Kuningasten kuningas

Markuksen evankeliumi on lyhin evankeliumi. Se on myös toiminnantäyteisin evankeliumi. Jotkut kuvailevat Markusta Jeesuksen kärsimyshistoriaksi, jolla on pitkä esipuhe. Ajatus melko ymmärrettävä, kun katsoo evankeliumin rakennetta. Ensimmäiset kahdeksa lukua herätetään kysymystä siitä, kuka Jeesus on. Loput kahdeksan lukua käsittelevät Jeesuksen matkaa Jerusalemiin ja siellä tapahtuvaa tuomitsemista ja ristiinnaulitsemista.

Markus alkaa ja loppuu yhtäkkisesti ja yllättävästi. Sisältö on yhtä yllättävää ja yhtäkkistä. Evankeliumia leimaa sana ”heti”. Siirrytään paikasta toiseen ja tapahtumasta toiseen. Äkkinäiset tapahtumat herättävät ihmetystä niiden seuraajissa. Kaiken kaikkiaan Markuksen evankeliumi on erittäin taitavasti laadittu jännityskertomus, joka haastaa lukijaa ottamaan kantaa kysymykseen, kuka Jeesus on.

Evankeliumi alkaa yksinkertaisella jakeella, jossa mennään suoraan asiaan:

Tässä kerrotaan hyvä sanoma eli evankeliumi Jeesuksesta, joka on Kristus, Jumalan Poika. Markus 1:1

Tämä jae esittelee kirjan päähenkilön ja kertoo myös kirjan tarkoituksen. Markus haluaa kertoa meille hyvän sanoman Jeesuksesta Kristuksesta, Jumalan Pojasta. Avain evankeliumin ymmärtämiseen nousee näistä esittelysanoista.

Vaikka tämä esittelyjae on yksinkertainen, se sisältää paljon asiaa. Käsittelemme tässä kolme jakeen erityistä termiä, jotka myös valaisevat koko evankeliumin sisältöä.

Kristus

Markus käyttää Jeesuksesta nimitystä Kristus vain tässä jakeessa. Se herättää ensimmäisen kysymyksen, sillä evankeliumissa viitataan Jeesukseen sanan heprealaisella muodolla, Messias, kuusi kertaa. Ensimmäinen kerta tapahtuu evankeliumin käännekohdassa, luvussa kahdeksan, kun Pietari tunnustaa Jeesuksen ensi kertaa Messiaaksi.

Ei ole oikein mitään syytä, miksi Markus käyttää tässä ensimmäisessä jakeessa kreikkalaista muotoa Kristus. Etenkin, kun Markuksen pakanalukijoille Messias ja Kristus olivat tuntemattomia termejä, eikä sanan kääntäminen selvennä asiaa mitenkään. Messias oli nimenomaan juutalainen käsite.

Sekä Kristus että Messias tarkoittaa voideltua ja se viittaa Vanhan testamentin käytäntöön voidella kuningas virkaansa. Messiaalla oli poliittinen lataus ja ensimmäisen vuosisadan aikaan juutalaisilla oli vahva messiasodotus. Jumala oli luvannut palauttaa Daavidin valtakunnan ja vapauttaa kansansa muiden ikeestä. Tämän saisi aikaan Messias, Daavidin poika.

Viittaus Messiaaseen on siis nimenomaan silmänisku juutalaisille, mikä lisää hämmennystä sanan kääntämisestä tässä kreikkalaiseen muotoon. Markus tuskin kuitenkaan on tehnyt näin ilman syytä. Syyn löytämiseksi, meidän tulee tarkastella toista tärkeää termiä tässä aloitusjakeessa.

Jumalan Poika

Jumalan poika oli myös tuttu termi juutalaisille. Vanhassa testamentissa sitä käytetään Jumalalle uskollisista ihmisistä ja enkeleistä. Laajimmillaan sitä käytetään tarkoittamaan Israelin kansaa tai koko ihmiskuntaa. Niillä viitataan siihen, että Jumalan luomina olemme suhteessa häneen kuten lapsi isäänsä. Yleensä termi on siis Vanhassa testamentissa monikossa. Vain harvoin juutalaisilla termi viittasi erityisesti Messiaaseen.

