Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivaallinen Isänne on täydellinen. Matt. 5:48

Jeesuksen kehoitus Vuorisaarnassa kummastuttaa useita. Pelkästään jo täydellisyyden vaatimus tuntuu vaikealta, mutta kun Jeesus lisää siihen vielä vertailukohdaksi Jumalan täydellisyyden, koko kehoitus tuntuu käyvän täysin mahdottomaksi. Todennäköisesti Jeesus tarkoitti juuri sitä, mitä hän sanoikin. En tiedä pitikö hän kehoitustaan mahdollisena toteuttaa, mutta sillä ei tässä tapauksessa ole suurta merkitystä. Ensisijaisesti Jeesus tarkoittaa tässä täydellisyyttä pyhyydessä, sillä sitähän Jumala nimenomaan on. Täydellisyys voidaan kuitenkin nähdä monella tapaa. 

Mitä täydelliseksi tuleminen sitten voisi tarkoittaa? Onko se sitä, että muutumme jonkin ihanteen mukaiseksi? Meille annetaan usein esikuvia, joiden mukaan kannattaa toimia. Kristittyjen elämäkerrat ovat loistavia juuri tämän vuoksi. Ne rohkaisevat ja innostavat yrittämään. Monesti me itse nostamme joitakin ihmisiä esikuviksi tai täydellisyyden malleiksi itsellemme. Jos minä olisin niin kuin tuo tai tuo, niin sitten minäkin olisin täydellinen. Jos olisin edes puoliksi niin kuin Brad Pitt, niin olisin täydellinen ja elämäni olisi hyvää ja täynnä onnistumisia. Tai jospa pääsisin siihen tiettyyn asemaan työpaikalla tai pääsisin asumaan oikeaan kaupunginosaan tai saisin edes ne merkkivaatteet, niin asiat muuttuisivat paremmiksi. Ne eivät ehkä muuttaisi minua täydelliseksi, mutta olisi se ainakin jotakin.

Mutta miten on, tuleeko aasista täydellisempi, jos se muuttuu hevoseksi? Shrekissä se aasi muuttuu taikajuoman vaikutuksesta valkoiseksi oriiksi. Ulkomuoto oli hieno, mutta kaikille kävi selväksi, että sisimmältään se oli edelleen se sama aasi. Se pölötti ja kohelsi minne vain. Joku joka pitää enemmän hevosista kuin aaseista voi ehkä ajatella, että hevosena se aasi on parempi ja täydellisempi kuin aasina, mutta näin ei ole todellisuudessa. Hevosena se aasi on ihan saman täydellisyyden ongelman edessä. Hevosmaisuus ei muuta sitä täydellisemmäksi vaan se muuttaa vain erilaiseksi. Aasille täydellisyys tarkoittaa sitä, että kaikki ei-aasimaiset piirteet karsitaan pois ja jäljelle jää vain aasimaisia piirteitä. Täydellinen aasi on sellainen aasi, jossa ei ole tippaakaan hevosta, vaan pelkkiä aasimaisia ominaisuuksia.

Sama koskee meitäkin. Me emme muutu täydellisemmiksi, jos muutumme joksikin toiseksi, oli se toinen kuinka täydellinen tai hyvä tahansa. Se on ennemminkin vain ongelman pakoilua. Sanoessaan, että olkaa täydelliset, Jeesus ei siis selvästikään tarkoittanut, että olkaa kuten Brad Pitt tai Julia Roberts. Mielenkiintoista on kuitenkin se, että Jeesus vertasi meidän täydellisyyttämme Jumalan täydellisyyteen. Luulen, että sillä on merkitys. Se ei ole siinä, että meistä pitäisi tulla samalla tavalla täydellisiä kuin Jumalasta. En usko, että meistä tulee sellaisia taivaassakaan. Se tarkoittaisi jälleen sitä, että me muuttuisimme joksikin, mitä me emme alun perin olleet. Ei Jumala luonut ihmisestä jumalaa. Täydellisyyden etsinnässä pitää siis ottaa huomioon se, mitä luontaisia ominaisuuksia meillä on ja mitä ei ole. Jeesuksen haaste olla täydellinen onkin oikeastaan haaste tulla siksi, miksi Jumala sinut alun perin loi.

