Korviarikkova hiljaisuus

Joku vanha kirkkoisä on antanut kehotuksen, että evankeliumia pitäisi julistaa kaikin mahdollisin tavoin, ja jos se on aivan välttämätöntä, voi käyttää sanoja. Tässä kehotuksessa on viisautta.

Nykyaikana elämme informaatiotulvan keskellä. Kaikkialta tulee silmiimme ja korviimme ärsykkeitä, kaikkialla on melua. Uskonelämäkin on pitkälti samanlaista. Herätyskristillisyys on painottunut julistukseen, niin että kaduilla saatetaan käyttää tavanomaisten traktaattien lisäksi megafonia tai äänentoistoa. Raamatulla ei ehkä enää lyödä päähän, mutta kovaäänisillä rikotaan korvat.

Olemme maailmassa, jossa uskomme sanojen voimaan on niin suuri, että vähättelemme hiljaisuutta. Luulemme, että jos emme sano jotakin kaikille kaiken aikaa, evankeliumi ei mene eteenpäin. Tai sureva ei saa lohdutusta.

Kuitenkin hiljaisuus voi usein olla se voimakkain ja vaikuttavin sanoma. Jumalakin ilmaisi oman valtavuutensa juuri hiljaisuudessa. Ei suurissa mullistuksissa ja ukkosen jyskeessä.

Hiljaisuudessa on sekin puoli, että siinä on helpompi kuulla. Läheisiä ja Jumalaa, jopa itseä. Sekin voi pelottaa. Mitä jos kuuleekin jotakin, jota ei halua kuulla.

Artikkeli on aikaisemmin julkaistu Rauhan Sanomia/Nya Budbäraren -lehden numerossa 6/16.

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *