2. Kun 2:1\u201312; 2. Kor. 4:3\u20136; Mark. 9:2\u20139<\/p>\n
Alkuvuoden teema Jumalan tuntemisesta jatkuu. T\u00e4m\u00e4nkertaiset tekstimme puhuvat todellisuudesta ja siit\u00e4, miten sen n\u00e4emme tai k\u00e4sit\u00e4mme. Kristillisist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista katsoen todellisuus ja sen arvo on riippuvaista Jumalasta. Jo hyvin varhain kristityt alkoivat ajatella, ett\u00e4 mit\u00e4 kauempana joku on Jumalasta sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n on ik\u00e4\u00e4n kuin olemassa. N\u00e4in esimerkiksi synti vaikuttaa meiss\u00e4 niin, ett\u00e4 olemme v\u00e4hemm\u00e4n ihmisi\u00e4, joiksi Jumala on meid\u00e4t luonut.<\/p>\n
Kaikki eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n ole t\u00e4st\u00e4 samaa mielt\u00e4, koska kaikki eiv\u00e4t n\u00e4e maailmaa kristillisen uskon mukaisesti. Ja siit\u00e4 t\u00e4m\u00e4nkertaiset tekstimme puhuvat. Niist\u00e4 l\u00f6ytyy kolme tasoa tai vaihetta todellisuuden n\u00e4kemiseen.<\/p>\n
Ensimm\u00e4isen\u00e4 on kertomus Eliasta ja h\u00e4nen taivaaseenottamisestaan. Elisan, Elian oppilaan, n\u00e4k\u00f6kulmasta kokemus vertautuu jollakin tapaa kirkastusvuorikokemukseen, joka on kolmas tekstimme. Elisakin saa n\u00e4hd\u00e4 omin silmin pilkahduksen taivaallisesta kirkkaudesta.<\/p>\n
Elisa my\u00f6s edustaa henkil\u00f6\u00e4, joka ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 hengellisen todellisuuden olemassaolon ja osaa my\u00f6s odottaa ja toivoa sen n\u00e4kemist\u00e4 luonnollisilla silmill\u00e4\u00e4n. Sellaisena Elisa on meille esikuva, jota kohti meid\u00e4n tulee pyrki\u00e4.<\/p>\n
Kertomuksen jatko, jota emme nyt lukeneet, tuo mukaan kuitenkin muut profeetanoppilaat, jotka uskovat, mutta eiv\u00e4t t\u00e4ysin ymm\u00e4rr\u00e4 hengellist\u00e4 todellisuutta. Heille ei tuota ongelmaa uskoa, ett\u00e4 taivaalliset sotavaunut tulivat hakemaan Eliaa, mutta he eiv\u00e4t usko, ett\u00e4 h\u00e4net olisi viety taivaaseen. He arvelevat, ett\u00e4 taivaaseen ottamisen sijaan Elia heitettiinkin taivaallisessa py\u00f6rteess\u00e4 jonnekin syrj\u00e4iseen paikkaan, jos h\u00e4net voidaan l\u00f6yt\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Korinttilaiskirjeess\u00e4 Paavali taas kirjoittaa ihmisist\u00e4, joilla ei ole lainkaan hengellist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kyky\u00e4. Heill\u00e4 ei ole kuin ehk\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4 aavistus taivaallisesta todellisuudesta. Kyse ei ole kuitenkaan siit\u00e4, ett\u00e4 sit\u00e4 ei olisi olemassa, vaan ett\u00e4 n\u00e4m\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t vain n\u00e4e kunnolla. Heid\u00e4n n\u00e4k\u00f6kentt\u00e4ns\u00e4 on peitetty.<\/p>\n
Peite ei ole mik\u00e4\u00e4n Jumalan kiusallaan asettama este l\u00f6yt\u00e4\u00e4 pelastusta, jota h\u00e4n tarjoaa. Ennemminkin peite syntyy synnin ja sen seurausten vaikutuksesta. Koska el\u00e4mme langennessa tilassa, kykymme n\u00e4hd\u00e4 ja k\u00e4sitt\u00e4\u00e4 Jumalaan liittyvi\u00e4 asioita on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen rajoittunut.<\/p>\n
