Kristittyjä, kuten uskonnollisia ihmisiä muutenkin, saatetaan syyttää tyhmyydestä ja taikauskosta. Saatetaan ajatella, että uskonnollisella uskolla ei ole minkäänlaista paikkaa tai tehtävää nykyajassa, jossa tiede on näyttänyt ihmiskunnan järjen mahdollisuudet. Tällaisen kritiikin vuoksi saatamme uskovina ajatella, että järki on jotakin, mikä on uskon vihollinen. Näin ei kuitenkaan ole. Järki on meille uskoville vähintään yhtä tärkeä asia kuin niillekin, jotka eivät usko.

Metodistisessa perinteessä puhutaan Wesleyn nelitahokkaasta, jolla tarkoitetaan kristillisen teologian työkalua. Sen osat – Raamattu, traditio, järki ja kokemus – ovat elementtejä, joiden kautta me saamme tietoa Jumalasta ja hänen tahdostaan. Mutta miten järki liittyy tähän ja mitä hyötyä siitä on?

Tarvitsemme järkeä oppiaksemme ja kasvaaksemme

Älkää olko järjettömiä, vaan ymmärtäkää, mikä on Herran tahto. Ef. 5:17

Kristittynä eläminen ei tarkoita sitä, että jätämme aivomme sinne narikkaan ja kuljemme jonkinlaisella automaattiohjauksella. Jumala on luonut meidät älyllisiksi olennoiksi ja hän myös odottaa, että käytämme tätä älyä.

Älyllä tai järjellä on merkittävä osa uskossamme. Ensinnäkin järjen avulla me ymmärrämme Raamattua. Ilman järkeä emme osaisi lukea emmekä ymmärtäisi lukemaamme. Ilman järkeä emme pystyisi arvioimaan, onko tulkintamme Raamatusta oikea, emmekä osaisi soveltaa Raamatusta oppimaamme elämään.

Tietenkin täytyy huomioida se, että järkemme, kuten kaikki muukin maailmassa on langennut. Järkemme ei siis ole täydellinen tai erehtymätön. Siksi järki tarvitsee apua. Ja apuna toimii Raamattu ja Pyhä Henki. Onhan esimerkiksi Pietarin ensimmäiseen kirjeeseen kirjoitettu, että Raamatun ennustukset eivät ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä. Se ei tarkoita, että emme tarvitse ollenkaan järkeä Raamatun ymmärtämiseen, vaan että järkemme ja Pyhä Henki toimivat yhdessä. Tästä hyvä esimerkki on Paavalilla Efesolaiskirjeessä (4:17–18):

Minä varoitan teitä vakavasti Herran nimeen: älkää enää eläkö niin kuin pakanat! Heidän ajatuksensa ovat turhanpäiväisiä, heidän ymmärryksensä on hämärtynyt, ja se elämä, jonka Jumala antaa, on heille vieras, sillä he ovat tietämättömiä ja sydämeltään paatuneita.

Paavali sanoo, että pakanat, jotka eivät tunne Jumalaa ja elävät sen mukaan ovat ymmärtämättömiä ja tietämättömiä. Heillä on kyllä järkeä, mutta he eivät osaa käyttää sitä kunnolla. Heidän järkensä ei johda tuntemaan Jumalaa tai etsimään hänen tahtoaan.

Mutta vaikka esimerkiksi tästä Paavalin tekstistä voisi vetää sen johtopäätöksen, että me, jotka uskomme Jumalaan, olemme järkeviä, emme kuitenkaan saa tuudittautua väärään uskoon, että olisimme jollakin lailla erinomaisia tai täydellisiä. Me olemme yhtä suuressa vaarassa langeta järjettömyyteen, kuin Paavalin mainitsemat pakanatkin. Pelkkä usko Jumalaan ei muuta sitä niin kauan kuin elämme tässä maailmassa. Meidän tulee siis valvoa ja pysyä yhteydessä Jumalaan.

