys. Jostain syystä pelikasetit, mitkä pitäisi liittää siihen pelikoneeseen, olivatkin väärää mallia. Ne eivät vain sopineet siinä koneessa olevaan paikkaan, mihin pelikasetti kytketään.

Tämä muisto tuli mieleeni, kun aloin valmistella tätä tekstiä Paavalin opetuksesta ylösnousemuksesta:

Sen sanon, veljet, ettei liha ja veri voi saada omakseen Jumalan valtakuntaa ja ettei katoava voi saada omakseen katoamattomuutta. Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. Mutta kun katoava pukeutuu katoamattomuuteen ja kuolevainen kuolemattomuuteen, silloin toteutuu kirjoitusten sana:

— Kuolema on nielty ja voitto saatu.

Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?

Kuoleman pistin on synti, ja synnin voimana on laki. Mutta kiitos Jumalalle, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!

Olkaa siis vahvoja ja järkähtämättömiä, rakkaat veljeni, ja tehkää aina innokkaasti Herran työtä. Tietäkää, ettei Herra anna teidän työnne mennä hukkaan. 1. Kor. 15:50–58

Pyhäinpäivänä muistellaan edesmenneitä pyhiä ja läheisiä. Mutta pyhäinpäivän merkitys ei ole vain muistella menneitä, surra menetettyjä läheisiä ja kunnioittaa ennen eläneiden perintöä. Pyhäinpäivään kuuluu erottamattomasti myös toivo ylösnousemuksesta. Usko siihen, että saamme jälleen tavata ne rakkaat, jotka olemme menettäneet.

Ylösnousemus on myös kristillisen uskon peruspilareita. Uskomme Jumalaan ja ajatus pelastuksesta ei tarkoita toivoa, joka pyrkii vain johonkin tuonpuoleiseen, vaan se on uskoa, että Jumala tulee korjaamaan kaiken, tekemään kaiken uudeksi. Pelastus ei ole Jumalan evakuointisuunnitelma, jolla ihmiset saataisiin pois tästä pahasta maailmasta, vaan se on suunnitelma, jolla tämä paha maailma muutetaan jälleen hyväksi.

Paavali opettaa korinttolaisille ylösnousemuksesta oikeastaan koko 1. Korinttilaiskirjeen 15. luvun. Hän opettaa siitä myös muissa kirjeissään. Se kuvaa sitä, miten alkuseurakunnassa ylösnousemususko oli todella tärkeä ja kiinteä osa uskoa.

Tässä mielessä esimerkiksi meidän varhaisin uskontunnustus, Apostolinen uskontunnustus, antaa hieman harhaanjohtavan kuvan ylösnousemuksen merkityksestä, koska se mainitaan vain nopeasti laajemman virkkeen osana. Ylösnousemus oli ja on kuitenkin tärkeä, koska se osaltaan todistaa Jeesuksen voitosta ja pelastuksen täydellisyydestä.

Kuolemahan oli yksi syntiinlankeemuksen seurauksista ja siksi Jumalan täytyy jotenkin ratkaista kuolemakysymys, jos hän aikoo täydellisesti korjata syntiinlankeemuksen seuraukset. Ja tässä tekstissähän Paavali myös viittaa Jeesuksen täydelliseen työhön, miten hän omalla ylösnousemuksellaan voitti kuoleman ja synnytti myös toivon meidän ylösnousemuksellemme. Niin kuin Jeesus nousi kuolleista, tulee meidänkin nousta kuolleista.

Tässä käsiteltävänä olevassa katkelmassa Paavali käsittelee erityisesti niitä, jotka ovat vielä elossa, kun Jeesus palaa takaisin ja ylösnousemus tapahtuu. Hän selittää, mitä tapahtuu elossa oleville. Vastaus on se, että elossa olevat osallistuvat ylösnousemukseen niin, että hekin muuttuvat.

Mielenkiintoisena yksityiskohtana kannattaa huomioida se, miten Paavali viittasi uskovansa olevansa elossa, kun ylösnousemus tapahtuu. Tämä viittaa toiseen perustavanlaatuiseen uskoon kristillisyydessä eli Jeesuksen paluuseen. Paavali oli täysin vakuuttunut, että Jeesus palaa takaisin, vaikka ei tiennytkään sen ajankohtaa. Siksi hän oli valmistautunut siihen, että se voi yhtä hyvin tapahtua hänen eläessään kuin myöhemminkin. Samaan uskoon meidänkin tulee pyrkiä, vaikka aika tuntuukin venyvän pitkäksi ja saattaa näyttää siltä, että ei se Jeesus mitään kiirettä taida pitää tulemisensa kanssa. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole merkitystä, palaako hän meidän eläessä vai vasta meidän kuoltuamme.

Paavalin opetuksen ydin ylösnousemuksessa on se, että ylösnousemus on ruumiillinen. Hän siis käy vastustamaan sellaista ajatusta, mitä nykyaikanakin saattaa olla, että meidät pelastetaan taivaaseen, jossa vietämme iankaikkisuuden jonkinlaisina henkiolentoina. Tämä ei kuitenkaan ole missään kohtaa Raamattua löytyvä ajatus.