Siksi Paavali kirjoittaakin, ett\u00e4 Jumala p\u00e4invastoin loistaa valoaan maailmaan, jotta h\u00e4net Jeesuksen kautta voitaisiin l\u00f6yt\u00e4\u00e4. Jumala ei tahdo piilotella ihmisilt\u00e4, vaan ett\u00e4 jokainen l\u00f6yt\u00e4isi h\u00e4net.<\/p>\n
Lopulta tulemme kirkastusvuorikertomukseen. Jeesus nousee l\u00e4himpien opetuslastensa kanssa vuorelle ja h\u00e4nen olemuksensa muuttuu. Tilanne k\u00e4y jopa hieman koomiseksi, kun Pietari ei oikein tunnu osaavan suhtautua tilanteeseen. Jeesuksen kirkastuminen on konkreettinen esimerkki siit\u00e4, miten Paavalin kuvailema peite saatetaan joskus ottaa silmilt\u00e4mme kokonaan.<\/p>\n
Oleellista kirkastusvuorikertomuksessa on aiheemme kannalta, ett\u00e4 se ei ollut mik\u00e4\u00e4n hetkellinen tapahtuma tai vaikutus. Jeesus ei hetkellisesti kirkastunut, vaan ennemminkin tuossa tilantessa Jeesus n\u00e4ytt\u00e4ytyi hetken aikaa sellaisena, kuin h\u00e4n todella on. H\u00e4n ei muuttunut eri Jeesukseksi, vaan h\u00e4n oli kaiken aikaa sama, mit\u00e4 h\u00e4n oli ollut ennen sit\u00e4 ja sen j\u00e4lkeen.<\/p>\n
Se her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meid\u00e4t pohtimaan suhdettamme todellisuuteen ja siihen, mit\u00e4 n\u00e4emme. Kristittyin\u00e4 me tiedostamme, ett\u00e4 todellisuus on paljon enemm\u00e4n, kuin mit\u00e4 n\u00e4emme paljaalla silm\u00e4ll\u00e4 tai mit\u00e4 voimme tieteen keinoin tutkia. Jumalan kirkkaus ja suuruus on kanssamme joka hetki. Joskus saamme kokea sen vaikutusta enemm\u00e4n, joskus v\u00e4hemm\u00e4n. Kokemuksemme ei kuitenkaan muuta todellisuutta.<\/p>\n
Samalla t\u00e4m\u00e4 ymm\u00e4rrys heitt\u00e4\u00e4 meille my\u00f6s haasteen. El\u00e4m\u00e4mme jokainen osanen on el\u00e4m\u00e4\u00e4 Jumalan valtakunnassa. Miten heijastelemme sit\u00e4 arjessamme? Mink\u00e4laisia valintoja teemme? Miten suhtaudumme kohtaamiimme ihmisiin ja asioihin?<\/p>\n
Haaste ei ole kuitenkaan painostava tai syyllist\u00e4v\u00e4. Se on p\u00e4invastoin innostava ja kannustava. Jumala on puolellamme ja voimme el\u00e4\u00e4 jokap\u00e4iv\u00e4ist\u00e4 el\u00e4m\u00e4\u00e4mme luottaen siihen.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
2. Kun 2:1\u201312; 2. Kor. 4:3\u20136; Mark. 9:2\u20139 Alkuvuoden teema Jumalan tuntemisesta jatkuu. T\u00e4m\u00e4nkertaiset tekstimme puhuvat todellisuudesta ja siit\u00e4, miten sen n\u00e4emme tai k\u00e4sit\u00e4mme. Kristillisist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista katsoen todellisuus ja sen arvo on riippuvaista Jumalasta. Jo hyvin varhain kristityt alkoivat ajatella, ett\u00e4 mit\u00e4 kauempana joku on Jumalasta sit\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4n h\u00e4n on ik\u00e4\u00e4n kuin olemassa. N\u00e4in esimerkiksi … Jatka lukemista Millainen todellisuus<\/span>