Jeesuksen esittelyn jälkeen Markus siirtyy aika mutkattomasti Jeesuksen toimintaan. Tekstistä ei käy ilmi kuinka pitkä aika Jeesuksen erämaassa ololla ja Johanneksen vangitsemisen välillä oli. Edes muiden evankeliumien rinnakkaispaikat eivät valaise kysymystä kovinkaan hyvin.

Markuksen tarkoitus onkin kertoa, että Jeesus aloitti julkisen toimintansa Johanneksen toiminnan päätyttyä vangitsemisen vuoksi. Johanneksen evankeliumin kuvaus on tämän kanssa hieman ristiriidassa, sillä sen mukaan Jeesus toimi samaan aikaan Johanneksen kanssa Juudean alueella (esim. Joh. 3:22–36). Johanneksen evankeliumissa Jeesuksen ja Johannes Kastajan yhteys tuntui olevan muutenkin pidempi.

Mahdollisesti Jeesus olikin alussa pidempään Johannes Kastajan seurassa, ikään kuin hänen opetuslapsenaan ja työtoverinaan. Pikku hiljaa, kuten Johanneksen evankeliumi kertoo Jeesus alkoi saada suurempaa julkisuutta, mikä herätti närää Johannes Kastajan opetuslapsissa.

Kun Johannes oli vangittu, Jeesus päätti palata Galileaan. Hän kertoi ihmisille hyvästä sanomasta ja siitä, mitä pian tapahtuisi. Hän sanoi: »Hetki on tullut, ja Jumalan valtakunta on pian täällä. Ryhtykää ajattelemaan uudella tavalla ja luottakaa hyvään sanomaan!»

Jeesus käveli Galileanjärven rannalla ja näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä verkkoineen, koska he olivat kalastajia. Jeesus sanoi heille: »Seuratkaa minua. Teen teistä ihmisten kalastajia.» He jättivät saman tien verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Jonkin matkaa kuljettuaan Jeesus näki Sebedeuksen pojat Jaakobin ja Johanneksen. He olivat veneessä verkkoja selvittelemässä. Jeesus kutsui heti heidätkin mukaansa, ja he seurasivat häntä. Isänsä he jättivät palkkalaisineen veneeseen. Markus 1:14–20

Evankeliumien erot

Tällaiset erot evankeliumien välillä voivat olla paikoin hankalasti selitettävissä. Useimmiten ne johtuvat evankelistojen erillisistä näkökulmista ja tavoitteista. Evankeliumit eivät ole samaan tapaan elämäkertoja, kuin nykyaikaiset elämäkerrat, vaan elämäkerran muotoon kirjoitettuja opetuksia ja tekstejä, joilla on sanoma.

Niinpä evankelistat käsittelevät Jeesuksen elämän tapahtumia ja opetuksia näiden päämäärien mukaisesti. Evankeliumeissa on esimerkiksi koottu yhteen Jeesuksen opetuksia samoista aiheista ja samankaltaisia ihmetekoja. Tällaisten yhdistämisten tarkoitus on välittää ja korostaa kunkin evankelistan tarkoittamaa sanomaa.

Kyse ei kuitenkaan ole siitä, että evankelistat olisivat sepittäneet kertomuksia Jeesuksesta oman päänsä ja mielihalunsa mukaan. Alunperin Jeesuksen elämän tapahtumat ja hänen opetuksensa kiersivät ensimmäisten opetuslasten keskuudessa suullisina tarinoina, joita koottiin yhteen. Näin muodostui esimerkiksi kokoelma, joka sisälsi pelkästään Jeesuksen opetuksia. 

Evankelistat sitten käyttivät sekä suullista perimätietoa että näitä yhteen koottuja kirjoituksia lähteinä. Tästä tavasta kertoo etenkin Luukas evankeliuminsa alussa. Tietenkin osa evankelistoista oli silminnäkijänä ainakin osassa tapahtumia, joten he pystyivät hyödyntämään myös omaa kokemustaan.

Jeesus aloittaa toimintansa

Joka tapauksessa Markus sijoittaa Jeesuksen julkisen toiminnan alun Johannes Kastajan vangitsemiseen. Samalla Jeesus siirtyy Galileaan. Paikkakunnan vaihto oli luultavasti ihan käytännön syistä johtuva. Johannes Kastajan aiheuttama närkästys vallanpitäjissä teki työn Juudeassa vaikeammaksi, joten oli helpompaa siirtyä uuteen paikkaan.

Jeesuksen julistus alkaa oikeastaan tiivistelmällä hänen sanomastaan: aika on täynnä, Jumalan valtakunta on lähellä, joten tehkää parannus. Julistuksen sisältö on vaikuttava ja siinä on kaikuja Vanhan testamentin messiasennustuksista. Sanoman sävy ei kuitenkaan ole tuomiohenkinen, kuten Johannes Kastajalla.

Ajan täyttyminen ja Jumalan valtakunnan lähelletulo viestivät samasta asiasta. Jumalan antamien lupausten on aika täyttyä. Enää ei tarvitse kaiholla kaivata jotakin tulevaa aikaa. Jumalan valtakunta tarkoittaa sekä Jumalan määräysvaltaa, kuninkuutta, että hänen valtansa rajoja. 

Jeesuksen julistus tuo mukanaan tavallaan ristiriidan. Jumalan valtakunta on tullut nyt, tavallaan kesken kaiken, maailmaan, vaikka se täydellisesti tulee vasta myöhemmin. Se kertoo siitä, että saamme jo nyt elää ja kokea tulevan maailman vaikutusta, vaikka sen täyttymys on vielä edessä.