Päinvastoin tämä on pääosin kreikkalaisen filosofian kautta kristinuskoon tullutta tulkintaa. Se myös synnytti jo varhain harhaopin nimeltä Gnostilaisuus, jonka yhtenä ajatuksena oli se, että kaikki materia ja ruumiillisuus on pahaa ja siitä täytyy päästä eroon. Gnostilaisuudessa kiellettiin tavalla tai toisella todellinen ruumiin ylösnousemus, mutta myös Jeesuksen ylösnousemus.

Vaikka Paavali opetuksessaan painottaa sitä, että tulemme saamaan ruumiillisen ylösnousemuksen, hän kuitenkin samaan aikaan kertoo, että ylösnousemusruumis ei ole samanlainen kuin tämä meidän ruumiimme. Ylösnousemuksessa ei palata tähän vajavaiseen elämään, vaan Jumalan tarkoittamaan täydellisyyteen.

Tässä mielessä siis esimerkiksi Jehovan todistajien lehdissä olevat kuvat iankaikkisuudesta antavat juuri sellaisen vääristyneen kuvan ylösnousemuksesta, että se olisi samanlaista kuin tämä, kun ihmiset normaaleissa arkivaatteissa käyskentelevät nurmikentillä ja tekevät esimerkiksi töitä, joita tässäkin ajassa tehdään.

Ylösnousemusruumis, vaikka onkin selvästi fyysinen, kosketeltava, on kuitenkin jotakin enemmän, kuin tämän nykyinen ruumis. Ensinnäkään se ei ole enää vajavainen, niin että se vanhenisi, sairastuisi tai heikentyisi. Ja jos Jeesuksen ylösnousemus antaa mitään osviittaa, niin ilmeisesti ylösnousemusruumis on myös kykenevä isompiin asioihin, kuin tämä normaali ruumiimme.

Kun Paavali puhuu ylösnousemuksesta, hän tarkoittaa tapahtumaa, jossa kaikki uudistuu. Ylösnousemus on kokonaisvaltainen tapahtuma ja siksi sen tapahtuessa myös elossa olevat tulevat muuttumaan. Tähän liittyy myös katkelmamme alussa oleva väite, että liha ja veri ei voi periä Jumalan valtakuntaa.

Lihalla ja verellä Paavali ei tässä, kuten ei useimmiten muutenkaan kirjeissään, tarkoita ruumiillisuuttamme, konkreettista verta ja lihaa, vaan näillä sanoilla hän viittaa tilaan, jossa syntiinlankeemuksen vuoksi olemme. Olemme taipuvaisia syntiin ja kaikin puolin vajavaisia. On siis ihan luontevaa sanoa, että Jumalan täydellisessä valtakunnassa ei ole sijaa synnille ja vajavaisuudelle.

Siksi myös ylösnousemus ja vielä elävien muutos on tarpeen. Tällaisina nykymaailman olentoina olemme vääränlaisia Jumalan valtakuntaan. Ihan kuten se lapsuuteni kokemus pelikoneesta ja -kaseteista, jotka eivät sopineetkaan yhteen. Paavali käyttää tässä sen sijaan vertauskuvaa pukeutumisesta.

Aivan samoin, kuin suuriin ja hienoihin juhliin, vaikka itsenäisyyspäivänä linnan juhliin, pitää mennä kunnollisissa juhlavaatteissa, niin myös meidän, kun astumme konkreettisesti Jumalan uuteen valtakuntaan, pitää riisuutua vajavaisuudesta ja pukeutua täydellisyyteen.

Ja tämä kaikki tapahtuu Jumalan toimesta. Jeesus herättää kuolleet ja muuttaa meidät elossa olevat, kun hän saapuu. Se puhuu armosta ja uskon merkityksestä. Meidän omilla yrityksillämme emme saavuta sitä tasoa, mitä Jumala odottaa, voimme saada sen vain lahjana Jeesuksen sovitustyön kautta.

Mutta se, mikä Paavalin opetuksessa on hienoa, on se, että hän ei jätä asiaa tähän. Kristillinen ylösnousemustoivo ei ole pelkästään kehotus odottaa jotakin parempaa, joka tulee sitten joskus. Kristillinen ylösnousemustoivo on asia, joka vaikuttaa jo nyt. Paavali näkee, että juuri tämä toivo on se, joka antaa meidän kaikelle työllemme, olemisellemme ja tekemisellemme merkityksen.

Kyse ei ole siitä, että kaikki, mitä teemme olisi vain jotakin väliaikatekemistä, jotta saamme aikamme kulumaan, kun odotamme perille pääsyä. Sen sijaan tämä kaikki onkin jo sitä Jumalan valtakunnan rakentamista, joka ei mene hukkaan.

Ei pelkästään se, että evankelioimme, niin että mahdollisimman moni voisi kuulla Jeesuksesta ja tulla uskoon, vaan myös kaikki muu mitä teemme ja miten elämme. Jokainen hyvä tekomme Jeesuksen nimessä tuo osaltaan Jumalan valtakuntaa näkyvämmäksi tässä maailmassa. Emme tiedä miten tekomme vaikuttavat Jumalan uuteen luomiseen, mutta jollakin tavalla ne vaikuttavat.

Niinpä Paavali kannustaa meitä. Koska meillä on tämä ylösnousemustoivo, koska meillä on siitä jo varma lupaus, koska Jeesus on noussut kuolleista, niin pyritään innokkaasti ja uskollisesti toteuttamaan Jumalan tahtoa maailmassa. Koska mikään, mitä hänen nimessään teemme, ei ole turhaa.