Uuden testamentinkin puolella Jumalan lapseus nähdään yleisenä, häneen uskovia koskevana asiana. Jeesus puhuu tähän viitaten Jumalasta isänä ja hän opettaa meitä rukoilemaan sanoin ”Isä meidän”. Paavali kuvaa Pyhän Hengen uudestisynnyttävää vaikutusta niin, että muutumme Jumalan lapsiksi ja voimme näin huutaa: ”Abba! Isä!”

Näiden pohjalta voimme todeta, että Jumalan Poika viittaa asemaan. Jeesuksen kohdalla näemme suuremman merkityksen, mikä nousee esimerkiksi Jeesuksen kastehetken tapahtumista. Taivas repeää auki ja ääni sanoo: ”Sinä olet rakas Poikani. Sinuun olen mieltynyt.” Jeesus ei ole Jumalan Poika vain, koska olisi ihmiskuntaan kuuluva tai israelilainen. Hän ei ole Jumalan Poika senkään vuoksi, että hän uskoo Jumalaan.

Sen sijaan Jumalan Poika viittaa aivan erityiseen suhteeseen Jeesuksen ja Isän välillä. Jeesus on enemmän kuin vain ihminen tai uskova. Hän todella on Jumalan Poika. Markuksen evankeliumissa ei kovin paljoa käsitellä Jeesuksen jumaluutta. Tässä kohtaa päästään lähimmäksi sitä.

Jumalan Poika -termillä oli toinenkin erityinen merkitys evankeliumin lukijoille. Rooman keisaripalvonta alkoi kehittyä Julius Caesarista, joka kuolemansa jälkeen julistettiin jumalalliseksi. Hänen seuraajansa ja adoptiopoikansa Augustus sai tämän johdosta nimen ”Jumalan poika”.

Tuosta alkaen Jumalan poika oli yksi Rooman keisarin arvonimistä ja se kirjoitettiin muun muassa kolikoihin. Tämä saattaa tuoda mieliin evankeliumien kertoman tapauksen, jossa häneltä tultiin kysymään, onko oikein maksaa veroa keisarille. Vastaukseksihan Jeesus näytti kolikkoa, jossa oli keisarin kuva, ja myös teksti ”Jumalan Poika”.

Tässä tulemme myös jälleen Kristus-nimen käyttöön. Miksi Markus käyttää tässä alussa kreikankielistä termiä, eikä luontevampaa hepreankielistä? Kuten jo mainittiin, messiasajatteluun liittyi poliittinen lataus. Messiaan odotettiin olevan nimenomaan poliittinen vapahtaja.

Kristus-sanan käyttö kreikankielisenä korostaa tätä ja rinnastaa Jumalan Poika -nimityksen kanssa sitä, että Markus on esittelemässä Jeesuksen todellisena keisarina, kuninkaiden kuninkaana. Tätä korostaa vielä sekin, että vain joitain jakeita myöhemmin Markus kertoo Jeesuksen ensimmäisen julistuksen sisällön olevan Jumalan valtakunnan tuleminen.

Sanoma on vaikuttava. Maailmaan on tullut Kristus, Jumalan Poika, joka on todellinen hallitsija ja tässä on hänen kertomuksensa. Mutta ei tässä vielä kaikki, sillä jäljellä on kolmas erityinen termi Markuksen aloitusjakeessa.

Evankeliumi

Evankeliumi ei tässä viittaa kirjaan tai kirjallisuuslajiin, vaan sanomaan. Aivan samaan tapaan kuin esimerkiksi Paavali kertoi julistavansa evankeliumin sanomaa. Evankeliumi on sanoma siitä, kuka Jeesus on, mitä hän on tehnyt ja mitä se merkitsee.

Mutta evankeliumikin on termi, jonka Markuksen pakanalukijat tunsivat. Sitä käytettiin, kun ilmoitettiin keisarin syntymästä. Esimerkiksi ilmoitusta Augustuksen syntymästä nimitettiin evankeliumiksi, hyväksi sanomaksi. Eikä varmaankaan hämmästytä, että yksi keisari Augustuksen arvonimistä oli pelastaja.

