Ap.t. 8:26-40, 1. Joh. 4:7-21, Joh. 15:1-8<\/p>\n
Kuvitelkaa, ett\u00e4 joku tulee uskoon kuultuaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 Jeesus on h\u00e4nen puolestaan tehnyt. T\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6 el\u00e4\u00e4 kuitenkin maassa, jossa ei ole muita kristittyj\u00e4, eik\u00e4 kukaan muu siell\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kristinuskosta. H\u00e4nelle ei voi sanoa, ett\u00e4 kunnon kristitty lukee p\u00e4ivitt\u00e4in Raamattua ja k\u00e4y s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti seurakunnassa, koska sellaisiakaan ei ole. Miten ajattelisitte h\u00e4nen k\u00e4yv\u00e4n?<\/p>\n
Etiopialainen hoviherra koki t\u00e4m\u00e4nkaltaisen kohtalon. On tietenkin mahdollista, ett\u00e4 helluntaip\u00e4iv\u00e4n\u00e4 k\u00e4\u00e4ntyi kristityksi my\u00f6s etiopialaisia juutalaisia, jotka sitten veiv\u00e4t kristillisen uskon mukanaan kotimaahansa, ja n\u00e4in my\u00f6s t\u00e4ll\u00e4 miehell\u00e4 olisi ollut kotona seurakunta, johon liitty\u00e4. Mutta v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 mahdollista on, ett\u00e4 h\u00e4n oli ensimm\u00e4inen etiopialainen, joka k\u00e4\u00e4ntyi kristityksi. Varhainen perim\u00e4tietokin kertoo, ett\u00e4 h\u00e4n kotiin palattuaan julisti evankeliumia muille. Ja olihan hoviherralla k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n my\u00f6s Vanha testamentti, tai ainakin Jesajan kirja.<\/p>\n
Joka tapauksessa etiopialainen hoviherra saattaa meid\u00e4t miettim\u00e4\u00e4n, mik\u00e4 on oleellista uskomme harjoittamisessa. Samalla se osoittaa, miten me olemme etuoikeutetussa asemassa, kun me saamme lukea Raamattua vaikka p\u00e4ivitt\u00e4in, voimme k\u00e4yd\u00e4 seurakunnassa ja rukoilla Jumalaa. Mutta miten me k\u00e4yt\u00e4mme t\u00e4t\u00e4 etuoikeuttamme? Olemmekin tehneet siit\u00e4 jonkinlaisen suorituksen ja vaatimuksen, asian, jolla ker\u00e4t\u00e4\u00e4nkin hengellisi\u00e4 pisteit\u00e4.<\/p>\n
Vaatimuksia ja suorituksia voi n\u00e4hd\u00e4 my\u00f6s meid\u00e4n muissa t\u00e4m\u00e4nkertaisissa teksteiss\u00e4. Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo olevansa viinipuupexels ja odottavansa meilt\u00e4, oksilta, hedelm\u00e4\u00e4. Johanneksen kirjeess\u00e4 taas kehotetaan rakastamaan Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4, ja t\u00e4st\u00e4 rakkaudesta tehd\u00e4\u00e4n jopa aidon uskon merkki.<\/p>\n
Tekstien n\u00e4keminen t\u00e4ll\u00e4 tavalla johtaa meid\u00e4t kuitenkin harhaan. Me keskitymme silloin v\u00e4\u00e4riin asioihin. Asioihin, jotka kyll\u00e4 voivat olla t\u00e4rkeit\u00e4, mutta eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mi\u00e4. Meid\u00e4n tulee tuottaa kristittyin\u00e4 hyvi\u00e4, Jumalan tahdon mukaisia hedelmi\u00e4. Meid\u00e4n tulee kristittyin\u00e4 rakastaa Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4mme. Samaan tapaan meid\u00e4n on hyv\u00e4 lukea Raamattua ja k\u00e4yd\u00e4 seurakunnassa. Mutta jos n\u00e4emme n\u00e4iss\u00e4 vain sen, mit\u00e4 meid\u00e4n pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4, n\u00e4emme vain pienen osan kokonaisuutta.<\/p>\n
Sek\u00e4 Johanneksen evankeliumissa ett\u00e4 kirjeess\u00e4 varsinainen ajatus on Jeesuksessa pysyminen. Jeesus on se juttu, ei se, mit\u00e4 min\u00e4 olen. Ihan samalla tavalla ei puun oksakaan ole se juttu, vaan se puu itsess\u00e4\u00e4n. Kun oksa on kiinni rungossa, se tuottaa hedelm\u00e4\u00e4, oli se millainen k\u00e4ppyr\u00e4 tahansa. Se ei edes voi olla tuottamatta hedelm\u00e4\u00e4. Samaan tapaan kristitty rakastaa Jumalaa ja l\u00e4himm\u00e4isi\u00e4, koska Jumala on ensin rakastanut meit\u00e4 ja antanut rakkautensa meihin. Kun meill\u00e4 on yhteys Jeesukseen, h\u00e4nest\u00e4 virtaa rakkautta meihin, joka ei voi olla v\u00e4littym\u00e4st\u00e4 ulosp\u00e4in.<\/p>\n
