Mik\u00e4 on seurakunta? Mik\u00e4 tekee seurakunnasta seurakunnan? Miten siihen liityt\u00e4\u00e4n? Kuka siihen voi liitty\u00e4? Ainakin joitain n\u00e4ist\u00e4 kysymyksist\u00e4 pohditaan t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa.<\/p>\n
Sanasta ekkleesia = kansankokous, seurakunta. Ek = prepositio ulos, kaleoo = verbi kutsua.<\/p>\n
Sanaa ei ole koskaan kuitenkaan k\u00e4ytetty merkityksess\u00e4 uloskutsutut. Sanalla on pitk\u00e4 historia klassisessa kreikassa ja se tarkoitti kaupungin asukkaiden muodostamaa kansankokousta, joka yleens\u00e4 pidettiin ulkona aukealla paikalla. P\u00e4\u00e4osin ekkleesia tarkoittikin klassisessa kreikassa vain n\u00e4it\u00e4 poliittisia kokouksia ja vain \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen harvoin sill\u00e4 viitattiin jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
Uuden testamentin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ekkleesia-sana tulee Septuagintan eli Vanhan testamentin kreikankielisen k\u00e4\u00e4nn\u00f6ksen kautta. Siell\u00e4 heprean seurakuntaa tarkoittavat sanat k\u00e4\u00e4nnet\u00e4\u00e4n ekkleesiaksi ja synagoogeksi. N\u00e4ist\u00e4 j\u00e4lkimm\u00e4ist\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n useimmin kansan kokouksista ja ekkleesia yhdistet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 jumalanpalvelukseen. Joka tapauksessa ekkleesia tarkoittaa siis yhteenkokoontuneita.<\/p>\n
Kirkko-sana taas tulee kreikankielisest\u00e4 sanasta kyriake, joka tarkoittaa Herran omaa.<\/p>\n
Mik\u00e4 on seurakunta? Miten seurakunta m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n? Muodostuuko seurakunta paikallisen seurakunnan yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 j\u00e4senrekisterist\u00e4, kastetuista, tietyss\u00e4 paikassa kokoontuvista ihmisist\u00e4, tietyll\u00e4 tavalla uskovista vai kenties joistakin muista?<\/p>\n
Seurakunnalla on monia ominaisuuksia ja ilmenemismuotoja. Siksi se voi olla vaikea m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tarkasti tai kiteytt\u00e4\u00e4 vain yhteen lauseeseen. Seuraavassa k\u00e4ymme l\u00e4pi joitakin n\u00e4it\u00e4 ominaisuuksia ja ilmenemismuotoja.<\/p>\n
Luonnollisesti seurakunnan perusteet ja esikuvat l\u00f6ytyv\u00e4t Raamatusta. Ensimm\u00e4isten kristittyjen esikuvana oli Vanha testamentti ja juutalaisuus, kun taas meid\u00e4n esikuvanamme on enemm\u00e4nkin Uusi testamentti. T\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sittelemme n\u00e4it\u00e4 esikuvia. My\u00f6hemmin pohdimme Israelin ja seurakunnan suhdetta.<\/p>\n
Vanhassa testamentissa seurakunta on yht\u00e4 kuin Israel, Jumalan valitsema kansa. Monessa mieless\u00e4 Vanhan testamentin seurakunta oli kuin keskiaikainen valtiokirkko, jossa hengellinen ja maallinen valta sulautuivat monesti yhteen. Seurakuntaan kuuluminen oli yhteydess\u00e4 kansaan kuulumisen kanssa. T\u00e4ss\u00e4 mallissa yksil\u00f6n henkil\u00f6kohtainen usko oli taka-alalla ja yhteis\u00f6n usko ja jumalanpalvelus korostui.<\/p>\n
Israel koki historiansa aikana kolme eri vaihetta, jotka m\u00e4\u00e4rittiv\u00e4t sit\u00e4 seurakuntana. N\u00e4m\u00e4 vaiheet aiheutuivat suuresti olosuhteista, jotka vaikuttivat laajemminkin Israeliin kansana.<\/p>\n
Ensimm\u00e4inen vaihe oli Israelin varhaishistoria aina kuningas Saulin aikaan saakka. Tuona aikana Israelissa ei ollut temppeli\u00e4, pappeja, tiet\u00e4ji\u00e4 tai profeettoja, vaan kansan identiteetti\u00e4 m\u00e4\u00e4ritteliv\u00e4t instituution sijaan yhteinen sitoutuminen Israelin keskeiseen historiaan.<\/p>\n
Toinen vaihe alkoi kuningas Saulin my\u00f6t\u00e4 vuoden 1000 eKr. tienoilla, kun Israelista tuli kuningaskunta, ja se jatkui aina pakkosiirtolaisuuden alkuun vuonna 587 eKr. T\u00e4n\u00e4 aikana Israel sai temppelin, joka keskitti ja vahvisti jumalanpalvelusel\u00e4m\u00e4\u00e4 ja pappien osuutta. Kuninkaat johtivat kansaa maallisina hallitsijoina, mutta heill\u00e4 oli vahva yhteys temppeliin ja papistoon. T\u00e4n\u00e4 aikana toimi my\u00f6s profeettoja ja Sananlaskujen kirjoittajan kaltaisia viisaita, jotka auttoivat j\u00e4rjestyksenpidossa ja toivat jumalallista johdatusta ongelmiin.<\/p>\n
Viimeinen vaihe alkoi pakkosiirtolaisuudesta ja tietyll\u00e4 tavalla se jatkuu edelleen. Pakkosiirtolaisuuden my\u00f6t\u00e4 juutalaiset menettiv\u00e4t kansallisen itsen\u00e4isyyden ja yhteys maallisen ja hengellisen vallan v\u00e4lill\u00e4 katkesi. Juutalaisen v\u00e4est\u00f6n levitess\u00e4 eri puolille maailmaa toisenlaisiin kulttuureihin identiteetin varmistajaksi tuli nojautuminen menneisyyteen. Jeesuksen ja ensimm\u00e4isten kristittyjen aikana juutalaisuus olikin muotoutunut jo selke\u00e4mmin pelk\u00e4ksi uskonnoksi kuin mit\u00e4 se oli esimerkiksi kuningasajalla ollut uskonnollis-poliittinen j\u00e4rjestelm\u00e4. Juutalaiset kokoontuivat synagogissa ja muodostivat paikallisia seurakuntia.<\/p>\n
Kristinusko toi muutoksen t\u00e4h\u00e4n. Ensimm\u00e4iset kristityt kyll\u00e4 omaksuivat paljon juutalaisten seurakuntien ulkoisesta j\u00e4rjest\u00e4misest\u00e4, mutta seurakunta sai uusia merkityksi\u00e4. Suurin ero oli henkil\u00f6kohtaisen uskon korostaminen. Jeesuksessa Jumala on kutsunut ihmisi\u00e4 kaikista kansoista, eik\u00e4 seurakuntaan kuulumista voinut en\u00e4\u00e4 m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 syntyper\u00e4n perusteella.<\/p>\n