Tästä Jeesus itse antoi konkreettisen esimerkin toiminnassaan. Sairaiden parantaminen, riivaajien ulosajaminen ja jopa kuolleiden herättäminen olivat kaikki sen merkkejä, että Jumalan valtakunta todella on nyt ja tässä.

Jeesuksen kutsu parannukseen liittyy kiinteästi Jumalan valtakunnan läheisyyteen. Mutta siinä ei siis ole tuomion julistamista, vaan kyse on enemmän herättävästä julistuksesta. Parannus tai kääntyminen ei tarkoita pelkästään pahojen tekojen katumista ja niiden hylkäämistä. Yksinkertaisimmillaan se tarkoittaa sitä, että ihminen tajuaa olevansa matkalla väärään suuntaan ja korjaa suunnan oikeaksi. Tässä mielessä se voi tarkoittaa ihan konkreettista suunnan korjaamista että hengellistä tai symbolista. 

Jumalan valtakunnan läheisyyteen liittyen kutsu parannukseen liittyy messiasodotukseen. Nyt aika on täynnä ja Jumalan lupaama messias on tullut, joten on syytä jättää väärät odotukset sen toteutumisesta, jotka herättivät vain levottomuutta ja kapinahankkeita roomalaisia vastaan. Toisaalta se oli myös kutsu palata seuraamaan Jumalaa vilpittömällä sydämellä.

Kutsu parannukseen liittyy kiinteästi kehotukseen uskoa evankeliumi. Kyse on sekä Jeesuksen sanomasta että hänestä itsestään, jotka ovat yksi ja sama evankeliumi.  Tässäkin on kaikuja erityisesti Jesajan ennustukseen, jota Jeesus itse lainasi opettaessaan myöhemmin synagogassa:

Herran henki on minun ylläni,
sillä hän on voidellut minut.
Hän on lähettänyt minut
ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman,
parantamaan ne, joiden mieli on murtunut,
julistamaan vangituille vapautusta
ja kahlituille kahleitten kirpoamista,
julistamaan Herran riemuvuotta,
päivää, jona Jumalamme antaa palkan.
Hän on lähettänyt minut
lohduttamaan kaikkia murheellisia,
antamaan Siionin sureville kyynelten sijaan ilon öljyä, hiuksille tuhkan sijaan juhlapäähineen, murheisen hengen sijaan ylistyksen viitan. Heitä kutsutaan Vanhurskauden tammiksi, Herran tarhaksi, jonka hän itse on istuttanut osoittaakseen kirkkautensa. Jesaja 61:1–3

Ja luettuaan tämän Jeesus sanoi hyvin samaan tapaan kuin tässä: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” (Luuk. 4:21) Tämä on se evankeliumi, jota Jeesus julisti ja joka hän on.

Ensimmäiset opetuslapset

Seuraavaksi Markus jatkaa kertomalla Jeesuksen ensimmäisistä opetuslapsista. Kuvaus on niukka ja siksi myös yllättävä. Johanneksen evankeliumin pohjalta voimme olettaa, että Jeesus tunsi nämä kalastajat entuudestaan, jolloin yhtäkkinen lähtö ja kaiken jättäminen ei tule aivan niin suurena yllätyksenä.

Kertomus alkaa jopa hieman kepeällä toteamuksella, että ohikulkiessaan Jeesus näki Simonin ja Andreaksen. Hän oli menossa muualle muissa asioissa ja kalastajien kohtaaminen oli ikään kuin sattuma. Toisaalta tässäkin on kaikuja Vanhaan testamenttiin. 1. Kun 19:19–21 kerrotaan, miten Elia kutsui Elisan oppilaakseen. Tämä tapahtui hyvin samaan tapaan kuin ensimmäisten opetuslasten kutsuminen. Tosin sillä erotuksella, että Elisa järjesti ennen lähtöään jäähyväisjuhlan kotiväelleen.

Kahden kalastajaparin välillä on suuri ero. Simon ja Andreas olivat ilmeisesti köyhiä kalastajia, sillä he olivat kalastamassa yksinkertaisilla heittoverkoilla rannassa. Jaakob ja Johannes taas olivat veneessä isänsä ja työntekijöiden kanssa. Heillä oli siis suurempi yritys kalastusveneineen ja palkollisineen.

Yhtä kaikki kalastajien kutsuminen ensimmäisiksi opetuslapsiksi oli erikoista. Kalastajan ammatti oli epäsäännöllistä ja siksi he eivät useinkaan pystyneet pitämään sapattia. Näin kalastajia pidettiin vähäarvoisina ja syntisinä. Mutta samalla tämä ensimmäisten opetuslasten valinta yhdessä Galileaan siirtymisen kanssa kertoi paljon Jeesuksesta. Hän nimenomaan tuli etsimään kadonneita.

Kumpikin kalastajaveljespari vastaa välittömästi Jeesuksen kutsuun ja he jättävät kaiken taakseen. Tavallaan jokainen ihminen on saman valinnan kohdalla, vaikka sen tekemisen seuraukset eivät välttämättä olekaan yhtä rajuja. 

Ensimmäisten opetuslasten kutsu vertautuu myös Vanhan testamentin kertomuksiin, miten Jumala kutsui ihmisiä. Ennen kaikkea hän kutsui Aabrahamin jättämään kaiken ja lähtemään kotimaastaan vieraalle maalle. Ja juuri Aabrahamin saaman lupauksen täyttymyksestä nyt oli kyse.