Mutta Jeesus kuitenkin antaa vakavan varoituksen, ett\u00e4 tapahtuu pahoja, jos emme tuotakaan hedelm\u00e4\u00e4. Varoituksen tarkoitus on kiinnitt\u00e4\u00e4 meid\u00e4n huomiomme oleelliseen. Ei hedelm\u00e4\u00e4n vaan puuhun. Varoitus on hyv\u00e4 ja edelleen ajankohtainen. El\u00e4mme yhteiskunnassa, jossa ollaan kaiken aikaa liikkeess\u00e4. Koko ajan pit\u00e4isi tehd\u00e4 jotakin, pit\u00e4\u00e4 menesty\u00e4, kasvaa, edisty\u00e4. Pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4 sit\u00e4 ja tuota, menn\u00e4 t\u00e4nne ja tuonne. Ja sama ajatusmaailma on vallannut seurakuntamme ja uskonel\u00e4m\u00e4mme. Pit\u00e4\u00e4 suorittaa, saavuttaa, tavoittaa. Pit\u00e4\u00e4 lukea, rukoilla, ylist\u00e4\u00e4.<\/p>\n
En tarkoita, ett\u00e4 olisi v\u00e4\u00e4rin tehd\u00e4 paljon tai olla kiireinen. Tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 kaiken tekemisen ja kiireen keskell\u00e4 fokuksemme h\u00e4m\u00e4rtyy. Itse tekemisest\u00e4 tulee p\u00e4\u00e4asia eik\u00e4 siit\u00e4, miksi alunperin ollaan alettu sit\u00e4 tekem\u00e4\u00e4n. Kaikki tekeminen v\u00e4sytt\u00e4\u00e4 ja paine onnistua sek\u00e4 vastuuntunto uuvuttaa.<\/p>\n
Kaikessa t\u00e4ss\u00e4 on my\u00f6s hitunen itsekkyytt\u00e4. Ehk\u00e4 tiedostamatonta. Sill\u00e4 p\u00e4\u00e4semme toteamaan, ett\u00e4 min\u00e4 sain sen aikaan. Min\u00e4 tein t\u00e4m\u00e4n. Olenpahan ainakin suorittanut osani. Ja t\u00e4m\u00e4kin on ihan luonnollista. Se kuuluu ihmisyyteen ja on ihan oikein, ett\u00e4 kokee iloa onnistumisesta ja jopa ylpeytt\u00e4, kun jotakin hienoa saadaan aikaan.<\/p>\n
Mutta kaiken ytimess\u00e4, meid\u00e4n pyrkimyksen\u00e4mme, pit\u00e4isi olla pysyminen Kristuksessa. Jeesuksen tunteminen, h\u00e4nen seurassaan oleminen, h\u00e4nen kaltaisekseen kasvaminen. Se oli etiopialaisen hoviherran uskon ainoa elinehto. Ja sit\u00e4 se on meillekin. Ja miten hienosti Johannes kirjoittaa:<\/p>\n
Jumalan rakkaus on saavuttanut meiss\u00e4 t\u00e4yttymyksens\u00e4, kun me tuomion p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 astumme rohkeasti esiin. Sellainen kuin Jeesus on, sellaisia olemme mekin t\u00e4ss\u00e4 maailmassa. Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan t\u00e4ydellinen rakkaus karkottaa pelon. Pelossahan on jo rangaistusta; se, joka pelk\u00e4\u00e4, ei ole tullut t\u00e4ydelliseksi rakkaudessa. 1. <\/i>Joh. 4:17\u201318<\/p>\n
Jumalan rakkaus meiss\u00e4 on se, mik\u00e4 tekee meid\u00e4t riitt\u00e4v\u00e4ksi ilman mit\u00e4\u00e4n omia ansioitamme. Jumalan rakkaus meiss\u00e4 on se, mik\u00e4 uudistaa ja muuttaa meid\u00e4t, niin ett\u00e4 opimme rakastamaan, kuten Jeesus rakasti. Jumalan rakkaus on se, mik\u00e4 synnytt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 Jumalan tahdon mukaisia hedelmi\u00e4. Ja Jumalan rakkaus on se t\u00e4ydellinen rakkaus, jossa ei ole pelkoa. Ei pelkoa siit\u00e4, ett\u00e4 en ole tarpeeksi, en riit\u00e4, en kelpaa. Eik\u00e4 pelkoa, ett\u00e4 ep\u00e4onnistuisin, tekisin virheen.<\/p>\n
Kun Filippos oli kadonnut ja etiopialainen hoviherra j\u00e4i yksin palvelijoidensa kanssa, luemme, ett\u00e4 h\u00e4n \u201djatkoi iloisena matkaansa<\/i>\u201d (Ap.t. 8:39). H\u00e4n oli kohdannut Jumalan rakkauden.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Ap.t. 8:26-40, 1. Joh. 4:7-21, Joh. 15:1-8 Kuvitelkaa, ett\u00e4 joku tulee uskoon kuultuaan ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n siit\u00e4, mit\u00e4 Jeesus on h\u00e4nen puolestaan tehnyt. T\u00e4m\u00e4 henkil\u00f6 el\u00e4\u00e4 kuitenkin maassa, jossa ei ole muita kristittyj\u00e4, eik\u00e4 kukaan muu siell\u00e4 tied\u00e4 mit\u00e4\u00e4n kristinuskosta. H\u00e4nelle ei voi sanoa, ett\u00e4 kunnon kristitty lukee p\u00e4ivitt\u00e4in Raamattua ja k\u00e4y s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti seurakunnassa, koska … Jatka lukemista Suoritus vai rakkaus?<\/span>