Jeesus sanoi kerran, että lasten kaltaisten on Jumalan valtakunta. Joissakin piireissä tämä on käsitetty aivan väärin. Lapsesta on tehty kristityn esikuva kirjaimellisesti. On alettu ajatella, että meidän oikeasti pitäisi taantua lapsen asemaan. Ruveta jokeltamaan, pitää vaippoja. Tällaisia on oikeasti olemassa, vaikkakin onneksi vähän. Siinä on ymmärretty Jeesuksen idea täysin väärin. Jeesus ei tarkoittanut, että lapset ja lapsien toimintaa matkivat pääsevät taivaaseen. Ei hän tahtonut kiinnittää huomiota lasten ulkoiseen käytökseen vaan heidän tapaansa uskoa ja luottaa.

Tätä on tulkittu väärin myös hieman maltillisemmin. Ajatellaan, että meidän pitäisi pyrkiä tietämättömyyteen ja olla kritisoimatta uskonasioita. Missään nimessä ei saisi epäillä tai olla epävarma. Tämä on kuitenkin yhtä väärä tulkinta. Jeesus ei kehoittanut tähänkään. Sen sijaan Raamattu monessa kohtaa antaa luvan epäillä ja kyseenalaistaa. Siellä jopa käsketään koettelemaan ja kritisoimaan asioita. Tietenkin sen pohjalla pitää olla Raamattu, mutta pääpointti on se, että meidän ei tarvitse niellä kaikkea, mitä kristinuskon nimissä tehdään ja sanotaan. Vielä enemmän Raamattu painottaa kristityn kasvua hengelliseen aikuisuuteen. Vaikka lapsen luottamus ja usko on meidän uskon esikuva, se ei tarkoita sitä, että meidän pitäisi jäädä sille tasolle. Meidän pitää kasvaa hengelliseen aikuisuuteen. Paavali kirjoittaakin:

Veljet, älkää olko ajatuksiltanne lapsia. Pahuudessa olkaa kehittymättömiä, ajattelussanne aikuisia. 1. Kor. 14:20

Jeesuksen kehoitus täydellisyyteen on kutsu hengelliseen aikuisuuteen. Itse asiassa Jeesuksen käyttämän sanan ”täydellisyys” eli ”teleios” yksi merkitys onkin täysi-ikäinen. Olkaa täysi-ikäisiä. Kasvakaa aikuisiksi. Tulkaa siksi, miksi teidät on tarkoitettukin. Kaiken taustalla on Jumalan luomistyö. Jokainen meistä on Jumalan luoma. Hän on antanut meille elämän ja myös tarkoituksen. Kukaan meistä ei ole vahinko tai sattuma, vaan jokaiselle Jumala on varannut jonkin paikan. Kysymys ”kuka sinä olet?”, on oleellinen. Uskoontulossakaan kyse ei oikeastaan ole siitä, mitä meistä tulee, vaan mitä meidän pitäisi olla, se on oman itsemme löytämistä. Uudestisyntyminen on uudistumista ja ennalleenasettamista, palaamista Jumalan alkuperäiseen suunnitelmaan.

Syntiinlankeemus turmeli ihmisen ja koko maailman. Jumalan pelastussuunnitelma, jonka hän toteuttaa Jeesuksen kautta, palauttaa kaiken siihen alkuperäiseen tilaan, jonka Jumala kaikelle tarkoitti. Jeesuksen sovitustyössä kyse on siis kaiken täydelliseksi tekemisestä. Se on alkanut meissä. Jokainen, joka on ottanut Jeesuksen vastaan, on tullut osalliseksi tästä uudesta luomisesta ja täydellisyydestä. Vielä emme ole täydellisiä siinä mielessä, että olisimme synnittömiä ja virheettömiä. Kuitenkin voimme jo nyt ottaa askeleen sitä kohti.

Raamattu rinnastaa hengellisen kasvun Kristuksen kaltaiseksi kasvamiseen. Siellä puhutaan siitä, miten Jumala muuttaa meitä Kristuksen kaltaiseksi, kun juurrumme enemmän häneen. Onko siinä sitten ristiriita, kun sanon, että meidän ei pidä muuttua joksikin toiseksi tullaksemme täydelliseksi? Ei siinä ole ristiriitaa. Mielenkiintoisin seikka Kristuksen kaltaisuudessa on se, että meistä ei tule mitään Jeesus-klooneja. Se tarkoittaa ennemminkin sitä, että kaikenlaiset hyvät ominaisuudet, joita Jeesuksella on, alkavat vahvistua myös meissä. Lisäksi tämä viittaa siihen, että Jumala loi ihmisen omaan yhteyteensä. Me emme ole todella omia itsejämme niin kauan kuin elämme erossa Jumalasta.

Tämän vuoksi Jeesuksen omaksi tuleminen ja hänen kaltaisekseen tuleminen tekevät meistä enemmän sitä, mitä oikeasti olemmekin, miksi meidät on tarkoitettu. Sitä voisi verrata ruokaan ja mausteeseen. Parhaimmat mausteet eivät ole sellaisia, jotka peittävät ruuan maun, vaan tuovat sen esille. C.S. Lewis, mies, joka kirjoitti mm. Narnia-sarjan, onkin sanonut: ”Jotakin tämän tapaista on Kristuksen ja meidän välillämme. Mitä enemmän annamme sitä, mitä nyt nimitämme ”omaksi itseksemme”, ja sallimme hänen ottaa meidät haltuunsa, sitä todellisemmin omaksi itseksemme me tulemme.”…”Tuossa mielessä todeelliset omat itsemme odottavat kaikkia meitä hänessä. Ei kannata yrittää ”olla oma itseni” ilman häntä. Mitä enemmän vastustan häntä ja yritän elää omaa elämääni, sitä enemmän perinnöllisyyteni ja kasvatukseni ja ympäristöni ja luonnolliset kaipuuni hallitsevat minua.”

Tämän rinnalla Jeesuksen sanat ”totuus tekee teidät vapaiksi” saa myös uuden merkityksen. Jeesuksen tuoma vapaus ei tarkoita vain vapautta synnistä ja laista vaan myös vapautta olla todella oma itseni. Minun ei enää tarvitse elää synnin tai muiden odotusten mukaan. Minun ei tarvitse enää esittää jotakin, mitä en ole.

Tässä kaikessa pitää kuitenkin muistaa se, että meillä on vastuu oman hengellisen elämämme hyvinvoinnista. Jeesus ei sanonut, että te tulette täydelliseksi automaattisesti, vaan teidän pitää tulla sellaisiksi. Meillä on oma osamme siinä työssä. Jumala on kyllä antanut meille Pyhän Henkensä voimaksi ja tueksi. Hän johdattaa meitä ja varjelee meitä, mutta se ei tapahdu ilman, että annamme siihen luvan. Samalla tapaa kuin lapsikaan ei kasva kunnolla, jos hänelle ei anneta ravitsevaa ruokaa ja hyvää kasvatusta, emme mekään kasva hengellisesti. Me tarvitsemme hengellistä ravintoa ja kasvatusta, jotta voimme juurtua Jeesukseen ja kasvaa hänessä hengelliseen aikuisuuteen. Se tarkoittaa Raamatun lukemista, rukoilemista, yhteyttä toisiin uskoviin seurakunnassa, jossa saamme myös hengellistä opetusta. Joskus se on työläämpää ja joskus helpompaa.

Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi. Kol. 3:14

Tämä saarna on pidetty Turun metodistiseurakunnassa vuonna 2014.