Evankeliumi Kristuksesta, Jumalan Pojasta tuntuu olevan suora viittaus Augustukseen, jonka aikana Jeesus syntyi. Ja Jeesuksen nimihän suomennettuna tarkoittaa myös Pelastajaa. Markus siis asettaa heti evankeliuminsa alussa vastakkain maailman mahtavimman hallitsijan, Augustuksen, ja maailman luojan, kuningasten kuninkaan, Jeesuksen. Kyse ei kuitenkaan ole kaksintaistelusta, vaan Markus tahtoo ilmoittaa ilmiselvän tosiasian: Rooman keisari ei ole todellinen keisari, vaan ainoa oikea hallitsija on tullut ja hän on Jeesus.

Tätä korostaa sekin, että klassisessa kreikassa evankeliumi-sana oli usein monikossa ja aina ilman määräistä artikkelia. Kyse oli siis yleensä hyvästä sanomasta muiden rinnalla. Uudessa testamentissa evankeliumi on kuitenkin aina määräisessä muodossa. Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on se ainoa oikea hyvä sanoma!

Toki evankeliumi-sanalla on muitakin merkityksiä, mitkä keskittyvät Jeesuksen sovitustyöhön. Eikä kyse ole pelkästään politiikasta. Markuksen evankeliumin ensimmäisellä jakeella on sanoma meidän jokaisen elämään tänäkin päivänä.

Eli mitä sitten?

Markus osoittaa vaikuttavalla tavalla, miten Jeesus ja hänen evankeliuminsa oli historian käännekohta. Kaikki oli toisin, kun Jeesus tuli maailmaan. Hänessä Jumala astui ihmisenä maan kamaralle. Hänessä Jumalan valtakunta alkoi murtautua maailmaan ja syrjäyttämään hallitukset ja vallat. Hänessä hyvä sanoma, ilosanoma, tarjotaan jokaiselle ihmiselle ja koko luomakunnalle.

Paavali kuvaa evankeliumia muun muassa näin:

Hän on meidät pelastanut ja kutsunut pyhällä kutsullaan, ei meidän tekojemme perusteella vaan oman päätöksensä ja armonsa mukaisesti, jonka hän jo ennen aikojen alkua soi meille antamalla meille Kristuksen Jeesuksen ja joka nyt on tullut julki, kun meidän Vapahtajamme, Kristus Jeesus, on ilmestynyt. Hän on kukistanut kuoleman ja tuonut valoon elämän ja katoamattomuuden lähettämällä maailmaan evankeliumin. 2. Tim. 1:9–10

ja

Hän on ilmaissut meille tahtonsa salaisuuden, sen Kristusta koskevan suunnitelman, jonka hän oli nähnyt hyväksi tehdä ja joka oli määräajan tullessa toteutuva: hän oli yhdistävä Kristuksessa yhdeksi kaiken, mitä on taivaassa ja maan päällä. Ef. 1:9–10

Evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta on salaisuus, joka paljastettiin, kun hän tuli maailmaan. Evankeliumi on sanoma Jumalan käsittämättömästä armosta meitä kohtaan ja hänen suunnitelmastaan korjata koko tämä rikki mennyt maailma.

Tätä Markus evankeliumissaan kuvaa. Hän esittelee Jeesuksen, joka on syntisten ystävä, heikkojen ja hyljeksittyjen turva, sairaiden parantaja. Ja koko evankeliumi huipentuu Jeesuksen täydelliseen uhriin meidän kaikkien puolesta, kun, kuten Paavali asian ilmaisee, vielä vihasimme häntä.

Markuksen evankeliumin alkupuoliskon mysteeri ja ”kuka tämä on?” -kysymykset haastavat meitä pohtimaan samaa. Evankeliumin yllättävä loppu 16:8 nostaa tämän haasteen aivan uudelle tasolle. Jos Jeesus kerran on Messias, Jumalan Poika, joka on kaiken tämän tehnyt sinun puolestasi, mitä sinä aiot tehdä?

Jaa tämä:
Share

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *