Meille nykyajan ihmisille saattaa tulla yll\u00e4tyksen\u00e4 tieto, ett\u00e4 entisajan uskonnoissa ei moraalilla ollut kovinkaan suurta sijaa. Jumalanpalvelus ei koskettanut varsinaisesti eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Sen sijaan uhrit, erilaiset rituaalit ja rukous olivat ennemminkin v\u00e4lineit\u00e4, joilla pyrittiin vaikuttamaan jumaliin, niin ett\u00e4 ne siunaisisivat, auttaisivat ja olisivat my\u00f6t\u00e4mielisi\u00e4. Jumalat olivat siis er\u00e4\u00e4nlaisia voimia, kuin luonnonvoimat, joihin yritettiin vaikuttaa. Moraaliset kysymykset olivat sitten enemm\u00e4n yhteis\u00f6jen lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6n ja filosofian kysymyksi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on tietenkin hyvin yksinkertaistettu kuva, sill\u00e4 ei esimerkiksi Raamatun aikoina ollut samankaltaista uskonnollisuuden ja maallisuuden erotusta, kuten meill\u00e4 nykyaikana.<\/p>\n
Jesaja 58:9b\u201314
\nHepr. 12:18\u201324
\nLuukas 13:10\u201317<\/p>\n
Toisaalta t\u00e4m\u00e4 ehk\u00e4 auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, miksi esimerkiksi Mooseksen laissa on paljon k\u00e4skyj\u00e4, jotka ovat meille k\u00e4sitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Mink\u00e4 t\u00e4hden Jumalaa vaikkapa kiinnostaisi, sy\u00f6mmek\u00f6 me possua tai merenel\u00e4vi\u00e4. Eih\u00e4n siihen liity mit\u00e4\u00e4n moraalista, ellei sitten puhuta vaikkapa nykyaikaisesta tehotuotannosta, jossa ruuaksi kasvatettavat el\u00e4imet joutuvat k\u00e4rsim\u00e4\u00e4n. Joka tapauksessa kristinusko muutti t\u00e4t\u00e4 asetelmaa merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla. Jeesuksen opetuksessa keskityt\u00e4\u00e4n enimm\u00e4kseen etiikkaan. T\u00e4rke\u00e4\u00e4 onkin se, miten kohtelemme toisiamme. Sen sijaan, ett\u00e4 keskittyisimme vain miellytt\u00e4m\u00e4\u00e4n Jumalaa uhreilla ja rituaaleilla, palvelemmekin Jumalaa rakastamalla l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4mme ja tekem\u00e4ll\u00e4 hyv\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Lukemamme katkelma Heprealaiskirjeest\u00e4 kuvaa t\u00e4t\u00e4 muutosta hyvin. Siin\u00e4 kirjoittaja viittaa israelilaisten ja Jumalan kohtaamiseen Siinain vuorella, mink\u00e4 yhteydess\u00e4 Jumala antoi kansalle kymmenen k\u00e4skyn lain. Heprealaiskirjeen kuvaus on dramaattinen ja siit\u00e4 huokuu tilanteen pelottavuus. Jopa Mooses pelk\u00e4si. Sen vastapuolena on uuden liiton syntyhetki. Siin\u00e4kin kohdataan Jumala, mutta varsin erilaisissa tunnelmissa. Kuvauksessa korostuu yhteys ja perille p\u00e4\u00e4semisen ilo. Suurimpana erona Siinain vuoren kokemukseen on uuden liiton v\u00e4limies Jeesus, joka rinnastetaan t\u00e4ss\u00e4 Moosekseen. Uuden liiton vihmontaveri, joka viittaa liiton solmimiseksi annettuun uhriin, ei kuitenkaan vaadi kostoa, kuten vanhassa liitossa. Ankara ja pelottava Jumala paljastuukin rakastavaksi ja armahtavaksi Is\u00e4ksi.<\/p>\n
Kuten mainitsin, kuvaukseni entisaikojen uskonnollisuudesta on yksinkertaistus. Vanhasta testamentistakin l\u00f6ytyy vilauksia, miss\u00e4 uhrit ja temppelitoimitukset ty\u00f6nnet\u00e4\u00e4n sivuun ja oikeudenmukaisuus nostetaan etualalle. Siit\u00e4 puhuu Jesajakin lukemassamme katkelmassa. Jesajan konteksti on oikea paasto ja sapatinvietto. Ollaan siis juutalaisen uskon ytimess\u00e4. Sapattihan on yksi Israelin ja Jumalan v\u00e4lisen liiton merkeist\u00e4. Siit\u00e4 oli kuitenkin Jeesuksen aikaan menness\u00e4 muodostunut uskonnollinen tapa, jonka tarkoitus oli miellytt\u00e4\u00e4 Jumalaa sen sijaan, ett\u00e4 se t\u00e4ytt\u00e4isi alkuper\u00e4isen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 ja antaisi ihmisille ja luomakunnalle levon. Paaston ajatus taas oli olla riisuutumista pois itsekeskeisyydest\u00e4, mutta siit\u00e4kin oli tullut oman erinomaisuuden ja hurskauden esittelemisen v\u00e4line.<\/p>\n
Niinp\u00e4 Jesajan ohje oikeaan paaston ja sapatin viettoon keskittyykin siihen, mit\u00e4 teemme toisille, ei siihen, mit\u00e4 itse teemme. Oikea paasto on oikeudenmukaisuuden voimaan saattamista, heikkojen auttamista, n\u00e4lk\u00e4isten ruokkimista. Oikea sapatin vietto on samoin luopumista itsekeskeisyydest\u00e4 ja oman edun tavoittelusta. Sen sijaan sapattia pit\u00e4\u00e4 kutsua eli pit\u00e4\u00e4 kunnioitettavana ja ilon p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Iloksi k\u00e4\u00e4nnetty sana voi tarkoittaa my\u00f6s mielihyv\u00e4\u00e4 tai herkk\u00e4\u00e4. Sapatin tulee olla siis p\u00e4iv\u00e4, joka tuo kunniaa Jumalalle ja joka saa aikaan hyv\u00e4\u00e4 ja iloa.<\/p>\n
Evankeliumitekstiss\u00e4 on t\u00e4lle kaikelle konkreettinen esimerkki. Jeesus parantaa 18 vuotta vaikeaa sairautta k\u00e4rsineen naisen. Se on suuri ihme ja t\u00e4lle naiselle sek\u00e4 h\u00e4nen l\u00e4heisilleen suuri ilo ja helpotus. Naisen parantaminen ei vain merkitse h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4nlaatunsa paranemista, vaan todenn\u00e4k\u00f6isesti se vaikutti koko h\u00e4nen perheens\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun h\u00e4n pystyi nyt toimimaan ja ty\u00f6skentelem\u00e4\u00e4n normaalisti.<\/p>\n
T\u00e4st\u00e4 huolimatta synagogan esimies ryhtyy nuhtelemaan naista, ett\u00e4 ei sapattina pit\u00e4isi tulla parannettavaksi. Tilanne on aika absurdi ja ironinen. Nainenhan ei tehnyt muuta kuin oli tullut paikalle. Jeesus oli tilanteessa aloitteellinen. Tuskin nainen edes arvasi, ett\u00e4 Jeesus parantaisi h\u00e4net, kun h\u00e4net kutsuttiin Jeesuksen luokse. Syyp\u00e4\u00e4 sapatin rikkomiseen oli siis Jeesus, jos joku. Mutta samalla Jeesuksen teko toteutti juuri sen, mit\u00e4 Jesaja per\u00e4\u00e4nkuulutti: paikalla ollut v\u00e4kijoukko iloitsi tapahtuneesta ja piti sit\u00e4 ihmeellisen\u00e4 tai kunnioitettavana. Samalla Jeesus osoitti ristiriidan synagogan esimiehen nuhtelussa. Kaikille oli selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sapattinakin piti tietyt ty\u00f6t tehd\u00e4 eli ruokkia ja juottaa el\u00e4imet sek\u00e4 auttaa vahingoittunutta el\u00e4int\u00e4 tai ihmist\u00e4. T\u00e4llainen oli niin itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 kukaan ei ajatellut sen olevan sapatin rikkomista.\u00a0<\/span><\/p>\n T\u00e4m\u00e4 on ajankohtaista meille edelleen, ehk\u00e4 jopa ajankohtaisempaa kuin aikoihin. Etenkin meille her\u00e4tyskristiyille on helppoa ruveta v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin alitajuisesti ajattelemaan jumalasuhdettamme uskonnollisen suorittamisen kautta. Eli ett\u00e4 keskitymme vain siihen, mit\u00e4 teemme suoraan Jumalalle. Keskeisiksi tulevat henkil\u00f6kohtainen hartaudenharjoitus, osallistuminen jumalanpalvelukseen ja Raamatun lukeminen. Voimme olla t\u00e4ss\u00e4 kaikessa todella hyvi\u00e4 ja samaan aikaan muussa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4mme kovia ja itsekeskeisi\u00e4.<\/p>\n Viime vuosina Yhdysvalloissa ja valitettavasti jo v\u00e4h\u00e4n Suomessakin on kristittyjen piiriss\u00e4 ruvettu puhumaan empatian synnist\u00e4. Siin\u00e4 tietynlainen l\u00e4himm\u00e4isten hyv\u00e4ksynt\u00e4 ja auttaminen n\u00e4hd\u00e4\u00e4nkin v\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4. Eli pahimmillaan pyrit\u00e4\u00e4n hengellisesti perustelemaan, miksi l\u00e4himm\u00e4ist\u00e4 ei saisikaan kohdella rakkaudellisesti ja kunnioittavasti tai auttaa jotakin ihmisryhm\u00e4\u00e4. T\u00e4llainen ajattelu on aika j\u00e4rkytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kun ajattelee, miten Jeesus eli ja kohtasi ihmisi\u00e4. H\u00e4nt\u00e4 jopa haukuttiin sen vuoksi sy\u00f6m\u00e4riksi, juomariksi ja syntisten yst\u00e4v\u00e4ksi. T\u00e4llainen ajattelu kumpuaa siit\u00e4 v\u00e4\u00e4ristyneest\u00e4 ajattelutavasta, jossa erotetaan se, miten el\u00e4mme t\u00e4ss\u00e4 maailmassa, miten kohtelemme toisiamme, ja Jumalan palveleminen.<\/p>\n Jeesuksen seuraajina meid\u00e4n pit\u00e4isi olla maailmassa valon, rakkauden ja hyvyyden l\u00e4hettil\u00e4it\u00e4. Olla niit\u00e4, jotka Jesajan sanoin h\u00e4vitt\u00e4v\u00e4t sorron ikeen keskuudestaan, lopettavat sormella osoittelun ja pahat puheet, antavat n\u00e4lk\u00e4iselle osastaan ja ravitsee niit\u00e4, joilla on puutetta. Se on todellista sapatin ja paaston viett\u00e4mist\u00e4. Se on todellista Jumalan palvelemista.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Meille nykyajan ihmisille saattaa tulla yll\u00e4tyksen\u00e4 tieto, ett\u00e4 entisajan uskonnoissa ei moraalilla ollut kovinkaan suurta sijaa. Jumalanpalvelus ei koskettanut varsinaisesti eettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4. Sen sijaan uhrit, erilaiset rituaalit ja rukous olivat ennemminkin v\u00e4lineit\u00e4, joilla pyrittiin vaikuttamaan jumaliin, niin ett\u00e4 ne siunaisisivat, auttaisivat ja olisivat my\u00f6t\u00e4mielisi\u00e4. Jumalat olivat siis er\u00e4\u00e4nlaisia voimia, kuin luonnonvoimat, joihin yritettiin vaikuttaa. Moraaliset … Jatka lukemista Onko oikein tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4?<\/span>