Uudessa testamentissa seurakuntaa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n erilaisten vertauskuvien ja mallien kautta. Seuraavassa joitakin niist\u00e4:<\/p>\n
1. Piet. 2:9\u201310<\/p>\n
Uusi testamentti puhuu seurakunnasta Jumalan kansana. Se korostaa kirkon jatkuvuutta Israelin kanssa. Kristillinen kirkko ei ole mik\u00e4\u00e4n uusi, vasta perustettu asia, vaan se on osa Jumalan suurta kertomusta. Kirkko jatkaa Aabrahamin saamaa lupausta. Paavali korostaakin useassa kohtaa sit\u00e4, ett\u00e4 kristityt jakavat Aabrahamin uskon (Room. 4:1\u201316; Gal. 3:6\u201318).<\/p>\n
Samaan tapaan kuin Jumala valitsi ja kutsui Israelin kansakseen, h\u00e4n on valinnut ja kutsunut kirkon kansakseen. Seurakunta Jumalan kansana kuvaa my\u00f6s sit\u00e4, ett\u00e4 juuri sen kautta Jumala on tuonut valtakuntansa maailmaan. Me emme ole maanpaossa olevia kansalaisia. Fil. 1:27:ss\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n kreikankielist\u00e4 termi\u00e4, joka tarkoittaa kansalaistottelevaisuutta. Paavali vetoaa siin\u00e4 siis juuri Jumalan valtakunnan kansalaisuuteen ja Jumalan valtakunnan lakeihin, joiden mukaan meid\u00e4n tulee el\u00e4\u00e4.<\/p>\n
Matt. 28:18\u201320<\/p>\n
Seurakunnan ydinteht\u00e4v\u00e4 on julistaa evankeliumia Jeesuksesta Kristuksesta. Apostolien tekojen alun mukaan Luukkaan evankeliumi kertoi siit\u00e4, mit\u00e4 Jeesus alkoi tehd\u00e4. Seurakunta jatkaa tuota teht\u00e4v\u00e4\u00e4 Jeesuksen ruumiina.<\/p>\n
Lis\u00e4ksi Jeesuksen opetuksen mukaisesti seurakunta on maailmassa valo ja suola. Molemmat viittaavat seurakunnan julistusteht\u00e4v\u00e4\u00e4n. Valo viittaa valaisemiseen, seurakunnan tulisi olla n\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tiet\u00e4. Suola viittaa s\u00e4ilytt\u00e4miseen, seurakunnan tulisi julistuksensa kautta v\u00e4litt\u00e4\u00e4 pelastusta.<\/p>\n
Erityisesti Paavali kuvaa seurakuntaa Kristuksen ruumiina. Se kuvaa sek\u00e4 seurakunnan yhteytt\u00e4 ja ett\u00e4 sen yhteist\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4, jossa jokainen j\u00e4sen on t\u00e4rke\u00e4 ja t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 muita. Paavalin mukaan yksil\u00f6ihmisen usko ja kaste yhdist\u00e4v\u00e4t h\u00e4net Kristuksen ruumiseen. Vastaavanlaisia vertauskuvia l\u00f6ytyy esimerkiksi Johanneksen evankeliumista, jossa Jeesusta verrataan totiseen viinipuuksi, jonka oksia me olemme.<\/p>\n
Samoin kuin Jumala kutsui Israelin palvelemaan itse\u00e4\u00e4n, h\u00e4n kutsui my\u00f6s seurakunnan. Seurakunta palvelevana kansana korostaa siis my\u00f6s jatkuvuutta vanhan ja uuden liiton v\u00e4lill\u00e4. T\u00e4m\u00e4 palveluteht\u00e4v\u00e4 tulee hyvin ilmi varhaisen kirkon johtajien nimityksist\u00e4. Esimerkiksi Paavali kutsuu itse\u00e4\u00e4n ja ty\u00f6tovereitaan termill\u00e4 doulos (palvelija tai orja) ja heit\u00e4 kutsuttiin my\u00f6s termill\u00e4 diakonos (p\u00f6yt\u00e4palvelija).<\/p>\n
2. Kor. 4:5, Gal. 5:13\u201314<\/p>\n
Oppi seurakunnasta liitet\u00e4\u00e4n usein oppiin Pyh\u00e4st\u00e4 Hengest\u00e4. Se on oikein, koska seurakuntaa ei olisi ilman Pyh\u00e4\u00e4 Henke\u00e4. Koko varhaisen kirkon historia Apostolien teoista alkaen korostaa Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4oloa ja toimintaa kirkossa.<\/p>\n
Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo mahdollistaa kirkon julistusteht\u00e4v\u00e4n toteuttamisen ja seurakunnan kasvun.<\/p>\n
Pyh\u00e4n Hengen l\u00e4sn\u00e4olo kirkossa on my\u00f6s Jumalan uuden ajan saapumisen merkki (vrt. Ap.t. 2, Pietarin puhe), ja se kertoo siit\u00e4 merkitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 roolista, mik\u00e4 seurakunnalla on Jumalan valtakunnan toteuttamiseksi maailmassa.<\/p>\n
Lis\u00e4ksi Uuden testamentin mukaan Pyh\u00e4 Henki on my\u00f6s yksil\u00f6n pelastuksen sinetti.<\/p>\n
Yksi suurimpia seurakunnan sis\u00e4isi\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4 on, ett\u00e4 se on samaan aikaan sek\u00e4 organisaatio ett\u00e4 organismi. Toisaalta seurakunta j\u00e4rjest\u00e4ytyy esimerkiksi paikallisseurakunniksi, mutta se on my\u00f6s Pyh\u00e4n Hengen yhteenliitt\u00e4m\u00e4 yhteis\u00f6, joka el\u00e4\u00e4. Siksi seurakuntaa kutsutaankin usein Kristuksen ruumiiksi.<\/p>\n
Samaa j\u00e4nnitett\u00e4 kuvaa sekin, ett\u00e4 seurakunta on sek\u00e4 muuttuva ett\u00e4 muuttumaton. Maailmassa ei koskaan ole ollut kuin yksi seurakunta, koska sill\u00e4 on yksi Herra. Tuo seurakunta on rakennettu yhteiselle, muuttumattomalle perustalle. Samaan aikaan seurakunta on eri aikoina ja eri kulttuureissa saanut hyvinkin erilaisia ilmenemismuotoja, niin ett\u00e4 lopputulos on voinut vaikuttaa jopa ristiriitaiselta. T\u00e4t\u00e4 havainnollistaa hyvin se, ett\u00e4 Uusi testamentti ei ala opetuksella seurakunnasta ja sen perustamisesta, vaan ensin on kertomus, jonka pohjalta my\u00f6hemmin tehd\u00e4\u00e4n oppi.<\/p>\n
Seurakunnan n\u00e4kyv\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n puoli eiv\u00e4t ole kesken\u00e4\u00e4n ristiriidassa vaan ne ovat sidoksissa toisiinsa. Seurakunnan n\u00e4kym\u00e4t\u00f6n puoli on ik\u00e4\u00e4n kuin ruumiin luusto, sis\u00e4elimet, lihakset ja verisuonet. Se on jotakin k\u00e4sin koskettamatonta ja hahmotonta Hengen liikett\u00e4, joka yhdist\u00e4\u00e4 seurakunnan yhdeksi ja tekee yksil\u00f6ist\u00e4 seurakunnan. (Ef. 4:11\u201316)<\/p>\n
N\u00e4kyv\u00e4 seurakunta on Pyh\u00e4n Hengen n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n ty\u00f6n n\u00e4kyv\u00e4 seuraus. N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n seurakunta saa k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisen ja konkreettisen muodon. Eroa voisi siis verrata Jaakobin kirjeen puheeseen uskon ja tekojen yhteydest\u00e4: aito usko ei voi olla vaikuttamatta tekoja. Samoin Pyh\u00e4n Hengen el\u00e4v\u00e4ksi tekem\u00e4 seurakunta toteuttaa sille annettua teht\u00e4v\u00e4\u00e4 maailmassa ja n\u00e4in Jumalan valtakunta saa n\u00e4kyv\u00e4n muodon.<\/p>\n
N\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n eroa kuvaa sekin, ett\u00e4 seurakunta on samaan aikaan jumalallinen ja inhimillinen sek\u00e4 pyh\u00e4 ja syntinen. Seurakunnassa Jumalan ja ihmisten toiminta yhdistyy. Seurakunnan jumalallinen puoli on siin\u00e4, ett\u00e4 se on syntynyt ja jatkaa olemassaoloaan Jumalan vaikutuksesta. Inhimillinen puoli taas on ihmisten vaikutusta seurakunnassa niin hyv\u00e4ss\u00e4 kuin pahassa. K\u00e4yt\u00e4mme seurakunnassa lahjojamme ja kykyj\u00e4mme, mutta teemme my\u00f6s virheit\u00e4. Erilaiset seurakuntien hajoamiset ovat hyv\u00e4 esimerkki inhimillisen puolen negatiivisesta osasta.<\/p>\n
Seurakunta Jumalan kansana ja valtakuntana on tietenkin pyh\u00e4. (1. Kor. 1:1\u20132) Seurakunnan pyhyys on Jumalan pyhyytt\u00e4, eik\u00e4 se siis tarkoita, ett\u00e4 seurakunta olisi t\u00e4ydellinen. Siksi seurakunta onkin samaan aikaan my\u00f6s syntinen, koska se kuitenkin koostuu tavallisista ihmisist\u00e4. Juuri Korintin seurakunta on t\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4 esimerkki. Paavali kutsuu sit\u00e4 Jumalan seurakunnaksi ja sen j\u00e4seni\u00e4 pyhiksi, mutta silti siell\u00e4 syyllistyyttiin Paavalin mukaan sellaisiinkin synteihin, joita jopa korinttilaiset kauhistuivat. Erikoista, koska korinttilaiset olivat tunnettuja tuohon aikaan pahamaineisuudestaan.<\/p>\n
Seurakunta on my\u00f6s sosiologinen ja historiallinen, mutta my\u00f6s hengellinen kokonaisuus. T\u00e4t\u00e4 tarkoittaa se, kun Raamatussa sanotaan, ett\u00e4 olemme maailmassa, mutta emme maailmasta. Huolimatta seurakunnan alkuper\u00e4st\u00e4 ja sen olemuksesta, seurakuntaa voidaan ja sit\u00e4 saa tutkia ja arvostella, kuten mit\u00e4 tahansa historiallista ja yhteiskunnallista ilmi\u00f6t\u00e4.<\/p>\n
Seurakunnalla on historia, joillakin pidempi kuin toisilla. Jokaisella seurakunnalla on my\u00f6s oma kulttuurinsa. Kumpaankin vaikuttaa moni muukin asia kuin vain Pyh\u00e4 Henki ja seurakunnan hengellisyys. Yhteiskunnan tila ja kysymykset vaikuttavat seurakuntaan, kuten koko maailman tila. Yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 se, miten saman maan sis\u00e4ll\u00e4 olevat kirkot voivat valita erilaisia suhtautumistapoja eettisiin kysymyksiin reaktiona toisen kirkon suhtautumiseen. Esimerkiksi Suomessa vapaat suunnat yleens\u00e4 konservatiivisia vastareaktiona maallistuneelle luterilaiselle kirkolle, kun taas Italiassa vapaat suunnat ovat liberalisoituneet vastareaktiona konservatiiviselle katoliselle kirkolle.<\/p>\n
Koska seurakuntakin on alisteinen historialliselle, sosiologiselle ja teologiselle arvostelulle, se voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sit\u00e4 hyv\u00e4kseen. Seurakuntana voimme oppia historian virheist\u00e4 ja hy\u00f6ty\u00e4 yhteiskunnallisista ja teologisista tutkimuksista.<\/p>\n
Seurakunnan paikallinen ja universaali puoli kuvaa hyvin seurakunnan laajuutta ja yhteytt\u00e4. Seurakunta ei ole vain t\u00e4ss\u00e4 ja nyt sek\u00e4 siin\u00e4 ja siin\u00e4 paikassa, vaan seurakunta on kaikkina aikoina kaikkialla. Seurakunnan universaalisuus kuvaa my\u00f6s sit\u00e4 tosiasiaa, ett\u00e4 seurakunta ei ole jokin paikka tai tilaisuus, ei edes se, mit\u00e4 teemme yhdess\u00e4, vaan seurakunta olemme me, jotka uskomme Jeesukseen.<\/p>\n
Universaali seurakunta tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 on olemassa vain yksi seurakunta. Universaali seurakunta ylitt\u00e4\u00e4 ajan ja kirkkokuntien rajat. (Ef. 4:3\u20136) Jokainen uskova on osa seurakuntaa eli Kristuksen ruumista. T\u00e4m\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 seurakunta voi sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sellaisiakin henkil\u00f6it\u00e4, joiden emme uskoisi siihen kuuluvan. Samalla se muistuttaa meit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 muiden seurakuntien ja kirkkokuntien uskovat ovat yht\u00e4 lailla Kristuksen ruumiin j\u00e4seni\u00e4. Emme siis saisi riidell\u00e4 heid\u00e4n kanssaan tai v\u00e4heksy\u00e4 heit\u00e4, koska meill\u00e4 on sama Herra. (1 Kor. 3:1\u20139) Seurakunnan universaalisuus kertoo my\u00f6s siit\u00e4, ett\u00e4 meid\u00e4n tulisi pyrki\u00e4 seurakuntaty\u00f6ss\u00e4 mahdollisimman laajaan perspektiiviin. Emme ole rakentamassa vain omaa seurakuntaamme, vaan koko Kristuksen ruumista.<\/p>\n
Kaiken aikaa seurakunta on my\u00f6s paikallinen. Metodistikirkon kirkkoj\u00e4rjestyksen mukaan kirkolla on universaali teht\u00e4v\u00e4, mik\u00e4 toteutuu paikallisesti: Kirkon teht\u00e4v\u00e4 on muuttaa maailmaa tekem\u00e4ll\u00e4 opetuslapsia Jeesukselle Kristukselle. Paikalliset seurakunnat ovat opetuslapseksi tekemisen t\u00e4rkein paikka. (BoD \u00a7120) Seurakuntaa ei siis ole tarkoitettu vain universaaliksi, yleiseksi aatteeksi, vaan sill\u00e4 tulee aina olla paikallinen ja konkreettinen ilmentym\u00e4.<\/p>\n
Paikallinen seurakunta luo tilan uskovien rakennukseksi ja se mahdollistaa heid\u00e4n toimintansa. (Ap.t. 2:32\u201347) Siksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokainen uskova l\u00f6yt\u00e4\u00e4 oman paikkansa jostakin paikallisseurakunnasta. Tarvitsemme yhteytt\u00e4 toisiin uskoviin. Nykyisin toisinaan ilmenev\u00e4 ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 koska seurakunta on universaali, me emme tarvitse paikallisseurakuntia on v\u00e4\u00e4r\u00e4 ja jopa tuhoisa.<\/p>\n
Yksi tapa m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 seurakuntaa ja kirkkoa on keskitty\u00e4 nelj\u00e4\u00e4n tuntomerkkiin, jotka ovat kristilliselle seurakunnalle luonteenomaisia ja jotka mainitaan uskontunnustuksissa. N\u00e4m\u00e4 nelj\u00e4 merkki\u00e4 \u2013 yksi, pyh\u00e4, katolinen ja apostolinen \u2013 ovat olleet t\u00e4rkeit\u00e4 aiheita ekklesiologiassa jo 300-luvulta alkaen.<\/p>\n
Joh. 17:20\u201323: onko Jeesuksen rukous toteutunut?<\/p>\n
Kirkkojen Maailmanneuvosto m\u00e4\u00e4rittelee itsens\u00e4 n\u00e4in: \u201dNiiden kirkkojen yhteys, jotka tunnustavat Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi\u201d. Yhteyden perustaksi asetetaan siis tietynlainen usko (Jumala ja Vapahtaja) yhteen tiettyyn Herraan (Jeesukseen Kristukseen). T\u00e4m\u00e4 mahdollistaa hyvinkin erilaisten kirkkojen olemassaolon. Vaikka on olemassa lukuisia eri kirkkokuntia \u2013 anglikaaninen, baptistinen, luterilainen, metodistinen, ortodoksinen, roomalaiskatolinen ja niin edelleen \u2013 ne muodostavat yhden kirkon. Tavallaan t\u00e4m\u00e4 ykseys moninaisuudessa kuvaa hyvin edell\u00e4 k\u00e4siteltyj\u00e4 aiheita seurakunnasta n\u00e4kyv\u00e4n\u00e4 ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 sek\u00e4 paikallisena ja universaalina. Yksi, universaali kirkko, saa n\u00e4kyv\u00e4n muotonsa erilaisina instituutioina ja yhteis\u00f6in\u00e4.<\/p>\n
Kristillisten kirkkojen moninaisuus on tietenkin her\u00e4tt\u00e4nyt paljon pohdintaa siit\u00e4, mit\u00e4 kirkon ykseys tarkoittaa. T\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4 on koitettu ratkaista eri tavoin. Yksi, ehk\u00e4 vaarallisin on ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 vain yksi kirkko on oikea ja muut ovat joko kokonaan v\u00e4\u00e4ri\u00e4 tai ainakin jollain lailla v\u00e4hemm\u00e4n kirkkoja. Esimerkiksi roomalaiskatolisessa kirkossa opetettiin n\u00e4in Vatikaanin toiseen konsiiliin saakka, jonka j\u00e4lkeen he ovat lievent\u00e4neet kantojaan. My\u00f6s protestanttisilla kirkoilla, etenkin pienemmill\u00e4, on ollut t\u00e4t\u00e4 ajatusta.<\/p>\n
Toinen ajatus on, ett\u00e4 Jumala tulee poistamaan kirkon hajaannuksen viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4. T\u00e4h\u00e4n liittyy my\u00f6s n\u00e4kemys n\u00e4kyv\u00e4n ja n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4n kirkon eroista. N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n Kristuksen ruumis on yhten\u00e4inen ja se on tavallaan kirkon ihanne, jonka ihmisten syntisyys ja vajavaisuus on rikkonut, mik\u00e4 ilmenee n\u00e4kyv\u00e4n kirkon hajaannuksena.<\/p>\n
Kolmas, ehk\u00e4 yleisin ajatus on n\u00e4hd\u00e4 kirkko sen historiallisen kehityksen kautta. N\u00e4kemyksen kehitti Nikolaus Ludwig von Zinzendorf 1700-luvulla ja siin\u00e4 kirkkoa verrataan puuhun, jonka oksat n\u00e4hd\u00e4\u00e4n eri kirkoiksi.<\/p>\n
Ekumeenisessa liikkeess\u00e4 taas painotetaan Ignatios Antiokialaisen ajatusta \u201dmiss\u00e4 Kristus on, siell\u00e4 on my\u00f6s kirkko\u201d. Sen mukaan kirkon yhteys olisi siis nimenomaan Jeesuksessa eik\u00e4 miss\u00e4\u00e4n historiallisissa tai kulttuurillisissa tekij\u00f6iss\u00e4. N\u00e4in ykseys tulisi siis n\u00e4hd\u00e4 teologisesti eik\u00e4 sosiologisesti tai organisatorisesti.<\/p>\n
Esimerkiksi tunnettu saksalainen teologi Hans K\u00fcng painottaa t\u00e4t\u00e4 tutkielmassaan Die Kirche (Kirkko, 1967): \u201dKirkon ykseys on hengellinen asia. \u2013 \u2013 Yksi ja sama Jumala kokoaa yhteen hajaantuneet kaikista paikoista ja ajoista ja tekee heist\u00e4 yhden Jumalan kansan. Yksi ja sama Kristus sanallaan ja Hengell\u00e4\u00e4n yhdist\u00e4\u00e4 kaikki samalla Kristuksen ruumiin yhteyden siteell\u00e4. \u2013 \u2013 Kirkko on yksi, ja siksi sen on sit\u00e4 my\u00f6s oltava.\u201d<\/em><\/p>\n K\u00fcngin mukaan kirkon ykseys perustuu siis Kristuksen pelastusty\u00f6h\u00f6n. Se ei ole ristiriidassa sen kanssa, ett\u00e4 kirkko mukautuu paikallisiin olosuteisiin, joista aiheutuu paikallisten kirkkojen muodostumen. K\u00fcng jatkaakin: \u201dKirkon ykseys edellytt\u00e4\u00e4 monia kirkkkoja. Eri kirkkojen ei tarvitse kielt\u00e4\u00e4 juuriaan tai omaa erityistilannettaan. Niiden kieli, historia, tavat ja traditiot, niiden el\u00e4m\u00e4n- ja ajattelutapa, niiden yksil\u00f6llinen rakenne ovat perustavanluontoisesti erilaisia, eik\u00e4 kukaan voi sit\u00e4 kielt\u00e4\u00e4. Sama ei sovi kaikille, kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa.\u201d<\/em><\/p>\n Hyv\u00e4 esimerkki t\u00e4st\u00e4 on Apostolien kuvaus varhaisen kristillisyyden kehittymisest\u00e4. Ensimm\u00e4inen seurakunta Jerusalemissa koostui yksinomaan juutalaisista, he luopuivat omaisuudestaan ja j\u00e4rjest\u00e4ytyiv\u00e4t apostolien ymp\u00e4rille. Antiokiassa seurakunnassa oli my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4 pakanauskovien osuus ja seurakuntaa johtivat profeetat ja opettajat. Viel\u00e4 my\u00f6hemmin, kun Paavali teki l\u00e4hetysmatkojaan, h\u00e4n j\u00e4rjesti perustamiaan seurakuntia ja asetti niihin vanhimmat. Vain muutaman vuosikymmenen aikana seurakunnat eri puolilla V\u00e4limeren aluetta kehittyiv\u00e4t paikallisten olojen ja vaatimusten muovaamana erilaisiksi eik\u00e4 sit\u00e4 koettu kirkon ykseyden uhaksi. P\u00e4invastoin apostolien kokous Jerusalemissa (Ap.t. 15) kuvaa sit\u00e4, ett\u00e4 erilaiset olosuhteet ja niiden tuomat vaatimukset ymm\u00e4rrettiin ja siksi sallittiin vaihtelua.<\/p>\n Toinen kirkon ykseytt\u00e4 kuvaava asia on erilaiset her\u00e4tykset ja uudistusliikkeet, jotka voivat ylitt\u00e4\u00e4 kirkkokuntien rajat. Yksi t\u00e4llainen on evankelikaalisuus. Se ei ole leimautunut mihink\u00e4\u00e4n erityiseen kirkko-oppiin ja siksi se on omaksuttu laajasti kristikunnan sis\u00e4ll\u00e4 niin protestanttisissa kirkoissa kuin katolisuudessakin. Evankelikalisuuden tai karismaattisen liikkeen omaksuminen ei ole her\u00e4tt\u00e4nyt ajatusta vaikkapa roomalaiskatolisuuden hylk\u00e4\u00e4mist\u00e4. Kirkkojen ykseytt\u00e4 ei siis tulkita t\u00e4ss\u00e4 sitoutumisena johonkin tiettyyn kirkolliseen organisaatiomalliin, vaan sitoutumisena yhteiseen evankeliumiin.<\/p>\n Samaa selitt\u00e4\u00e4 my\u00f6s jo mainittu Ef. 4:5. T\u00e4ss\u00e4 yleens\u00e4 keskityt\u00e4\u00e4n mainintaan yhdest\u00e4 kasteesta, jolla perustellaan sitten uudestikastamisen v\u00e4\u00e4ryytt\u00e4. Puuttumatta nyt uudestikastamisen oikeutukseen, Paavali ei t\u00e4ss\u00e4 kuitenkaan ota kantaa siihen, koska h\u00e4nen aikanaan se ei ollut kysymys. Sen sijaan jae 5 korostaa kirkon ykseytt\u00e4: meill\u00e4 totisesti on vain yksi Herra, johon uskomme; yksi usko Jeesukseen Jumalana ja Vapahtajana; yksi kaste, joka yhdist\u00e4\u00e4 meid\u00e4t Kristuksen ruumiiksi. Paavalin ajatus siis on, ett\u00e4 kasteiden lukum\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 huolimatta kristillinen kaste on yksi ja sellaisena se yhdist\u00e4\u00e4 meit\u00e4.<\/p>\n Ehk\u00e4 vaikeimpia asioita ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 uskovina olemme pyhi\u00e4. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 n\u00e4emme todellisuuden ymp\u00e4rill\u00e4mme kaiken aikaa ja useimmiten huomaamme, ett\u00e4 uskovat ovat yht\u00e4 lailla vajavaisia ihmisi\u00e4, kuin kaikki muutkin. T\u00e4m\u00e4 sama ristiriita on my\u00f6s kirkossa, joka my\u00f6s on pyh\u00e4. Tied\u00e4mme lukuisia esimerkkej\u00e4 historiasta ja nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4kin siit\u00e4, miten kirkko on saanut aikaan jotakin pahaa. T\u00e4m\u00e4 korostuu, kun katsomme erityisesti vanhoja kirkkoja, joissa on k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 lapsikaste. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 luterilainen kirkko, jonka j\u00e4senist\u00e4 suurin osa tuntuu olevan aivan pihalla kristillisest\u00e4 uskosta. Toisaalta sama koskee omaa kirkkoammekin.<\/p>\n T\u00e4m\u00e4n ristiriidan ymp\u00e4rille muodostui aikanaan niin kutsuttu donatolaiskiista, jossa pohdittiin vainon vuoksi uskostaan luopuneiden pappien auktoriteettia kirkollisten toimitusten suhteen. Samoin nykyaikanakin on monia, erityisesti pienempi\u00e4 liikkeit\u00e4 \u2013 joku voisi kutsua lahkoiksi \u2013 jotka korostavat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n pyhyytt\u00e4 \u2013 tietenkin niin, ett\u00e4 liike tai sen johtaja itse m\u00e4\u00e4ritt\u00e4\u00e4, mit\u00e4 se on \u2013 ja erottavat joukoistaan kaikki, jotka eiv\u00e4t siihen kykene.<\/p>\n Uusi testamentti tuntuu edustavat toisenlaista, armollisempaa n\u00e4kemyst\u00e4. Aiemmin mainittiinkin jo Korintin seurakunta, jonka j\u00e4seni\u00e4 Paavali kutsuu estottomasti pyhiksi ja pit\u00e4\u00e4 heit\u00e4 Kristukseen uskovina, vaikka seurakunnassa esiintyi r\u00e4ike\u00e4\u00e4 synti\u00e4, hajaannusta ja Pyh\u00e4n Hengen lahjojen v\u00e4\u00e4r\u00e4ink\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n T\u00e4t\u00e4 ristiriitaa on yritetty ratkaista monin tavoin. Yksi ehdotus on, ett\u00e4 kirkon pyhyys olisi jollakin lailla irrallaan sen j\u00e4senten pyhyydest\u00e4. T\u00e4m\u00e4 kuitenkin edellytt\u00e4isi jonkinlaista aineetonta kirkkoa, jolla ei olisi todellista yhteytt\u00e4 ihmisiin. Toinen ehdotus katsoo asiaa eskatologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Sen mukaan kirkko on nykyisin niin pyh\u00e4 tai syntinen kuin sen j\u00e4senet, mutta Jumala tulee lopulta puhdistamaan sen viimeisen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n. Kirkon pyhyys toteutuisi siis vasta iankaikkisuudessa.<\/p>\n Asiaan tuo helpotusta, kun tarkastelemme pyh\u00e4-sanan merkityst\u00e4. Arkikieless\u00e4 se liittyy moraalisuuteen ja puhtauteen, joita on vaikea liitt\u00e4\u00e4 langenneiden ihmisten toimintaan. Sen sijaan heprean termi kadad, joka on my\u00f6s Uuden testamentin pyhyysk\u00e4sityksen taustalla, tarkoittaa irti leikattua ja erotettua. Siihen sis\u00e4ltyy ajatus omistautumisesta. Pyh\u00e4 on jotakin, joka on erotettu Jumalan palvelemiseen tai on omistautunut sille.<\/p>\n Vanhassa testamentissa pyhyys on laajempi k\u00e4site sis\u00e4lt\u00e4en sek\u00e4 ihmiset ett\u00e4 asiat. Uudessa testamentissa se keskittyy l\u00e4hes yksinomaan ihmisiin: he ovat pyhi\u00e4, koska ovat omistautuneet Jumalalle, ja he erottautuvat maailmasta, koska Jumala on kutsunut heid\u00e4t.<\/p>\n Ef. 1:3\u20135 Kun puhutaan kirkon pyhyydest\u00e4 puhutaankin enimm\u00e4kseen h\u00e4nen pyhyydest\u00e4\u00e4n, joka on kutsunut kirkon ja sen j\u00e4senet. T\u00e4ss\u00e4 mieless\u00e4 termi pyh\u00e4 on siis enemm\u00e4n teologinen kuin moraalinen. Se puhuu kirkon ja sen j\u00e4senten saamasta teht\u00e4v\u00e4st\u00e4 sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 kirkko on Jumalan kirkko. Se my\u00f6s samalla vakuutus siit\u00e4, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kirkko on osallinen Jumalan el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja kunniasta. Katolisen kirkon katekismus kuvaa t\u00e4t\u00e4 n\u00e4in:<\/p>\n \u201d\u201dKristus oli \u201dpyh\u00e4, viaton ja tahraton\u201d eik\u00e4 synnist\u00e4 mit\u00e4\u00e4n tiennyt, vaan tuli ainoastaan sovittamaan kansansa synnit, kun taas kirkko sulkee syntisi\u00e4 omaan helmaansa, on samalla kertaa pyh\u00e4 ja aina puhdistusta tarvitseva ja kulkee jatkuvasti katumuksen ja uudistumisen tiet\u00e4.\u201d Kirkon jokaisen j\u00e4senen, my\u00f6s sen virassa olevien, t\u00e4ytyy tunnustaa olevansa syntisi\u00e4. Jokaisessa kasvaa evankeliumin hyv\u00e4n kylv\u00f6n ohessa aikojen loppuun asti synnin rikkaruoho. Kirkko sulkee piiriins\u00e4 syntisi\u00e4, jotka ovat vastaanottaneet pelastuksen Kristukselta, mutta ovat viel\u00e4 matkalla kohti pyhityst\u00e4.\u201d<\/em><\/p>\n Kirkon pyhyys perustuu siis Jeesuksen persoonaan. Pyhyytt\u00e4 etsiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kirkkon yhteyteen, josta alkaa muutoksen, katumuksen ja uudistumisen matka. T\u00e4m\u00e4 prosessi jatkuu.<\/p>\n Saatamme v\u00e4lill\u00e4 vierastaa ajatusta kirkosta, my\u00f6s omasta seurakunnastamme, katolisena, koska yhdist\u00e4mme termin normaalisti roomalaiskatolisuuteen. Katolisuus ei ole kuitenkaan vain roomalaiskatolisten yksinoikeutta, kuten ei ortodoksisuuskaan, siis oikeaoppisuus, ole vain ortodoksien omaisuutta. Jotkin protestanttiset kirkot k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4tkin mielummin katolinen-sanan k\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4, yleinen tai yhteinen.<\/p>\n Termi katolinen tulee kreikan kokonaisuutta tarkoittavasta sanasta, josta tulee latinan sana catholicus, joka tarkoittaa universaalia ja yleist\u00e4. Esimerkiksi joitakin Uuden testamentin kirjeit\u00e4 (esimerkiksi Jaakobin ja Johanneksen kirjeet) kutsutaan katolisiksi kirjeiksi, koska ne on osoitettu kaikille kristityille toisin kuin esimerkiksi Paavalin kirjeet, jotka on kirjoitettu yksitt\u00e4isen seurakunnan tarpeisiin.<\/p>\n Uudesta testamentista ei viel\u00e4 l\u00f6ydy termi\u00e4 katolinen. Sen sijaan seurakuntaan viitataan vain sanalla ekkleesia. Uudesta testamentistakin on kuitenkin n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4, ett\u00e4 seurakunnilla oli yhteys ja paikalliset seurakunnat olivat osa suurempaa kokonaisuutta. T\u00e4t\u00e4 kokonaisuutta ryhdyttiin my\u00f6hemmin kuvaamaan sanalla katolinen.<\/p>\n Ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa termi\u00e4 katolinen kirkko k\u00e4ytti Ignatios Antiokialainen noin vuonna 110: \u201dMiss\u00e4 Jeesus Kristus on, siell\u00e4 on katolinen kirkko\u201d.<\/em> Ignatioksen j\u00e4lkeen termi\u00e4 k\u00e4ytettiin kuvaamaan yleisen kirkon olemassaoloa paikallisten seurakuntien ohella.<\/p>\n Keisari Konstantinuksen k\u00e4\u00e4ntymisen j\u00e4lkeen termin merkitys muuttui radikaalisti. 300-luvun loppuun menness\u00e4 se alkoi merkit\u00e4 keisarillista kirkkoa, jolla tarkoitettiin Rooman ainoaa laillista uskontoa, jonka ulkopuolella olivat muut uskonnot, mutta my\u00f6s vallitsevasta suuntauksesta poikkeavat kristilliset suuntaukset.<\/p>\n Samaan aikaan kristinuskon levi\u00e4minen auttoi terminkin kehittymisess\u00e4. Se alkoi merkit\u00e4 koko maailman k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4\u00e4. Ensimm\u00e4isin\u00e4 vuosisatoina termi katolinen k\u00e4vi l\u00e4pi kolme erityist\u00e4 vaihetta. Aluksi se merkitsi yleist\u00e4 ja kaiken k\u00e4sitt\u00e4v\u00e4\u00e4 kirkkoa, joka on paikallisten seurakuntien taustalla ja sitoo ne yhteen. Se on l\u00e4hinn\u00e4 kuvaileva termi ja kertoo siit\u00e4, ett\u00e4 paikallinen seurakunta on yleisen kirkon edustaja.<\/p>\n Seuraavaksi se merkitsi teologiassaan oikeaoppista kirkkoa, joka sys\u00e4si ulkopuolelle eri\u00e4v\u00e4t n\u00e4kemykset ja piti niit\u00e4 harhaoppisina. Lopuksi se alkoi merkit\u00e4 koko maailmaan ulottuvaa, ja se sai siis maantieteellisen s\u00e4vyn, mik\u00e4 kuvasi hyvin kristinuskon saamaa suosiota.<\/p>\n 400-luvulla Kyrillos Jerusalemilainen opetti termist\u00e4 katolinen seuraavasti: \u201dKirkkoa siis nimitet\u00e4\u00e4n \u201dkatoliseksi\u201d koska se on levitt\u00e4ytynyt koko asuttuun maailmaan (oikumene) koko sen leveydelt\u00e4 ja koska se opettaa kokonaisuudessaan (katholikos) ja j\u00e4tt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mit\u00e4\u00e4n pois kaikki ne opit, joita ihmiset tarvitsevat ja jotka liittyv\u00e4t n\u00e4kyviin tai n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6miin asioihin sek\u00e4 taivaassa ett\u00e4 maan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Sit\u00e4 kutsutaan my\u00f6s \u201dkatoliseksi\u201d, koska se tuo kuuliaisuuden piiriin kaikenlaiset ihmiset \u2013 sek\u00e4 hallitsijat ett\u00e4 alamaiset, sek\u00e4 koulutetut ett\u00e4 oppimattomat. Se tuo k\u00e4sille yleisen (katholikos) l\u00e4\u00e4kkeen ja parannuskeinon kaikenlaisiin synteihin.\u201d<\/em><\/p>\n Uskonpuhdistus jakoi kirkon, jolloin sen n\u00e4kyv\u00e4, maantieteellinen yhten\u00e4isyys rikkoutui. Uskonpuhdistajat kokivat kuitenkin olevansa my\u00f6s katolisia. T\u00e4ll\u00e4 he tarkoittivat sit\u00e4, ett\u00e4 he ovat s\u00e4ilytt\u00e4neet kristillisen opin keskeiset ja yleisesti hyv\u00e4ksytyt elementit. Historiallinen ja rakenteellinen jatkumo on toissijaista ja opillinen uskollisuus ja jatkumo korostuu.<\/p>\n 1. Kor. 12:12\u201320<\/p>\n Nykyaikana katolisuus ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n taas pitk\u00e4lti sen varhaisimman muodon mukaan kokonaisuudeksi, jossa paikalliset kirkot ovat yhden, universaalisen kirkon ilmentymi\u00e4, edustajia ja ruumillistumia. Hans K\u00fcng kirjoittakin: \u201dKirkon katolisuus rakentuu ajatukselle kokonaisuudesta, jokia perustuu sen olemukseen ja joka johtaa sen universaalisuuteen. Siksi on selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 ykseys ja katolisuus kulkevat k\u00e4si k\u00e4dess\u00e4; jos kirkko on yksi, se on my\u00f6s universaalinen, jos se on universaali, sen on oltava yksi. Ykseys ja katolisuus ovat yhden ja saman kirkon toisiinsa kietoutuneita ulottuvuuksia.\u201d<\/em><\/p>\n Ef. 2:20\u201322<\/p>\n Alunperin sanaa apostolinen k\u00e4ytettiin viittamaan kaikkeen, mik\u00e4 oli l\u00e4ht\u00f6isin apostoleista ja mill\u00e4 oli suora yhteys apostoleihin. Kirkko on siis syntynyt apostolien todistuksen pohjalle. Uudessa testamentissa apostoli n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 viittaavan kahteen hieman eri asiaan:<\/p>\n 1. Sellaiseen, jolla on valtuutus Jeesukselta ja joka on saanut teht\u00e4v\u00e4kseen evankeliumin julistamisen.<\/p>\n 2. Niihin, jotka olivat Kristuksen yl\u00f6snousemuksen todistajia tai joille h\u00e4n ilmestyi yl\u00f6ssnousseena.<\/p>\n Julistaessaan kirkon apostoliseksi uskontunnustukset korostavat evankeliumin historiallisia juuria, jatkuvuutta kirkon ja Kristuksen v\u00e4lill\u00e4 apostolien kautta ja kirkon jatkuvaa teht\u00e4v\u00e4\u00e4 levitt\u00e4\u00e4 evankeliumia. Englantilainen teologi H.B. Swete m\u00e4\u00e4ritti apostolisuuden tarkoittavan kolmea asiaa: 1) apostolien maailmaan asettama, 2) apostolisesta opetuksesta kiinni pit\u00e4v\u00e4, 3) apostolisen viran suksessiota jatkava. Kirkon apostolisuus on siis l\u00e4ht\u00f6kohta, opillinen perim\u00e4 sek\u00e4 kirkon virka.<\/p>\n Nykyaikana useiden her\u00e4tysliikkeiden retoriikassa raamatullisuus ja alkuper\u00e4iseen kristillisyyteen pyrkimys ovat t\u00e4m\u00e4n apostolisuuden ilmenemismuotoja. Kirkon teht\u00e4v\u00e4 on toisaalta kaiken aikaa el\u00e4\u00e4 ja kehitty\u00e4 kussakin tilanteessa, mutta silti muistaa alkuper\u00e4iset juurensa ja pyrki\u00e4 olemaan niille uskollinen ja palaamaan niihin, mik\u00e4li niist\u00e4 on ajauduttu kauemmaksi.<\/p>\n Tietyll\u00e4 tavalla apostolisuus on ollut aina my\u00f6s kirkon yhteytt\u00e4 rakentava asia. Samaan tapaan kuin Uuden testamentin kuvaamassa alkuseurakunnan el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ongelmatilanteissa k\u00e4\u00e4nnyttiin apostolien puoleen, meid\u00e4n tulee nyky\u00e4\u00e4nkin pit\u00e4yty\u00e4 heid\u00e4n laskemalleen perustukselle.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Kirkon pyhyys perustuu siis Jeesuksen persoonaan. Pyhyytt\u00e4 etsiv\u00e4t p\u00e4\u00e4sev\u00e4t kirkkon yhteyteen, josta alkaa muutoksen, katumuksen ja uudistumisen matka. T\u00e4m\u00e4 prosessi jatkuu.<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_jetpack_newsletter_access":"","_jetpack_dont_email_post_to_subs":false,"_jetpack_newsletter_tier_id":0,"_jetpack_memberships_contains_paywalled_content":false,"_jetpack_memberships_contains_paid_content":false,"footnotes":"","jetpack_publicize_message":"","jetpack_publicize_feature_enabled":true,"jetpack_social_post_already_shared":false,"jetpack_social_options":{"image_generator_settings":{"template":"highway","default_image_id":0,"font":"","enabled":false},"version":2},"jetpack_post_was_ever_published":false},"categories":[4,72,68,5,2],"tags":[47],"class_list":["post-150","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-johdanto-oppi","category-kirkkokunnat","category-opetus","category-teologia","category-tutkimus","tag-seurakunta"],"jetpack_publicize_connections":[],"jetpack_featured_media_url":"","jetpack_shortlink":"https:\/\/wp.me\/p94Y9h-2q","jetpack-related-posts":[{"id":49,"url":"https:\/\/veliloponen.com\/?p=49","url_meta":{"origin":150,"position":0},"title":"Seurakunta ja Israel","author":"welzu","date":"3.6.2015","format":false,"excerpt":"Jeesus tuli Jumalan israelilaisille annetun lupauksen mukaisesti messiaana. H\u00e4nen sovitusty\u00f6ns\u00e4 pohjalta my\u00f6s pakanat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t osallisiksi t\u00e4st\u00e4 Jumalan kanssa tehdyst\u00e4 liitosta. Juutalaiset, jotka kielt\u00e4v\u00e4t Jeesuksen messiaanaan kielt\u00e4v\u00e4t uskonsa, mutta eiv\u00e4t ole kirottuja tai t\u00e4ydellisen hyl\u00e4ttyj\u00e4 sen johdosta, vaan voivat tehd\u00e4 parannuksen.","rel":"","context":"Kategoriassa "Teologia"","block_context":{"text":"Teologia","link":"https:\/\/veliloponen.com\/?cat=5"},"img":{"alt_text":"","src":"","width":0,"height":0},"classes":[]},{"id":227,"url":"https:\/\/veliloponen.com\/?p=227","url_meta":{"origin":150,"position":1},"title":"T\u00f6rke\u00e4, t\u00e4rke\u00e4 