Hullu profeetta vai evankelistan esikuva?

Markuksen evankeliumi alkaa Jeesuksen esittelyllä. Esittely luo pohjan koko kirjan sanomalle, joka huipentuu Jeesuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen. Samalla esittely antaa myös nykylukijalle vinkkejä siitä, miten voisimme parhaiten toimia Jeesuksen todistajina maailmassa.

Tässä kerrotaan hyvä sanoma eli evankeliumi Jeesuksesta, joka on Kristus, Jumalan Poika.

Sanoma lähti liikkeelle niin kuin profeetta Jesajan kirjassa on ennustettu:

– Lähetän viestintuojan edelläsi.

Hän tekee sinulle tien.

Asumattomalta seudulta kuuluu huuto:

»Valmistakaa Herralle tie,

oikaiskaa hänen polkunsa mutkat!»

Niin tapahtuikin. Johannes Kastaja julisti asumattomalla seudulla, että ihmisten tulisi luopua synneistä ja ottaa kaste. Niin he saisivat jumalanvastaiset tekonsa anteeksi. Kaikki Juudeasta ja Jerusalemista tulivat Jordanjoen rantaan Johanneksen luokse. He menivät hänen kastettavakseen ja samalla tunnustivat syntinsä.

Johanneksen vaate oli kamelinkarvoista, ja hänen vyötäisillään oli nahkavyö. Hän eli heinäsirkoilla ja villihunajalla. Johannes julisti: »Minun jälkeeni tulee mahtavampi mies. En kelpaa edes riisumaan hänen sandaalejaan. Minä olen kastanut teidät vedessä, mutta hän kastaa teidät Pyhässä Hengessä.» Mark 1:1–8

Kuka Jeesus on?

Markuksen evankeliumi syöksyy toimintaan. Ensimmäisen luvun alkupuolisko esittelee kirjan tarkoituksen ja päähenkilön. Ja se tehdään tyylillä. Päähenkilö ei ole kuka tahansa, vaan Jumalan Poika, messias. Ensimmäinen jae onkin suorastaan kuin entisaikojen klikkiotsikko: yllättävä, provokatiivinen ja hämmentävä. Se pakottaa jatkamaan.

Ensimmäisen jakeen jälkeen Markus avaa väitettään Jeesuksesta kolmen tapauksen kautta. Jeesuksen henkilöllisyyden puolesta todistavat:

1. Johannes Kastaja, joka oli tullut ilmoittamaan messiaan tulemisen. Johanneksen oman todistuksen lisäksi Markus on lainannut Vanhan testamentin profetioita.

2. Jeesuksen kaste, jossa Jumala näkyvällä ja kuuluvalla tavalla ilmoitti Jeesuksen olevan poikansa.

3. Jeesuksen kiusaus, jonka yhteydessä enkelit palvelivat häntä.

Nämä kolme yksityiskohtaa kuvaavat vahvasti sitä, että Jeesus ei ollut mikään tavallinen ihminen.

Edelläkulkija viittaa tärkeään henkilöön. Kuninkaiden ja muiden arvohenkilöiden edellä kulki viestinviejiä, jotka ilmoittivat tärkeän henkilön tulosta ja he valmistivat ihmisiä vierailuun.

Jeesuksen kaste ei ollut tavallinen kaste syntien anteeksisaamiseksi, kuten muiden kasteet. Kasteessa Jeesus sai voitelun ja valtuutuksen tehtäväänsä Isältä. Jeesuksen kiusaus erämaassa kuvaa hänen korkeaa asemaansa. Enkelit eivät palvele ketä tahansa samalla tavalla. Lisäksi Jeesuksen voitto kiusauksista kuvaa hänen voimaansa.

Kun Markus käyttää näin paljon vaivaa jo evankeliuminsa alussa Jeesuksen esittelyyn ja hänen merkittävyytensä alleviivaamiseen, on erikoista, miten paljon erityisesti kirjan ensimmäisellä puoliskolla korostetaan sitä, miten ihmiset hämmästyivät Jeesuksesta. Kaikkialla kyseltiin kuka hän oikein on.

Mutta siksi Markus paljastaakin Jeesuksen henkilöllisyyden lukijalle alussa, itse kertomuksessa se tulee esille Jeesuksen puheissa ja toimissa, mikä herättää ihmetystä ja kysymyksiä. Samalla se korostaa Jeesuksen ihmeellisyyttä. Vaikka meille Jeesus onkin tavallaan tuttu ja läheinen, hänen pitäisi herättää meissäkin samankaltaista ihmetystä.

Kysymykset toimivat myös haasteena meille, jotka Jeesuksen tunnemme. Mehän olemme samassa asemassa kuin Johannes Kastaja. Meidän tehtävämme on esitellä Jeesus maailmalle. Vaikka Jeesus on meille tuttu omasta mielestämme, hän ei ole sitä suurimmalle osalle ihmisistä.

Johannes Kastaja, evankelistan esikuva

Johannes Kastaja on monella tapaa hyvä esikuva evankeliumin julistajasta. Meidän tulisikin ottaa hänestä oppia.