Ja siinäkin järjellä on osansa. Tällä Pyhän Hengen avustamalla järjellä me etsimme Jumalan tahtoa. Sillä me arvioimme itseämme, omaa elämäämme. Aivan kuten Jeesuskin sanoi, että jokainen, joka kuulee häntä ja toimii sen mukaan on järkevä. Tarvitsemme siis järkeä oppiaksemme ja kasvaaksemme Jeesuksen seuraajina.

Tarvitsemme järkeä julistaaksemme oikein

Häntä me julistamme, ja me neuvomme ja opetamme jokaista ihmistä kaikella viisaudella, jotta voisimme asettaa jokaisen ihmisen Jumalan eteen täysi- ikäisenä Kristuksen tuntemisessa. Kol. 1:28

Järkeä ja viisautta tarvitaan myös evankeliumin julistamisessa. Ensinnäkin järjen avulla me määrittelemme kristillisen opin. Jos ajattelemme vaikkapa Apostolista uskontunnustusta, se tuntuu yksinkertaiselta, mutta sen taustalla on satojen vuosien ajatustyö. On tarvittu järkeä ja ymmärrystä, että on osattu sanoittaa kristillisen uskon perusasiat yksinkertaisesti ja loogisesti.

Tai jos ajattelee vaikkapa Paavalia. Häntä kutsutaan kristinuskon ensimmäiseksi teologiksi, koska hän kirjeissään sanoittaa niitä asioita, joita kristilliseen uskoon kuuluu. Paavalikaan ei tullut tyhjiöstä. Hän oli juutalainen fariseus, joka oli opiskellut paljon. Luultavasti, jos hän olisi elänyt nykyaikana, hän olisi ollut teologian tohtori. Kun hän kääntyi kristityksi, hänellä oli valtavan hyvät edellytykset siihen työhön, joka hänellä oli edessään.

Ja Jumala käytti niitä edellytyksiä. Paavalista tuli pakanain apostoli, koska hän oli oppinut ja sitä kautta todennäköisesti tunsi hyvin myös sen ajan kreikkalais-roomalaista kulttuuria. Hänestä tuli teologi ja opettaja, koska hän tunsi alusta loppuun juutalaisen uskon sisällön. Ja oppineena hänellä oli kyky soveltaa tuo juutalainen uskon sisältö siihen uuteen tilanteeseen, joka Jeesuksen ylösnousemuksen jälkeen oli alkanut. 

Järjen avulla siis määrittelemme kristillisen opin ja arvioimme sitä. Mutta järkeä tarvitsemme myös viedessämme evankeliumia eteen päin. Parhaiten se näkyy niille, jotka kouluttautuvat lähetystyöhön. Lähetystyöhön ei lähdetä pelkästään sillä, että että ostetaan lentolippu johonkin kaukaiseen maahan ja aletaan julistaa heti koneesta päästyä. Pitää oppia kieli, jota tuossa maassa puhutaan. Lisäksi pitää oppia kulttuuri, miten siinä maassa toimitaan. Pitää myös keksiä, miten evankeliumin voi sitten tuoda tuolla kielellä tuohon kulttuuriin niin, että ihmiset siellä ymmärtävät sen ja ottavat vastaan.

Etenkin nykyaikana olemme jopa ihan kotimaassamme samanlaisessa tilanteessa. Suomi ei enää ole sellainen yhtenäiskulttuuri, joka se oli vielä joitain vuosikymmeniä sitten. Ensinnäkin Suomessa asuu paljon maahanmuuttajia, jotka tuovat oman kulttuurinsa mukanaan. Lisäksi ihan suomalaisissa on mitä monenmoisempaa alakulttuuria. Tarvitsemme järkeä ja viisautta siihen, että osaamme tuoda evankeliumin ihmisille sellaisessa muodossa, että he käsittävät sen ja voivat ottaa vastaan.

Tarvitsemme siis järkeä, kun julistamme evankeliumia Jeesuksesta.

Tarvitsemme järkeä ymmärtääksemme ja auttaaksemme toisiamme

Järkeä tarvitsemme myös toteuttaakseemme Jeesuksen antamaa käskyä rakastaa toinen toistamme. Luulisi, että siinä järjellä ei olisi niin isoa sijaa, mutta kyllä vain on. Luonnostamme me ihmiset olemme hyvin ennakkoluuloisia. Suhtaudumme vieraisiin varautuneesti, varsinkin me suomalaiset!Tarvitsemme järkeä ylittääksemme tämän luonnollisen ennakkoluuloisuutemme.

Mutta järjen osuus rakastamisessa ei rajoitu vain ennakkoluulojen kitkemiseen. Se liittyy myös siihen, miten toteutamme rakkautta käytännössä eli autamme ihmisiä. Hyvä esimerkki tästä on Apostolien tekojen kuudennessa luvussa. Siellä kerrotaan, miten ensimmäinen seurakunta Jerusalemissa aloitti heti alkuvaiheessa avustamistoiminnan. Seurakunnasta tuli merkittävä diakonisen avun tarjoaja, sillä tuohon aikaan ei yhteiskunta tarjonnut lainkaan sosiaalista apua.

Pian avustustyössä tuli kuitenkin ongelmia eteen, koska yhdellä ryhmällä syntyi epäilys, että heitä syrjittiin. He olivat kreikkaa puhuvia juutalaisia eli diasporasta tulleita, ja varsinkin Juudeassa olevat juutalaiset hyvinkin saattoivat pitää itseään heitä parempana. Diasporassa asuvia juutalaisia pidettiin usein maallistuneina ja liberaaleina, koska he olivat sopeutuneet elämään pakanoiden keskellä ja olivat näin omaksuneet joitakin pakanoiden tapojakin.

Nyt siis kreikankieliset juutalaiskristityt esittivät syytteen, että heitä syrjittiin avustuksia jaettaessa ja hepreankieliset juutalaiskristityt saivat parempaa kohtelua. Syytöksessä saattoi jopa olla ihan perää, koska tällaisiin liittyvät ennakkoluulot ja tavat juurtuvat syvälle. Apostolit, jotka seurakuntaa johtivat, olivat viisaita ja ottivat syytöksen joka tapauksessa tosissaan. 

He rukoilivat ja etsivät ongelmaan ratkaisua. Lopulta he tekivät päätökset ja ilmoittivat, että kreikankielisten juutalaiskristittyjen joukosta valitaan seitsemän hyvämaineista miestä diakoneiksi vastaamaan avustustyöstä. Ratkaisu tyydytti kaikkia ja avustustoiminta järjestäytyi todennäköisesti entistä tehokkaammaksi, koska siihen saatiin työhön nimetyt henkilötkin.

Idea tässä on, että ratkaisu syntyi Jumalan avulla järkeä käyttäen. Todennäköisesti Jumala myös odotti, että apostolit käyttävät harkintakykyään ongelman ratkaisussa. Ja samaa hän odottaa meiltäkin.

Tämän saman voisi tuoda nykypäivään. Jumalan ihmisille antama järki on mahdollistanut monia edistysaskeleita. Moni teknologinen keksintö helpottaa elämäämme. Erilaisilla kulkuneuvoilla pääsemme pitkänkin matkan päähän hetkessä. Internetin kautta meidän saatavillamme on käsittämätön määrä tietoa ja yhteyksiä ihmisiin kaikkialla maapallolla. 

Samoin lääketieteen kautta olemme saaneet monenlaisia lääkkeitä ja hoitomuotoja sairauksiin ja vaivoihin, jotka aiemmin olisivat merkinneet nopeaa kuolemaa. Yleisen koulutuksen kautta syntynyt sivistys on mahdollistanut yhteiskunnan, jossa on melko hyvät mahdollisuudet melkein kenellä tahansa.

Kaikki se on saatu aikaan järjen avulla. Kaikki se on myös sellaista, mitä Jumala voi käyttää ja käyttääkin hyväkseen. Loppujen lopuksi voimme siis todeta, että järki on Jumalan antama lahja ihmiskunnalle, jota tulee käyttää sen arvon mukaan.