teologia","author":"welzu","date":"21.12.2016","format":false,"excerpt":"Mutta t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 teologia kohtaa aina k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n. Ilman k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n sovellusta teologiasta tulee helposti pelkk\u00e4\u00e4 filosofista jaarittelua.","rel":"","context":"Kategoriassa "Johdanto-oppi"","block_context":{"text":"Johdanto-oppi","link":"https:\/\/veliloponen.com\/?cat=4"},"img":{"alt_text":"","src":"","width":0,"height":0},"classes":[]},{"id":39,"url":"https:\/\/veliloponen.com\/?p=39","url_meta":{"origin":150,"position":2},"title":"Pastoraalikirjeiden kirjoittajakysymys","author":"welzu","date":"3.6.2015","format":false,"excerpt":"Paavalin kirjoittajuutta vastustavat n\u00e4kemykset ovat mielest\u00e4ni vahvoilla ja niiss\u00e4 nostetaan esille monia aiheellisia kysymyksi\u00e4. Kuitenkin kirjoittajuutta puoltavat n\u00e4kemykset vastaavat kritiikkiin kiitett\u00e4v\u00e4sti. Lis\u00e4ksi alkukirkon enemm\u00e4n my\u00f6nteisen\u00e4 ilmenev\u00e4 kanta kallistaa mielest\u00e4ni vaakaa aitoutta puoltavaksi.","rel":"","context":"Kategoriassa "Johdanto-oppi"","block_context":{"text":"Johdanto-oppi","link":"https:\/\/veliloponen.com\/?cat=4"},"img":{"alt_text":"","src":"","width":0,"height":0},"classes":[]},{"id":148,"url":"https:\/\/veliloponen.com\/?p=148","url_meta":{"origin":150,"position":3},"title":"Miksi Suomen Metodistikirkko ei hyv\u00e4ksy Athanasiuksen uskontunnustusta?","author":"welzu","date":"10.1.2016","format":false,"excerpt":"Wesleyn mukaan usko ei ole vain tiedollista j\u00e4rkeily\u00e4, vaan syd\u00e4men asenne. Usko on suhde Jumalaan, ei asioiden uskomista todeksi. Siksi emme voi asettaa rajoituksia pelastukselle jonkin asian tiet\u00e4misen mukaan, kun kyse on ennen kaikkea uskosta Jeesukseen pelastajana.","rel":"","context":"Kategoriassa "Kirkkokunnat"","block_context":{"text":"Kirkkokunnat","link":"https:\/\/veliloponen.com\/?cat=72"},"img":{"alt_text":"","src":"","width":0,"height":0},"classes":[]},{"id":23,"url":"https:\/\/veliloponen.com\/?p=23","url_meta":{"origin":150,"position":4},"title":"Kuka kirjoitti Jesajan kirjan?","author":"welzu","date":"3.6.2015","format":false,"excerpt":"Niin tai n\u00e4in, mielest\u00e4ni on perusteltua sanoa, ett\u00e4 Jesaja Aamoksen poika on tavalla tai toisella ollut osallisena nime\u00e4\u00e4n kantavan kirjan syntymisess\u00e4. Varsinaista kirjoittajakysymyst\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mpi on kuitenkin Jumalan osallisuus kirjan kirjoittamisessa. Riippumatta kirjoittajien m\u00e4\u00e4r\u00e4st\u00e4 tai ajankohdasta, voidaan aiemmin mainittujen seikkojen perusteella sanoa, ett\u00e4 Jesajan kirjaa on pidetty inspiroituna Jumalan sanana hyvin\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Johdanto-oppi"","block_context":{"text":"Johdanto-oppi","link":"https:\/\/veliloponen.com\/?cat=4"},"img":{"alt_text":"","src":"","width":0,"height":0},"classes":[]},{"id":665,"url":"https:\/\/veliloponen.com\/?p=665","url_meta":{"origin":150,"position":5},"title":"Mist\u00e4 l\u00f6ytyy klassinen kristinusko?","author":"welzu","date":"30.10.2024","format":false,"excerpt":"Kun 1990-luvun puoliv\u00e4lin tienoilla aloitin oman kristillisen vaellukseni, oli yhten\u00e4 kiistojen jakolinjana konservatiivi- ja liberaalikristillisyys. Sama keskustelu jatkuu edelleenkin, vaikka termit ovat paikoin muuttuneet ja jakolinjan m\u00e4\u00e4ritelm\u00e4 n\u00e4kemysten v\u00e4lill\u00e4 on siirtynyt. Tuolloin kiistakysymyksi\u00e4 olivat perinteisemm\u00e4t aiheet, kuten raamattuk\u00e4sitys ja yliluonnollisuus. Nykyisin konservatiivien ja liberaalien lis\u00e4ksi puhutaan evankelikaaleista, raamattu-uskollisista, klassisen kristinuskon\u2026","rel":"","context":"Kategoriassa "Ajatus"","block_context":{"text":"Ajatus","link":"https:\/\/veliloponen.com\/?cat=75"},"img":{"alt_text":"","src":"https:\/\/i0.wp.com\/veliloponen.com\/wp-content\/uploads\/2024\/10\/Jan_Cornelisz._Vermeyen_006.jpg?fit=1166%2C925&ssl=1&resize=350%2C200","width":350,"height":200,"srcset":"https:\/\/i0.wp.com\/veliloponen.com\/wp-content\/uploads\/2024\/10\/Jan_Cornelisz._Vermeyen_006.jpg?fit=1166%2C925&ssl=1&resize=350%2C200 1x, https:\/\/i0.wp.com\/veliloponen.com\/wp-content\/uploads\/2024\/10\/Jan_Cornelisz._Vermeyen_006.jpg?fit=1166%2C925&ssl=1&resize=525%2C300 1.5x, https:\/\/i0.wp.com\/veliloponen.com\/wp-content\/uploads\/2024\/10\/Jan_Cornelisz._Vermeyen_006.jpg?fit=1166%2C925&ssl=1&resize=700%2C400 2x, https:\/\/i0.wp.com\/veliloponen.com\/wp-content\/uploads\/2024\/10\/Jan_Cornelisz._Vermeyen_006.jpg?fit=1166%2C925&ssl=1&resize=1050%2C600 3x"},"classes":[]}],"jetpack_sharing_enabled":true,"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/150","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcomments&post=150"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/150\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":151,"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=\/wp\/v2\/posts\/150\/revisions\/151"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fmedia&parent=150"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Fcategories&post=150"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/veliloponen.com\/index.php?rest_route=%2Fwp%2Fv2%2Ftags&post=150"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}1.2.3.2. Pyh\u00e4<\/h6>\n
1.2.3.3. Katolinen<\/h6>\n
1.2.3.4. Apostolinen<\/h6>\n