Kun Johannesta kuvataan, tulee väistämättä mieleen jonkinlainen kylähullu tai epämääräinen maailmanlopun profeetta. Ja jos katsoo joitakin nykypäivän evankelistoja kaduilla, saattaa päätyä samankaltaisiin ajatuksiin.

Joskus tuleekin mieleen, että evankelistan suurimpana kriteerinä on outous ja epämääräisyys. Olemme ottaneet Paavalin ohjeen, että meidän tulisi olla valmiita astumaan esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla ja ymmärtäneet sen niin, että meidän tulee astua esiin sopimattomalla ajalla sopimattomasti.

Mutta Johannes Kastaja ei kuitenkaan oikeasti ole epämääräinen kylähullu, vaikka hänen ulkomuotonsa meistä saattaisi siltä näyttää. Päin vastoin hän on erittäin vakavasti otettava Jumalan lähettiläs.

Johanneksen toimintapaikka erämaassa ja asu viestivät hänen kuulijoilleen, että tässä on mies, jota kannattaa kuunnella, koska hän on profeetta. Erämaalla oli erityinen merkitys juutalaisille. Se oli tietyllä tapaa Jumalan kohtaamisen paikka. Jumalahan johdatti kansansa Egyptin orjuudesta erämaahan.

Vastaavasti Johanneksen asu oli erityinen. Tavallaan profeetan virka-asu. Esimerkiksi profeetta Eliasta kuvataan jopa melkein täsmälleen samoilla sanoilla. Nähdessään Johanneksen ihmiset eivät siis nähneet epäsiististi pukeutunutta ryysyläistä ja omituisuutta, vaan Jumalan lähettilään.

Johannes siis hyödynsi toiminnassaan asioita, jotka ihmiset tunsivat ja jotka heidän oli helppo hyväksyä. Samaan tulisi meidänkin pyrkiä. Ei niinkään erottautumaan ulkoisesti jotenkin omituisella tavalla, vaan ennemminkin niin, että vaikutamme luotettavilta, uskottavilta ja helposti lähestyttäviltä.

Johannes Kastajalla oli myös selkeä käsitys omasta kutsumuksestaan ja asemastaan. Hän julisti, että hänen jälkeensä tulee häntä mahtavampi. Hän tiedosti, että hänen työnsä ei ollut päämäärä, vaan hän oli enemmänkin tienviitta oikeaan päämäärään.

Sama koskee meitäkin. Meidän työmme seurakuntana ja kristittyinä ei ole julistaa itseämme ja omaa seurakuntaamme tai muuten tuoda esille itseämme. Meidän tehtävämme on olla johdattamassa ihmisiä Jeesuksen luokse. Meillä ei ole kaikkia ratkaisuja maailman ongelmiin, mutta hänellä on.

Sanoman merkitys

Johanneksen sanomalla oli erityinen merkitys, mikä myös toimii hyvänä esikuvana meille. Kuten jo tuli ilmi, Johanneksen toimintaympäristö erämaassa oli jo itsessään selkeää puhetta häntä kuulemaan tulleille. Merkitystä alleviivasi Jordan-joen läheisyys ja kaste siinä. Johannes kutsui ihmisiä uuteen exodukseen: Kaste Jordanissa vastasi Punaisen meren ylittämistä vapauteen synnin eli Egyptin orjuudesta.

Johanneksen sanoman ydin oli kehotus parannukseen. Kirjaimellisesti parannus tarkoittaa mielenmuutosta tai suunnan muuttamista väärästä oikeaan. Siinä mielessä Johannes ei siis ollut meidän näkökulmastamme perinteinen parannussaarnaaja, joka vetoaa tunteisiin ja odottaa tunteellista katumusta.

Uuden testamentin kuvaus parannuksesta on usein hyvin käytännöllinen, vaikka siihen välillä liittyykin tunteita. Parannus on havahtumista siihen, että on väärässä, kulkee väärään suuntaan, ja pyrkii korjaamaan tilanteen. Tämä kuvaa sitä, miten on helppo tehdä parannus ajatuksin ja sanoin, mutta paljon vaikeampi on osoittaa se myös teoissa.

Ja tässä tuleekin Johanneksen sanoman viimeinen kohta: meidän julistuksemme, evankeliointimme ja toimintamme tarkoitus on valmistella vastaanottajia Jeesusta varten. Olla tienviittoina. Ja Jeesus on ainoa, joka voi aidosti saada ihmisissä aikaan todellisen muutoksen.

Johanneskin kutsui ihmisiä vesikasteelle, jotta he voisivat saada anteeksi, mutta hän samalla julisti, että tulee mahtavampi, joka kastaa Pyhällä Hengellä, joka muuttaa ja uudistaa.

Meidän on helppo sortua siihen, että pyrimme itse muuttamaan ihmisiä. Ja totta kai meidän tuleekin auttaa lähimmäisiämme, jos huomaamme heidän kulkevan väärään suuntaan. Mutta loppujen lopuksi me pystymme muuttamaan ihmiset vain seuraajiksi, jotka seuraavat käskyjä. Sen sijaan Jeesus, joka Pyhän Hengen vaikutuksella muuttaa sisimpämme, pystyy ainoana tekemään meistä lapsiaan, joilla on halu elää hänen tahtonsa mukaan käskemättäkin.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.